- eiku... eiku...

                Laulajan kuu - laulujen maa


Laulajan kuu
murheet unhoittuu
koittaa kevät - ja koittaa kesä
lauluista ihanista
rakentuu laulajan pesä...

 

11.04.2011

Runoilijan maa

Runoilijan taivas
   ja runoilijan maa
ne toinen toistaan tavoittaa.

Sanojen virta
   kuin puroina vain
kastelee eloni taivallusta
ja virtana virtaava vesi
kulkee
mun sydämeni läpi.

 

Se kasvattaa kaiken
mi eteensä käy
ei kasvulle kauniille loppua näy.

Ja maisemat ihanat
mi virtojen maassa
tuoksut ja kukkaset sanojen haassa
siel' levätä
   nauttia
      kuunnella loisketta sen
mi virtaamaan lähti lähteestä taivaisen.

Runoilijan taivas
   ja runoilijan maa
toinen toistansa tavoittaa.

  *

 

 

07.04.2011

Laulun etsintää

Laulua joudun nyt pohtimaan
kun ryhdyin sellaista anomaan:

Mikä onkaan laulu
muuta kuin sanoja
venytettyä vanutettua puhetta
   muotoiltua
      kuiskattua
         kiljuttua.

Laulu on sanojen esitys
eikä kyse aina runosta
vaan myös tarinasta
kertomuksesta
tai sanojen toistosta vain

… tuollaisen ajatuksen laulusta sain.

Mutta laulussa tärkeä
on sanojen kulku
ja sävel - sävelen kulku
se laulusta laulun tekee
ihmisen sisäistä hoitaa ja pesee.

Ja jo lausuttukin
   voi olla laulu
jos siinä on oma sävelkulku.

Kun nyt etsin laulua
etsin ensin sanoja
sitten säveltä laulun kulkea
sitten laulun ääntä
lopuksi tapaa
miten kaiken yhteen sovittaa
että ne lausua
   laulaa
      kuunnella vois
että kaikki yhdessä kauniisti sois.

 

Toiset runot ja tarinat
on helpompi laulaa kuin toiset
niissä muotonsa laululle suurenmoiset
ja tuon ratkaisee sanojen rytmi
   sen syke
      kuin syke elämän

ja tuo syke on se
mi ihmistä koskettaa
joko kiihdyttää
tai rauhoittaa.

Kummallakin paikkansa elomme hetkissä
mielemme tarpeissa
liikutuksissa.

 

Ja seuraava askel laulusta
on sävel - mi suurempi
kieli salaisempi
ajattomampi
ja sanaton ihmisen sanoille
vaan, ei sanaton salaisuuksille.

Sillä sävel
on salaisuuden kieltä
sen sanoma tulee sieltä
   miss' elomme alku
      ainaisuus on
ja sävelen salaisuus
   kuin tavoittamaton.

Sillä sävel
   on väreiden virtaa
se liikuttaa luontoa ja veden pintaa
ja kaikkea
   missä vettä vähänkin on
sävelen voima on suunnaton.

  *

      -Hei, herää! ... onks mussa vettä?

Harri: Ai huomenta, koala. Jaa ... vettä. Sinussa.
koala: Nih!
Harri:  Mitenkähän se on? Vaikuttaako sinuun musiikki… ja laulut?
koala: Emmä-tiä.
Harri: Noo, ehkä sinussa ei sitten ole vettä. Mutta… tules tänne kylppäriin, niin eiköhän se piankin järjesty.
koala: EnN-TU. … ja pidä ne …laulus. ... pöhkö.

  *

 

 

1.03.2011

Oi, lauluja!

Lauluja!
   Oi, anna lauluja!

Kuin Eino Leinoa
   - kaunista.

Sanoin, sävelin
tahdon ma liitää
hellästi suuruutta
suosiostaan kiittää.

Oi, anna lauluja!
lauluja ilon
   lauluja surun
      rakkauden
elon hetkiä ihmisen
joit' lauluin kuvaelen.

Aika ois keväimen
syntyä uutta ja kaunista
kulkea rinnalla sen
josta ma haaveilen
   - jota hyväelen.

Ja kesäisen auringon alla
luonto kauneimmillaan huokaa kaikkialla
   ma poimin
      ma kerään
aikaisin aamusta herään

koriini lauluja
   marjoja
      säveliä
         ja sävelten hedelmiä
joill' kosketan lempeitä sydämiä.

Oi, anna lauluja!
         Anna lauluja!

 

Oi, miten onkaan ulkona jo kaunista
   - tulee kevät
         - tulee laulaja.

  *

Oi, lauluja lauluja
   lauluja vaan
ryhdyn ma anomuksin tavoittelemaan.

Ja minä tiedän
olen kuulluksi tullut jo
anomuksen synnytti kohtalo.

Kas, ei anomusta
ellei ajatusta
   toivetta
      unelmaa
anomuksen synnytti hän
ken myös lupaa:

Tahtosi olkoon
laulusi tulkoon
soikoon kunniaksi suuruuden
   elon
      ihmisen.

Voima on iäisen.

 

- Ja alkaa ihana huhtikuu!

  *

 

       -Oho!

Harri: Aai, heei koala! Tulitpas sopivasti. ... ja karvatkin on jo taas asettuneet.
koala: ...Joo... mut mitä ihmettä sulla nyt on menossa?
Harri: Nyt löyty sullekin sopiva virka.
koala: ...Virka? ... mikä virka.
Harri: Laitas noi pahvit selkääs.

koala: Mitkä?... ai nääkö?  En kyllä!... mitäs ne on.
Harri: Ne on siivet... sun siivet... enkelisiivet. 
koala: Höh! ... en kyllä... miks?

Harri: No kato, musta tulee nyt laulaja... ja mä tartten enkelikuoron...
koala: ...Nii...
Harri: Nii'i, ... ja sä oot se mun kuoro... se enkelikuoro... ja täss'on sulle ne siivet. Noh! .. tuus tänne, mä ripustan ne tonne sun selkääs...
                                      
... nooin... ja sitte me al...   -Paa itelles! ... mä en kyllä rupee sulle sulle...
                                  mikskää... enkeliks... apua, mä kuristun! ... eikä nää oo ees mitkää siivet... sun joku naamaris...

Harri: Noo, ne kelpaa nyt tähän alkuun.  - Noh? ...etkös sinä tänään innostukaan mistään uudesta, niin kuin eilen.
koala: E! ... Pöhkö... iha pöhkö.
Harri: Noh... mistä mä sitten sen... enkelikuoron...

koala: (huokaus) eiköhä se jostain... jos se kerran on ... se sun kohtalo.

  *

 

 

01.04.2011

Alkaa uusi kuu

Alkaa uusi kuu valvomisineen
uusine sanoineen
lupauksineen muutoksesta
paremmasta.

Ja sanat ain' hereillä jo ennen minua
kaipaan sinua
sinä sanojen mestari
      - älä hylkää minua!

Sillä pahemmat ovat ne aamut
kun olet kaukana minusta
      - herään ilman sanoja.

Eilen anoin lauluja
ne ei lie enää kaukana
sillä anomus - taas kerran -
matkaansa lähti
sen tavoittaa kait
jokin kaukainen tähti

sekö asuinsijasi sun
paikka herkän haaveilun.

Vaikka
... sekin mahdollista
että köllit tässä vierellä
selkäni takana kun tätä maaten kirjoitan
siivilläsi suojelet
ja peittelet minua
hiljaisesti huokailet
ett' kuulisin sinua.

Vaan, tuskinpa sinulla siipiä
muotoasi vain kuvittelen
turvasta haaveilen
voimasta suuremmasta
sanojen taitajasta

joll' avaimet
   sanojen
      laulujen
varaston ovien…

   - Oi, jospa ne hetkin minulle aueten!

  *