Portilla   


"...pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie."
       (katkelma, Eino Leinon Nocturne)

  

12.01.2010
Kuinka paljon

Kuinka paljon minä näkyville,
paljonko sanoja maailmalle,
korville kuuleville, 
kuulemattomille?

Ei sanat näy, ellei esille,
ei apu sisäinen, ellei näkyville.

Ei kuule korva kuulevan,
ei iloitse silmä näkevän,
ei löydä tietä ymmärtävän,
jos piilotat sanat pienoiset,
sisäisen syvät huokaukset.

Mitä iloa niistä,
piilotetuista, näkymättömistä,
miten etsiä taitaisi
vain vihkoistasi sun,
eihän sanat ole yksin sinun.

Ei tarkoitus lie,
että tämä portin jälkeinen
ois salattu tie,
vaikeasti löydettävä vain,
matkan päässä vaivain.

Mutta ilo suurempi kohdata siellä,
kulkija toinen hiljaisella tiellä,
kun huomasit sen:
helähti portti myös jäljessä
tulokkaan yksinäisen.

  *

 

 

29.12.2009    00.30-
Elämältä turvassa

Mökin hiljaisuudessa ja rauhassa
kuin elämältä turvassa:
 - kaikki niin kaukana.

Vain yksinäisyys,
hiljaisuus läsnä,
elämä on tässä,
tässä näkyvässä hetkessä
ja näkymättömässä tulevassa,
 - unelmassa.

Jos kuulisin sanoja kaukaisen maan,
taivaisen, ja sanojen maan,
mitä kuulisin minä silloin,
hiljaisin illoin, kun katseeni kääntäisin kaikesta pois,
 - silloin jo sanoja kuulla vois'.

Sanoja jotka sanoisivat totuuden tietä,
sitä ei ihminen siedä,
eikä lukemalla selviä määränsä pää,
 - hän tänne jää.

Salaisuuden voi paljastaa sanojen tie,
ne hiljaista kulkijaa edelleen vie,
sillä sanojen suuruus on hiljaisuus,
hiljaisuus takana kaiken kuuluvan ja näkyvän,
 - siellä kuulla voit sanoja ystävän.

Sillä hiljaisuus takana maailman,
on maailma takana kaiken sen,
mitä silmilläni katselen.

Ja hiljaisuus, ääni sen,
annetaan,
 - se löytyy vain etsien.

Ja suuruus maan, sen hiljaisen,
on suuruutta sisäisten unelmien,
mik' piirretty sisälle ihmisen.

Kaukana, luulet sä ihminen,
ois maa taivainen,
vaan ei,
eessä silmiesi,
äärellä korviesi,
käsin tunnustellen voisit tuntea sen,
maan hiljaisen,
 - salaisuuden takana aistien.

Sillä lähellä on maa,
lähellä on taivas,
lähellä menneet polvet kaikki,
lähellä ystävä kaukainen,
lähellä viel' tulevainen,
ja sinä ymmärrät sen merkityksen
 - ja osan ihmisen.

   *

 

 

29.12.2009    yöllä
Elämältä turvassa - jatkuu
 

29.12.2009    klo 04.00-

Miksi taas minä valvon
kuuntelen yötä,
väsyneitä silmiäni hieron ja availen,
hiljaisuuden sanoja tavailen,
 - sanojen työtä.

Sanat kulkevat,
teot tavoittavat tekijänsä,
näkevät kaikki,
se on merkki muutoksen,
 - ja uuden vuoden.

  *

 

 

29.12.2009    yöllä
Elämältä turvassa - jatkuu

Sanoja salattuja kirjailin yöllä,
piirtelin tiuhaan ja kuuntelin,
ymmärsin sanan, toisen tuolta,
 - tulivatko lie toiselta puolta.

Siel' viisaus alku on sanojen,
siel' viisaus kaikki ihmisen,
siel' alkunsa kaikelle alkuna on,
 - ja elo loppumaton.

Kuinka kuulisin sanoja kaukaisen maan,
kuinka valmistuisin vastaanottamaan,
kuinka hyödyksi olisivat kuuleville,
 - korville kuulemattomille.

Sanan sallii sanan sallija,
ei otettavissa mikään lain,
hiljaisesti kuunnellen
sanasen sain.

Sanan, mi muotonsa muutoksen,
sanan, mi sisälsi voiman sen,
mi kuulevan korvan ohittaa voi,
 - kuin musiikkina korville kuulevan soi.

  *

 

 

29.12.2009    yöllä
Elämältä turvassa - jatkuu

Täss' auottu on portteja vasta,
portteja kaukaisen maan,
eikä porteilta vielä
voi taloja tavoittaa.

Talot ovat kaukana,
tie portilla vasta,
alkunsa kaikella,
 - portille tuotiin lasta.

Kaukaiset talot,
ne siintävät vasta,
vaan näkyvät jo,
 - sanat alkavat kuljettaa lasta.

Siks' taloille kaukaisille,
tietä kulkeville,
on annettu kasvu ja kaikki se,
min tarkoitus on,
- ne muistiin kirjaile.

Ja kasvavi siitä matkasi tie,
mi portilta taloille vie,
vaikka matka ol' pitkä
jo portille käydä,
vasta siitä alkaa
 - jotain oikeaa nähdä.

Siks' teroita kynäsi,
kaiva vihkosi uusi ja puhdas,
korvasi ummista sanoja kuulla,
ja silmäsi katseen
 - älä anna turhia luulla.

Sillä hiljaisuus
on hiljaisuuden tie,
se hiljaisuuden maan portilta
viisauden taloille vie.

 - Siinä on se tie.

  *

Ja nimeksi kirjoille
voit antaa sen,
tien ja matkan kuvauksien,

on portti, siitä käytävä ain',
ja matkattava kohti taloja,
 - tuosta jo nimen kaikelle sain:

"matka portilta taloille".

Eikä viisaus tuo
ole viisaus maan,
hiljaisuuden viisaus
kaikkea tavoittaa.

  *

 

 

29.12.2009    yöllä
Elämältä turvassa - jatkuu

Ja, ensimmäinen näkymä
on näkymä sen,
kun portilta taloille katselen,
ovat kuin lähellä, silmäin ne nähdä,
 - vaan matka ja aika ei ole läsnä.

Näen talojen nousevan korkeuksiin,
yltävän ylemmäs kuin nähdä voin,
talo jo nimenä virheellinen olla vois.

Vaan talo on viisaus ikuinen,
talo on perusta kuvauksien.
"Linna" kuvauksen jo muualle veisi,
rikkauksiin vaikka jo tiesi,
vaan talo suurikin on talo vain,
ja talolle kulku on tie vaivain.

Astu nyt askel,
jätä taaksesi portti mistä tulit,
sen takanasi suljit, ei paluuta,
ei myöskään takaisin halua.

Yks' askel maassa hiljaisuuden,
voi olla matka vuosien,
eikä täällä voi edetä juosten,
sillä jokainen askel on sisäinen muutos,
ja jokainen muutos
on voiman puutos.

Voimilla pullistellen
ei matka käy,
vaikka päämäärä ois läsnä,
ei se voimalliselle näy.

Ja nyt, unille jo vihdoin sinä käy.

  *

 

 

Elämältä turvassa - jatkuu

30.12.2009     8.00-

Ei aamu aikainen
ole ratkaisu sanojen,
ei aamu aikainen
ole avaus hanojen.

Sanojen virran vallita voi
vain antaja sanojen,
hän valtias myös
on avattavien hanojen.

Vaan portin jälkeen
maa uudeksi muuttui,
se mikä ennen puuttui
on avointa täällä,
 - liikkeelle lähtevällä.

Avoinna edessä on näkijän tie,
se tie nyt edelleen vie.

Ja mitä näkeekään näkijä,
mitä korvansa kuulla voi,
kun sanojen kauneus
jo pauhinalla soi.

Avautui portti
kuin uuteen vuoteen,
vaikka ajasta kyse onkin.

Sulkeutuu portti
taakseen jätti menneen vuoden,
vaikka ajasta aikaisemmasta kyse onkin.

Ei palaja ennalleen,
mikä porttia edelsi ennen,
ei palaja se,
sanojen virta,
uudella maalla on uudet tavat,
 - ja sanoilla pinta.

Jokainen askel,
min astut sä täällä,
kuin kulkisit jäällä,
sanojen pintojen päällä,
ja jokainen askel
on askel sanojen,
avoinna olevien hanojen.

Siks' vihkon on oltava uusi ja puhdas,
ja kynän terävä kulkemaan,
virtaa et pysty
sä enää sulkemaan.

Sillä sanojen virta
ei vallassa sen,
joka sanoo: "minä muistiin kirjailen",
vaan valta on sanojen,
alla avointen hanojen.

Eikä lyhene virta,
ei sanoja katkoa voi,
sillä sanojen kauneus
lakkaamatta soi,
 - siitä moni jo huokaa: Voi!

  *

 

 

Elämältä turvassa - jatkuu

30.12.2009     8.30-

Taas hieron mä silmiäni väsyneitä
alla aamutuiman ja kuuntelen…
hiljaisuutta kaukaisen maan,
jossa yksin saan taivaltaa.

Portti takana,
portin taakse menneet sulki,
kulkija edelleen tiellään kulki.

Ja kuvaus kaukaisten sanojen,
sen muistiin kirjailen,
ett' lukea vois' sanoja kulkija,
 - sisäinen unelma.

Ja saavuin mä portille ajan vaihtuvan,
sitä katselen,
nään menneen haihtuvan,
ja uuden eteeni avautuvan portin takana,
puhdasta ja valkeaa
kuin valkea lakana.

Siihen piirtyä voi uusi aika,
mi takana portin sen,
mitä juuri nyt hapuillen availen,
 - näen uuden tulevaisuuden.

  *

 

 

Elämältä turvassa - jatkuu

30.12.2009     23.00-

Vuosi vaihtuva,
portti sulkeutuva,
takana sen
 - aika menneitten.

Edessä siintävi aika uusi,
sanojen kuusi,
mi pienestä kasvaen korkeuksia kohti,
uutta kasvua sivuilleen hohti,
kasvaen kuin viisautta viisauden päälle,
levittäytyen,
laajentuen,
ulottuen ain kauemmas ja kauemmas,
ollen pian sanojen valtias.

Neulanen on sananen,
urpu uusi runonen,
vuosikasvain viisauden rakentaa,
oksa yhteyden,
runko kaiken yhdistää voi,
juurista voiman toi.

Aurinko, vesi, ilma,
henki ja maa,
kaikki yhdessä taivaita tavoittaa.

  *

 

31.12.2009     24.00

Ja sulkeutui portti,
jäi menneet taa,
edessä uusi kajastaa.

Kuivaa ja karua,
sitä katselen nyt,
huolissani huokaan: -Mitäs nyt?

 - onko kaikki ihana päättynyt?

  *