17.08.2014

Ihmisen taistelu

Keho raukka
väliss' mielen
ja elon tarkoituksen
kun taistelevat ne
kumpi pääsis' voitolle.

Ja kahinassa tuossa
miss' kuin tanner tärisisi
- se keho on
taisteloihin osaton.

Vaan, se raukka
saa vaivat niellä
on kuin taistojen tiellä se paikka
joss' nuo kaksi
ottavat mittaa toisistansa.

Ei kärsi se
ei kipua tunne
se henkinen ulottuma
joka on sinussa ikuista

- voi vain kuin itkeä se
jos ihminen kulkee teille
mi tarkoitus ollut ei
vaan, maailman tuulet toisaalle vei.

Ei kipua tunne mielikään
jonka maailma niin herkästi vie mennessään
poijes siitä, mi hyvä ois
kulkeutuu ihminen tarkoituksestaan pois.

Ja se
mi väline on ajalliselle;
  jolla kuljet
    teet
      harrastat
jolla elostasi nautiskelet
  jolla rakennat
elon hetket, tulevat.

Se kuin välissä on kahden tahdon;
toinen repii toisaalle
elon syvän merkitykselle
ja toinen mielii ajallisiin
sen iloihin ja osallisiin.

Ja siin' tuo keho raukka;
tänään tänne, huomenna tuonne
tai sit' jo kokonaan toisaalle
minne elosi tahto ja tarkoitus ois
… ja se syvä ikuinen
on elon tarkoituksesta pois.

Siin' sit' itkee välissään keho
kun särkee paikat, kolottaa
herkkä raukka hajoaa.

Ja alkaa jo surra mielikin
kun sen teot, halut estyvät
ja suree ympärillä ystävät
kun toinen on poissa
jossain kipujen kartanoissa.

Vaan, suurin suru on sillä
jonka surua et nää
sillä, joka ikuisuutta syvällä tähyää.

Sill' tehtävä ois
se tehtävä ois täll' elonsa matkalla
joll' kaukaista tarkoitusta
mit' varten tää kaikki on täällä
maan päällä.

Ja sen suru
on syvä suru
ja se vaik' musertaa koko ihmisen
kun hukkuu tarkoitus elämällen.

Vaan, oi miten…
oi, miten sais' sovun
ett' asettuis' aika iäisyyden alle
sille kaukaiselle ulottumalle

mill' tarkoitus
tehtävä
ois ajalliselle
tälle ihanalle matkalle.

Ett' sovussa
nuo kaikki kolme kulkea vois'
eikä toisen halut
veis toiselta mitään pois.

Vaan, kuin rinta rinnan he elää vois'
ja tehtävä tärkein tulis' tehdyksi
kun koittaa aika
lähteä ajallisista pois.

Silloin…
se kaunis kuva rauhassa tehty ois
eikä kukaan joutuisi lähtemään kesken pois.

-

Ja tällä selittyvät
monet vaivat, kulut
kun poikkeavat polut poijes siitä tärkeimmästä
poikkeavat poluille
joill' kuin mikään ei riitä.

Ja se tärkein kuin tekemättä jää
- sitä se sisäinen kaihoten tähyää.

Vaan, ei voimaton ole se
heittelee hetkin kuin kapuloita rattaille
ett' estyisi se ajallinen meno
mi kaikkein tärkeimmän ohittaa.

Kas, niin suuresti
se tarkoitusta rakastaa
ettei salli
kuin viimeiseen asti unohtua sen
min lupasi lähteissä matkallen:
-Sen teen, sit palajan
toteutan palan ajallisen maailman.

Ja kuinka paljoon sen puuttua täytyykään
kuinka moneen tehtävään
ett' kulkeutuis' vihdoin ihminen
oikealle tiellen.

Sille, mi toteuttaisi sen
mille antoi hän lupauksen
vaan, jolta aika ankara poijes vei
sanoi kuin syvimmälle tahdolle: -Hei hei!

Vaan, ei kulje se niin
ett' ihminen vain vaivoitta
vois upota omiin.

Tulee taisteluita
sotia
ollaan vaik' ilman kotia
ett' löytäis' ihminen sen
syvimmän elonsa tarkoituksen.

Ja kun löytää hän sen
palautuu rauha ja lepo
ja terveys, mi kahinassa kadonnut on
- löytyy tie kuin kohtalon.

-

Ja tästä kulkeudutaan kysymykselle
mi tärkeä on terveydelle:

ett' hoidetaan
lääkitään sairasta
joll' on näitä syviä vammoja
jotka syntyneet on taisteluista
erkaantuneista poluista.

Ja kun vaivan tarkoitus ois palata
etsiä rauha
ja eloa siinä halata
niin, autetaankin sairasta
ett' jaksais' hän
vain toteuttaa omia.

- Ristiriitaista!

Vaan, kuka oisi se
joka sanois' sairastavalle:
-Oikaise polkusi ja palaja
etsi omasi tarkoitusta
ja sen kautta itseäsi eloon varusta.

- Vaikea paikka!
Olla tarkkana ja kuunnella
etsiä ja löytää
"kohti oikeata pöytää".

 

Ja viel' yksi näkemys
on ennaltakärsimys.

Kas, kun tiedossa on ajattomissa
kuinka herkkä on ihminen
seass' ajallisten voimien

niin, jo lähteissä
tai matkalla
saa hän raskaita vaivoja, taakkoja
jotka ohjaa oikeita suuntia.
- Ne auttavat toteuttamaan tarkoitusta.

Ja näin kirous
on kuin siunaus mi helpottaa
ajallista matkaa.

Pitää vain osata nähdä
- ei vain kärsiä
vaan hyväksyä se hyvä mi kautta sen
vie ihmistä perillen;
sinne, mi tarkoitus elon pienen on
kun toteuttaa hän kohtalon.

Sen, mi hyvä hälle itselle
ja toiselle rinnalla on.

  *

Tässä hoitavat sanat.

Suosittelen, että kuuntelet tuon runon. Otat hyvän asennon ja rauhoitut kaikesta. Hiljennyt hetkeksi, ja annat vain ajan mennä. Kesto noin 8 minuuttia.

Mitä sinulle tapahtui?

 -

04.09.2014

Hoitava matka    (kuuntele tästä)

Kuntoutus on turhaa
jos kuntoutettava ei tottele
ellei elämästään poijes laita
mi vaivan on aiheuttaja.

Sillä syy säteilee;
joko ulkoinen
tai syvä sisäinen
vaivaa aiheuttaen.

Vaan, ei se ole aina helppo
poistaa tapa
tottumus
tai vaik' ihminen
tai työ
mi sairastavaa koko ajan
vaivoilla, syyllä lyö.

Se poistaminen on työ!
 

Tai, jos aiheuttaja on kokemus
haava sisäinen
tai jokin pelko kaukainen
vaik' sukupolvien takainen
… niin, miten poistan sen
kuin tuntemattoman jännityksen.

Poistanko sen puhumalla
jos en ees muista
tiedä koko asiasta
… vain tunne sisäinen
kaukainen
vaivat aiheuttaen.
 

Vai, josko meditoin
luotan ett' syvä tuntematon tie
tuntemattomuutta koskettaa
vaivast' vapauttaa.

Voiko vaik' rukous
luottamus ett' Isä hoitaa
vihan, kaunan kauas karkottaa
- minut vaivoistani vapauttaa.

Oisko noista apu?

Vaiko lääke syvälle ulottuva
kivun pinnast' poistava
elon rauhoittava
tajunnan tuhoava oireineen
- outoine sivuvaikutuksineen.
 

Minkä teen minä tälle
päivittäiselle vaivalle
joka kipuna kehooni heijastuu
jostain kaukaa?

Jos aiheuttaja on lähellä;
sopimaton ystävä
tai harrastus keholle liian ankara
- se on vain poistettava
jätettävä pois
ettei vaiva ikuisesti seurana ois.

Sillä se!
 

Vaan, miten sanon hyvästit
sille sisäiselle;
kaukaiselle tapahtumalle
surulle, ikävälle
riitojen runtelemalle herkälle mielelle
pahoille sanoille
silmien polttaville katseille.

Miten sille
miten niille sanon: -Lähde!
-Jätä minut rauhaan!
-Luotain pakene!
 

Ei jää kuin tuo
mi kantautua voi tuntemattoman
kaukaisen luo.

Ei jää kuin tuo!

Äläkä itseäs päiviltä juo.

Vain sana voimallinen
voi yltää luokse salaisien
unohdettujen
piiloon painettujen.

Sillä, täytyyhän ihmisellä jokin apu olla
kuin ase, jolla ulottua
vaik' sukupolvien taa
mi herkkää kulkijaa tänään rasittaa.

On ainoastaan sana!
jolla voi ulottua näkymättömien taa
- ja tuo sana
ihmisen vapauttaa

taakoista
peloista menneitten polvien
tunteista lapsuuden
kärsimyksistä elon aikaisen.

Sana?
 

Mikä sana niin vahva olla vois
ett' sen voimalla
ois aiheuttaja pois?

Mikä ois se voimallinen sana
ja kellä ois valta sanoa
ett' ihminen vois vaivastaan parantua?

On sellainen mies ollut.
Ollut ehkä useampikin
jolla valta voimallisin
ylitse ajallisen vallan
läheisiä auttaen.

Ja on heitä tänäkin päivänä
salassa
joku kuin huomaamatta
kantaa voimallista asetta
ajan ja vallan yli.

Hän on kärsivälle
kuin vapauttava syli.
 

Ja sinä, kärsivä
etsi se rakas ystävä
joka voi sanoa
ja sanoilla vapauttaa
kauas syvälle koskettaa
kipujen juurille
pienille tai suurille
ja sanoilla parantaa ne
mit' vaivoja aiheuttaa ajalliselle.

Ja nyt se salaisuus
mi viel' piilossa ollut on
se salaisuus sanojen kuin kohtalon.

Kas, ei elämä kulje niin
ett' ihminen itse
vois sukeltaa syviin
ja kuin touhuta
parannella siellä
oudoilla teillä. - Ei!

Vaan, sanottujen sanojen kautta
vapautuu salaisia voimia
joilla on valta toimia
ajallisen ja ajattoman yli
- antaa ajalliselle se syli
mitä hän etsinyt on
tietä kuin kohtalon.

Ja sanojen sanottujen takaa
herää kuin polku
joka kuulijan sisälle matkaa
kulkee syville tuntemattomille
koskee syvälle unohtuneille unelmille
tavoittaa pelot salaiset
elot ankarat, julmuudet.

Ja kulkevat ne sanat
ne voimat sanojen takaiset
hiljaisesti
omien aistien takana
jossain kaukana
näköjen, kuulojen ulottumattomissa.

Ja jos kuulit sinä sanoja
puhetta
vaik' jotain kaunista sanojen kulkua - sinä katoat!
ajasta ajattomuuteen
jonnekin itsesi syvyyteen
ja kulkee kuin hoitava henki siellä
menneitten teillä.

Ja koskettaa sinne
auttaa tuonne
rauhoittaa tuon muiston
pelastaa tuosta pelosta ja pälkähästä
ankarasta elämästä.

Ja kun loppuvat sanat
luetut, kuullut
sinä palajat takaisin tähän aikaan
ja sinä huomaat:
et kuullut sanaakaan
et ees muista sitä tarinaa

sinä vain olit, ja elit
syviä hetkiä koit
sisälläsi terveyttä loit.

- Ja olosi on vapaa.
 

Jos ihminen sellaisia sanoja tapaa
hän huomaa sen
niitä kuunnellen
ett' jotain hyvää tapahtui mulle
minä kuljin omille teille
enkä ympäristöstä mitään tiennyt
en ees sanoista
jotka minut matkalle laittoi
omille sisäisille.

Sellaiset olivat ne voimalliset sanat
jotka voimia liikuttavat
eikä niitä ees sanoista erota
jotka sisältävät voimia
vaan, niillä on valta
salaisesti toimia

- ja antaa ihmiselle
ajalliselle voimia.

  *
 

05.10.2014

Elä tässä sitten!

Moni lääke ankara
ihmistä on auttava
vaik' tuhoaa se pahoja
ei ymmärrä hyvien arvoja.

Moni lääke turha on
moni avun suo
vaan, vaikea on tietää ihmisen
mi onnen hälle tuo.

Kas, vaikutukset monet
on hyvän sekä pahan
ja monen lääkkeen takana
on valta rahan.

Mutt' luontainen on pehmoinen
ihmistä monesti auttaen
   kehittäen kehoa
      antaen voimia
         vastustaa heikkouksia.

Vaan, vaivansa on näilläkin;
yks' hyvä yhdelle
ei apuansa toiselle.

Ja tänään se, mi hyväks' on
on huomenna jo mahdoton.

Yks' hetki hyvä hyväksi
hetki toinen turhaksi
ja mikä aina oikeaksi
ettei vain tavaksi
sillä, muuttuuhan tämäkin rahaksi
ja lupaavaksi mainokseksi.

Kuka sanois' sen
mit' oikein tarvitsen
ja mikä ero toisella
kuin samanmoisella

sillä, toinen samaa hyväksi
toinen tarpeeton
moni asia ratkaisee
miks' aine turha on.

Alkuaineet vaihtelee.

Tekotapa;
   koneet
      sähköt
         säteilyt säätelee
onko tulos toimiva
vaiko tyhjä nolla.

Mutta, kaikessa
on myös placeboa
kehon omaa tahtoa
siks', vaikea on arvata
tosi vaikutusta.

Ei ole helppoa
tietää tosi tarvetta
   ettei söisi turhia
      ettei vahinkoa
sillä, tiedä ei viel' ihminen
kehon salaisuutta.

Tänään yksi hyväksi
huomenna jo vahingoksi
vaik' tahto, tarkoitus hyvän on
huominen on armoton;
uusi tieto uutta tuo
vanha tieto vain vahinkoja suo.

Valitse tässä sitten
   lääkkeet
      luomut
         ravinnot
kun vaikutuksista ei oikeasti tiedä kukaan kun
   raha
      valta
         mainokset
vie ihmistä vain mukaan suuntaan sen
min huomenna jo tuomitsen.

Jäljelle jäis' vain aito hyvä
aine kuin pyhä
vaan, sekin valheeksi väännetään
rahan hyväks' käännetään
ja pilataan herkkä ihminen
niin hyväuskoinen.

Onneksi on viel' hyviä
toimivia
yksinkertaisia
joist' oikeata apua

ja oikeata ravintoa
joka auttaa voi viisasta kehoa
mi tietää itse
mit' tarvitsee se;

poimii hyvät sieltä, täältä
ja parhaansa se yrittää
vaik' aika kumma, ankara
vain tahtoo myrkyttää.

-Oi, mistä viisaus? minä jo kysyn taas.
-Mistä viisaus, ett' ois rauha maass'
ja ihmisellä hyvä tahto
vain auttaa toistansa.

Ei jää kuin intuitio, jolla selvittää
tutkia aikaa ja tapoja sen
mikä oikeasti totta
mitä vahingoksi toisen vääristelen.

Voi, miten onkaan tämä vaikeata
vaik' maailmassa on kuitenkin
niin paljon hyvää ja kaunista
aitoa ja apuansa antavaista.

Pitää osata vain poimia
kuin oikeita palasia.

- Mutta, sehän tässä justiin
on niin vaikeata.

Elä tässä sitten!

  *

06.10.2014

Millä erottaa?

Mainos ja raha
vaikuttaa kaikkialla
   uskottava
      luotettava
         vaikea erottaa
tehty kauneudella.

Tarpeellinen
tarpeeton
kuka huomaisi sen
yleisen menon.

Synnyttää tapoja
   tottumuksia
      uskomuksia
ett' jokin on niin hyvä kun sanotaan
ja kun viel' jyrkin sanoin perustellaan.
 

Millä erottaa oikea ja väärä?
Millä tarpeellinen
tarpeeton?
Millä vaarallinen
vaaraton?

Millä yhteisvaikutus?

Millä vastustaa valkotakkia
auktoriteettia
joka kovin sanoin määrää
ja viel' lupaa, ettei ole mitään väärää
- vaikka olisikin.

Tiesikö itse, vaiko ei
ylempi valta harkinnan poijes vei.

Ihminen raukka
on kuin koekaniini
joll' testataan kaikkea
eikä korvaa kukaan
kun tietämättömyyttään suostui mukaan.

Voi elon vaikeutta.
Voi hyvän ja pahan erottamisen hankaluutta.

Ollaan vain ja uskotaan
mitä meille sanotaan
- ja sitten korjataan
kun toista vahingoitetaan
- ja uusilla vaik' vielä lisää kehoa rasitetaan.
 

Oi, miten ihminen
vois erottaa oikean ja väärän.

Miten elää vois' terveesti elonsa määrän;
   apua monesta auttavasta
      vaivaa monesta saastuttavasta.

Ja kun moni teko
aine
lääke saman kaltainen
voikin olla vahingollinen;
   tehty tavoilla vaarallisilla
      tehty rahoilla ratkaisevilla
ja ihmisen ahneuksilla.

   *

21.10.2014

Parantumisen avain

Parantumisen avain
se on piilossa
salattuna
ihmisen ulottumattomissa.

Siis, se syvin syy
miks' ihminen pysähtyy
vaik' ehkä tuntuis siltä
ettei kärsimykselle ole mitään syytä.

Mutta, syy on!

Aina, jokin syy sairaudelle, vaivalle on
syy kuin kohtalon.

Sillä on tehtävä
  tarkoitus
    opetus
      auttaminen
uudet kuvat
  maailmat
    vaik' kokemukset kovat
      kasvun paikat arvaamattomat.

Eikä aina ees vain yksi tehtävä
tarkoitus;
elon tavan muutos
parannus
tai vaik' auttamiseen valmistus
varustus uuteen
johonkin vaik' suureen.
 

Jospa kaikki tähtääkin tulevaisuuteen
- ei itses tähden yksin
vaan vaik' helpotus kärsimysten.

Tuo kaikki salassa on.
Vain matkattava
  matka
    opin tie
ja ehkä lopullansa vast' aavistaa
mihin kaikki oikein vie.

Toteutuu vaik' tärkeä
matka elämän tien.

Ja kun löytyy se
valmistuu tie merkitykselle
mit' varten kaikki tää vaiva
on aika parantua aiheuttajasta

ei vain oireista joit' syntynyt on
jotka juoksuttaneet kuin tietä kohtalon;
  apua sieltä
    toivetta tuolta
      auttaisko tämä teko, liike, kalu

- tärkeinä on säilyttää elämän halu.

Moni temppu
  lääke
    helpotus
hetkin auttoi
parannus
- oireesta, ei vaivasta
tai vahingosta
hoidon aiheuttamasta.

Niin, vaan oltava ois tarkkana
ettei vaivan hoidosta vahinkoa
kas, kun ihminen ei nää
mikä hetkessä on tärkeää

ja tarttuu
suostuu vaarallisiin
eloa vaik' tuhoaviin

ja häiriintyy se
alkuperäinen tarkoitus
... kun, vaivan tarkoitus
oli vain suunnan muutos.

Ja tapahtuihan se
mutt' mitä kaikkea mahtuikaan matkalle;
  ihmisten apua
    konsteja
      vaik' lääkkeitä vaarallisia
        toimenpiteitä vahingollisia.

Kaikki matkalla kaikessa.
Apuja oireissa.
 

Vaan, varsinaisen syyn parantumisessa
tärkein tapahtuu ajassa
ja koko matkassa:
  oppi saatu
    kokemus
toteutui jokin syvin
  tavoite
    tarkoitus
      merkitys ja mit' varten
olit sä ranka kärsimysten.

Ja kun aika on täys:
  löytynyt
    tapahtunut tuo kaikki
olet valmis jatkamaan
sun matkaa.

Kuin kulkenut sä oisit
myllyn kivien läpi
kuin mankelissa puristettu
kuin kölin alta vedetty
kuin hetkin vaik' elostasi tapettu
pysäytetty
elo kuin totaalisesti lopetettu

- ja sitten … tapahtui se ihme!

Täyttyi aika!

Saavutettiin tavoite!

Syntyi jotakin uutta
mi rakentaa, auttaa tulevaisuutta.

- Ihmiskunnan tulevaisuutta.

Tämä mankeli
toi esiin jotain uutta!

  *

 

29.10.2014

Salaisuuden paljastan

Salaisuuden paljastan
ajan keholle nyt vaikean
kuluttavan
rasittavan

ja unohtavan sen voiman
min ihminen itse saanut on.

Matka monelle kuin mahdoton
kun keho hoitamaton
myrkytetty
vähät välitetty sen ihmeestä
sen toiminnoista suurista
salaisista.

Niihin niin totuttu on
kuin myös siihen
ett' keho on voimaton
parantamaan
auttamaan
viemään
toteuttamaan sitä kaikkea
mikä elolle ois tarpeellista.

Luovutaan kuin uskosta itseen
ja omaan voimaan
vastustaa elo kolhuja
ja niistä parantua omalla tavalla
sisäisellä tahdolla
ja energialla maailman kaikkeuden
sillä, sen olet sinä osanen.

Ja kun on kuin luovuttu
omasta voimasta
sen uskosta ja mahdollisuudesta

turvataan kaikkeen muuhun
kuin auttavaan
parantavaan
elossa kantavaan.

Aivan kuin kaikki yht'äkkiä puuttuisi
olisi kadonnut jonnekin
vaik' vuos'tuhanten takaa
tää sama ihminen
viel' matkaansa jatkaa.

Ja ilman niitä
kaikkia turvia
joita nyt on raukalle tarjolla
joita keksitty
kehitetty rahalla
ja ihmisvoimalla.

Onhan siellä aina myös apuja
kun oma voima on alhaalla
mutta, pitäisi olla myös tarjolla
muita vaihtoehtoja
kuin vain lääke
ja aine hellempi
keholle terveempi.

Jos, tervettä
tarpeellista on yksikään
- ne vain hyväksytään.

Missä kehon oma voima
missä suuruus, taito sen
ihmistä auttaen
parantaen.

Minne on jäänyt se
mikä perusta on kaikelle elolle.

Onhan niitä apujansa antavia
jotka ovatkin tarpeellisia silloin
kun keho kulutettu loppuun
tai sattunut vahinkoja

tai elo kuluttanut
syntynyt epämuodostuksia.

Silloin tarjolla on jo hyviä apuja.

Mutta, kaikki tähtää kuitenkin siihen
ett' keho itse ois vahva
ja auttaisi, elpyisi
ja omistajansa parantaisi.

Mutta, vaivat monet
luopumisesta ihmisen uskosta itseen
ja omaan voimaan
kehoon
ja sen uskomattomuuteen.

Ja, jos vahvistetaan sellaista
mit' jo itsellä on
on tilanne keholle mahdoton.

Se ei ymmärrä vaik' yrittää
myrkytystä vähentää.

Kuin ihmettelee se:
-Miks' minulle
ei anneta mahdollisuutta
etsiä ratkaisua terveydelle.

Ja hän kuin unohtuu
  luopuu
    luovuttaa
omasta voimastaan
ja jää ulkoisen turvaan
mikä ei ikinä olla voi sellainen
miks' suuruus hänet loi.

Ja sitten
mennä kitkutetaan vaivain kanssa
kun omat voimat on poissa
ja keho, niin ihana
kuin luovuttaa
kun ulkopuolelta yritetään 
niin suuresti häntä auttaa.

Vaan, moni auttaminen ei paranna
vaan tuottaa vain uutta vahinkoa
ja alas painaa voimaa sen
mi lahja on suuruuden.

Ja sitten ihmetellään
kun ihminen ei kestä;
ensin keho
sitten mieli
tai ensin mieli
ja sitten keho
he yhtä kun olevat
yhdessä eloaan taistelevat.

Eikä lääkkeet
aineet ihmisten
voi kantaa
auttaa yli pettymysten
pelkojen

ei niillä apua pysyvää
ne ihmistä vain lisää väsyttää

ja tuhoaa järjestystä sen
mi käsialaa on suuruuden.

Siks' on tärkeätä
nyt se salaisuus suuri
ett' annetaan keholle
mahdollisuus uusi.

Sen kasvaa
  toipua
    parantua
elpyä elämään uuteen
rakentua tulevaisuuteen
joss' koko ajan sitä ei lääkitä
ja aineilla oudoilla myrkytetä

vaan, annetaan sen olla vapaa
ett' saisi se taas kasvaa
ja kukoistaa

näyttää voimansa ja olla se
mi alkuperäinen tarkoitus ol' ihmiselle;

olla se suuri ja voimakas jo itsessään
ja elää puhdasta elämää
  luottaen
    iloiten
      rakastaen
ja kasvaen

elossa puhdistuen kaikesta min maailma nykyinen
kaiken kuin tuhoten ja liaten.

Vaan ihminen
on teko suuruuksien
ja luotu kestämään
parantumaan ja uudistumaan

ja ajallaan myös ain kuolemaan
aikaa ajast' vaihtamaan

sekin luonnollista on
elon määrä kuin kohtalon

eikä sitä tarvitse muuttaen sormeilla.

Maailma kaipaa kasvun vapautta
jossa kaikella on vain aikansa
ja vaihtonsa
kasvunsa.

Ei sitä saa tuhota
ja kuin oudoilla tempuilla uhota
ja muuttaa
kuin ihmisen kasvun suuntaa

sillä mitä hyvää seuraisi siitä
jos ihminen eläisi aina vain elämää
miss' kuin mikään ei riitä.

Silloin mikään ei ihmiselle riitä.

Se siitä!

  *

29.10.2014

Haittavaikutus

Haittavaikutus on sitä
ett' elimistö hylkii
taistelee vastaan myrkkyä
sisälle tullutta turhaa lääkettä
ainetta
jot' ei se ymmärrä
tarpeetonta

ja alkaa taistelu keho vastaan aine
kuin turha

-Anna mun hoitaa tämä itse! se kuin huutaa

ja huokaa voimattomuuttaan vahvemman edessä
kun joutuu, raukka,
lannistumaan kahden suuremman alla:
mieli, mi tahtoi
aine, mi joutui sisälle
kehon alueelle.

Ja syttyi sota!

Kuin toivoton, tahdoton
ja kuolee paljon sivullisia
katoaa voimia auttaa, parantaa.

Aine voittaa
keho hajoaa ja jää aineen varaan, mi parantaa
ja toivoo
ett' keho itse sitten auttaa.

Voi tätä ristiriitaa!

Ensin tapetaan
sitten toivotaan
ett' yhdessä parannetaan.

Otetaan se heikko mukaan
mik' enää jaksa ei
kun vieras aine voimat poijes vei.

Ja siihen ihminen jää
haukkomaan elämää.

Ja keho uskollinen
vajavaisesti toimiva
tekee kaikkensa vaik' kärsiikin
ja heikkenee se
kun valta annettu vieraille.

Ja vaik' annettais ravintoa
ei enää voimia tarttua
rakentaa uusia voimia
vastustaa sairauksia, valtoja
jotka aiheuttavat vain vahinkoa.

Raskasta!

Mutta, keho ei unohda
annettua matkaansa
siks' taistelee se kuin salassa
piilevissä voimissa

ja etsii hetkeä
  aikaa
    paikkaa
miss' taas tarttua
miss' alkaa taas toimia, vapautua.

Se etsii tiloja, voimia
vaatii ravintoa poistaa turhia

alkaa sopeutua
ja taas taistella
kuin oottaen päivää
ett' sais' taas täysillä toimia.

Ja ellei sitä tule
jos aine, lääke kuin ikuinen
keho on kuitenkin uskollinen
ja toimii tavallansa
   voimallansa
      ajallansa
min' itsellensä viel' saa
se salassa ihmistä parantaa,

Ja, jos ei se enää jaksa
se katoaa.

-Voi hyvä luoja tätä aikaa! kuin huokaisi se
kun unohdetaan se voima
mi uskottu on keholle.

Siinä kaikki voima on
ja mukana viel' mieli
sen voima uskomaton.

Ja jos nuo kaksi yhdessä toimia saa
ne kaiken mahdollisen parantaa.

Mut' keho heikko, heikentynyt
ei omin voimin enää selvinnyt
vaan, siihen kehitetty avut auttamaan
heikkoa parantamaan.

Virkansa silläkin;
   apunsa auttava
      kuntoon saattava.

Mut' aineilla pahoilla
ei aina todellista apua
ja vain huonommaksi ne
vahingoksi ihmiselle.

Voi, miten löytyisi se yhteinen apu
mi vain kantais, ei vahingoittais.

Mistä se viisaus kuin ylimaallinen
ett' suuri on ihminen.

Ei suuri omassa viisaudessaan
vaan, matkalle annetussaan.

  *

10.11.2014

Elämän taakat

Ihmisen elämä
koostuu muistoista
tiedoista hankituista
opeista opituista
tiedoista, taidoista
toiveista, unelmista
jotka kantavat sua
ja voimaa antavat

ja samalla kaikki raskaat
  sua raastavat
    syövät
      lyövät
- elon voimiasi syövät.

Niillä mentävä
  iloilla kestettävä
    toiveilla
      ajatuksien harhoilla
paetuilla
  ja ikävillä unohdetuilla
    poijes painetuilla

vaik' kaikki
niin ilot kuin surut
elosi monet murut
jotka rakentaneet sut
ja hetket muserretut
kuvat unohdetut.

Voi, ihminen! - kuin ihminen parka
  elä, jaksa
    ja taistele
muistojasi katsele
muovaile itsellesi sopiviksi
- sinua armahtaviksi.

Vaik' kuvat kaikki kuitenkin;
  alkuperäiset pelot
    tunteet
      pikku ilojen riemut…
ne tallessa on
kätköissä kuin suuren kirjaston.

Ja jokainen elämä erilainen
  hetkien
    päivien
      unelmien
valtava ketju muistokuvien
  mielen syvien
    ja piiloon painuneiden salaisten.

Ja tiedätkö
kuinka säteilevät ne
  eloosi
    päiviisi
kuinka muokkaavat ne sinua
ja miten kohtelet sinä toista
miten toinen minua.

Kaikkea elät sinä
kaiken tuon menneesi läpi
ja olet tänään kuin tuon kaiken summa
ja paljon myös muiden
  tuntemattomien
    ulottumattomien…

Oi, kuinka kummallinen onkaan ihminen
kuin kimppu
valtavan määrän kuvien
ja niiden tunteiden.

Ja nyt…
miten kestät sinä kanssa niiden
  muistojen
    tunteiden raskaitten…

Sinä unohdat
piiloon painat ja vaiennat
tai muuten sinä hajoat raskaittesi alla
eikä siinä ilot paljonkaan auta.

Ja kaikki tuo taakka
  rakentaa käytöstä
    sairautta
      ja elon taakkaa kuin salaista.

Ja nyt…
miten saattaisin keventää tuota taakkaa
  miten muistoja kuin salaisia lievittää
    miten oikeat ikävät suoriksi
mieltä painamasta
eloa rasittamasta.

Millä, miten ulottuisin
tuonne kaikkiin kaukaisiin
  miten tuoreisiin
    eilisiin
      tai vaik' tämän aamuisiin
joista uuden painon matkaan sain
- tai ilon.

Miten surun piilotan
  pelon, min sain
miten säilytän ilon
  josta hymyn pienen huulilleni sain.

Niin, minä kerron sen;
miten sisäisen
valtavan määrän värisevien kuvien
väreilevien
ja niiden voimien ja vaikutuksien
syiden monien sairauksien…

miten ulotun minä sinne
miten sinä
miten ulotumme kaukaisille
eloa muovaaville muistokuville
ja miten vapaudumme
elon uuden unelmille
elon hetkille suloisille.

Minä kerron sen… jälkeen levollisten unien.

  *

Parantava matka

Suosittelen, että myös kuuntelet tämä runon. Otat hyvän asennon ja rauhoitut kaikesta. Hiljennyt hetkeksi, ja annat vain ajan mennä. Kesto vähän alle 6 minuuttia.

Mitä sinulle tapahtui?

26.10.2014

Parantava matka - Kohti terveyttä     (kuuntele tästä)

Jos kuuntelet tämän
ja mukana kuljet
maailmasi kaikelta muulta suljet
ja olet vain…

annat sanojen virrata
sisällesi koskettaa
poskeasi kyynelten kostuttaa
- sanat kauniit sua parantaa.

Kas, sanojen voima
sisälle tunkeutua
syvälle kauas ulottua
näkyväisten ja näkymättömien taa
- ne sanat sinua parantaa

sillä, monia vammoja
kokemuksia
hetkiä julmia, raakoja
on elon matkalla

ja viel' kauempana
sukupolvien takana
jotka kantavat sua
voimaa antavat
ja samalla myös syövät
- tekevät sinussa työtä
ja olet se
joka annat elämän merkitykselle.
 

Vaan, muistele…

muistatko…
 

ne raskaat, kun lyötiin sua
kun syötiin sun itsetuntoa, voimaa
kun joku sinua soimaa
eikä anna rauhaa
- sua elämän kovuus palasiksi jauhaa.
 

Sinä muistatko hetket nuo
kun toivoit
ett' joku suurempi
tulis' sun luo ja auttaisi
kantaisi, elon raskaan yli
jossa ois sulle
se levollinen syli.

Muistatko nuo raskaat…

muistele…
 

katsele kuvia ja rukoile
ett' voisit sa parantua kaikista
elon raskaista kokemuksista
ja taakoista.

Ja nyt…
kun, kuin salamana kävit jossain kaukana
kuvat hurjat mielessäsi kulki
- tämä muistojen matka
toi paljon saloja salattuja julki.

 

Oi, miten paljon niitä olikaan
enkä monia enää muistanutkaan!

Eikä nyt taakkaa raskaampaa kuin kantaa jaksat
- tämä elämä
nämä sanat
voivat sinua parantaa.
 

Ja nyt…
onhan siellä
muistojen tiellä
myös kaunista
lukuisia ikuisia muistoja
joit' et unohtaa voi, etkä tahdokaan
- ne edelleen mieltäsi rauhoittaa.

Ajattele niitä…
 

nosta esille yksi - se kaunein
mi tänään sulle suloisin ja voimaa antavin
- se on sinua nyt kantava.

Ja tällä kauniilla muistolla
sinä parannat niitä kauheita
joit' et jaksa enää ajatella etkä kantaa
- tämä kaunis ne alleen peittää
ja sinulle niistä nyt rauhan antaa.

Ja vapautuu mielesi lukot
vapautuu jännitys mi kiristänyt
kasvojasi irvistänyt
- sinua elämältä sammuttanut

pelottanut
ettet vain koskaan enää
sais kohdata sitä
mikä sinua kuin lokaan vetää.

Ja tämä ihana muisto
- se päällimmäisenä nyt
kun jännitys syvä sisäinen
on himmennyt

ja elämän valo
kuin parantava aurinko
loisti hetken sisällesi ja kosketti
silmiäsi kostutti ja ilmoitti:

- Olet vapaa!

Ja sisäisesi
syvä ihmisesi
suuria voimia tapaa.

Sinua rakastetaan!

Olet vangituista vapaa!

Ja hymyilee taas elämä sulle
kuin vaivoista armahdetulle.

Kiitos suuruudelle!

Ja unohduksen parantavalle voimalle.

Amen.

  *

29.10.2014

Olet edennyt

Ja kun olet sinä käynyt
tuon läpi niin monta kertaa
ettei eteesi enää kuvia
mieltä raskauttavia

keskity niihin
jotka ovat viel' piilossa
salattuja

ja etsi niihin apua
samalla tavalla
jollain ihanalla muistolla
niitä vaientamalla

poistamalla se raskas väreily
mi' mieltäsi viel' kuin salassa kiihdyttää
eloasi kuin huomaamatta kiristää.

… Ja sinä vapaudut nyt myös niistä
piilossa olevista
kaukaisista
piirittävistä.

- Ja olet vapaa!

Ja lopussa
kun kaikki jo kuin valmista

kun ikäviä kuvia
ei enää ole ees piilossa

sinä kiität mielesi sopukoissa ja tunnet
kuinka vapaus on vallalla siellä
tutuilla ja tuntemattomilla teillä.

Ja väreittesi tasapaino sinua parantaa
energia uusi voimaa antaa
ja elämän valoa
tulevan uuden elon ihanaa kajoa.

Sillä, vain vapaudessa voi ihminen kasvaa
ja tätä… on se vapaus
joll' on valta ja rakkaus
minkä sinä tunsit kuin kadoksissa olleen
ja minkä nyt sinä kuin uutena löytänyt oot.

Hyvää matkaa elämän valoon!

  *

25.12.2014   Jouluaamuna

Jouluaamun valkea rauha

Luonto liikkumaton
kaunis, valkoinen.

Joulu hiljainen
luminen aamuvarhainen.

Vain ajatus mi liikkuvi hiljaisuuden yllä
  mökin lämmössä
    yläpetillä
tutussa paikassa
runojen maissa.

Ja hiljaisuus kuiskii: -Kirjoita,

... kirjoita, rukous
kuin kadotettu voima
ja usko
- usko, ett' rukous ON voima
  se on salainen
    maailmoitten takainen
näkymättömien avaimen ulottua
taakse näkyvien kuvien.

Ulottua kaukaisuuksiin vuoskymmenten
  satojen
    tuhansien taa
tästä hetkestä voi kurkoittaa.

Ja sisälle
ihmisen itsen sisälle
miss' portti salainen iäisyydelle
- jostain tullut, jonnekin menossa
nyt matkalla
osaansa taivaltamassa

monesti niin raskaissa taakoissa
eikä elämä
aika
kuin armoa anna luonnon laeista
- katoavasta matkasta.

Vaan, rukous
tuo unohdettu voima
… vaik' onhan niitäkin
joilla se on turva suloisin
ja apu aina lähellä
- kulkee voima vierellä.

Rukous on lahja
annettu lahja, matkalle
suurin
… sen juuri nyt sisälläni kuulin.

Ja tuo lahja
on kuin näkymätön taika
joll' ulottua kaikkialle
  kaukaisiin ja tuleviin
    läheisiin ja unelmiin.
Myös oman matkan tekoihin
  sairauksiin.

Rukous
on uskoa johonkin suurempaan
vaik' kuvat kaikki ajalliset joskus karkottaa
kun, sisäisen syvä tunne
ei kuvista kohdetta tunne

ja monet tavat muodolliset
karkottavat kaipaukset
ja ihminen itse jää kuin itsensä varaan
ja joutua voi hän moneen vaaraan

vaik' lähettäjä ei olekaan kaukana
jokin siipi ain' on suojana
ja haluaa koskea, kuunnella.

Rukous on puhetta
  ajatuksia arkisia
    toiveita, unelmia: - Oi, anna apua!
Muistamisia rinnalla kulkevien
ja menneitten, tulevien.

Mutta se
mi rukouksia, huokauksia nostaa esille
  on kipu, sairaus
    vanhuuden raihnaus
tai onnettomuus
  surun tuska
    ikävä ja kaipaus
elämän palautus.

Siin' ihminen jo kuin itsestään
etsii apua, voimaa sisällään
ja se, mi hänessä on iäistä
etsii apua iäisiltä
joita, vaik' ei tuntisikaan hän
hän uskoo jonkun näkevän

ja avun pyyntö syvä, harras
tai vaik' pieni huokaus
on voimallinen rukous
joka liikutti jotain kaunista ja suurta
- ihmisen kaukaista juurta.

Ja ihme on tapahtunut
vaik' ei oisikaan se ihmisen tahdon mukainen
on se kuitenkin
tahto maailmankaikkeuksien.

Ja näin pieni ihminen
oli tuon suuruuden osanen
siihen teollansa, sanoillansa
luottaen, uskoen
hän rakensi - yhteyden.

Olet osa iäisien.

  *

28.12.2014

Suru tappaa

Suru tappaa, sanotaan
- ja se on totta.

Syvä suru ihmisen sammuttaa
hän unohtaa elämän
ja elämän tehtävän

ja jää siihen paikallensa
sekaan menneittensä
ja hetkeen sen
mi aiheutti suremisen.

Mutta, surulle ei mitään voi;
suru surtava
aika kestettävä min surun sulaminen vaatia voi
surun jälkeen vast'
vapauden taas saada voi.

Ja se tappava osuus
on herkät solut
joilla ihmisen elossa
on monet polut.
 

Ja ihminen elossaan
riemuaa joka solullaan
- samoin hän surressaan
rasittaa jokaista soluaan.

Ja solu pieni herkkä
ei kestä
vaan vaurioituu ikävästä
ja stressistä
min suru syvä tuo
- hän herkästi pian ajautuu masennuksen luo.

Suru voimia syö
ja elimistöllä on kova työ
korjata vaurioita ilottoman elämän
raskaan hetken
tummanpuhuvan retken.

Miten siitä?

Suru aikanaan, sanotaan
helpottaa
mutta siihen voi mennä aikaa
ja se aika koko ajan ihmistä rasittaa
ja vaurioittaa

ja vaurioista vaurioita herkälle keholle
mielelle
ravinnolle.

Lakkaa kaikki luonnollinen toimimasta
keho palautumasta
ja pikku kuolemat siellä ja tuolla
- ihminen väsyy kuin raskaalla suolla

pian uppoaa ja katoaa pois
kuin ei iloa koskaan ollutkaan ois.

Mutta! Yks' välähdys
yks' ihana silmän pilke ihmisen uuden
sammuttaa pian voi surun juuren
- ja se tarpeen olisi monelle
suruunsa katoavalle.

Vaan, miks' toiselle annettu sammutus suuri?
Miks' toiselle vain kytevä surun juuri?

Sillä, antamisesta ja saamisesta tässä kyse lie
toiselle ilon
toiselle surun tie.

Ja tehtävänsä kumpaisellakin;
toisella surun murtaminen
toiselle ilo uus'
elämän uusi mahdollisuus.

Selittää tuota
ei ihminen taida
syy-seuraus on kaukana
ajatusten, toiveiden takana
elon tarkoituksissa
joiss' annettuja lupauksia
sopimuksia matkasta
ja kasvusta ajalla sen
min täällä ajassa elelen.

Sinne kuin piirretty on surun ajat
ilotkin
kasvun hetket kaikki tyynni.
- miten ihminen niistä mitään pois pyyhki.

Elettävä vain ja kestettävä
ilot siin' kuin surutkin
elon pikku murutkin
jotka kasvattavat aikuisen
elon matkallen.

Ja siin' on tehtävänsä ilolla
ja surulla
ja joka pikku hetkenkin murulla
- kuljettaa kohti sitä
mitä varten kaikki tää vaiva.

Ole vain rohkea!

Rinnalla kulkien surevaa auta.
Se on kaunista ja kasvattavaista.

Siin' surun tunnetta rinnalla maista.

  *