01.07.2013

Taikuri on muuttanut

Taikuri on muuttanut taivaaseensa.

Vaik' kamat viel' sikin sokin
on sisällään mielenrauha
odottava tunnelma;
 - toteutuuko vihdoin unelma

vaik' unelmaa jo ollut koko matka vuosineen
  tämä hetki
    tämä paikka
on vastaus kaikkineen;

katoaa taivas
katoaa maa
Taikurin taivas porttiaan jo avaa.

Ja elämä alkaa!

  *

11.07.2013

Uinuvi unonen   (kirj. 9.7.2013 klo 04.20)

Uinuvi unonen
elon huokauksen
tarkoituksen

odottaa
ett' valmistuu hetki
tarttua toimehen
mit' varten kuljettu tie kaukainen
… vaiva melkoinen.

Uinuvi unonen
sanojen viipyileväin
odottavat vuoroansa
teot tekojansa
sisälle päästä

ei aika säästä
tietää tahtonsa
määränsä pään
minä sen jo kaukaa nään.

Valmistuu elon piiri
laskeutuu kultasiipi
muodos' käden kauniin, koskettavan
apuansa antavan

vaik' hetken viel' salaisen
taikuri … rakensi taivaisen
- paikan toteutuvien unelmien.

 

Kulkea katuja
tuntea rauha
elon hiljaisuus
sisäisen keveä paino
kesäisen illan tuoksu
kuulla lintujen laulu

nauttia elämän hetki
ja sen kaunis taulu.

  *

11.07.2013

Odottava keijunen

-Ooi, älä kyllästy pikku keijunen
minäkin odottelen

ett' valmistuis' tää maallinen majanen
ja siirtyä saisin aikaan uuteen
- sun rinnallen.

  *

Koalakin jo hermostuu

-Mäkialan jo täss hermostuu! Millome oikee päästää siihe sun Taikuris keittiöö? -Ihan kohta … odota vielä hetkinen…

- … hetkine ja hetkine … son aina toi sen hetkine ja hetkine … mäen-kesTÄ!  ku se on-noin hiDAS!

-Juu juu … kyllä se siitä - mut' ihan hetkinen vielä.
- … just ni!

  *

19.07.2013

Iloitsemisesta

Iloinenkin asia
voi olla raskasta;
kuluttaa loppuun hyvä mieli
  väsyy kieli
    väsyy mieli

ja vaik' kuinka ois tahto hyvään
voi piankin jo masentua syvään.

Siksi,
iloa iloiten
ei ilosta väsyen
vaan rauhassa nauttien

ja rauhassa astuen
ettet ilossasi itseäsi syö
- ettei ilo
sinua sairaudella lyö.

  *

12.08.2013

Aamuinen taivas

Taikurin taivas aamuinen

valkenee
loppukesäinen.

Ukkosten yö tähdenlentoineen
aamu usvainen


- olen onnellinen.

Ja sanojen parvet viel' liitelee
ylläni
… vaan yllä en
Taikurin taivas
vähin erin valmistuen.

-Ei aikaa viel' sanoille, minä kuulen
matkattava marjametsille
ja vähän lomalle.

Vaan, sitten
kun kesä mailleen saa
taivas äänineen kajahtaa
- ja Taikuri
tehtävänsä aloittaa.

Näin aamuinen taivas minulle lupaa.

  *

Liian paljon viel' kaikkea;
  touhua
    purkua
      rakennusta
uuden valmistusta.

Ei ehdi!
  ei ehdi sanoille
    ei ehdi korville kuuleville
suurille unelmille
... mi ei ole kuitenkaan tää maja maallinen
vaan taivas sanallinen.

Minä odotan…
kärsivällisesti odotan viel' kotvasen
ett' aukeavat portit uusien
ajallisten totuuksien.

Sitten,
minä hiljaa kuuntelen
ja sanojani suutelen.

  *

26.08.2013

Avautuminen alkaa

Joko piankin avautuu
mun Taikurin Taivas;
- sanat kurkkivat jo.

Ja koti huokaa: -Kaunista.
Ilma kulkee jo,
vaik' kaikki ei vielä paikallaan.

Ehkä pari viikkoa
sitten voi vaivat unohtaa.

Seisoo majakka paikallansa
kutsuu kulkijansa kohti rantaa
aurinko aamuun jo valoa antaa.

27.08.2013

Joko lähestyy
mun taivaani kaikkineen
joko aukeaa
salaisuuksineen

kun siivotessa tiputin
tään mystiikan arkin

mit' valvovat enkelet
siivillänsä suojaten.

Katkesivat siivet taivaita osoittavat
lattialle putosi
aukesi kansi
sisällön salatko vapauteen julki.

02.09.2013

Tummuvi taivas syksyn myötä
aukeni taivas Taikurin
tehty paljon työtä.

Nyt valvon yötä.

Herättelen
kuuntelen
sanat naakkaparvien lailla
kohta talteen keräilen.

Vapautuu mieli
avautuu sanojen kieli esille tulla
- on aika herätä
aloittaa kuuntelulla
- ja vihdoin…
oi, vihdoin koittavi hetkeni mulla.

Ja auringon noustessa
majakka oottavi valmiina
haaveilulla luoksensa tulla.

Ja vaik' myrskyt ne pauhaa
sanojen taivas kirkkaana sanoja jauhaa.

-Oi, anna
oi, anna mun nousta
perässäsi
rinnallasi juosta ja kuulla
kutsujan salaisuutta.

  *

17.07.2013

Kuunnella muita

Kuunnella muita
ja kulkea harhaan.

Etsiä oma tie
löydät tien parhaan.

Sillä,
mitä toinen vois' tietää tiestäsi sun
miten opastaa: - On tämä näkemykseni mun.

On tiesi piankin…
tie unohdetun.

  *

18.07.2013

Kulje oma tie

Asettua alle vallan
kuunnella toista
vaik' kuinka suurenmoista

annat itsesi vallan alle
ja et ole sinä vapaa
- toinen sun tekojasi tarkkaa
ja pitää alamaisenaan
ja vallassaan.

Ja jos aiot kasvaa
se siinä on mahdotonta
sillä toinen asettaa sinulle kattoa
etkä pääse ylitse sen
jolle annoit vallan: -Sua tarkkailen.

Siksi,
kulje oma tie
… mikä vika siinä
etkä ole oppia, opettajaa vailla
sillä voima
on kaikkialla.

Ja kuuleva kuulee
ymmärtää ymmärrys ylempi
mikä on sun tahtosi, toiveesi
ja hän vastaa
ja apuansa antaa
ohjaa oikealle tielle.

Ja jos hairahdut sinä joskus pois
ei opettajasi hellempi olla vois;
hän vastaa sinulle
ja osoittaa sen oikean
ja löydät aina
kasvun paremman.

Siksi,
älä anna itseäsi vallan alle
ettet saisi
rajoja maailmalle

sillä, yksi löytää yhtä
toinen löytää toista
ja täydentyy kokonaisuus.

  *

18.07.2013

Valta valvoo

Vallan alla
ei kasva toinen kuin vallan rajojen alla
valta valvoo sua kaikkialla
eikä vapaus ole silloin myötä.

- Kuka silloin tekee vapaan työtä?

Jos et luota itseesi
annat itsesi vallan alle
joka sanoo sinulle:
-Tee niin, tee näin
minä kaiken jo edeltä näin.

Mitä uutta siinä sitten
jos uutta elämän mieli?

Uutta laulaa uusi kieli
ja valvoja hällä
joll' valta ja mieli on suuren vapaan

- sinä hänet
viel' kerran tapaat.

  *

08.09.2013

Aukko auki

Sanoisin niin
ett' aukko ois auki taivaisiin
- vaik' ei juuri nyt tunnu siltä
elo kaukana henkisiltä.

Vaan, eihän se olekaan oma ponnistus
se on lahja mi annetaan
se jossain valitaan ... ja sit' annetaan.

Tuohon nyt luotan
ja uskon niin
ett' huominen
vie askelta viel' parempiin.

  *

26.09.2013

Yhtenä aamuna

Yht'äkkiä
yhtenä nuhaisena, voimattomana aamuna
kun olin kaikkeen
   ja kaikesta
jo unohtua

tuli sanat;
  kutsuvat
    lupaavat
hetken, kaiken kuvaavat…

-

Meni kesä
riivin sieltä
raavin täältä
etsin tietä
tietoa, taitoa
kyselin voimaa aitoa
- en kuullut… en tuntenut

vain huonommaksi
voimattomammaksi
kävi etsijän tie.

-Miksei minua mikään vie? jo kulkija huokaili
ihmetteli ja odotti.

Vaan, niin…
taas kerran;
kaikella ain aikansa auringon alla
kaikella paikkansa kaikkialla;

ei vain tulla ja olla
kuin oteta jotain..

Ei oteta
oikeat annetaan
ne jossain ensin valmistetaan
sit' valmistetaan astia
ja uusi siihen lasketaan.
Näin on kulku palvelun tien.

Kuulen kun korvissani sanat: -Minä sinua vien.

 

26.09.2013

Palvelijan tie

Alas on mun ajettava
oma voima - se tuttua
sillä, sillä voimalla
  ajallisella
ei ole sijaa ajattomilla.

Siks' vähettävä vielä vähemmäksi
tultava kuin heikommaksi
ettei pullistuis keho omasta voimasta
luopuisi oikeasta kunniasta
mi ei ole ihmisen
vaan ylimaallisen.

Siks' piinaa
  painaa
    mua vaivaa;
yks' vaiva siellä
toinen tuolla
olen kuin raukka suolla

… en pääse edemmäs
en pääse taa
mua jokin voima painaa.

Vaan, tiedänhän minä
- tunnen jo
tään tien kuin kohtalon;
painon jälkeen on lennon vuoro
laulaa ympärilläin kuin enkelten kuoro

kun puhdisti astian puhtahaksi
poisti, poltti kaiken turhan
… kuin ajallisen murhan

min jälkeen
laski uuden voiman vanhan sijaan
  uuden vuoteen
    uuden kodin
valmiiksi sijaan.

Sit'!
… oi, sitten taas - on lepo
rauha maass'

ei särje paikat
ei kipua ei aivastuksen vaivaa
joku… mun sisintäni kaivaa

etsii elohon uinuvan voiman
valmistaa tien esille tulla
sitten…
sitten… on hyvä mulla.

Tässä
kuin selitys kaikkeen
  kasvuun
    odotukseen
odotteluun, että:
  koska
    miten
      miksi…
ei vain tulla jonnekin
ja siellä heti valmihiksi.

Eei!

Vaan, ensin pestään puhtahaksi
ett' avautuvat kanavat
ett' kulkevat voimat uudet
ja sitten…
vasta
avautuvat tulevaisuudet.

Se on kasvun tie
miss' toinen, suurempi, toista vie
ohjaa ja opastaa
mikä on se tie
mi elon tarkoitukseen vie.

Sellainen
on oikean palvelijan tie.

  *

01.10.2013
(aamuinen ajatelma kello 06.30)

Maata, ja kuunnella

Maata
ja kuunnella
sanoja
aivoituksia elämän hetken
pitkän retken, minne asti tultu
kuljettu, kuunneltu
opittu elämän tietä
ja mitä kaikkea et vielä tiedä.

Siks' maata ja kuunnella
sanoja ja aivoituksia
tulevien kuvia ja kuunnelmia
lupauksia elämän tiestä
jota et vielä tiedä.

Kas, uhmia elämä täynnä;
  ihmisiä arvaamattomia
    valtoja
      voimia tuntemattomia
tahtoja salaperäisiä ylitse ihmisen

- ja, ei kaikki kädessä ihmisen
vaan suurempien voimien.

Sitä vaikea on käsittää
kun näkee miten tärkeää
ois ihan toisin elää elämää.

Mutt' maailma kasvanut
muuttunut
muovannut ihmisen suureksi vallaksi
kuin ylitse luonnon vallan
mi tasoittaa
korjaa kaikkivallan.

Mutt' vallan ihmisen
luonnon muutoksien
korjaus jo mahdoton
… sillä suuntansa oma nyt on.

Ja kuka ois voimakas
  tarttumaan
    koskettamaan
valtaa suurta min ihminen
kasvattanut itsellen
ja kiinni pitäen
ei luovu ainoastakaan
vaan, enemmänkin vain vaatii omistamaan
ja valtaa kasvattamaan.

Kas, valta se
  mi vahingoittaa
ja vallan halu
  se vaarantaa
jo eloa tulevaa.

Mitä tehdä vois pieni ihminen
mi vallan alla kuin kituen
elää päivän vain suostuen
suojaan vallan ihmisen

mi vallalla vastaan toista valtaa
ja kaikkialla vain
ahneus rehottain.

Mutt' ihminen
  inhimillinen
kohtaa ihmisen
  inhimillisen

ja elämä on siellä
pienellä tiellä
kaukana valloista ja voimista

vaik' kaikkivalta kaikkialla
valvoo omiansa
ajan valta
vallan alla
valvoo etujansa.

Siin' ihminen kuin voimaton
kulkee elon kuolohon
eikä tiennyt miten hän
toteutti tehtävän

miten oli osanen
suuren kokonaisuuden
ja vallan… monimuotoisen.

  *

04.10.2013
(Steven Job -dokumentin jälkitunnelmissa)

Muuttaa maailmaa

Muuttaa maailmaa
on nousta vastaan ja vastustaa olevaa
kuin estää tulevaa mi on jo
piirretty kuin kohtalo.

Se uusi maailma on vanhan poisto;
  sen maailman mi oli jo
    sen tulevan mi ollut ois
jos maailman muuttaja ois ollut pois.

Rohkeutta se tarvitsee
muuttaa maailmaa
tuoda jotain uutta sijaan sen
min varaan eloani rakentelen
... ja mikä totuttua
turvallista jo ollut ois
- hetkessä on se vanhan turva pois.

Se on: järkyttää maailmaa
kadottaa vanhaa ja tuoda uutta
joka on aina epävarmuutta

ja se rikkoo rajoja
  totuttuja turvia
    osattuja
      opittuja

tekee tyhjäksi menneet teot ja taidot
tuo sijaan uudet aidot.

Haluatko muuttaa maailmaa
nousta vastustamaan olevaisen tulevaa
toteuttaa… jotain unelmaa?

-Haluan!

  *

09.10.2013

Koala pitkästyy

-No, mitäs mun pikku koala siin' niin mietiskelee. Oletko jotenkin… masentunut, vai?
-Täällei tapahdu mitää - eimmm-mitÄÄ! ... enkämä oo mikää pikku.

-Noo, äläs nyt kuule… pikkuhiljaa pikkuhiljaa… eiköhän se tästä, kunhan saad…
-Nii'i, kuhan saadaan noi sun kaikki rojus kohillee, vai?

-Niin-no.. niin, juu… vielä on vähän tuolla yhdessä huonee…
-Nii, ja mä vaan täss oottelen että millo sä laitat ne … jonnekki ett päästäis taas...

-Mut' kuule koala!
-Noh, mitä nys-sitt… taas.
-Kuule, mitäs jos mekin vähän muutettais tätä maailmaa.

-Ai, sä vai?
-Eei kun - me yhdessä. Kyllä me jotain keksitään, vai mitä.
-Ai yhdessä.
-Niin.
-Ai… sun kanssas vai?
-Ni!

-Mutta, justaha me muutettiin tänne - eikä tääll-omm-mitää.
-Juu juu, mutta siitä se alkaa, katsos kun minä aattel…

-(huokaus) … no just, nyt se alkaa taas selittää niit sen  unelmii…

- ... eikö sinua kiinnosta...
- ... kiinnostaa kiinnostaa ... annat-tullav-vaa...
-Joo, no kuule, kohta me voitais...

- (semmoinen koalan ihan pienen pieni lähes kuulumaton huokaus)

  *

02.10.2013

Kuuntelusta

Asettua paikalleen ja kuunnella
suuruuksien puhetta
- se ainoa voima on
mi parantaa sun kohtalon.

Sillä kivun ainoa tehtävä
on pysäyttää tekijä
jok' oottavi voimaa suurta
mut' ei malttaisi pysähtyä, kuulla
harjaantua kuulemisessa

sillä, ainoa tapa kuulla totuuksia
on kuunnella - ja kuulla.

  *

 *

07.10.2013

Hautajaisissa

Hautajaisissa
mieskuorolla
lauloimme Täällä Pohjantähden alla

- kaunista.

Kirjoitin runon
siinä kukkien laskussa
itselleni
… sitten kun sen aika on
omani kohtalon.

Pyydän luettavaksi
itselleni ja muille
sillä, olenhan minäkin siinä paikalla
katson menneitä ja tulevia
ja olevia,
teitä siinä minua muistavia
lohdutan sanoilla:

"Minä istun tässä ja katselen
teitä tänne jääneitä rakkaita
tuttuja
ja kaukaisiksi jääneitä
kuin tuntemattomia.

Minä istun tässä ja näen teidät
ja minä tiedän nyt miten elämä on;
me olemme kuin kädessä kohtalon.

Ja päiväni nään nyt tarkemmin
minä kutsun kuulen nyt selvemmin.

Minä olin
minä menin
ja minä tulen … taas uniin uudelleen.

 

Jäi mietityttämään papin sanat:
"Kaikki elosi päivät olivat kirjatut elosi kirjaan
ennen kuin ensimmäinenkään niistä oli alkanut"

ja

"Täältä lähtevät vain valmiit
tehtävänsä tehneet
- eivät keskeneräiset".

 

Ja minä mietin taas,
siinä haudalle kulkevain joukossa
että oman paikkani täältä jo ennakkoon varaan, jos mahdollista.

Ja kivenkin tekstin nyt aamulla kirjasin:

"Täss' lepää hän
ken kirjoitti auki elämän
elon tien ja kohtalon
jostain tulon ja jatkumon…

Ostan paikan, näin aattelen
valmiiksi… sit' oottelen
kehoni väsyneen laskua sinne
kun itse jatkan kaukaisille.

Käyn siinä äärellä kirjoittamassa:
muistelemassa menneitä
piirtämässä tulevia
pohtimassa olevia
… hetkiä riutuvia.

Tähän voi mennä viel' aikaa
ennen kuin kaikki on valmista
sillä eihän sinne lasketa keskenkasvuista
- näinhän se pappi lupasi

ja jos siihen on luottaminen
ja jos eloni kirjaan viel' piirrettynä on monia mutkia
ehdin tässä
tulevani haudalla
vielä monesti käydä eloni hetkiä kurkkia
ja urkkia tulevani unelmia.

 

Täss' piirretty on nyt se Taikurin taivas
ja maa
ja siin' välissä
hän eloansa taivaltaa.

  *

15.10.2013

Sanattoman laulu

Tahtoa on
… taitoakin
sanoja piirrellä
kuunnella ulottumia
olla se kanava välillä taivaan ja maan.

- Vaan, joku minua vastustaa.

Ei riitä tahto
  ei riitä taito
    paikalla olo
ei riitä sanojen runsas menneisyys
ei riitä hiljaisuus.

- Laulu ... on sanaton.

Elo kuin sanojen voimaa vailla
kuunnella ajattomia.

Vain ajallisia nauttia
kuunnella, katsella kauniita
tänään soivia, kulkevia
huomenna katoavia.

Kaikki kuin tarpeettomia
vaikka, sitä juuri elämäksi kutsutaan
sen nautinnoiksi
suuriksi saavutuksiksi
arvostuksiksi.

Olen kuin orpo maailmassa;
  katselen
    kuuntelen
- en ravitu niistä.

Hetken ehkä nautin saavutuksista
sitten…
niin, sitten… olen yksin
ja kaipaan vain jotain… ihan muuta.

- Nyt sanojen hiljaisuutta.

Ne ennen minua ruokkivat
  kantoivat
    voimaa antoivat;
elämään jotain tarkoitusta
kuin kutsumusta
turvallisuutta.

Nyt vain ajallista touhua
kuin tarkoitusta vailla.

- Olen kuin tukossa.

Yritän vain olla elämälle mieliksi.
Olenko mennyt sen virtaan mukaan?
Kohta minua ei tarvitse enää kukaan.

Missä on se yliluonnollinen elämä
ja sen voima?

- On tullut syksy!

Olen yksin.

Sanattoman laulu soi hiljaisuutta.

- Kuin loppu.

  *

16.10.2013

Laulajan laulu

Laulu
   Suomelle
laulu
   suomalaiselle
laulu sydämelle suurelle:

"Oi Suomi, katso,
Sinun päiväs koittaa,
yön uhka karkoitettu on jo pois,
ja aamun kiuru
kirkkaudessa soittaa,
kuin itse taivahan kansi sois."

Laulu kaukaiselle
laulu laulajalle itselle
  mielelle
    kielelle
laulu sisäiselle
laulu suuremmalle - suuruudelle.

Laulu
on portti tuntemattomaan
portti kuolemattomaan
ikuiseen ulottumaan.

Ja laululle laulu vastaa
kaikkeuden kutsu soi
- laulu… tuon kaiken laulajan eteen toi.

- Oi laulu, soi!

  *

21.10.2013

Tuikkivat tähdet

Tuikkivat tähdet
kirkas kuu
kesän vaivat unhottuu.

Orionin vyö ikkunani eessä
ja kirkkaana Sirius alla sen

 

minua kaukaisuuksista muistuttaen.

Jos tähdistä tulleet
ja tähtien takaa
täss' tähtien lapsi
voimatonna makaa
- vaik' tähtien kirkkaus
voiman takaa.

Vaikka sanon: "Takaa tähtien"
en tarkoita takaa kaukaisuuksien
vaan, näkyvien todellisuuksien
silmiin piirtyvien kuvien
- ne vain varten ovat ajallisen
osan matkan iäisen.

  *

21.10.2013   23.45

Miksi tahdon laulaa

En ymmärrä,
miksi tahdon minä laulaa
ääntäni käyttää ja kasvattaa
jotain syvällä sisälläni saavuttaa.

Tehtävä on vaikea.
Harjoitusten jälkeen mieli hieman haikea,
- en onnistunut
vaik' ääneni on kaunis

  jännitys
    yritys
siitä soinnun vei
vapauden ilon poijes vei.

Laulu on kaunista
se on kuin sisäistä taivasta
kuin portti jonnekin näkyväisen taa
- näkymättömissä se suuruutta koskettaa.

Laulussa on voimaa
kuin myös sanoissa
  sävelissä
    tahdissa
yhteisessä halussa
saavutuksessa.

Se koskettaa jotain syvällä ihmisen
väreily saavuttaa salaisuuden
mi yhtyy väreisiin taivaan ja maan…

Siksikö…
tahdon minä laulaa
rakentaa jotain tulevaan
kosketusta unelmaan.

  *

22.10.2013

Elämä on vaiheita

Elämä on vaiheita;
on portteja
paikkoja
kasvun hetkiä, kokemuksia
syntyjä, kuoloja tekojen, ihmisten…

-Mitä varten minä tein sen?
kysymyksiä kuin erehdysten
vaik' juuri niiden kautta
sinä saavutit kehityksen.

Elämä koulii, kasvattaa
rakentaa tulevaa
ja muuttaa olevaa
sillä paikallaan ei polje mikään
maa pyörii lännestä itään.

Ja ain' uusi aamu aukeava
vei mennessään vanhoja
toi eteen tulevia
uusia unelmia.

Ja koitahan pysäyttää
ajan kalvava hammas
… sinä turhaksi huomaat sen
eessä jatkuvan muutoksen.

Peilit, kuvat, kertovat
menneen paljastavat
ja hetken sen
miss' eloani tänään taistelen.

Siks' pyörässä
kuin hyrrässä vääjäämättömän
sinä elät elämän.

Nauti päivästä!
Elä hetkessä min yllesi sait;
  kokemuksista
    ihmisistä
      tiedoista, taidoista
- elämän hetkistä aidoista.

Sillä, se on tänään tässä
ja jo huomenna poissa
muistojen kaukaisissa kartanoissa
jois' kaikki kuitenkin ain' tallessa on.

Tämä kokemus, oi ihminen
tämä elämä
on unohtumaton.

  *

23.10.2013

Kuunnella sisäistä

Kuunnella ääntä sisäistä
ja totella
on tiellä olevaista

vaik' kulkis kuinka kumpujen yli
kuink' laaksoissa raahustain
erämaan poikki kuin kuivin suin
- ihanalla lähteellä
itseni uudeksi suin.

Ohjaa ääni kaukainen
ohjaa sisäinen
jos mieli luottavainen
ain' oikeaan uskovainen
… sinä saavutat sen
osan iäisen.

  *

27.10.2013

Oi, ihana koti

Oi, ihana!
koti kaunis avara
aamun kirkas aurinko
yöllä kuutamo.

Ja tähdet tuikkivaiset
mun uniani valvoo.

Elämä vie
elo kuljettaa
pientä kulkijaa ja kasvattaa
valmistaa kohti tulevaa
- mun sisäistä, salaista unelmaa.

  *

28.10.2013

Näihin sanoihin minä aamulla heräsin
…piti kiiruusti kirjoittaa.
Talteen keräsin jokaisen
voiman kuin iäisen.

Ajatuksen voima

Enemmän kuin teot
ovat sanat
ja enemmän kuin sanaset
ovat ajatukset mi mieles' möyryää
ne synnyttävät elämää
- tai kuolemaa.

Sillä ajatukset pahat
pian tappavat

ajatukset hyvät
- ne kantavat.

Kaikki aina ensin itsen
sitten vasta toisen.
Mitä minä tehdä voisin
... ehkä jotain toisin.

Oi, jos ymmärtää mä voisin.

Ajatus on myrkkyä tappavaista
tai ajatus on kaunista
voimaa aulista auttavaista
ajassa
ja ajan takana.

Ja ajatukset viel' haudan takaa
joko kantavat
tai kaatavat.

  *

Ahjo

Täss' oltiin viel' hetki sitten...

02.10.2013

Kuuntelusta

Asettua paikalleen ja kuunnella
suuruuksien puhetta
- se ainoa voima on
mi parantaa sun kohtalon.

Sillä kivun ainoa tehtävä
on pysäyttää tekijä
jok' oottavi voimaa suurta
mut' ei malttaisi pysähtyä, kuulla
harjaantua kuulemisessa

sillä, ainoa tapa kuulla totuuksia
on kuunnella - ja kuulla.

  *

Ja nyt, näin toivon...

27.11.2013

Ahjo on käyty

Puol' vuotta polttoa
astian pesua, putsausta
… vaik' eihän ihmistä koskaan
voi kokonaan kuurata.

Eikä se lie tarkoituskaan.
Tuleehan jokaisella olla
myös sitä omaa.

Mutta tilaa uudelle
  uudelle ulottuvuudelle
    uusille suunnitelmille
      voimaa uudelle matkalle - kaukaiselle.
Sitä pitää saada.

Poltto on pienentämistä
omasta itsestä vähentämistä
sen hinguista ja haluista
omista suunnista
ja sen voimista.

Se on paikalleen asettamista.
Paikalle, joss' tulee olla
  ja siinä
    ja siitä
valmiina toimia ja palvella
ja taistella puolesta toisten
apua tarvitsevain.

Kaikella ain' aikansa
… ja aikaa on.
Aika on loppumaton.

Mut' tärkein hetki kaikessa
on alku, mi joskus vaikea.

Mut' mitään ei ole ilman alkua
sillä alussa on aina jatkoa
… tavalla tai toisella.

Mut' alku on aina oltava
ja usko - antaa sille kasvua.

Usko eteen sen
mi juuri käynnistyen matkaansa saa
rakentamaan tuntematonta tulevaa.

Mut' jos luotilanka jo laskettu on
tulee siihen talo
aikanansa kasvava
valmihiksi saattava on sen näky
mi edelsi liikkeelle lähtöä.

  *