Siks' katoaa se pois
- sillä, oishan se kauheaa
jos tää rajallinen ranka
ikuinen seuralainen ois.
Onhan tätä nyt tässäkin
raahata tätä
ja kun viel' näkee
miten on se
koko ajan vähenevä.
-
|
>> |
Mutt' täydellistä vapautta
et sinä koskaan saa
kas, elämä
mi jatkuva
toteuttaa tarkoitustaan.
-
|
>> |
Ja täällä ajassa
käytät niitä lahjoja;
autat ja palvelet ajallista
olet mukana rinnalla
sanot ne tärkeät sanaset
teet teot vaik' ihan ihmeelliset.
Viet eteenpäin sitä
mitä sun tehdä tuli
monenlaista palvelit
saavutit.
Sit loppuu aika
kas, se rajallinen on aina täällä...
-
|
>> |
|
Mikä oli tehtävä
mikä tärkeä;
yks' oikea-aikainen sana vain
tai johtaja suurten kansain.
-
|
>> |
|
Ja tullessa nyt uudelle
rajalle
on hyvä tietää ja ymmärtää
ett' ihminen suoritti tehtävää
eikä sattuman satoa ollut se
min kaiken hän antoi elämälle.
-
|
>> |
|
Elämän tarkoitusta
etsitään:
ihminen suorittaa tehtävää
ja sit katoaa hän rajan taa
kun kaiken valmiiksi saa.
-
|
>> |
|
Siks' on siitä hyvä
muistuttaa
ett' tehtävä aikaa valmistaa
ja kun vihdoin on valmista
käy hän kohti rajaa ja porttia
mist' käydä voi hän uudelleen
palaa kuin juurilleen sinne
mist' tuli hän tänne
ajalliselle tehtävälle.
-
|
>> |
...ei mielikuvitus totuuden suuntiin riitä.
Siin' oltava on suurempi johdatus
jonkin korkeamman kosketus
jotta kaukaisen rantaa osoittaa vois
ett' ihmisen mieli kuin turvassa ois.
-
|
>> |
|
... -Mitä sitten
kun muualla herään? - Jos herään?
On ihmisen sisälle piirretty
tuo kysymys.
Vastauskin.
Vaan kadonnut on se sieltä
kaiken ajallisen humun tieltä.
Ja poistunut kuin olemattomana
kokemattomana
tuntemattomana.
Vaan, se kysymys on siellä...
-
|
>> |
|
Niin, Taikurin maailma on
toinen
kaukainen
vaikka kuin läheinen
samaan aikaan läsnä
vaan, toinen näkyvässä
toinen näkymättömässä.
-
|
>> |
|
Taikuri elää! mä huokaan
vaivoista vapaa
katsoo maailmaa tään rangan takaa
joka sidottu
kahlittu
vaivoihin vangittu ja vajavaisiin voimiin
- mit luullaan suuriksi.
-
|
>> |
|
Suru murtaa ihmisen
avaa portin sydämen
kolkuttaa kuin kuolema sisäisen uneksijaa
joka porttinsa avaa.
-
|
>> |
|
… Ja se on tosi,
se on näin, sanotaan
vaik' ois totuus ihan toisin päin.
-
|
>> |
|
Vaan, minkäs ihminen
itsellensä
minkä nuoruudelle
innolle
sisäiselle halulle, etsinnälle.
Ja, se olla pitää …
kaikki nuo
ja aikanaan tie
tuo yhä viisaamman luo.
-
|
>> |
|
Vähin erin loppuvat
tanssivat
ja laulavat
hiljentyvät puheet
loppuu asemat
katoavat kuulijat.
Ja sitten vasta! … voi
alkaa
se todellisen kasvun tie
joka kuulijan yksinäisyyteen vie;
-
|
>> |
|
... syvältä sisältä hieraisee
elvyttää liikkeelle uinuvan itsen
mi odottanut kuin elämän tarkoitusta
selitystä kaikelle
vapautta arjesta
sen kiireestä ja kovasta menosta...
-
|
>> |
|
Ja… eihän sitä koskaan tiedä
mihin kasvaa
ja milloin
se maistettu palanen
kuin siemen iäisen kosketuksen
joka vain aikaansa odottaa
ja yht'äkkiä… alkaakin kasvaa.
-
|
>> |
-Oikoteitä,
oikoteitä.
Ihminen keksii, luulee löytävänsä
tempuilla tulevansa täydelliseksi.
-
|
>> |
|
-No,
miksi sitten olet malttamaton
jos muutaman päivän odottelet
hiljaisuutta koskettelet
ja olet kuin jotain vailla
vaik' mitään ei puutu.
-
|
>> |
|
Kasvu elon ain' portti on
harva portti tuskaton.
-
|
>> |
|
Mutta, ei tässä vielä
kaikki
tässä näkyvässä
sillä paljon on piilossa
näkymättömässä…
-
|
>> |
|
Näkee silmä
vaik' näe ei
kuvat, hahmot
ymmärrystä vei.
-
|
>> |
|
Olen kuin luotain
matkalla jostain jonnekin tuntemattomuuteen
ajattomuuteen
joss' ainoa aika olen minä itse
ja muu kaikki kuin ollut aina
ja minä liu'un
kuin ylhäisessä yksinäisyydessä kohti jotain
jota en tunne.
-
|
>> |
Kuinka sotkeekaan kaikkea
tää silmin näkyvä näkyväinen maa ja taivas
ja jos silmä ei jotain näe
ei korva kuule
ei käsi, iho tunne
- sitä ei ole, sanotaan.
-
|
>> |
|
Vaan, viisaus se ei tavoita
uutta ulottuvuutta
joss' kaikki elon tarkoitus
kaiken alku
lupaus
jonne ei yllä mielikuvitus.
-
|
>> |
|
Sanojen maa
on henkinen maa
siel' sanat kehoa ravittaa.
-
|
>> |
|
Mutta tärkeintä lie
ettei tarpeeton ollut yksikään kulku ja elon tie
sillä kasvunsa kaikki - pienikin
on tulos ihmeellisin
-
|
>> |
|
... hiljaisuuteen
kuulumattomuuteen
omaan rauhaasi vain
- siellä suurimman kasvun sain.
-
|
>> |
|
Ja sit,
yhtäkkiä
hän nousee taas kuin kuopasta
kirjoittaa kauniita sanoja
mit hioutuneet hiljaisuuden matkalla
kasvaneet koetuksessa.
-
|
>> |
|
Jokainen hetki
päivä
kuukausi
- nukuttu yö
on kasvun työ
jota itse et synnytä
et tekemään pysty.
Se on suuren voiman synty.
-
|
>> |
|
Hän ken tietää, tuntee sen
sanojen salaisuuden.
Matka on ollut pitkä
taival huomaamaton
vain sanat kantaneet
voimaa antaneet
edessä tuntematon.
|
>> |
|
Kas, puhe ei kulje kuulevalle
ei silmille aukea katsovalle.
Sanat ovat sanoja sisäiselle
sille syvälle
ikuiselle.
Siel' kuulevat kumpujen
kulkijat
sanojen lausujat
laulajat
ja ottavat vastaan sanojen työn
näkyville portit kiinni lyön.
|
>> |
|
Se on Jumalan teko
ei ihmisen
kulkea läpi porttien.
Ja Jumalankin paljastaa
kun kulkee kohti tulevaa.
|
>> |
|
Suurta on piirtää kuvia
suuruuden
tuoda totuuksia takaa näkyvien
katsoa kauas ain tähtien taa
ja lähelle
... vain verhoa raottaa.
|
>> |
|
Mutta,
mikä minua vie
ohjaa ja kuljettaa
yhä uudelleen ja uudelleen
kohti tuntematonta suuruutta.
Sitäkö minun kuitenkin on
kuvattava
tuotava kuin lohdutusta
ett' elämä on jatkuva...
|
>> |
|
Monille lie yhteinen
on pelko tuntemattomien tulevien.
|
>> |
|
Mutta jos osaat hiljentyä
jättää ajalliset hetkiseksi
muutut henkiseksi
ja voit kadota tään kaiken taa
joka sinua päivittäin rasittaa.
|
>> |
|
Sillä, onhan ihminen
enemmän
kuin vain näkyväisensä kuva
vaik' täällä ajassa tuo seikka
on herkästi unohtuva.
|
>> |
Jos on se aukko, mistä
kulkea
taakseen sulkea tää tunnettu
voit nähdä:
siitä harvoin on kuljettu.
|
>> |
Määränsä pää kaikella
tienkin pätkällä
lyhyellä
tai pitkällä
... ja eteen piirtyy uusi matka:
|
>> |
Uusi nousu
vaiko uusi lasku
on runoilijan kasvu.
|
>> |
Sinä
jo yhdestä runosta maailmani tavoitit.
Olit kuin kuullut ne kaikki
… vuosien kulkuni.
|
>> |
Pelkään
menettäväni vapautta
sanojen vapaata leikkiä
elon keveää kulkua
jos sanat toisivat kuuluisuutta.
Ja viel' arkkuni kanteen ma
kaiverran
- sisäpuolelle -
ja ylistän taiteilijan vapautta ylitse sen
mi tuhota vois kaiken
- kuuluisuuden.
|
>> |
Sinua vartenhan me.
Sinua palvelemme ain loppuun asti.
Ja viel' jälkeenkin sen
tunnemme yhteyden."
|
>> |
"Elämä siellä
on kuolema täällä"
kuulen kuin sanat
jotka rauhoittavat.
|
>> |
Kas, ei sanat
ole tekoa ihmisen
ei töitä käsien
vaan, kuulevien korvien
ja hiljaisien hetkien.
|
>> |
|
On kuin ei samaan elämään
mahtuisi
työ
ja unelma:
hiljaisuutta kuunnella ja sanoja kirjata
elää täysillä ajassa
ja ajattomia tutkia.
Kuin vihollisia ovat ne toisilleen.
|
>> |
|
Ja minä katselen maata
sen kauneutta kaikkineen
kesää
sen tuoksuja haistelen
ja kuuntelen ääniä luonnon
ihmisten.
Minä kuulen ne!
|
>> |
On ylempiä olentoja yllä
ihmisen
tilojen näkymättömien
joist' kuolema
ei ole yksikään
vaan, elämä
muuttaa värähtelyään.
|
>> |
Ja ihmisen osa
on alhainen
tie monien koetuksien.
|
>> |
Harri: No, mitäs sinä, koala, täällä?
koala:
Kuule... must tuntuu ett... mun pitää olla täällä... jos sä
kerran meinaat rupee viisasteleen.
Harri: (huokaus)
... no, niin sit vissii pitää.
koala: Nih!
... mun pitää.
Harri: Sinä
näytäkin kyllä... jotenkin ... viisaammalta kuin ennen.
koala: Moon
viisas - ny - ku mullon nää sun klasis.
|
-Moon nys-siv-viisas! |
Sillä maailma ei paikallaan
polje
se on matkalla jonnekin
taakse ihmisunelmien.
|
>> |
21.07.2011
Kas, enkeli
on seurassa aina
vaik' et näe, uskoisikaan
hän hoitaa varjelustaan
- ja valvoo sen tien
minne ikinä se sinua vie.
|
>> |
Kas, näkymätön näkee
enemmän
ymmärrys ymmärrystä suurempi
tämä ajallinen on vain hetkinen
ja toisille kuin julmempi.
Vaan, elo kaikkineen
on niin paljon suurempi
kuin näkyväinen koskaan luuli
hän matkallaan vain
niin pienen osan kuuli.
|
>> |
Sillä, Oi!
… kuinka paljon onkaan
raskaus tuottanut ihmiskunnalle hyvää
kuinka monta tiedon jyvää
onkaan ahjoista kuumista löytynyt
joist' jälkipolvet vast' hyötynyt.
|
>> |
Kas, monta on sijaa
monta on tilaa ihmisen
monta on tietä elonsa kulkujen
mi kulkevat takana silmien näkevien
ja tiloissa
ylitse ymmärryksien.
|
>> |
Vaan, siivet minulla niin
pienet vielä.
Oi, pienet
en niiden suojass' oo itsekään
viisaan luokse
joudun ain' hetkin lähtemään.
|
>> |
Ja onko niin
ett' ihminen
kuin vahingossa kuollessaan
joutuu jonnekin eksyksiin
eikä pääsekään sinne
minne päästävä ois
jotta elämä kuoleman jälkeen
oikein jatkua vois.
|
>> |
Mutta halu parantua
pitää olla aina
tahto tulla terveeksi
ja jos se mahdollista
luvallista on
se tapahtuu.
|
>> |
Eivät kaikki parane
vaan toteuttaa
elon tarkoitusta ja tehtävää
- eihän tänne kukaan
ikuiseksi iäksi jää
sairaus toteuttaa tehtävää
ja tätä
on vaikea käsittää
vaik' hyvän tuloksen näkisikin
elo toteutti tahtonsa väkisin.
|
>> |
Tää toive ois ihmisen
jos hän vain luottaa voisi
ett' apu sanojen onnen toisi
ja vapauden vaivasta
kalvavasta.
|
>> |
Siks' sanoilla näillä
Taikurin
on aina elon rytmi
se ihmisen helpommin pysäyttää
hän kuulee
salaisesti ymmärtää
millainen on elämän sykli.
|
>> |
22.07.2011
Jos tänään sinua hetki
vie
- näytti miltä näytti
sä muista:
Tämä elo on tie,
et tieltäsi suista.
|
>> |
... sillä, tahto viel' suurempi
ihmisen
on tahto elon kulkujen
eikä siinä paina
yks' pieni kärsimys
yks' itku ihmisen
ei ees vaiva
kuin vahinko tuhansien.
|
>> |
-Vaan, kasvaa se viisaus
ymmärryskin
seass' elon taistojen
ja vuosien kulkujen.
|
>> |
Ystävyys sisällä ihmisen
on suurempi voima
kuin on veri
ihminen osansa peri.
Ja yhteys ihmisen ihmiseen
on piirretty kansiin taivaallisiin
suunnitelmiin suurempiin
kuin tahto pienten tunteiden
häilyväisten toiveitten.
|
>> |
... mistä kullekin paikkansa ja aikansa
mistä asemansa
mistä valtansa
vaivansa…
Kuka sanoisi sen
kuka ratkaisisi arvoituksen?
Hatustako joku veti!
vaiko sattuman satoa vain
ett' paikkansa itse kullekin...
|
>> |
-Joulu
on kiva.
|
-Aai! sä laitoit tonki toho. |
Harri:
Juu, aattelin jotta tykkäisit... ja onhan se aika... nasevasti
sanottu.
koala: Nih!
... eiks okki... mikä se muute o?
Harri: Miten
niin "mikä"?
koala: Noku
noi sun on jotai havorismeja, niim-mitäs nää mun sitte o?
Harri: Jaa
sinä sitä... noo... miten ois vaikkaa... hmmm... kofarismi!
koala: Hmmm...
JOO! kovarismi... JOO! mä kirjotan kovarismeja mä kirjoitan
kovarismeja mä...
Harri: (huokaus)
just-joo. Piti mun
sitten ottaa toi mukaan tännekin.
koala: Mitä
sanoit, mäen kuullu.
Harri: Niin
aattelin vain että kiva kun tulit mukaan tällekin sivulle.
koala: Joo!
eiks-okki. Must on aina kiva auttaa sua.
Harri: Niin
(huokaus)
kiva ku autat.
koala:
Jjjepp!
|
|
Kas, elämä on hetkiä
nauti, ihminen, niistä
älä untasi riistä
sillä onni
on kuin uni
tuli tänään
huomenna suli.
Ja elämä on - yks' hetki
vain...
|
>> |
|
22.08.2011
... Ja moni sana jo sellainen
niin voimallinen
ja ihmeellinen
että sen sanominen
näkyville piirtäminen
tuo jo valoa
parannusta
vaik' ei sitä lukisi kukaan
ei kuulisi
ei kukaan ottaisi mukaan
sillä, se on kuitenkin
täällä
maan päällä ja vaikuttaa
hohtaa kuin tähti taivahalla pientä valoaan
ja pimeydess' kulkijaa
salaisesti tavoittaa...
|
>> |
... Sana
on jo teko
mi siirretty näkyville
tulos iloksi ihmisille.
Ei teko
ole aina tehty työ
jokin suoritus
fyysinen ponnistus
teko voi olla
myös sanottu sana
lupaus tulevasta
olevasta
tapahtumasta
joka on tuleva
asia
joka on oleva
- ja siinä on voima.
Sillä, sanottu sana on työ...
|
>> |
... sanassa on voima
vaan takana sen
on voima ajatuksen
ja sen on oltava
puhdas ja vilpitön
vaan, kuka sanoo sen
puhtauden
ja kuka vilpittömyyden määrittää
- ihmisaivo hämärtää.
Sillä, puhdas
on puhdas suuruuden
ja vilpittömyys
on tahto iäisen.
Ja tuossa tahdossa
puhdas ja vilpitön
on ihmiselle käsittämätön.
|
>> |
24.08.2011
... Ja ihminen
niin monimuotoinen
moniulotteinen
monitasoinen
näkyväinen ja näkymätön
katoavainen ja katoamaton.
|
>> |
... Ja mitä
jälkeen sen
tään maallisen vaelluksen?
Palkkako
vai ikuinen hiljaisuus
vaiko kadotuksen kauhut
tai taivaan ihanuus.
Jos otat tuosta
jo toinen suuttuu
jos valitset toisin
toiselta jo jotain luvattua puuttuu.
|
>> |
|
|
|
|
|
|
|
|
Näitä lisää laittelen
- kunhan taas ehdin.
|
|
