05.02.2014

Jospa tänään Runebergin päivän kunniaksi
laitan tämän aamuisen ajatukseni.

 

Nopeuksia

Valon nopeus
on nopeus suuri näkyväisen maan.

Vaan, kun käyt nukkumaan
silmäsi suljet ja nukahdat
uudet maat hetkessä tavoitat;
  uudessa tilassa
    toisessa ulottumassa
jota silmin näkevin et nähdä voi
- sen tajunnan takainen esille toi.

Siellä
toisilla teillä
kulkevat kaikki
yöllä ja päivällä
- kunhan vain sulkevat
nämä näkyväiset maat.

Ja siellä
on matkat toiset
ja nopeudet suurenmoiset
joille ei vedä vertoja
nämä näkyväisen taivaat ja maat
- siellä aivan toisin matkojasi matkaat.

Keho sinulla on sielläkin
vaan, se ei ole tämä näkyvä
se on toinen ulottuma, jossa kuljet sinä myös
siellä sinä vietät unesi hetket, yös.

  *

11.01.2011
Kävellessä kuntosalille

Tuntematon päätä huimaa

Kaukoputki
   näkee sen
min nähdä voi
   ihminen.

Vaan, katsellaanpa avaruutta:
   -Ooi, kuinka onkaan kaunista!

Millaiset värit
   millainen loisto
      millainen salaisuuksien toisto

vaan, jos tarkemman putken
   viel' suuntaisin
salaisuuksia paljastaisin
muuntaen silmille näkyville
vastauksia unelmille.

Aukkoja paljon
   - musta jo haaveiltu
vaan, mitä takana sen
sitä vain arvuuttelen.

Mutta, aukkoja muitakin
   kuin sysimusta
joka sisintään ei paljasta.

On valoisia
   joit' ei valo paljasta
sen avaa vain silmä
   joka voi salaisuudet avata.

  *

11.01.2011

Vertauskuvien elämää

Mietit osaasi ihmisen
maailmankaikkeuden
seass' kaukaisten tähtien

vaik' eivät kaukana kuitenkaan
niiden kuvat vaan.

Ihminen mittaa valovuosia
   näin ja näin kaukana
vaikka valo
   on juuri tässä
ja matka on
putkessa näkyvässä.

Se on siinä
kun sen näät
saatat vaik' tarkasti
tutkia elämää.

Vaatii vain putkia
   tekniikoita
nähdä vertauskuvia.

Vaan, kaikki minkä näät
on vertauskuvien elämää
ja takana kauniitten tähtien
takana heijastuksien
on se todellinen maa
jota vertauskuvat kuvaa
   ja paljastaa.

Ne ovat vain kuviksi ihmisen
ett' ymmärtäisi
   niistä totuuden
mitä ei silmille eläville nää
vaikka kuinka
   hän tähtiin tähyää.

Eikä putki suurinkaan
voi salaisuutta paljastaa
sillä muoto
   tila
on niille näkymätön
"pimeä aine" väritön.

 

Vaan, jotta ihminen
näkisi kaiken sen
   kauneuden
hänen on muututtava muodoltaan
jotta voisi nähdä sen
elon peilikuvien takaisen.

Mutta jo peilikuvista
hän nähdä voi - ja aavistaa
kuinka onkaan
   näkymätön kaunista.

Eikä silmin näkyväisin
   voi näkymätöntä nähdä
mutt' katsele
   taivaan tähtiä
      ja maailmoita sen
saat kajastuksena kuvan kauneuden
sen salaisen maan
   jonne sisäisensä halajaa.

  *

     -Oho !

-Aai, hei koala... kuule, joulu meni jo.
-Ei menny. Mulla. Mulla on aina joulu, ...ja se on kiva.

-Ookei, pidä hattus, ...vaan, mikäs sinut herätti?
-Totaa.... noi sun juttus.

-Jaa nämä... mutta mehän jo puhuttiin tähtien salaisuuksista just joulun alla, muistatkos.
-Jaa, onks nää sitä?

-No on, salaisuudet jatkuu.
-Aha... mutt sittenkää mä en ymmärtäny mitään.

-No kuule, lue lisää kohta... ehkä se alkaa sullekin avautua.
-Ai, alkaa vai...

-Juu juu... eiköhän  - tai sitten ei.

-No, ymmärräksä sit ite noit ...juttui?
-Ai minä?

-Nih... SÄ... ymmärräksä ees ite... noit..
-Noo... en ole ihan varma,
mutta siksihän minä just näitä kirjoitankin... ett' ymmärtäisin.

-?? ... no nyt mä en kyll sit kysy enempää.
-Höh... mikäs sinulle nyt tuli?

  *

11.01.2011

Ei turha mikään tutkimus

Ei turha mikään tutkimus
ei piirto
   min ihminen nähdä
      ymmärtää voi
se aina pienen totuuden
   mukanaan toi

   - vaik' toikin vain näkyvän
heijastuksen näkymättömän.

Mutta, hän näkyvästä
   jo jossain vaiheessa voi
piirtää näkymätöntä
   jonka ihmisviisaus jälkeen sen
kun kaikkea katselee
takaa poistettujen suomujen.

   *

11.01.2011

Salainen putki

Samoin ihmiselle
on kaikki kuvan putken päässä
toiset kaukana
toiset lähellä, joita kosketella
mutt' kaikkea tarkasti tutkia..

Se on kuva
   minkä valon putki
      silmille toi
ja kaukoputki kaukaisen
   kuvan edessä olevaisen.

Voi havaita hän
liikkeen
minkä putki mukanaan kuljetti

- onko se siinä nyt
   vaiko mennyttä aikaa
tavoittaako ihminen
   valon putkessa historiaa.

  *

11.01.2011

Jos toisin päin

Jos toinen katsoisi toisin päin
ajan putkeen
   mi näyttäisi tänne näin
näkisi niissä meidän kulkevan
   elävän ja touhuavan.

Ja mistä kohtaa putkea
   hän kuvansa ottaa
siin' historiaa
   menneen paljastaa.

Sillä, matkalla
   kuvan putkessa valoa
kulkee kaikki jossain kaukana
   - tai ihan lähellä.

Ja jos kuvat kaikki
   ois tallentuneet
      kuvan valon putkeen
on kuvat tallessa siinä
   joita selata ja tutkia.

Ja koko ihmiselämä
   voi olla siinä
oikeilla välineillä nähtävänä.

Mutta nuo välineet
   eivät ole näkyväiset
vaan ulottuvuuden toisen
ja ymmärrys putkien
   peilikuvien
avaa maailman suurenmoisen.

Ja silloin alkaa ratketa
   tää olemisen tarkoitus
ja ihmisen juuri
   - tuo kysymys juuri nyt niin suuri.

  *

15.01.2011

Näkymättömät energiat

Pimeä energia
   aine
      tila
mitä ihminen ei näe
on määrältään suuri
   osuudesta sen
      mitä silmilläni katselen.

Vaan, viel' suurempi määrä
   mitä ihminen ei voi nähdä
on valkea energia.

Ei sitäkään voi nähdä
   vaikka näemme sen läpi
katselemme kuin kohti
   vaikka katsomme
      koko ajan ohi.

Jos jo avaruuden pimeä energia
   on määrältään suuri
   - suurempi, kuin vielä tunnettukaan -
ja jos valkea energia
   on viel' suurempi

niin, kuinka suuri osa onkaan
   meille näkymätöntä
tässä näkyväisessä maailmassa
kuin pimeydessä
   jossa valaisee vain yksi aurinko

ja ellei sitä olisi
   ei olisi meitäkään
      - muodossa tässä.

Mutta se valo
   on ajallista oloamme varten
kehoamme
   sen aisteja
      ja tuntoja.

Vaan, on olemassa
   viel' suurempi valo
josta aurinko on
   vain sen vertaus.

   - Valo on!

Emme näe sitä nyt
   mutta se on!
ja silmin muuttunein näemme
   miten on se rajaton.

Joku turvahan täss' kuitenkin on.

  *

21.01.2011

Kaksi kotia

Minä luulen
ett' nyt on kirjattu tää
mi erottaa näkymätöntä
ja näkyvää.

Ei tästä enempää nyt
vaan vasta
kun tie on edennyt.
 

Vaan, jos katsomme viel' kerran
kuin tähtien taa,
siel' salaisuus itseään paljastaa.

Oon tähdistä puhunut
kuin kullakin ois omansa
nimikkonsa jossain kaukana
silmän kantamattomissa
   ulottumattomissa
      maailmoitten takana.

Vaan, se on näin!
vaik' tuntuu
kuin maailma ois jo väärin päin

kullakin tähtensä oma
merkitty
piirretty merkiksi maille
   tuleville kaukaisille.

Ja miten käsittäisi sen
ihminen
jos ei sitä näe, ei tunne,
vaik' lauluissa joissain
   rakennettu kuin unelmille.

Ei ajatus vieras
vaan vieras se kuitenkin
ett' joku jossain ois kuvannut
   sulle ikuisen merkin.

-Miks' ihmeessä, sinä jo kysyt taas
miksi tähti minulle
onhan jo koti maass'.

Koti on kuva tähden vertauksen
   maailma toinen on tulevien.

  *

26.01.2011     06.00-

Uskomaton matka

Ei ole nyt tarpeen enempää
   tulevia kuvata
      unelmia luvata
         tai kuvitelmia hukata

tämä riittää tälle matkalle
tähän hetkeen

samoin ihmiseen
   ei syvemmälle
avautuu taas aikanaan
kunhan tietä eespäin matkataan.

Mutta, mistä tullut
   on ihminen
miten alkunsa saanut
   mistä muotonsa
      älynsä
         viisautensa
- siin' on vielä
   monta salaisuutta.

Ja onko elämää muualla
vaiko ihminen yksinäinen
koko maailmankaikkeuden
ainoa ajattelevainen.

Siis, mistä tänne on tultu?
Siinä jo edessä
   salaisuuksien huntu.

 

Siispä, … olipa kerran
kuin kaukaisessa sadussa
vois' alkaa
tää hämmästyttävä tarina.

Joten, olipa kerran
   kauan sitten
      kun aikaa ei vielä ees ollutkaan
joku jossain
loi suurta suunnitelmaa
… sillä, eihän mikään
                      ole sattumaa.

Mutta, kun ei ole aikaa
on ajankohtaa vaikea asettaa
sillä, yksi päivä
   voi olla kuin tuhat vuotta
ja tuhat vuotta
   kuin yksi päivä.

Tervetuloa siis
uskomattomalle matkalle maailman ääriin
ja ääristä pois
kuin yksi päivä
   kaikki olla vois'
ja yksi päivä
   kaikki voi olla pois.

Millainen on matka valon
   jos kyseessä yksi päivä
siin' piirretty on hetki
   ja ikuisuuden häivä.

Ja entä nopeus sen
minkä lävitse katselen
vaik' en sitä nää
sille jo valon nopeus häviää.

  *

     koala: puuh ... hei mut ... sulla oli se joku yllätys...

Harri: Jaa, juu ... ootas vähän.
koala: Juu juu ... taas se lens jonnekin.

  *

26.01.2011    päivällä

Tähdet ja suuruudet

Ja tähtien takaa kaukaisien
   löytyy vastaus salaisuuksien
      - näkymättömien

ja piirteensä
   muotonsa ihminen
rakentuu kautta matemaattisten kuvien
   ja tähtien

siell' vaikuttavat monet
   piirteet
      puutteet
         julmuudet

myös hienoudet
   jaloudet
      - kurjuudet.

Kuin "piirretty tähtiin"
   jo lauluissa soi
tuo salaisuus
ihmisen 
   niin monenlaisen loi.

Kuka ehtisi päätellä:
   millainen sinusta
      millainen minusta
         millaisia meistä kaikista
ja miten vaikuttaisimme
   kaikkeuden kasvuun ja kehitykseen
miten tulevien unelmiin
   menestykseen.

Siin' suuri on suunnitelma
   ja aivonsa sen
jost' vertauksena jo tunnemme
   koneen sähköisen

Ja jos se jo hallitsee
   vallitsee
niin suuresti meitä
   - ja näin pienessä ajassa -
olemme ilman sitä kuin eksyneitä

niin, kuinka suuri onkaan taito sen
joka alust' alkaen aivoitteli
   piirteli
      kuvitteli
meille näkyvän maailman
   ja ihmisen.

Eikä ainoastaan sitä
   mitä silmillemme
vaan myös kaiken sen
viel' suuremman
   - näkymättömyyden.

-yhenlainen astronautti 
 

    -Mitähän se taas nautti, ku se tonki keksi, 
                             kysyy jo koala taas.

  *

27.01.2011

Aina päätyy kaikki

Aina päätyy kaikki
johonkin suurempaan
   voimaan
mi takana kaiken
   näkyväisen
      - ja näkymättömän myös.

Silläkö kuitata se
ett' on siellä
   jossain joku
sitä nyt, ihminen, arvuuttele.

Ja jos et usko
   sitä ei ole
elät vain tässä ja nyt
   sitten tyhjyyteen kuole.

Olisiko jollekin
sille suuremmalle
   jotkin kasvot
      jokin muoto
         tunto
mihin uskoa
mitä jotenkin oikeasti kokea

ett' ois ihmisen helpompi olla
ja elämän arvoituksia ratkoa.

Ja kun jouduin jo niin kauas
aikain ja ajattomien taa
miss' suuruus
   - jokin suuruus -
asustaa
ja tulevia arvuuttaa

ja minkä päässä
   nyt tässä
on yks' ihminen
   sohvalla istuen
      suuruutta etsimässä.

Vaan, vastaus
kuin tälle etsinnälle
ois aina sama:
-Jokaisella on suunta
   mihin uskoa ja katsella

eikä sitä horjuttaa
   taida yksikään
hän katsoo
   omaan näkymään.

Se turvan tuo
   ja tulevaisuuden
lupaa elon uuden
   tään näkyvän jälkeen
eikä se monesti käy
   ees naapurin järkeen.

Siks' kuljettava näissä
on aina
   kuin uskon mukaan
eikä yhtä oikeaa
   esille voi tuoda kukaan.

Ja jos joku
   jonkun uuden aikaansa saa
sen toinen ain' jossain
   omakseen poimii
sitten katoaa.

Ja kas,
onhan se suuruus
   mi takana kaiken
niin ymmärtämätön ja suuri
ja näkemisen
   ymmärryksen edessä
on moni ajallinen
   tilallinen muuri.

Ainoa, millä nähdä voit
   kaukaisuuksien taa
on sanat
ja kuvat
   mielikuvat
      unet
         unelmat

joita kuitenkin vaikea kuvata
kun ei ole oikeita sanoja
   ja ajatuksia
joilla näkymiä näkyville punoa.

  *
 

    -Hei, mut sull-oli se ... joku yllätys ... mulle?

Harri: Ai niin, juu ... ootas hetki.
koala: Novvv-vihdonki!

Harri: Nonni !  Katos mitä mä toin sulle.

 
koala: Apua! ... tota ... mikä ... tai siis .. kuka ... eikusiis ... mistä ...

Harri: Rauhallisesti, koala. Se on sun ... se ... toinen puoli - 
                muistak-sä kun tuolla jossain aikaisemmin puhuttiin siitä 
                ihmisen toisesta puolesta 
koala: Nii-muttt ... ehän mä oo ihmine?

Harri: Ei se mitään, voihan sinullakin olla ... se toinen puoli. 
                Ja tässä se nyt on. Oli odotellut sinua, tai siis minua, jo 
                monta tuntia ... jotenkin se vaan tiesi että minä tulen ja
                löydän sen ... siis sulle. Ja sitten minä toin sen sulle.
                Mitäs sanot?
koala: Tota ... son ... tota ... kauheen ... nätti.

Harri: Niin minustakin. Ja nyt sinussakin on sit jotain nättiä. 
koala: mrrr ... älä älä!    Mutt ... mitä mä teen ... sen kaa.

Harri: Jaa'a ... koita nyt jotain keksiä ... onhan sulla hyvä ... toi ...
                mielikuvitus.
koala: Jaa ... juu ... kuule ... tota ... MÄ OON se suuri jo rohkee 
                koala-karhu, ootsä varmaan kuullukki musta ja sit mä oon...

Harri: No just (huokaus) ... se ja sen mielikuvitus...

  *

15.02.2011

Valkea sydän

Sydän valkoinen
keskustelee kanssa enkelten
   rauhoittaa
      lohduttaa
         apuansa antaa
ajatukset kantaa ain' tähtien taa
energia energiaa tavoittaa.

Kivi
   seleniitti
mistä sille tuollainen voima ja mahti
kun yhteinen
   kanssa enkelten
on värähtelyn tahti.

Joku sanois', ett' ”kysymys on hyvä”
ja vastaukseen kätkeytyy
   salaisuus syvä.

Kas, kaikella
   aineella ja aineettomalla
on sama lähde
   ja kuin käsky: Värähtele!

Ja kaikki, mitä katselet
   tunnet
on värähtelyn eri astetta
   heikkoa tai raskasta

ja suuren osan
on niin kevyttä
ettei sitä ihminen voi havaita.

Se voi kuitenkin tuntua
   ja vaikuttaa
hyvää tai pahaa tavoittaa.

Näin myös monet aistit salaiset
   tuntee hienot värähdykset
ja mitä herkempi on ihminen
   ain' alttiimpi tunteille värähdyksien.

Ja kun nyt ajatellaan
   ett' kaikki maailmassa väräjää
ja värähdys
   värähdystä koskettaa
toisen värähdys voi toista vahvistaa
   - toinen voimaa kadottaa

niin, pahan heität kauas pois
sen aistit... jotenkin
et selittää sitä vois

hyvä mieltä rauhoittaa
energia energiaa vahvistaa
senkin tunnet, vaik' et ymmärrä
haluat vain pitää sylissä.

Ja tuo kivi valkea
on kuin korkeuksia tavoitteleva unelma
se värähtelyäsi vahvistaa
salaisesti taivaita tavoittaa
   - siipi enkelin ain' havahtaa.

  *
 

         -Sä et onnitellu mua!

Harri: Ai heei, koala. Sinäkin jo heräsit. Ja jaa... sulla on joulu taas.
koala: Joo, ...otin tän hatun salaa. Joulu on kiva. 
                   Mut..säet onnitellu mua olleskaa....   eile.

Harri: Mikäs silloin oli, ... olikos sulla... jotkin päivät, vai.
koala: Oli !   ystävän päivä... sun ystäväs päivä!... etkä-sä muistanu mua olleskaa.
Harri: Aai niin joo... se jotenkin vain vilahti se päivä. 
koala: Niin näköjään mäkin... sun mielestäs.
Harri: Noo..äläs nyt. Kyllä minä sinua aina ajattelen.

koala: Se ei riitä... ett-sä vaan aattelet mua. Sun pitää kans....
Harri: Niin no, tietenkin... tules tänne mun syliin taas niin jutellaan vähän.
koala: Mistä!

 
Harri: Noo... vaikkaaa... sun rakkauselämästäs.
koala: Höh...
Harri: Mitäs sille kuuluu... onkos tapahtun...

koala: Se kielsi tän hatun.
Harri: Aaai, ne tytöt tuppaa vähän määräilemään, vai mitä.
koala: Nih.
Harri: Mutta sitten sä päätit, että sua ei määräillä... vai miten.
koala: Se nukkuu vielä. Mä otan sitte heti pois... ku se herää.
Harri: Nonni, silleenhän se... pysyy niin kuin rauha talossa.
koala: Nih.
Harri: No, hyvinhän teillä näkyy menevän, vai mitä
koala: Nn-nih.

  *

06.04.2011

Triljoonia biljoonia

Tuntemattoman takana
ja putken päässä
ajatusta mietin taas hetken
tässä keväisessä säässä.

Jos kuvat kulkevat valon putkessa
on maailmankuva matkalla historiassa
ja kaikki kuin kuvanauhaa
ja yksittäisiä kuvia
nopeammin kuin elokuvissa

ja jokainen kuva
kuin irtileikattu siivu
sisältää paljon dataa
bittien avaruutta
jotain todella suurta.

Montako kuvaa sekuntiin
ja montako bittiä kuvaan
ja kuinka suuri onkaan yksi kuva
luvuilla jo päätäni huimaan.

Ja jos lasken sekunnin kuvat
ja kuvien pienet ruudut
ja matkojen ajat
... ne valovuodet

niin, kuinka paljon tietoa
matkalla paikasta paikkaan
joku viisas vois' laskea
kuinka monta numeroa
peräkkäin hän jo aikaan saikaan.

     
  Siellä se on... se pikkirikki riikkinen tähti

Ja siinä oli vain yksi tähti
ja taivaalla niitä satoja
   tuhansia
      miljoonia
tulee merkkejä triljoonia triljoonia
biljoonia.

Vaan, jospa kaikkia ei
biteiksi muutettaisikaan
vaan muotoihin muihin
joihinkin uusin ulottuvuuksiin.

 *