Sattuman satoa


Kulkea teitä ympäriinsä,
katsella, kuunnella,
min elämän sattumus eteen toi...

 

11.07.2010     04.30
Vapauden tuuli

Vapauden tuuli,
   kuin lastu lainehilla,
      kuin lehti tuulessa,
se minua kuljettaa,
hetkiä eteeni avaa.

Ei sano: -Kulje tuonne.
Ei opasta: - Katso vasemmalle.

Yhtäkkiä vain olen siinä,
keskellä elämän hetkeä,
   tarinaa,
      ihmisiä,
toisten muistoja, kokemuksia

- elämän salaisia kuljetuksia.

Sellainen on vapaa;
   lastu lainehilla
      lehti tuulessa
ain' kuitenkin
suuremman hennossa puhalluksessa

   - vapauden tuulessa

      - unelmassa.

  *

 

 


10.07.2010     Illalla Merihaan kannella
Tumma valosilmäinen

Sattuma kuljettaa
   pihalle
      hautajaisiin
tunnelmiin hartaisiin.

Sitä ensin hymysin
kunnes tajusin: -Tämähän on totta!
kissaa rakasta voi muistaa
- ja tuleekin

sen tässä istuessani
ja harrasta kitaraa kuuntelin

 

tunsin enkelin
vaik' ensin vähättelin.

En enää
vaan aattelen:
luojan luoma, kuten minäkin,
ja kaunis
tumma valosilmäinen

 

sai muodon kissaenkelen.

Sattuma sinulle
kissan kerran toi
outojen kuljetusten kautta
otti pois
kuin ei aika viel'
oikeasti ollut ois.

Vaan, kun sattuma kuljettaa
tuo tykö
- ottaa pois
elämä ilman sattumia
kovin tylsää jo olla vois.

Tumma valosilmä
on näkyvistämme pois
vaan, tiedä se, ystäväin,
kissoillakin on taivas

- enkelin vilahtavan
sinne näin.

  *

 

 

10.07.2010    Illalla Merihaan kannella
Äänesi särkynyt

Jos viel' jatkaa saan
ja painautua syvemmäs
- olet menettänyt ystäväs

sen ymmärrän nyt
kun kuulen
- äänesi särkynyt.

En ymmärrä
olen unohtanut
vaik' itsekin kerran
menetin koiran, jota itkin
- sitten kovenin.

Samoin kerran
menetin ihmisen
yhden, jota itkin
- sitten siitäkin kovenin.

Vaik' ihminen herkkä
hän kovenee
elon koulussa monesti kalpenee
ja muuttuu
- kovuudesta jo toinen rinnalla suuttuu.

Vaan, sisällä ihminen herkkä
vaik' päältä ois kova
ei kovettuneesta selvää ota.

Mutt' ystävä
joka lähti pois
kovuuden mursi elon kasvattaman
myrskyissä kovettaman

sen mursi
ystävä, joka lähti,
joka taivaalla nyt loistaa…
- tuo pieni
tuo ihan pieni kirkas tähti tuolla
kaukana tuttujen kuvien
tuolla puolla.

Nyt näen
kun sinua kuuntelen ja katselen,
tuskasi:
- hetkin iloksi
- takaisin suruksi,

se on totta,
kuten jo äsken totesin,
kissaa voi surra
kissaa
ystävää
- ystävää rakasta.

Hän tulla voi luoksesi öisin
unessa
kun olet päivän paineista vapaana.

-En ole sinusta kaukana,
kuulen kuin äänen vihgahtavan
naukaisun:
- minä hyrisen
vierellesi käperryn.

  *

 

 

11.07.2010     04.50
Harsoa heilutan

Jokainen
hautajainen
on vapauden lisäys,
juhla: joku on nyt vapaa,
vapaa maasta,
vaan ei vapaa
elon jatkumosta,

sillä katso,
vain ajallisen päätös se juhla on,
tään pienen hetken,
oudon retken

- matka loputon,

taso toinen,
maa viel' kauniimpi, niin toivon,
lähteneen edessä on.

Eivätkä maat niin kaukana,
ne erottaa vain salaisuuksien harso,
   ajatuksin,
      haavein,
         muistoin, toisen tavoitan
unissa harsoa heilutan,
ja ikävässä,
- kun yötäni valvon.

  *

 

 

30.04.2010
Kaukainen ystävyys

Elämän matkalla kaukaisella,
jostain tulleet ystävät rakkaat,
silmät kohtaavat,
hynttyyt yhteen pakkaavat.

 

Mistä toinen tunsi toisen,
mistä yhteyden kaukaisen tutun,
miten selitän tään oudon jutun.

Miten selitän sen,
sain ystävän uuden,
ja vaik' katosi hän vuosiksi pois,
tapaamisen riemu,
sydämen lämpö,
- kuin ei eron vuosia ollutkaan ois.

Mistä tunnen ystävän rinnalla,
yhtäkkiä vain on hän siinä,
tuttuna ja turvallisena,
auttajana,
elämän kumppanina.

Kuka selittäisi sen,
hetki sitten viel'
tuntemattoman ystävyyden.

Oisko ollut niin,
tai sitten toisin,
monin tavoin
tään selittää voisin:
ett' jokin sisällämme tunsi sinut,
sinä minut.

Jokin,
jokin outo selittämätön vain,
olkoon se viel' tänään
arvoitus arvokkain.

-sielun ystävä

  *

 

 

24.05.2010
Lokkirunoilija

Virtaava vesi,
raikasta,
kevätillan viileä tuulahdus.

Yksinäinen lokki,
tarkkana,
jos näkyisi pieni polskahdus.

    ) )

Siin' lokki odottaa,
kuin runoilija,
ett' virtaava vesi
tois' raikkaita runoja.

  *

 

 

24.05.2010
Elämän sambaa

Kaksi nuorta sielun sambaajaa,
sisällään tanssia haluaa.

 

Kuinka ihanaa on liikunta,
ja salaiset aatteet,
kuinka kauniit on
samba-enkelin sulka-vaatteet.

Noh! Missäs ne mun
pyrstösulat on,
pian näette kulkueessa
vanhan riikinkukon.

  *

 

 

23.05.2010
Lintuition lailla

Nainen ihanin
tanssissa taitavin,
minä sinua vein,
kepposia elämäsi muistoille tein.

 

Kysyit minulta,
mikä elämääni vie,
kun niin sulava on tanssin tie.

Minä vastasin,
sinulle salaisuuden paljastin:
-intuition voima
ja rohkeus toteuttaa se,
siks' jokainen hetki
on arvaamaton minulle.

Sinä kuulit,
ett' lintukirja
on salaisuus askelten,
…sait kuulla nauruni iloisen.

Vaan, kuinka ihana
olikaan tuo väärin kuulosi,
minä avarruin:
intuitio - lintukirja,

kuinka kepeitä ovatkaan
elämän kulkuni.

  *

 

 


23.05.2010
Heijastuksia

Heijastuksia,
todellisuuksia,
kuin kaksi maailmaa,
toinen toistansa kajastaa.

 

Toinen on kuva toisesta,
toinen lie kauniimpi toista,
…nautin peilikuvasta.

Vaan, jos kuva toinen särkyvä,
toinenkin hetkessä häviävä,
katoava kaunis maailma,
kaukaisuuteen ulottuva.

Yhtälailla salaisuus,
kuin sanat nuo,
ett' toinen maailma
tois' toisen maailman sun luo.

Välissä raja,
heijastava,
maailmat erilleen jakava,
peilikuvaksi lupaava.

Heijastuksensa kaikella,
ja vaikutuksensa aina,
jos toinen puoli puhtautta,
säilyy toinen kauniina.

Vaan, jos pilaat
kuvan toisen kaunihin,
katoaa toinen
kauas varjoihin.

  *

 

 

Iltakävelyllä 20.5.2010

20.05.2010
Kallion kirkossa

Kauhea meteli
läpi kirkon ovien, seinien,
läpi luitten ja ytimien.

Rokkia kirkossa,
heviä,
kovalla äänellä
ja soittimilla.

 

Voi kauheata! minä ensin aattelin,
täyden kirkon perukoille
oven suuhun seisahdin.

Paikalleni jähmetyin.

Melu loppui
ja valtava ryminä,
kuuntelivat seisten nuoret ja vanhemmat,
takaisin istahtivat.

Evankeliumin vuoro,
jakeita Raamatusta,
kirkossa hiiren hiljaista.

Olihan se!
itsekseni miettien
kirkosta ulos kävelin,
ja kuulemani laulun sanoja
mielessäni tapailin:
-Jälkeen vaivan,
käy tie viimein taivaaseen.

Niinpä.
Hengellinen sanoma
ja varmasti kuuluva.
Ytimet rytinästä värisi.

Vaan mikä on se taivas,
mikä on se maa,
jot' kohti kansa
näin remuaa.

Muistelen vain,
miten Jumalan henki
ennen vain hiljaisuudessa kulki.

  *

 

 

Josafatin puistossa

Auringossa istun
kauniin puiston penkillä
pienen lammen äärellä
Hesarin varrella
Linnanmäen lähellä.

 

Ilta-aurinko vielä polttavan kuuma
kello ilta-seitsemän
päälakea punottaa
tämä hetki taas askarruttaa:

Muutos on rankka
muutoksien viikot
paljon elämästä karsitaan
uutta tilalle annetaan
…niin toivon
niin luulen kun
monia lupauksen sanoja
sisälläni kuulen.

Ei itse osaisi
ei pystyisi
ei mokomaan kasvatukseen
vapaaehtoisesti ryhtyisi

vaan kun asiat vain
suuntaansa kulkevat
muuttuvat hetket, ihmiset,
ajatukset

ne huomenna jo toisin
ja toisaalle vie
sellainen on nyt ihmisen
runoilijan tie.

Ja eiku sauvat käteen
ja matkaa jatkamaan.

 

  *

 

 

Hauskat hampaat

Katselin teitä
kahta ulkomaista tummaa miestä
Kallion katukonsertissa
 
Hesarin varrella.

 

Nauroitte niin onnellisina
hetkin halikkain.

Sinulla toisella
puuttuivat etuhampaat
ja sinulla toisella olivat vain
juuri ne etuhampaat.

Hauska pari!

Teitä salaa katselin
ja itsekseni hymyilin.

  *