Kuolema 


On elämä helpompi,
vapautua pelosta,
elämän kuin julmasta lopusta,
ja keskittyä tähän elämän hetkeen...

 

19.03.2010
Kuolema

Kurkata tännekin,
tutustua kuolemaan,
sen voimaan
ja maailmaan.

Olla hetki hiljaa
ja tutkia,
mitä siitä voi
kulkijalle avata.

Onko kuolema "kuolema",
pelottava,
   kaikesta kadottava,
      ihanasta irrottava,
vaiko vaivoista vapahtaja.

Mitä tekee se meille,
kuin onnettomille,
joiden seurassa
alati salaisena käy,
- vaik' ei näy,

yhtäkkiä vain nostaa päänsä
ja muistuttaa:
Tääll' ollaan!
samassa matkassa,
- enkä ollenkaan kaukana.

Sinussa elän
kuin elää elämäkin,
alusta saakka
seurassasi käynyt,
kaiken nähnyt rinnallasi,
kuullut saman korvillasi minkä sinäkin,
- kuin ystävä uskollisin.

Ja jo pelkäät taas:
Niin lähelläkö?
Koko ajanko?
Minua seuraatko kaikessa
miss' eloani käyn,
olet minussa
kun toisille näyn?

Vaan, en tule minä
kuin yllättäen sun luoksesi,
en viikattein,
   en mustin vaattein,
      pelottavin tummin hupuin.
En!

Minä tulen
ja sinut vapautan,
kun aika on,
kun aika on,
päässä tien, kuin kohtalon.

Minä olen vain portti,
se hetki,
kun lähdet sä pois,
ilman minua
maailma vaikea paikka jo ois.

  *

 

 

20.03.2010
Miks' kurkata tänne

Miks' kurkata tänne,
oppia uutta,
   kauheutta,
      kauneutta,
         korjata kuva pelottava,
            paeta julmuutta.

-On elämä helpompi,
vapautua pelosta,
elämän kuin julmasta lopusta,
ja keskittyä tähän elämän hetkeen
ja turvata,
vaik' ois eloa jäljellä vähän,
siitä nauttia,
ja katsella elämän ihanuutta,

uskoa,
ja toivoa,
ett' kerran edessä
väistämättömänä oleva kuolema,
onkin kuin rakas ystävä,

joka rinnalle tuli
en ees pyytänyt lain,
uskollisen auttajan
rinnalleni sain.

Matkalle kulkea sisälle uuteen,
poistua vanhasta,
jättää se,
luopua kaikesta hetkellisestä
ja siirtyä eteenpäin
uuteen tulevaisuuteen.

  *

 

 

20.03.2010
Kolme tuntia

Minä kurkistin kuolemaan
kolme tuntia,
katselin maailmaa,
mi takana tämän näkyväisen,
ajallisen häipyväisen.

Kolme tuntia kuvia kammottavia,
uusia,
   outoja,
      pelottavia…

Vaan, kun tarkemmin kuuntelin,
sanat jo toisin kulkikin:

Kolme tuntia kuvia kauniita,
   uusia,
      outoja,
         pelottomia…

ja aattelin:
Entä jos jatkaisin tästä,
en palaisi lain,
tuonkin ajatuksen
seuraani sain.

Vaan valinta tuo
ei ihmisen,
lupa katsella,
nauttia hetkellisen,
vaan lähteä pois,
kuin kesken matkan…

- ei käy!

siis tietäni jatkan
ja itseäni lohdutan:

Jos vaik' matkallani
viel' tarkoitus,
miks' viipyä,
kirjata,
kulkea edemmäs,
täss' oudossa elämäss',

mi lahja suurempi on
kuin arvaankaan,
ja arvokas,
tulevien silmissä
olen tarmokas ja rohkea,

ja etsin sen tien,
   sen polun,
      joka mutkan,
min eteeni piirtänyt suunnittelija suuri,
hän kait minusta ja alkujaan
jotain enemmän luuli.

Tämän korvani
tässä hiljaisessa aamuhetkessä kuuli.

  *