Asukkaat 


Autio sininen maa,
hiljaisuutta kaiuttaa,
vaan, aamu hiljallensa,
   silmiin valoa,
      korviin kuuloa,
         - uuden kajoa.

 

08.03.2010
Kasvot

Valtakunnan aika klo 04.02!

Ain' silloin on herääminen uuteen maahan,
kuin portti ois auki sisälle käydä,
jotain uutta nähdä
- vaik' ihmeitä!

Kasvot pöydälläni,
juuri eteeni tulleet,

 
ihastuin kauneuteen,
sisäiseen rauhaan,
tyyneyteen,
silmiin katsomattomiin,
sielun tavoittamattomiin.

Ei kasvoilla silmiä olla voi,
niistä jo sisäisen aprikoi.

Silmistään katselen kaiken taa,
katse salaisuudet avaa.

Kun katselen kaikkea kasvojesi läpi,
näen silmissäsi kohteen
min kertoa voit,
oudon portin yllättäen
eteeni toit.

Ajattelin aina
portteja portteina,
nyt katselen salaisuuden porttia,
outoja, kauniita kasvoja.

Onko luvallista,
olla kaunista,
vai, saako olla muotoa lain
- sinut kirpputorilta seuraani sain.

-Mikä vika kauniissa?
Katsele taivasta,
katsele yön tähtiä,
muistele lumen valkoista
mi välkehti hiihtoladulla auringon paisteessa
tuhansin tuhansin kirkkain välkkein.

Katsele luontoa,
muista kesää,
miten kaikki uudistuu,
kaukainen lintu palaa,
tekee uutta pesää.

Salaisuudet kaikki takana kauneuden,
erilaisten kasvojen.
Ja jos katsot kaikkea kasvojeni läpi,
siin' etsijä jo ihmeitä näki.

Kasvot kaikella aina,
kasvot kaikilla aina.

Jos katsot ihmistä,
katselet ihmiskasvoja,
katselet ihmettä.

Kasvot myös pahalla,
julmalla, julmuudella.

Kasvot rakkaudella,
vihalla,
kasvot kaikella lihalla.

Kasvot kukalla,
puulla, linnulla,
kasvot vääryydellä, valheella.

Kasvot menneillä, tulevilla,
kasvot kaukaisilla,
hengillä,
kasvot luomakunnalla,
- ja luojalla.

Kasvot kaikella,
ja silmät,
nähdä tai näkymättömät.

Vaan, ihmissilmä vajavainen,
kuva ajan vainen.

Silmistä voit lukea paljon,
voit aavistaa, tutkia,
ilmeitä tulkita.

Vaan, silmätöntä
et lukea taida,
kaikki pysyy salaisena.

Ja jos viel' puuttuu ilmeetkin,
olet kohdannut mestarin
- salaisuuden portin aukaisin.

Katso kasvoja ja tutki,

 

otsalla laakerilehti ja viitta,
silmät salaisuuksien,
ja kuvat ympärillä silmien,
vertausta ulottuvuuksien.

Levollinen ilme kasvojen
                               turvaa luo,
olen oikeudenmukainen.

  *

 

 

Noita

 

 - Kirjoita kaikki!

Olenhan sanonut sinulle: -Kirjoita kaikki,
kirjoita ihan kaikki!

Älä siis kysele,
älä ihmettele,
kirjoita kaikki,

ja aikanaan on sinulle selviävä,
miks' oli se tärkeätä,
kirjoittaa…kirjoittaa…kirjoittaa,
arki hetkiksi kadottaa.

  *

 

 

27.01.2010
Pikkukukka-keiju

- hei - kato hei, katO!
 
- ai mitä, missä?
 
- noTTOI!   toi pikkune tossa, eksä nyt…
 - aai, heei…

-Nooin pieni,
kukas se sinä,
pikkuinen…helinä?

- Helinä on maasta toisesta,
ei täältä,
vaan ei kait sekään kaukana,
olen kuullut jännittäviä tarinoita sieltä.

Minä olen pikkukukka-keiju,
tervetulleeks toivotan uudet kulkijat.

 

Tässä tolpan nokassa odottelin,
katselin kun portista tulitte,
kuin sokein silmin kuljitte.

Ja tuo toinen, …aika rytinät piti,
näytti olevan aika liki ettei mahtunut…

 - joo se puristi mun päätä… ja mä sanoin sille että…
 
- sshh koala!

- Mutta…me ollaan nähty jo muutamia..

- Niin, näköpölyä päällenne ripotin,
sillä silmiänne hieman aukaisin,
alkavat jo nähdä,
helpompi ja mukavampi
uutta tietä nyt käydä.

  *

 

 

27.01.2010
Kenkänokka

Hui! sinä peljästytit minut,
sinä hirmuinen kotka,
silmilläsi tuimilla tuijotit,
suurella nokallasi uhkasit.

 

- Leikilläni vain, sua uutta kiusoittelin,
kokeilin, mitä tuumit minusta,
vähän oudosta linnusta.

Täällä kukaan ei katso mua pitkään,
kukaan ei soimaa,
ja muutenkin,
tänne sovin jo muotoni kautta,
monen mielestä olen kuin jokin raukka.

Mutta, täällä on ihanaa,
ystävä ystävää tavoittaa,
eikä ulkoista katsota lain,
sisäinen tila on arvokkain.

-kenkänokka

 

- hui hirveetä! näiksä... ton?
 - hiljaa, koala, etkö kuullut mitä se sano... sisäinen tila on arv...
 - mikä se o...semmone sisäne?
 - no se on... totaa... unohda koko juttu.
 - jaa, mutt näiksä millane...
 - sshh...koala, nyt hiljaa - jatketaan me vaan matkaa...

 *

 

 

26.01.2010
Tuttu vastaan

Kas', tuttu! Nukkumatti,
vastaan tuli,
pää vinossa,
lakki kallellaan,
Dingeli dongeli -musiikki
viel' hiljallensa soi,

silmissään uninen katse …
 

-Kaikki uneen nukutettu, hän huokaa,
pienet sekä suuret,
näytetty unien juuret,
miss' lepo syvä, ravitseva,
voimia antava.

Nyt minun vuoroni levätä hetkinen,
poiketa omien unieni maihin,
unien uni-maihin,
maihin kaukaisiin,

siellä, unien maan takana
on uusi unien maa,
sieltä voima minulle,
uudet unet jakaa.

  *

 

 

26.01.2010
Vanhus valkohapsi

Vastaani vanhus valkohapsi,
olemus hiljainen,
väsyneen oloinen,
vaan silmissä katse niin kirkas,
jotenkin - hieman vilkas …

 

Mitenkäs sinä täällä?

Unteni maissa, hän virkkoi vain,
levon sain,
tääll' vaivat kaikkoavat hetkiseksi,
kivut, säryt, haipuvat pois,
aivan kuin niitä ei lainkaan ois.

Täällä niin kepeää kaikki,
ja asioita paljon:
uusia kuvia, joist' en ymmärrä lain,
monia muistoja mukaani sain.

Kohta palajan,
vaivat ylleni varustan,
itseäni hoidan
ja muistan tämän matkan,
raskasta tietäni taas päivän jatkan.

En mennyttä ikävöi niin,
kun tuolla talolla hetkeksi
syvennyin rakkaisiin kuviin.

Salaa itken ikävääni,
yksinäistä, vaivaini aikaa,
unihetket minulle
kuin ihanaa taikaa.

  *