Sivu 6

5<  >7

Ei paista aurinko,
ei puita, pensaita,
ei rantoja vetten välkehtiväin,
jokia helkkyväin.

Vain tämä sinisävyinen kuivuus,
kolkko näkymä,
 - tässäkö kulkee mun tehtävä?

-Sinä katsot viel' silmin näkyvin,
kuuntelet korvin kuulevin,
siks' karua kaikki, hiljaista,
et näe, ett' maailma on viljaista,
ett' maailmassa oikeasti loistaa valo,
ei auringon,
vaan viel' suuremman kirkkauden kajo.

Et näe,
ett' kukkivat tiet on kulkea sun,
kaikki maailma
on sisäisesi haaveilun,
jonka vihdoin saavutit matkaisi jälkeen,
kun saavutit portin,
 - uuden etsijä jälleen.

Ennen porttia
kuljit näkevin silmin,
korvin kuulevin,
virtaavat sanat seurana sulla.

Portin jälkeen
ei silmäsi enää nää,
ei kuulevat korvasi kuule,
sammunut sanojen virta,
allasi karhea sanojen pinta,
 - matkasi saavutus, ja hinta.

  *

5<  >7