Kahden maailman  rajalla


... Käyn siinä äärellä kirjoittamassa:
muistelemassa menneitä
  piirtämässä tulevia
    pohtimassa olevia
        … hetkiä riutuvia.

 

07.10.2013
(Katkelma tuosta alla olevasta)

...
Ja kivenkin tekstin nyt aamulla kirjasin:

    
"Täss' lepää hän
     ken kirjoitti auki elämän
     elon tien ja kohtalon
     jostain tulon ja jatkumon…

Ostan paikan, näin aattelen
valmiiksi… sit' oottelen
kehoni väsyneen laskua sinne
kun itse jatkan kaukaisille.

Käyn siinä äärellä kirjoittamassa:
  muistelemassa menneitä
    piirtämässä tulevia
      pohtimassa olevia
          … hetkiä riutuvia.

 

  

26.10.2013

Koalan huokaus  (monesko lie)

-No (huokaus) nyt kyllä...

-Ai huomenta koala, kuis sulla menee.

-Ootsä taas lähdös jonnekki?

-Een... kuin-ni?
-Aattelin vaa ku sua kuuntelen...

 

07.10.2013

Hautajaisissa

Hautajaisissa
mieskuorolla
lauloimme
Täällä Pohjantähden alla

- kaunista.

Kirjoitin runon
siinä kukkien laskussa
itselleni
… sitten kun sen aika on
omani kohtalon.

Pyydän luettavaksi
itselleni ja muille
sillä, olenhan minäkin siinä paikalla
katson menneitä ja tulevia
ja olevia,
teitä siinä minua muistavia
lohdutan sanoilla:

"Minä istun tässä ja katselen
teitä tänne jääneitä rakkaita
tuttuja
ja kaukaisiksi jääneitä
kuin tuntemattomia.

Minä istun tässä ja näen teidät
ja minä tiedän nyt miten elämä on;
me olemme kuin kädessä kohtalon.

Ja päiväni nään nyt tarkemmin
minä kutsun kuulen nyt selvemmin.

Minä olin
minä menin
ja minä tulen … taas uniin uudelleen.


 

Jäi mietityttämään papin sanat:
"Kaikki elosi päivät olivat kirjatut elosi kirjaan
ennen kuin ensimmäinenkään niistä oli alkanut"

ja

"Täältä lähtevät vain valmiit
tehtävänsä tehneet
- eivät keskeneräiset".

 

Ja minä mietin taas,
siinä haudalle kulkevain joukossa
että oman paikkani täältä jo ennakkoon varaan, jos mahdollista.

Ja kivenkin tekstin nyt aamulla kirjasin:

     
"Täss' lepää hän
      ken kirjoitti auki elämän
      elon tien ja kohtalon
      jostain tulon ja jatkumon…

Ostan paikan, näin aattelen
valmiiksi… sit' oottelen
kehoni väsyneen laskua sinne
kun itse jatkan kaukaisille.

Käyn siinä äärellä kirjoittamassa:
muistelemassa menneitä
piirtämässä tulevia
pohtimassa olevia
… hetkiä riutuvia.

Tähän voi mennä viel' aikaa
ennen kuin kaikki on valmista
sillä eihän sinne lasketa keskenkasvuista
- näinhän se pappi lupasi

ja jos siihen on luottaminen
ja jos eloni kirjaan viel' piirrettynä on monia mutkia
ehdin tässä
tulevani haudalla
vielä monesti käydä eloni hetkiä kurkkia
ja urkkia tulevani unelmia.

 

Täss' piirretty on nyt se Taikurin taivas
ja maa
ja siin' välissä
hän eloansa taivaltaa.

  *

 

Ja näin minä kuvittelen...

 

05.11.2013

Kahden maailman rajalla

Hautausmaalla
kahden maailman rajalla
ja edessäni ovia

 

suljettuja.

Niist' ovist' kulkeneet
on täältä lähteneet
ja oven päällä nimi
aika, milloin eläneet.

Ja tuon oven takana
avautuu uusi maailma
jossa kulkea
ilman ajallisia taakkoja.

Ja vastassa lie rakkaita
ystäviä, armaita
ja omaisia joiden kautta
jatkoin sukua.

Ovi kolkko
vaan takana sen
aukeaa salainen.

Samoin kuin on salainen
tää matka elon hetkien.

Kuka niistä
toisen teistä
kuka uusista
näkymättömistä tulevista.

Kuka niistä
menneistä ja tulevista
kuka toisen unelmista
toteutuneista
toteutumattomista.

Kuka rakkauksista
hetkistä suurista
kuka surujen itkumuurista.

Tääll' eli taisteli
  voitti
    hävisi
keräsi hyvän elämän
tai matkan kauhean
… mut' tämän oven takana
sai kaikesta hän rauhan.

Vaan, kuka niistä
vanhoista
tai matkoista mi jälkeen sen
tuon oven sulkemisen.

Siinä vain nimi
kuka eli ja elonsa taisteli
milloin tuli
milloin lähti.

Jäikö taivaalle lie
yks' uusi kirkas tähti
ja tänne muistoja haipuvia
ajast' rakkaitten rinnalla.

  *

 

 

31.10.2013

Lyijykynällä

Tässä
hautapaikkani äärellä
lyijykynällä
helteellä ja kylmällä
sateella ja myrskyllä
piirrän muistoja ja tulevia
loihdin eteen kaukaisia unelmia.

Ehkä kyselen vastauksia hetken ongelmiin
etsin voimaa ikäviin.

Täss' hautapaikan äärellä
lyijykynällä
etsin elon merkityksiä
syitä ja seurauksia
huonosti päättyviä.

En unohda iloja
eloni hetkiä kauniita
sillä onhan niitä
… vailla kiitosta.

Siks' kiitän nyt
vaik' ne jo menneet
moni ihana päättynyt.

Täss' istun haudalla
tulevani paikalla
kahden maailman rajalla

ja piirrän auki elämän
- lyijykynällä
aikaan häviävällä.

  *

 

 

05.11.2013

On tämäkin unelma

No on tämäkin unelma!
katsella tulevani porttia
ja paikkaa sen
mist' hiljaisesti liukuen vaihdan maisemaa
katoavasta katoamattomaan.

Ja jokin ovi
merkiksi muille
jälkeeni katsoville.

Ehkä kukan kynnykselle
kynttilän muistoksi joululle.

Ehkä joku äärellä sen
lukee vaik' runoja mua muistellen.

Tai…
jos hän uusia kirjoittaa
-Oi, kuuntele tarkkaan
ehkä oven takaa
sulle runoilija viel' huokaa.

  *

Kun mietin nyt:
miksi kirjoittaa
tätä rajaa kahden maailman
minä huomaan…

-Nythän se on kirjoitettava.
Eihän se enää mahdollista silloin
kun huoneeni tyhjä aamuin illoin
miss' ajassa kuljin
elon oudon syliini suljin.

  *

 

 

28.10.2013

Ikuisuutta koskettaa

Ikuisuutta koskettaa
sanoillani saan
yllän kauas menneisiin
kurkotan viel' tulevaan.

Sanat ovat ainoat
joill' tuoda esiin tunnelmat
piirtää kuvat ihanat
menneistä ja tulevista
viel' salaisista askelista.

Mut' mitä jää, oi ihmisest';
  mitä piirsi
    mitä siirsi
      mitä soitti, lirutteli
        mitä käsin hellin kosketti
          mitä sanoi, teki, riiteli
miten eloansa taisteli.

Kuka niistä
   arjen teistä 
kuka elon hetkistä omista
   tietäis' taisteloista.

Mut' tallessa kaikki, minä tiedän sen
jälkeen aikain niit' katselen

ja kiitän…

kiitän miten minä elää sain
ja eloni voiman
minä vastuksista hain.

- Ja suuren nimen
viel' palkakseni sain.

  *

 

 

28.10.2013
(Akaassa, vanhan talon raunioilla
joss' ystävykset istuskelleet kerran.)

Kahden laulajan jäljillä

Täss' on! … viel' tunnen sen
on väreet mestarien.

Istui Leino kera Larin-Kyöstin
katsoivat maihin kaukaisiin
piirsivät sanat ikuisiin.

Toinen herkkä laulun lapsi
toinen tuima tuittupää
… ihmisist' ain' muisto jää
   merkki
     väre
        käynnin jälki

Taikuri herkkä tutki sen
nous' muistot ilmi kaverusten.

  *

 

 

28.10.2013

Larin-Kyösti  (haudalla)

Tuntemattomaksi jäin
vaik' tunnettu
on moni teko nyt jo unohdettu.

Ei ihmisest' suuria tänne jää
  min piirteli
    lauleli
      soitteli mieliin
ne kaivakaa viel' kerran ihmisten kieliin.

Oli meillä elämä
minulla ja Leinolla.
Tutut askelet yhdessä käimme
ihanan Suomen näimme.

Vaik' lepää tässä mun muistoni
nimeni kivessä
on muistojen kivessä piirtyneenä
kaukaisuuteen siirtyneenä
mun eloni hauska, railakas.

Oi, kaiva viel' esiin se tunnelma
- kuin ihmisen unelma.

  *

 

 

28.10.2013

Julma tsunami

Täss' lepään minä perheeni kanssa
   pienten lasten pienoisten
      ihanien sormien
ja vaimo armas tuossa
mun rinnalla.

  

Piirsin itseni pilvien reunaan
lauloin laulut maailman
mut' kohtalon kuin kavalan
kesken matkan avaran
- vei voima luonnon yllättäin
minä innoittajani silmäst' silmään näin.

Hyvä meillä
anna lohdun sana, ett' heillä
kell' ikävä viel' on
- olemme kädessä kohtalon.

Ja laulut raikaa
sanat soi
silmät kirkkaat elo ihana meille toi.

Emme säädökselle mitään voi.

  *