Viestejä hiljaisesta maasta


Sanat luoksesi kulkivat,
      hiljaisuudessa syliisi.

 


13.05.2011
Norssin luokkakokous 13.05.2011
 

Norssin upeat

Näin minä kutsun meitä
tulevissa tarinoissa

"Norssin upeat"

loppusuoran kirijät
jo kurkkujansa virittävät.

Ja tällä loppusuoralla
me vauhtia viel' entisestään parannetaan

-Me, pojat, voitetaan!

ja kuin suu auki suoraa huutoa
maalin pingotaan.

Tuo suora huuto
vois olla vaikka tuo karaoke,
joka kohta joukolla käynnistetään
ja katsojatytöille näytetään
että täältä viel' pesee lisää
- lapset saa pian etsiä isää.

Ja sitten, joskus,
kalkkiviivoilla
voidaan hetki antaa vain vapaasti rullata
ollaanhan vihdoin maalissa.

… Ja sitten on kukkien aika.

Mutta, sitä ennen, Norssin upeat,
- olkoon se siis nimemme -
ja lanteet kohta
parketilla notkuvat.

Tälleen me
kovat pojat nuoruudesta
yhteen saatetut
pitkän tauon jälkeen tavatut
- jo melkein unohdetut

mutta me muistamme vielä!
elämme täysillä
ja täyttä elämää
tätä päivää
eikä ole meillä huolen häivää.

Tai… me ei ainakaan ajatella niitä
tämä tästä - ja se siitä.

No niin, Norssin upeat,

Skål elämälle!
ja meille ittellemme
ollaanhan sentään vielä
miehet niin komeat.

-

 

Tämän jo edeltä kirjoitin
kun aattelin, jos joku kysyy.

Silloin näin minä vastaan
vaik' sanat paikallansa pysyy:


Jotain, mit' luin
se koski vain mua
vaik' suuressa innossani toivoin
että se innostais' myös sua.

Vaan, suurta intoa
ei moni rakasta
kas, se esiin tuo:
elo kuitenkin on raskasta.

Siis, ei into hyväksi
vaik' monesti luullaan niin
mutt' omansa se vie
vaik' taivaisiin.

Toisen into
saa herkästi toisen luukut kiinn'.

  *

 

 

Norssin luokkakokous 29.10.2010

29.10.2010
Putkesta pudonnut?

Missä helevetissä ne on
ne pienet pojat
jotka mä kerran tunsin!

Kimeä-ääniset
pörröpäiset,
eväitään pulpetin ääressä söivät.

 

Pelkkiä vanhoja äijiä
koko tupa täynnä.

- Olenkohan minäkin…yksi niistä?

 
Minä putkesta putosin
jo alkumetreillä nyrjähdin
sivulle luisuin
pois upeitten putkien seurasta

en sitä silloin ymmärtänyt lain
osan toisen itselleni sain.

Niistä putkista kasvoikin monia upeita:
   tuomareita
      lääkäreitä
         rahakkaita

   -mahakkaitakin mä luulen
kun tätä piirtelen

ja muistelen,
miten kuuskyt-vuotis juhlassani letkautin:
    -Sen koulun kahdessa vuodessa selvitin.

 
Minun putkeni kaarteli muualle
oman elonsa rakensi
erilaisista pätkistä ja palasista
eri suuntiin kulkevista.

Vaan, jos hetken mietin…
jos oisin ahkerampi ollut silloin
oiskohan minustakin
jotain ihan oikeata tullut
jotain niin kuin monesta teistä
- nimekkäistä.

 
Noo, olihan minullakin aikani
                           - ja valtani.

 

Vaan, tietenkin vois ajatella niin,
ett' putki kaikkineen
ois piirretty jonnekin taivaisiin jo ennen meitä
ja meit' ohjailee parvi enkeleitä

ett' jaksaisimme kulkea
   toteuttaa
sen piirretyn tien
mi suunnitelman perille vie.

Jospa en siis
putkesta pudonnutkaan
sain vain kulkea hetkisen
upeitten ystävien rinnalla
ja se yhdisti meidät
jollain salaisella siteellä

joka vuos'kymmenten jälkeen kuin yllättäen
lapsuudesta muistuttaa
ja meidät taas yhteen toi…

-Minkäs ihminen putkelleen voi,
                             minä jo huokaan
ja elon pitkälle menneen huomaan.

 

Jos ois piirretty mulle
niin kuin nyt … vaik' Terrylle
enemmän maallista maan
tuskin tässä nyt runoilija lukis' runojaan.

Tai… jos helpotusta antaisin kuin Matti,
kurkuille, nenille, korville,
en ehkä sanoja välittäisi janoaville sieluille.

 

Pari putkea vielä - tai putken pätkää -
ensin tämä - eläkkeelleputki
ja sitten seuraava
vapaan runoilijan pehmeä ja kiemurteleva putki
kaikkien putken pätkien pää

jos se vaikka jo viimeinen
                     - putki unelmien.

-harri

  *

 

 

0.09.2010
Onnea

 

Nämä syksyn ruusut ihanat
kilvan loistavat
             kera päivän sankarin
halauksen
            kaukaa näin välitin.

  *

 

 

03.08.2010
Kyllä minua saa palvella  (Kinaporin kahvilan 6-v juhlassa)

Jos katsomme ihmistä,
sinua, ja minua,
- kyllä minua saa palvella,

ja pullasta maha tykkää,
ja kahvista,
ja palvelevista iloisista kasvoista,

oman pienen hetken rauhasta
vierellä hyvän ystävän,
tai yksin,
ellei ole ketään,
ken kulkisi kanssani käsityksin.

Kinaporissa aina ystävä,
ja kahvila ihana,
…niin, ja välillä saa tanssia,
kahvila siinäkin kuin tukikohtana,

vaan, varottava kyllä on
tätä keskivartalon paksuutta,
se piankin voi laajeta
näillä herkuilla.

Onhan tässä ohjelmaakin,
lauluhetkiä, runoja…

…minäkin kerran - sen ikuisesti muistan,
kun aloin tässä rakkaudesta luritella
oikein äänilaitteiden kanssa…

se räjähti ! - se laite,
niin että koko talo tärähti,
siihen se hiljeni,
mutta väki oli kyllä hereillä,
silmät suurina kuuntelivat
mun leperryksiä,

kuuntelivat, jos enää mitään kuulivat,
- tai sitten nukkuivat.

Tämä kahvila yhdistää meitä,
kuten Nokian tunnuksessa sanotaan:
"connecting people" - yhdistää ihmisiä,

katsokaa nytkin!
miten paljon iloisia ystäviä,

Teitä - ja meitä kaikkia onnittelen
ja myös jatkoon toivon
suussa sulavia lempeitä hetkiä.

-harri

  *

 

 

12.07.2010
Portit on auki

Jo rantaan kävellessä
aloin sinulle kirjoittaa,
kuin juoksujalkaa
piti rantaan kiiruhtaa
- ja pian pian aloittaa…

(Matkalla rantaan)

Jos tästä tulee jotain,
älä kuitenkaan käytä näitä sanoja,
jokainen portti
tulee katsoa ja avata.
kokea ja tunnustella
eikä kenellekään
liikoja luvata.

Yritän tätä nyt sinulle kuvata:

Katso kauneutta,
elon kauneutta,
vapaudu paineista,
jotka elon voimaasi syö,
ei niiden painojen kantaminen,
saa olla elämän työ.

(Jatkuu rannassa, laiturilla)

Elämässä on suurempaa,
   tärkeämpää,
      puhtaampaa,
kuin surra,
vaikka sekin puhdistaa
sitten puhdistuneena vapauttaa.

Siks' sure hetkesi ja ole rohkea,
katso, elämä on kaunista,
ja tuleva, mi edessäsi siintelee
on upea.

Siks', vapaudu taakoista,
kaikista mi mieltäsi painaa,
eikä anna sinulle rauhaa.

Etsi, tutki, avoimet portit,
kaikki edessäsi avoinna on,
katsoa, tutkia
- sitten sulkea.

(Seuraani tuli vankilasta vankeja
heidän kanssaan keskustelua ja uintia tässä välissä)

Kas, vankeja seurakseni kera vartijoin,
jonkin viestin tähän väliin
sinulle toi:

Katsos, elämän vangittu
suurempi vanki on,
kuin vangittu omassa vapaudessaan,
hän elämänvapaampi olla voi,
jos elämä vapaalle kahleita toi.

Ja sitä tulee varoa,
ettei vapaassa elämässä ole kahleita,
sillä ne kahleet on kuolemaksi,
sisäinen vapaus elämäksi.

(Nyt taas yksin)

Jos jatkan vielä vähän,
en muista mihin päädyin ennen katkoa,
ennen lämpimän veden hellyyttä,
ja yllättäviä keskusteluja.

Niin,
...siks' portit nyt edessäsi auki on,
   katsoa,
      elää,
         kasvaa edelleen,
tulevaisuus tuntematon,

tuntematon vielä,
vaik' kajastus annettu,
suunta opastettu,
   ja usko,
      toivo,
ei hylkää se sinua,
vie vapaata,
kuten vie myös minua.

Elämästä tulee nauttia,
vaikka se hetkin sisältääkin
tuskaa ja taisteluita,
ja taas vuorollaan
ihania vuoren harjoja lähteineen,
   lampineen,
      virvoittavine vesineen.

Siks',
sen kirjaan sinulle nyt tässä rannassa,

 

  - rauhallista,
vain laineiden liplatus
ja auringon polttava helle,
kesän kuumimmaksi päiväksi kasvava,
on portteja sinulle nyt avoinna.

Joten,
kuuntele sisäisesi ääntä ja tilaa,
älä murheilla enempää päivääsi pilaa,
aikansa kaikella auringon alla,
ja tänään ... kuin kaikkialla,

ja kun päättyy yks'
alkaa toinen,
ah, elämä!
niin ihana, suurenmoinen.
Et ole elämäsi loinen
vaan sen tähti, sankari.

Vaik' jotain rinnalta lähti,
tunnet:
-Oi, miten hyvin
tässä (kuitenkin) kävi.

Tähän se päättyi,
vaan vielä ennen rannasta lähtöä,
kuulin mielessäni sanat:

Nainen ei saa olla vankila,
ei nainen miehelle,
ei myöskään mies
saa olla vankila naiselle,

sillä, jos toinen toiselta vapauden syö,
elämästä tulee raskas työ,
  - kuin huonosti nukuttu yö.

  *

 

 

09.07.2010    (Tervasaaressa)
Sinä muistit minua

 

Sinä muistit minua, kaukainen ystäväni,
olet kaivannut,
viime yönkin helteessä valvonut
ja minua ajatellut,
näin kerroit kun soitit.
Odottanut monta päivää että soittaisin,
- kerran minusta eroonkin koitit.

Vaan, jokin meissä,
toisissamme,
toisesta ain' hetkin muistuttaa,
ajatukset menneisiin johdattaa,
kun määräpäivänä tapasimme,
kosketimme,
salaa mielissämme halasimme.

Minä monta runoa sinusta kirjoitin,
niillä mieltäsi virvoitin,
- yksinäiset päiväsi raskaita,
tapaamispäivämme kaikki niin kaunista.

Sinä muistat sen hetken aina,
kun nauroimme yhdessä onnekkaina.

Minullakin pieni lepohetki
elostani silloin,
sen taisteluista,
sain nauttia kasvoista joista
monet jo nukkuneet pois,

vaik' itse toivoin,
ett' se hetki silloin
ikuista ollut ois.

  *

 

 

30.05.2010
Viides vuodenaika

Sunnuntaina,
aamulla kello kuusi
minä havahduin tämän lahjan äärelle:

 

Vuodenaikoja!
niitä elämässänne onkin viisi.

Ne tutut:
   kevät
      kesä
         syksy
            talvi

ja tuo viides - se on onni.

Onnen vuodenaika.

Se aika Teillä, Taisto ja Anita,
on ollut kaunis kaiken aikaa
ja kaunistuttanut noita muita neljää,
kuin sanonut kullakin: -Älä pelkää!

Kas, vuoden aika viides,
se sisäinen on
ja niin kaunis ain':

ei myrskytuulia
   ei hellettä polttavaa
      ei pakkasta jäätävää
         ei märän savipellon lätinää.

Yhdessä käyneet nämä kaksi onnellista,
aikaa, jota muut ei nää,
viidennen vuodenajan taikaa,
   - ihanaa elämää.

  *

 

 

Onnea 

Minä yllättäen huomasin,
ett' kesän kynnyksellä,
keskellä kukkain tuoksujen,
raikkaitten kevätpurojen juoksujen,
juhlitaan nimipäivääsi sun,
- tunnen kesän tuoksun.

  *

 

 

3.05.2010
Äidilleni kukkasen

 

Äidilleni kukkasen
vuoteensa vierelle laitan,
lasisen,
ikuisen, taitan
ja muistan:

niin monia
sinisiä vuokkoja sulle,
vuotten mittaan
ma kantanut oon,

sinä monia
kauniita ajatuksia mulle,
eloni taisteloon.

  *

 

 

23.04.2010
Kestä vielä viikko

-Se huoli jo pian minut tappaa,
minä huokasin sinulle,
ja sinä vastasit minulle:

"Kestä vielä viikko",
sinä sanoit kuin sanoilla enkelin,
vaik' et itse niihin uskokaan.

Joku kuitenkin
sanoi ne sinulle sanomaan,
minua, tuskaista kuuroa,
sanoillasi vahvistamaan.

Minä kuulin ne,
siks' hämmästyin,
kuinka sinä oisit voinut ne tietää,
piirtää eteeni tulevaa
- minun omaa unelmaa.

-"Kestä vielä viikko,
se pieni palanen on vain",
sen vahvistuksen kuin salaisesti
oppaakseni sain,
sisälleni tallettain.

  *

 

 

9.4.2010
Runo lahjaan,
se siihen saatteeksi puno.

 

Asia kaunis,
vaik' naurua synnyttää,

iloiseen hetkeen,
toinen toistansa nylkyttää.

Vaan, voi kuinka ihana
ja maukas
yhteinen hetki olla voi,

suklaata suupielet pursuaa
pikku hyminästä
sen kuulla voi.

Oi oi … oooi!

-nuoltu

  *

 

 

25.01.2010
Miten jolkuttaa

Miten jolkuttaa pikku-kettu,
joko tassuissa uusi tahti,
mielessä kasvanut mahti
saavuttaa sydän sykkivä,
lempi räiskyvä,

 

kosketus läheinen
kehon hennon kuumenevan,
lähelle tulevan,
uusin askelin,
pikku-ketun unelmin.

-iso-kettu

  *

 

 

20.01.2010
Minne mennyt on mennyt rakkain

Minustakin vielä huolehtia ehdit,
miettiä, mihin olen matkalla,
vai liekö minnekään,
mitä etsin,
vai etsinkö ensinkään.

Et elämän kulkua muuttaa voi,
ei kukaan meistä,
eikä toinen tiedä toisen teistä,
silmin jos katsoo, ei ymmärrä lain,
rinnalla kulkijalla osa huokailijain.

Menneet ovat menneet, hyvä heillä on,
ajallamme saamme - onneksi - saman kohtalon,
etsijä etsii osaa tulevain,
minne mennyt on mennyt rakkain - onnekkain.

Sitä etsin, maailmoita suuria, salattuja,
onko sellaisia,
vai kaikkiko turhaa huokailua.

Näitä miettii kaukainen joutsen kylmällä jäällä,
onneksi on valkea sulkapeitto päällä.

Voimia kaikkeen Sinulle.

-kaukainen kulkija

  *

 


Surussa

Oi ystäväni joutsen, sinä kaukana siellä,
omalla raskaalla tiellä,
jäisessä huurussa,
surussa ja ikävässä,
- rakas on matkalle lähtemässä.

Minä kuin unieni maissa,
kaukaisissa haaveissa,
menneissä ja tulevissa,
kuljen unelmissa.

Kuvaa piirrän min kirjasin mökillä,
sen jälkeen kotona yöllä,
ja aamuvarhaisin
on sanojen virta parhain.

Kohta ne näkyville laitan,
kunhan ensin kauniisti esille taitan,
jotta kulkijalle lohtua,
rinnalla kulkevaa iloa ja surua,
elämän salaisuuksien muruja.


Vaan, millä kantaisin sinua nyt,
sinä pikkuinen siellä,
tuskiesi tiellä,

minä tunnen sen,
ja sinua ajattelen,
itkusi ei lakata voi,
surun uusi vuosi sinulle soi.

Kantavi hetken sua käsi suurempi.
Voima korkeampi voimaasi anna,
joutsenta nosta ja kanna!
ja elämää uusiksi rakenna,
ettei toinen pieni särkyä vois,
ettei enemmän kuin jaksaa, elo ottaisi pois.

Ja ymmärrys, viisaus, avaa pienelle nähdä,
elämän kulku on nyt ja tässä,
tänään läsnä.

Voimia sinulle, ystäväin,
itke itkusi, ole hetken allapäin,
sinulla oikeus siihen on,
se on elämän kulku ohittamaton.

Vaan nouse taas itkusi jälkeen,
kaulasi kaarelta korkealle,
katsele pitkälle miss' siintävi uudet rannat ja uudet veet,
 - rakenna uudet haaveet.

-hiljainen kulkija

 

  *

 

 

Niin pian

Voi, ...pian...
niin pian se tuli,
se aika,
uusi aika koitti,
elämä kuoleman voitti.

Ei hätää, ystäväin,
ällös kulje allapäin,
jälkeen virran uusi aika käy,
se ei tänne meille näy.

Ei aika ainut, elon piiri,
tull' uusi aika,
siel' seisoo tuuliviiri,
ja matka jatkuu, uskomaton tie,
tuntemattomahan tupaan vie.

Siin' salaisuus on mestarin,
jot' hiljaisesti aamun syliss' kuuntelin.

-hiljainen kulkija

  *

 

 

Elämä on herkkää

Niin, elämä on mäkiä,
korkeita nousuja ja laskuja,
vuoren huippuja
ja laaksoja raskaita.

Ja kuinka pienikin asia
voi muuttaa elämän suuntaa,
tuoda ilon surun sijaan,
ja yhdellä väärällä sanalla
suurenkin ilon pilaa.

Elämä on herkkää,
...elämä on niin herkkää,
ja herkempi vielä on ihminen
ja joutsen hentoinen.


  *

 

 

Minä muistan

Kyllä minä muistan,
kuinka unohtaa voisin,
en tahtonut ois aikaamme yhteistä
elää toisin, kuin elin mä silloin,
rinnallasi yhteisin
ihanin aamuin ja illoin.

Onnea!

  *