Sivu 5

4<  >6

En ajatellut aiemmin,
en ajatellut äärellä kulkijan tien,
minä itseäni portille vien,

portille,
miss' katoavi kaikki entinen,
miss' muuttuvi tie,
portin jälkeen
minua uusi voima vie,

uusi voima,
miss' uudet kuvat,
uudet muodot,
uudet tavat,
 - ja uudet luvat,

miss' maa kulkea
kuin autio ja tyhjä,
miss' edessä siintävä harsoinen
taakse jäänyt häipyvä,

miss' seistä kuin orpona,
keskellä karun hiljaisuuden,
tunnen yksinäisyyden,
näen maiseman
vaaleansinisävyisen.

Ei puhu minulle toinen,
ei ihmistä rinnalla,
ja maa alla jalkojen
kuiva ja karu
roso-hiekkainen.

En ajatellut,
ett' kulkuni tänne,
jälkeen unelman vuorien,
aiempien polkujen, kulkujen,
jälkeen haaveiden joksikin tulla,
 - vain tyhjyys, hiljaisuus, 
nyt seurana mulla.

4<  >6