Luonto puhuu


Luonto puhuu
niin että torvet soi...

 

13.07.2010
Päivän ruusu

Sinä, päivän ruusu
loistat niin kauniina,
hetken vain kukoistavana.

 

Kaikkesi annat,
luonnon kulkuun osasi kannat,
sitten…
huomenna…
jo variset pois,
vain muistoja vartesi juurella…

-Oi, kunpa elämä pitempi olla vois!

  *

 

 

13.07.2010
Sinä uskollinen

Sinä uskollinen
kauan kukkiva

 

ensi lumille saakka
minua seuraava.

Mitä mahtuukaan meille,
sinulle,
ja varsinkin minulle,
tälle ajalle
- täältä sinne talven alkuun asti,
kun viimein painat pääsi
kukkineena urheasti.

  *

 

 

14.07.2010
Kaksi kynttilää

Sinä pauhaat, luonto!
tunnin tuloasi teit,
suhisit puissa
niitä taivutit

 

maiseman pimensit

- toit pöydälleni kynttilöitä.

Taivaan aukaisit,
vettä vuodatit
hetkessä kaikki astiat täyteen,

ylläni RÄJÄHDIT !

- siihen vaikenit,
katosit,
jokin kaukainen kajo vain,
minä tuntea voimasi pelottavan sain.

Voimastasi vuotavasta
sanoja kiiruusti hain.

Ja minä muistin,
juuri kun tuon kirjoitin:
Mooses käskyjen vuorella
etsi Herransa kasvoja.

Kuunteli,
kyseli:
-Missä olet Herrani?

Arveli myrskyssä pauhaavassa
- ei ollut siinä,
oli sen jälkeisessä hiljaisuudessa.

Nyt on hiljaista!

-

Sinä luonnon hiljensit,
ei liiku haavan lehti,
ei pörise hyönteinen,
vain pari pientä lintua
jossain kaukana,

pöydällä kaksi kynttilää

 

ja kynä kädessä.

  *

 

 

09.07.2010
Virran rannalla

 

Täss' olen kuin minä,
koivu virran rannalla,
suorana
ja pystypäin,
leveän virran edessäni näin.

Siin' virtaava vesi,
laineet tuulien
ja virrassa kulkevien laivojen
näyttävät, miten vaihtuvi vesi,
miten vaihtuvat sanat sen,
kuin kalastaja
sanoja vangitsen.

Voi, yhden pienen aaltosen vain
haaviini sain,
muut jäi muille,
toisille rannoille,

vaan, se yksikin,
minkä minä sain,
on minulle arvokkain.

  *