20.01.2010
Kulkea käsi kädessä

Kulkea käsi kädessä,
kuunnella ohjeita sanojen mestarin,
matka turvallisin.

Eihän täällä
enää polulta poiketa voi,
näkyyhän talo jo, mihin matkan määrä,
askel ei ole väärä,
tuntea käsi kädessä,
matkata yksinänsä…

     - heei, oonhan mä tässä

- juu juu, koala… ihan hyvä

Toivoa, odottaa,
ett' uusi maailma aukeaa
silmille nähdä,
korville kuulla, niin kuin lupaus lähteissä oli,
lupaus: täällä on kaunista,
ihania sanoja, musiikkia,
ja muita kulkijoita, joista iloita...
 

- mutt oonhan mä tässä
- juu juu… kiva kun oot
- nih… pidäs vähän paremmin kiinni, tää sininen ällö vähä pelottaa mua, ja tää hiljasuus…mäennoo tottunnu  tälläseen… ja noi munkitki pomppii iha kummasti

- ÄLÄ potki niitä… ei ne ole mitään munkkeja… eikä kiviä… ne on..
- ainii, noon sanoja - sun sinisii sanoja - ällösinisii
- (huokaus)
 

Malta mielesi, ystäväin,
vaik' onkin lupauksia, aina on myös aika,
aika kasvaa ja kulkea,
tutustua tiehen,
antaa hiljalleen avautua kaiken,
minkä eteesi kuvailen.

Jos rävähtäisi kaikki
kuin kirkas valo aamuisesta ovesta,
silmäsi sokaistuisivat,
et näkisi mitään,
vain valon ja kirkkauden, josta silmäsi sulkisit,
särkevin silmin sokeana kulkisit.

Vaan, jos heräät hiljallensa
kuin aamuvarhaisella uuden päivän kajoon,
tottunein silmin
näkisit jokaisen heräävän hetken,
kun valon säteet tunkeutuvat kaikkialle.

Ja kun aamu aukeaa,
sen kirkkaus itsensä paljastaa,
olet nähnyt koko heräävän maailman kauneuden,
 - tunnet paikan sen.

- Hei, mikä toi ääni oli?
- Mikä ääni?
- NotTOOI ! ... toi puhe - kuuliksä?
- Juu kuulin… ai sinäkin kuulit?
- Joo… sinine ääni kummittelee… huhuuu!
- Koala, lopeta!
- Höh.. eiks' sitäkää saa potkii... ja just' ku mua alko vähän innostaa… muute tääll onki ollu aika perustylsää… huhuu!
- Koala lopeta!
- Ookeei… tosikko

  *
 

10.01.2010
Syntyi poika

Syntyi poika elämän rinnalle,
samaan aikaan, kun portista kävin,
elämästä enemmän, vähemmän, näin.

Yhtä sokea kuin minäkin,
samoin unissa minä kuljeksin,
kuin tämä uusi, pieni mies.

Mitähän vertaus minulle ties?

 

Kasvua rinnalla uuden kulkijan,
kasvun vauhtia rinnallaan tavoitan:
min toinen kasvaa näkyvässä,
irtaantuu näkymättömästä,
toinen irtaantuu näkyvästä,
kasvaa näkymättömässä.

Peilikuvissa
rinnalla uuden miehen,
eikä matka kumpaisenkaan
jää puolitiehen.

Hän rinnallasi kulkee
ja rinnallesi jää,
kun näkyväiset hämärtää.
Siin' jatkaa lanka punainen,
ja kasvu ihmisen.

Mitäs tuumit, sä kulkija uusi,
pari päivää kapaloissa,
pari ensi maitoimua,
uuden elämän siivua.

Näkymäsi viel' harmaa,
ei ees värejä lain,
vain hahmoja liikkuvain.
Kuulet ääniä, et ymmärtää voi,
mikä ne luoksesi toi.

Yhtä avuton olet sinä täällä,
kuin olen minä siellä, mistä sinä tulit.
Pian kaiken unohdit
ja mielesi valtaa tää näkyvä maa,
minun mieleni kaukaisia tavoittaa.

Jos voisin kysyä sinulta,
mitä kaikkea kertoisit,
jos voisit kysyä minulta,
mitä kaikkea sinulle kuvaisin.

Ei kuvia kertomalla,
ei niistä maailmaa tavoita,
ainoastaan katsomalla, kulkemalla,
voi uusia havaita.

Täss' maailma kohtaa pienuuden,
ja pienuus suuruuden,
ja suuruus on vaipuva pienuuteen,
ja pienuus suuruuteen,
 - elämään uuteen.

-se suuri pieni

  *

 

28.01.2010
Keho vanha

Keho vanha raskas raihnainen,
portille nään uupuneen,
se ei tänne
uudelle maalle käydä voi,
tääll' toisenlaiset sanat, laulut, soi.

Keho raskas, vähenevä,
tääll' kepeä, kuin liitävä.

Mä huomaan taas,
kaksi maailmaa,
joit' portti rajoittaa,

ja mitä vähemmän
on takana portin sen,
sen enemmän on
toisella puolen voimallinen.

Näin turvalliseksi
tuntea voi kasvun tien,
portin taakseko itseäni
kokonaan vien.

Vaan, en hennois' luopua eloni tiestä,
en luopua kaikesta pois,
niin paljon viel' ihanaa 
elettävänä ois,

…jos ois?
kuka sanoo sen
tien pituuden,
ja voiman, mill' kulkea matkani saan,
kepeän tai raskaan.

 

- Mitä sä siellä taas oikein horiset…"kepeän tai raskaan" … mehän melkein ku leijuttas täällä, eksä huomaa, kevyttä ku mikä! Mikä raskaus sulla nys-siin o?

 - Joo, mutta kun minussa on tuo toinenkin puoli, tuo tuolla portin takana, ihan rampana. Vähän jumppasin eilen ja yritin pitää kunt…

 - No mikä hätä sillä…an-olla siellä - jätä se sinne! Eikä se nyt oikeesti nin-kummone ollu, semmone iso rötkö. Unohda se! Jatketaan täällä, täähä alkaa kohta käydä jännäks.
 - Nono, koala, äläs nyt, ei se ihan silleen käy.

 - No ja miksei? eihä mullakaan oo mitään hätää, …eikä tuolla portin takana oo musta mitään.
 - Niin no, sinä oletkin vähän eri juttu.
 - Mitenn-NI! eri juttu.
 - Noo, minä kerron …joskus toisella kertaa… en jaksa nyt sitä.
 - Höh… eri juttu… eri juttu… eikä sit ees kerro. Ja soot vieläki iha sinine.

Ja koala kulkee taas perässä pää vähän riipuksissa ja potkii ... kiviä.

 - Heei, älä taas potki niit...
 - Joojoojoo... ne ei oo kiviä... eikä munkkeja... noon sanoja - höh.

  *

28.01.2010
Portilla edelleen

Vaan portilla pyörimme edelleen,
ystäväin ja mä,
vaik' luulimme jo
ett' ois matkaa edettynä.

Ei etene matka näin sukkelaan,
ei etene päivässä juuri,
voit katsella kauniita kukkasiaan,
ja vierellä maailman muuri.

Ei aukene silmät,
ei korville kuulo,
pienen kuvan, äänen, jos sait,
kasvoi jo suureksi luulo.

Ei ei, poikasein,
ei ei, pienoisein,
vaik' talot jo näkyvät,
ja tie edessä käydä,
suuresti on kaikkea vielä,
mitä tulee kuulla ja nähdä.

Ja lupaukset suuret,
mit kuulit sä ennen,
ei ees alkaneet vielä,
olethan vasta portilla siellä.

Sillä huominen
on matka paikallaan,
ja eilinen
kuin takana peilien,
sinä seisot siinä ja matkaa käyt,
ja paikallaan tapahtuvat
suuret näyt.
  
 

- Mutt ...eiks me jo...

 - Ei, ...äläkä kysy.
 - Okei, e.
 - Äläkä potki niit...
 - Okei, e.

  *