Kuolematon 


Kuolematon
   olkoon teemani uudelle vuodelle
tulevalle suuruudelle
   sen alulle
      ja uudelle suunnalle.

  


25.12.2010
Kuolematon

Kuolematon
   olkoon teemani uudelle vuodelle
tulevalle suuruudelle
   sen alulle
      ja uudelle suunnalle.

Tarttukoon minuun uudet siivet
   ja uusi henki
jossa yhä enemmän
   oisin sanojen renki

ja korvani avautukoot kuulemaan
   sitä korkeutta
      sitä syvyyttä
         ja kauneutta

- myös sanojen julmuutta -
joka on kuin hulluutta täällä ajassa
   hennossa
      hauraassa majassa.

  *

 

 

25.12.2010
(Sibelius-elokuvaa katsoessa)

Oi, kuinka sanoin ma lentäisin

Ihminenkö
   arvoss' ihmisen
toisen mielen suuruuden
hänkö arvon toiselle antaa
sanoillaan kantaa tai kaataa
näkemättä
   ymmärtämättä
      salaisen sisäisen suuruutta
         arvoituksellisuutta.

Vaan, sisäisen suuruus
ulkoisen ulottuvuus tunnetun taa
tekijää vahvistaa
avaa salvat ja ovet
kaivaa menestykset
ja koetuksen lovet
luo kasvun edellytykset.

Vaan, oi!
miksi minä vanhana synnyin
miksen syntynyt nuorena
oisin parhaassa voimissain
voinut kertoa
   kuvata tulevia ja olevia
      maalata elämän kuvia
         arkea ja tulevien unia.

Miten tavoittaisin
   sanoilla säveleitä
sisäisen syviä tuntoja
   unelmia
miten yltäisin ylemmäs
   yhä ylemmäs elämän yli
osaisin kuvata:
   -Kas tässä
      tässä on sinulle se syli.

Ja kun kuuntelen sävellystä
   kuin kaiken yli
      - Finlandia hymni -
jo huokaan silmin kyyneleisin:
-Oi, kuinka sanoin ma lentäisin
   yltäisin
sen tuntemattoman rajan taa
joka meitä rajoittaa
   näkemästä
      kuulemasta suurempaa.

Jos löytäisin sanoillani
   sen kahdeksannen
mi säveltäjältä säveltämättä jäi
kun portista salaisuuksien
   väsyneenä käi.

Jos löytäisin
   oi, jos löytäisin
sen sanojen tien
   ja hurman
kuin kuoleman surman
joka avautuisi
   sanojen pauhinalla
jossa sanojen parvet
   pyrähtelisivät kaikkialla

kuulisin siipien suhinan
   ja liidon hiljaisuuden
löytäisin kuin linnun lennon uuden.

Oi, auta,
kuule huokaukseni, sinä suurin
sinä sanojen mestari tuntematon
   - minulla edelleen
                  se unelma on.

Vaan, kuinka raskaat
   - minä tiedän -
kuinka raskaat
   ovat sanojen painot
      sävelten
kautta uhrauksien
sinä rakennat
menestyksen tiet  ja unelmat
      yhä syvemmät kuvaelmat.

Ja ehkä jostain
   jostain sieltä
      koetuksien pohjalta
sinä nostat näkyville
   sen pienen valon kajon
johon sytyttänyt olet
          sen suuren palon.

  *

 

 

26.12.2010
Ei salaisuutta kaikkea

Ei salaisuutta kaikkea
   paljastaa voi
jokin suurempi kaikesta
   meille vertauskuvat soi.

Niistä meidän on
   nähtävä
      kuultava
mikä elämässä tärkeätä.

  *

 

 

27.12.2010
Lumea kumarsin

 

Tuoss' kohtaa
   minä lumea kumarsin
sen höyryävin nahkoin
   talteen kuvasin.

Lumella viel'
   itseni pesin
      ja kiiruusti jo ovea etsin.

Se virkisti!
   vaik' kasvot kylmästä virnisti.

  *

 

 



30.12.2010
Kuinka tuntuukaan hyvälle

Kuinka tuntuukaan hyvälle
tunkeutua toisen ihmisen lähelle
   kietoutua ympärille
      tuntea lämpö
         pieni värähdys…
                  - ole lähellä
                      pidä hyvänä
                         hellästi purista
                            kiihkeästi kosketa.

Kuulen hengityksesi äänen
      kiihtyvän
huokauksesi
      kaipaavan…
                  - minulla oli jo…ikävä
                     sinua
                        olit hetken niin kaukana

nyt tunteilla
   tunteeni tavoita
ollaan ihan yhdessä
   koukussa
      peräkkäin

toivon ett' aamulla
   saan herätä näin
      ja liikut hiljaa sisälläin.

  *

 

 

31.12.2010
Vuosi päättyy

Tämä päättyy
tämä kasvun ja koetusten vuosi
tämä salaisuuksien vuosi

ja tulee uusi
lupauksineen
uusine ulottuvuuksineen
tulevien kuvineen
ennustuksineen

sillä tämä uusi vuosi
on ennustusten aikaa
ennustusten
miten meidän käy
miten minun
miten sinun.

Se kiinnostaa ain ihmistä
mennyt ja tuleva
ja toteutuuko lie
mun syvä unelma.

Vuosi vaihtuu juuri
taakse jää taas yksi
kasvun
ja opettava vuosi

eikä uusi muuta lupaa
kuin kasvun jatkuvan
uusien avautuvan
silmien nähdä
korvien kuulla

totuudeksi luulla
vaan, kuka sanoo sen
kuka tuntea vois' totuuden.

Ei tämä uusikaan
ihmistä helpolla päästä
ruuvit kiristyy
asiat mutkistuu
vaikeudet kasvavat

toisia ei kosketa lain
jotka kuin hyvän osan sai
toiset kovemmalle kuin ennen
joutuu kokemaan puutteen.

Sotaa ei Suomelle
mutta jokapäiväistä taistelua leivästä
asioiden tilasta
muutoksien suunnasta
tarpeista

vaik' hyvin kaikki
ei horju mikään todella
mutta
monenlaista kasvua
unelmia uusista tulevista.

Ei katoa maa
ei katoa taivas
vaik' lähestyvät toisiaan
paljastaa salaisuuksiaan
turvasta
ja tulevasta
siitä suuresta unelmasta
mi ihmisellä on

- sisällään ain ollut on
            kuva uskomaton.

  *

 

-Aattelit sit ennustaa...

  
 
     koala
: Niij-jotta aattelit sit ennustaa.

Harri: Aai…heei, koala. Että sulla se joulu jatkuu...
koala Juh.
Harri:  Mutta, mitä sanoit äsken.
koala: Nii-että…aattelit sit ennustaa. "Ei sotaa…eikä katoa maa…ei taivaskaan".
Harri: Joo, eiks ollu hyvä.
koala: Hmmm… aika vaikee ennustaa…vai mitä.

Harri:  No, niin, no…eikös se kuitenkin ole hyvä tietää, ettei Suomi katoa… eikä taivas putoa niskaan.
koala: (huokaus) …oonkai.
Harri: Muuten kyllä taitaa riittää päänvaivaa ensi vuonna.

koala: Jaa… mut tuohan koskee vain ihmisiä…eiks vaan… ei koalia, eihä.
Harri: Juu, meitä vaan, ei sinua. Ole sinä vaan siinä mun vierellä, eiköhän me pärjätä…jotenkin. Vai mitä luulet.
koala: …kyllähän me… kai. Vaikka… kun mä kuuntelen noit sun juttujas… niin, en aina ole siitä ihan varma.

Harri: Aaai, miten niin.
koala: Noo, …aattelin vaan… mä ku en oo enää pitkään aikaan oikein tajunnu sua.
Harri: Et vai.
koala: E…ja sitten…sä unohdat mut aina kauheen pitkiks ajoiks.
Harri: Nnnjuuu, minä aina välillä niin uppoudun näihin…
koala: Just... sitä mä tarkotin…ja pelkään välillä että sä hukut kokonaan.

Harri: Een minä huku. Tuus tänne, niin istutaan yhdessä taas…koko ilta ja katsellaan telkkarista uuden vuoden raketteja, jooko.
koala: (huokaus)…joo, katsellaan…niitä raketteja. ...Jos oot ees himassa.
Harri: Mitä sanoit, en kuullut.
koala: Niin…sanoin vaan että ... ihan kivaa.

  *

 

 

28.12.2010
Tavoittaa kuolematonta  (1/11)

Tavoittaa kuolematonta
   katoamatonta
      suuruutta
         ajatonta

ei tapahdu se
inhimillisin voimin
ei ponnistuksin: -Nyt minä sen teen!

Ei kädess' ihmisen
saavuttaa katoamattoman ajatuksen.

Se on ääni sisäinen
  suuri hiljaisuus
    kuva mielen salassa
      yllättävässä unessa
        unelmassa
kosketus katoamattoman kanssa
ylhäällä tai alhaalla
salaisuuksien tilassa.

Se on sisäisen herkkyys
min elämä kasvatti
sen teot ja tie
   - sinä minua viet.

Sitten avaat
korvan kuulemaan
silmän unia uneksumaan
katsomaan kaiken näkyväisen taa
   - se maailmaa avartaa.

Ja se on vain yks' hetki…

                         … jatkuu alla …

  *

 

     koala: Tota mä just tarkotin.

Harri: Aai, sinä oletkin vielä siinä. Hyvää Uutta Vuotta sulle!
koala: Sulle kans... mut älä huku.
Harri: Mitä sanoit, en kuullu.
koala: Nii-että, jos nukun vähän, niin jaksan sit illalla...niitä raketteja...sun kaa.
Harri: Niimmm-Mä ...kyllä tuun jo siks kotiin, minä kun aattelin ensin vähän...
koala: Joojoo...meev-vaan.

Harri: Tattara tattara taa...illalla jorataan!
koala: (huokaus)...Mä arvasin ton...taas.

  *

 

 

... jatkuu ...

Vain yks' hetki  (2/11)

Ja se on vain yks' hetki
kun kaikki on auki
ja suljettu taas
poikkesit kaukaisess' maass'.

Vaikka mikään ei kaukana
ei lähellä
vaan olemassa
tilassa toisessa

voiko olla lähempänä
voiko kauempana
kuin katoavainen katoamatonta
näkyvä näkymätöntä.

Kuin vierekkäin
  rinnakkain
    sisäkkäin
       toisissaan kiinni
- ja kuitenkin irti

ja välissä kuilu
mit ei ylittää taida yksikään ihminen
se on matka sisäisen
                       - arvoituksen.

                            … jatkuu alla …

  *

 

 

... jatkuu ...

Kannatti käydä…  (3/11)

Elää hetkiä
kuin odottaa
sitten avataan aamuvarhaisella
   hetkeksi katsomaan
      kuulemaan
sitten taas päiväksi suljetaan.

Oliko matka turha
   viipyä vain niin pieni hetki
miksi ei koko päivän retki
   kuin ihmemaahan.

- Ei matka turha
   miss' ovi avataan
siellä kannatti käydä
vaikka vain hetkisen nähdä
sitten sulkea taas
ja muissa, ajallisissa kulkea.

                   … jatkuu alla …

  *

 

 

… jatkuu …

Erilainen maa  (4/11)

Tämä on erilainen maa
tämä kuolemattomien maa

kuin on maa mielikuvien
ihmisunelmien
miss' viipyä voi pitkään ja uneksua
tarinoita
   kertomuksia kummeksua.

Se on maa
tila toinen
kuitenkin katoavainen
vaik' siellä
lähempänä katoamatonta
kuin katoavaisessa maassa

kuin tihkuja
joihin sotkeutua
mielikuvia
unelmia

siks' ovat hetkin niin kauniita
ja julmia.

Vaan, katoamaton
kuolematon
ei ole kaunis
ei julma
   - siinä ihmismielelle pulma...

                        … jatkuu alla …

  *

 

 

... jatkuu ...

Ei silmän mukaan  (5/11)

Vaan, katoamaton
kuolematon
ei ole kaunis
ei julma
   - siinä ihmismielelle pulma

kun ois nähtävä se kauneus
   koettava
     elettävä

vaan, ei silmän mukaan ihmisen
ei muodot ajallisen
vaan, kuvat kulkevat kuvina
ihmismielelle outoina

hän muodostaa oudosta oman kuvan
   kuten unessansa
ett' ymmärtäisi näkemänsä
   vaik' ei kuitenkaan nää
väliverho kaiken hämärtää.

Tässä vastassa ihmisen rajallisuus…

                               … jatkuu alla …

  * 

 

… jatkuu …

Ihmisen rajallisuus  (6/11)

Tässä vastassa ihmisen rajallisuus
elo silmän
   kuulon mukaan
      tunnonkin

ja jos niihin ei mahdu min
   näkee
      kuulee
         tuntee
silloin sitä ei ole
se on valhe
   olematon
      kuvaamaton.

Siksi niin kaukana on
   kuolemattomuuden maa
kaukana
   silmän
      kuulon
         tunnon takana
niiltä tavoittamattomissa.

Eikä unikaan
   kuvaa muodostaa voi
vaik' unessa kaiken
   niin lähelle toi.

Ja uni
se yhteys kuolemattoman kanssa…

                             … jatkuu alla …

  *

 

… jatkuu …

Yhteys unessa  (7/11)

Ja uni
se yhteys kuolemattoman kanssa:
elää ihminen hetken
kuin salaisuuksien maassa
sieltä
   voimaa
      ajatusta
         unelmaa
            tulevan kuvitelmaa
ja muuttuu mieless' ihmisen
kuviksi ajallisen.

Jos nähnyt ois muodon kuolemattoman
ei ois mitään tuotavaa…

                                   … jatkuu alla …

  *

 

... jatkuu ...

Silmät ei nää, mutta jokin…  (8/11)

Jos nähnyt ois muodon kuolemattoman
ei ois mitään tuotavaa
   ei sanottavaa
      ei kuullun kuvattavaa
kun ei ole hällä sanoja
ei anturoita tunnistaa
salaisuuksien maita.

Mutta jokin sisällään sen näki
   jokin ymmärrys ylempi
      jokin kosketuspinta
             ajallisen ja ajattoman välillä
hän sillä tavoitti sen
kuolemattomuuden.

Ja sitä ihminen
nyt aivoista tavoittaa…

               … jatkuu …

  *

 

… jatkuu …

Ihminen etsii  (9/11)

Ja sitä ihminen
   nyt aivoista tavoittaa
etsii osaa, paikkaa sen
mikä näyttäisi
   salaisen muutoksen.

Vaan, ei löydy se silmin ajallisin
sillä pinta
yhteys ajattomien
on nähtävissä
   vain silmin ajattomin.

Ja tästä jo tullaan
kerroksiin ihmisen...

         … jatkuu alla …

  *

 

… jatkuu …

Ihmisen kerroksia  (10/11)

Ja tästä jo tullaan
   kerroksiin ihmisen
ajallisen
   ja ajattomien

ajallisen yhteys ajalliseen
ajattomien ajattomiin

ei tuon kauempana
ei lähempänä
ihmisen itsensä vierellä
   sisällä
      päällä
         yllä

ja siinä on ratkaisu
ajallisen ja ajattoman välillä.

                 … jatkuu alla …

  *

 

… jatkuu …

Kuolema erottaa  (11/11)

Ja tämä tapahtuu kuolemassa
kuolemassa ihmisen
sen näkyvän

se näkyvä tänne jää
täältä tullut häviää
se mikä tullut näkymättömistä
elää näkymättömissä

se kuolematon osa
   ydin ihmisen
menettää siinä
   jo nimen sen
      - ihminen.

 

Haamut näistä irrotettava
   ei ajallinen
      ei ajaton
vaan ajallisen varjo kuitenkin
   mielen kuva
viel' hetkellinen.

"Tavoittaa kuolematonta"  - Loppu -

  *

 

 

24.01.2011

Mies ja nainen on yksi

Vaan, oi !
…jos nainen paikkansa ain' muistaisi
ois aina oma ihana itsensä
ei yrittäisi olla mies
vaik' moni asia, kuka ties,
kulkisikin paremmin…

Paikkansa?

Minkä ihmeen paikkansa?

Salaisuus tässäkin
väärin ymmärretty
näkyvään sovitettu
pakotettu…

nainen paikalleen
ja mies
hän kuin ylimys
kaiken hyvin ties

vaik' takana
ain' viisaan miehen
on upea hiljainen nainen
kuin osaansa taipuvainen.

Mutta,
molemmat
ovat osia ihmisen
toinen on ajallinen
toinen osa iäinen

ja näin
molemmat on yksi
ihmisessä yhdistetyksi.

Ja silloin
ei yksikään ylempi toista
sen tähden
   että on mies tai nainen
vaan molemmat yhdessä yksi
ja osa ajallinen.

Siis, ei ole miestä ei naista
on vain kaksi ihmistä erilaista
jossa molemmissa
on mies ja nainen
ja siinä on toinen toiselle
alamainen.

  *

 

      koala: Totaaaa...puuh...hmmm (huokaus)

Harri: Aai, heips koala. Mutt' äläs häiritse nyt, tää jatkuu vielä...
koala:  Joo E !  tohon mä en kyllä puutu.

Harri: Ja vieläks sulla on toi lakki päässä.
koala:  Jjjep! pep pep p...

  *

 

 

25.01.2011

Ihminen - ja sen puolet

Kun joskus
   aikain alussa
luotiin
   tehtiin
ihmistä maan
se mukanaan kantaa
   salaisuuttaan.

Sillä, ei luotu niin
   kuin yleisesti ymmärrettiin
yksi mieheksi
toinen naiseksi

vaan, heidät tehtiin yhdeksi
jossa toinen osa
   on kuin miehinen
      vaik' ei mies kuitenkaan
ja toinen on nainen
      vaik' ei nainen kuitenkaan
hehän muodostavat
yhteistä kokonaisuutta.

Ja silloin se tarkoittaa
ettei ole
   miestä
   ja naista
erillään

eikä lakia
mi määrittelisi sen
arvojärjestyksen.

Vaan, kun luotiin kaksi
luotiin molemmat ihmiseksi.
joss' on samat kaksi puolta:

mies - joka tarkoittaa iäistä
nais - joka tarkoittaa ajallista
                                   kehoa

 

näin he tulivat yhdeksi
yhdeksi ihmiseksi
   jolla paikkansa maan päällä
      ja aikansa
sitten kadota
kuorensa
   se ajallinen
      hajota

ja iällisen sulautua iättömään
ja iättömän jatkaa ikuiseen
       iättömään

  *

 

      koala: puuh... oho!

Harri: Nonni, mitäs tuumit?
koala(huokaus) ... onks mullakin ... joku ... tollanen puoli...
Harri: Jaa... juu ... ootas vähän, minulla onkin sulle yllätys!

  *