1<  >3

29.12.2009    00.30-
Elämältä turvassa

Mökin hiljaisuudessa ja rauhassa
kuin elämältä turvassa:
 - kaikki niin kaukana.

Vain yksinäisyys,
hiljaisuus läsnä,
elämä on tässä,
tässä näkyvässä hetkessä
ja näkymättömässä tulevassa,
 - unelmassa.

Jos kuulisin sanoja kaukaisen maan,
taivaisen, ja sanojen maan,
mitä kuulisin minä silloin,
hiljaisin illoin, kun katseeni kääntäisin kaikesta pois,
 - silloin jo sanoja kuulla vois'.

Sanoja jotka sanoisivat totuuden tietä,
sitä ei ihminen siedä,
eikä lukemalla selviä määränsä pää,
 - hän tänne jää.

Salaisuuden voi paljastaa sanojen tie,
ne hiljaista kulkijaa edelleen vie,
sillä sanojen suuruus on hiljaisuus,
hiljaisuus takana kaiken kuuluvan ja näkyvän,
 - siellä kuulla voit sanoja ystävän.

Sillä hiljaisuus takana maailman,
on maailma takana kaiken sen,
mitä silmilläni katselen.

Ja hiljaisuus, ääni sen,
annetaan,
 - se löytyy vain etsien.

Ja suuruus maan, sen hiljaisen,
on suuruutta sisäisten unelmien,
mik' piirretty sisälle ihmisen.

Kaukana, luulet sä ihminen,
ois maa taivainen,
vaan ei,
eessä silmiesi,
äärellä korviesi,
käsin tunnustellen voisit tuntea sen,
maan hiljaisen,
 - salaisuuden takana aistien.

Sillä lähellä on maa,
lähellä on taivas,
lähellä menneet polvet kaikki,
lähellä ystävä kaukainen,
lähellä viel' tulevainen,
ja sinä ymmärrät sen merkityksen
 - ja osan ihmisen.

   *

1<  >3