Keltaisen maan asukkaat 


Keltainen maa
vähin erin itseään avaa
   - ja millainen vilinä,
millainen hahmojen joukko,
   - ja kuinka paljon tietoa, taitoa,
      elämän perustaa aitoa...

 


27.09.2010
Böö!

Ethän pelästynyt?

 

Ei täällä kaikilla
tuttuja muotoja.
Ei muotomme täytä unelmia
                                salaisen maan,
monet täällä
voi kauhistuttaa.

Eikä ihminen näe oikein
muotoja sen,
jotka lähteinä ovat
monen mielikuvituksen.

Ei tämä ole ihmisten maailma,
ei myöskään maa örkkyjen,
tämä on lähde mielikuvien,
   monien kertomusten
      ja hauskojen tarinoitten.

Myös jännitys, kauhu,
lähteensä täältä saa,
ne ihmistä jo puistattaa.

Vaan,
täällä ei ole kauhua,
on vain hahmoja,
joiden kautta kuvitelmia:
   on iloa ja surua,
      on rakkautta
ja kaikenkarvaisia olioita.

Ja minä olen oppaasi täällä,
esittelen esikuvia,
jotka muotojaan saavat
maan päällä.

 

koala:  Hui kauheeta! Kato ny! Kato! Kato millane nenä… ja millaset
                                                                                        silm…
Harri:  Shh…hiljaa koala.
koala:  No-mut KATO!
Harri:  Joo joo, mutta tämä onkin tällainen mielikuvien maa… ei todellinen…
koala:  Herätä mut!  HETI!

 

Ja tulkaahan tänne kulkijat.
Tulkaa tästä kukkaportista ja katsokaa.

  

Saanko esitellä:

  *

 

  

28.09.2010
Pieniä portteja

Väki vastaan tulevi
meitä iloiten tervehti:

 

-Hei!  Minä olen enkeli
esikuva enkelten
kuuleville enkel-taruja kertoilen.

 


 
-Ja minä olen nalle
esikuva nalleille
muodon minulta saaneet
ja lempeät luonteet.

Minulla on yksi uusi tarinakin
…rap…rap..mitenkäs se nyt…

 
-Ja minä olen lukija
talvisten tarinoitten
esikuva lumiukkojen.

Hattuni kellon kilkatus kauaksi kuuluu
hymyyn käännän suut.

Hei, kohta on taas talvi!

 
-Minut sinä kohtasit jo
sisään tullessa sua tervehdin
välkettä ripottelin.

Keijut kauttani näkyvän maan
muotonsa saavat.

 
-Ja katsos tänne, ylös!
Minä olen se hirmuinen lisko,
lohikäärmeeksi kutsuttu,
mistä lie nimeni sellaiseksi.
Tulta syöksen ja savua,
tarinoissa pelottelen,
tuon niihin kauhun ja jännityksen.

 
-Ja mä oon peikko. Toikin on.
Muodot meistä; karvat, pörröt, kaikki,
ja nenät mahtavat
välitämme peikko-tarinat.

-Ja minä olen kissa keikistelevä.
Tarinoita haaveilen
niitä sopiville jakelen
kissa-tarinoihin siemenen.
-Minut sinä jo tunnetkin.

Harri: Aai, tietäjä, sinua jo kaipailinkin,
oisin halunnut kysyä että…

-Täältä minäkin
näistä maista kaukaisista
esikuvaksi tietäjille
hyville ja pahoille

vaan muista,
tarinoita ne ovat vain, eivät tosia,
vaikka annankin monia
jännittäviä mielikuvia.


-Ja minä edustan villejä eläimiä,
hurjia ja vaarallisia

silmistäni, sarvistani,
voimistani,
virinnyt monia tarinoita.

  
-Ja meitä kauniita neitoja
on täällä monia,
meistä prinsessoille malleja.

  
-Ja kauneus olen minä - naiskauneus.
Innoitukset säädän ja määrään,
mikä milloinkin on vallalla
niihin suuresti vaikutan.

-Ja minä, katsos tänne ylös,
minä edustan suloisia eläimiä
kaukaisten maiden
olen takana ajatusten viisaitten
…siis eläinmaailman totta kai…

koala: Hei kato!...hei…toi on jotenkin tuttu.
Harri: No niin näkyy olevan. Ketähän se oikein…muistuttaa?
koala: Hö!  Ketä!  No katon-Ny!  Mua… se muistuttaa ... MUA!

-Niin, ja ystäväsi rinnallasi
on saanut minulta monia ajatuksia.

koala: Noni…siinäs kuulit. Moon viksu! Tai siis.. ett' toi…

Harri: (huokaus)  Juujuu…ja nyt sit selvis tuokin.

-Ja minä olen pelle.
Tehtäväni on antaa pelle-tarinoita.

kerrankin keksin erään Hermannin,
siitä kovin nautin itsekin.

 
-Heei, ja arvaas mistä pienet lapset!
Katsos tänne, alas,…täällä
meiltä mallit heille,
iloisille sirkeäsilmille,

 


...ja nuo tossa, vähän isompia,
muistatko Hannua ja Kerttua?

 

 

 

...ja toi tossa huuii ! ...on noita pelottava,
sillä on paljon kauhutarinoita.

 

 


 

-Ja oletkos nähnyt meitä?
Meistä on lähtenyt kauniita rakkauskertomuksia.

 

 

-Mulla on kaikenlaisia löpinöitä,
pikku rupatteluja ja hassuja juttuja,
niistä hetken iloja.

 


 
-Naamioni taakse
minä kätken salaisuuksia,
ulottuvuuksia ulottuman taa,
salaisuudet aina kiinnostaa.

 
-Ja minä kerron monenlaisia
salaperäisiä tarinoita,
joilla rakennan hurjia mielikuvia.

 
   -Ja minä…
      -Ja minä…
         -Minullakin on tällainen…
      -Entäs sitten minä, katso tänne… täällä!

-No niin, annetaan matkalaisten jatkaa matkaa
   tutustua uusiin
              ulottuvuuksiin.

Läpikulkumatkalla ovat vain,
matka viel' pitkä tulevain.

koala: Eiksme jäädäkkään tänne…tääll-ois paljo kavereita. Toi ykski …. vähä … mun näköne. No eei-tosin näin komee mut…

Harri: Juu juu, eiku siis…ei me kait sitten jäädä tänne. Oishan täällä vilskettä ja tarinaa monenlaista rakentaa...

koala: No...minness-si?

 

 

28.09.2010
Minä yöllä aattelin

No, yöllä aattelin
tarkalla korvalla kuuntelin
                            ja ymmärsin:

Tarkoitus on kuvata,
ei kertoa tarina,
sillä tarinalla
on aina alku ja loppu.

Kuvaus on ikuinen:
    se on tämän näköinen
       näin toimiva.
Se on unelma
   jonka rakentaa kuva
      se on tuleva.

 

Jos olisi tarkoitus,
että kirjoittaisin tarinoita,
minä kirjoittaisin tarinoita
      - jos se olisi tarkoitus.

 

koala: Hö!  Oisit sä voinu noitten kans  ees vähä jutella ja...

Harri: Noo... eiköhän ne jotenkin kuitenkin kulje tässä matkassa.

 

 

Minä piirrän kuvia
   lupaan tulevia
se on tarkoitus
   - kuvata tuleva
      uskoa oleva
         ja unelmoida unelma suuri
ratkaista
   löytää
         kaiken alkujuuri.

 

Tarinoita mahtuu maailmaan
   vaan syntyjä syviä
      elämän lähteitä
         kuoleman tähteitä
- kuka kuvaisi niitä.

Kuka kertoisi, että tuonne!
Tuonne sun matkasi
   määräsi pää
ilman että totuus
                   järkyttää.

Luoda uskoa
   luottamusta
      elämään  olevaan
         tulevaan
luoda ihanaa mielikuvaa
         unelmaan.

Kuka kertoisi sen
kuka kuvaisi
elon merkityksen?

 

       -Kerro sinä
                                 ja ole rohkea,
katsele suuria kuvia ja kiitä
niistä myös itsellesi
onnea niitä.

 

Miks' muoto runollinen,
miksi sanojen virta riiminen?

Miksei tarina,
kertomus sulava,
kirjaksi kelpaava?

     -Maailma on runo, siksi.
Sillä kerrottu tarkoin
on tarkasti kuvattu,

runossa on tilaa
   voimaa
      energiaa
synnyttää lukijalle kuvaa
   jotka nousevat sanojen takaa.

Sillä sanat
eivät riitä kuvaamaan
vain avaamaan
ja sanalla avattu ikkuna
on monien unelma.

Ja unelma kaikkineen
on se matka
joka tulee kulkea.

Unelma
   alussa tullessa
matkalla
   salaisesti sitä tavoitella
lähteissä huomata
   toteutettu unelma.

Vaan, mikä onkaan
   se unelma
se jo kantaa salaisuutta
sillä unelma
ei ole aina kaunista
   se on tarkoitusta
      tehtävää
         usein silmin pettävää

unelma on taistella
   elää
      kuolla
         löytää voima
            viisaus
               ymmärrys ylempi uus
ei useinkaan
elon mukavuus.

Siksi unelma
on monesti raskas taakka
eikä selittää
   ymmärtää
      sitä toinen taida.

Unelman etsijä
   pitää sitä itse rakkaimpana.

 

Ja kun katsot näitä hahmoja
ne ovat vain
   porttien kuvia, joiden takana
       avautuu ain' uusi maailma
joista ihmisille mielikuvia
   tarinoita
      ihania unia unelmia.

On myös portteja
   joista avautuu kauheuksia.
Tässä yksi pelottava
...sinne ei nyt kannata kurkata.  

 

Ja kaksi on porttia
kuin suurinta;
   on elämä
     ja kuolema
niistä teemme vielä
   monia matkoja
       saat syntyjen syviä ratkoa
ja kuoleman koskettavuutta kuvata
   - itsekin siihen kerran tarttua.

 

Viisauden porttia kyselet.

Ei sellaista yksinänsä
se sidottu on aina elämään
ja elämän mystiikkaan:
   mistä tultu
      minne menty
         miksi avaruus
            miksi tähdet  kuu
auringon osuus
   helposti unohtuu
vaik' siinä on ehto näkyvän
vaan, ei ehto
   näkymättömän.

 

Ja minä rauhoituin
   aamulla kello seitsemän
kun kirjasin ylös mun tehtävän
etten hapuile sinne, tuonne
   en liikoja vaadi itseltäin

      - kaikki on hyvin näin.

   *

koala: No nyt sä rupesit taas vilo... filso... visolovoimaan..

Harri: Filosofoimaan, vai.

koala: Ni! ...niinhä mä sanoin. Mä en oo kyll iha varma.. .ett kestäksämä sua... kauaa...

  *