Haforismeja


Ain salaisuus kätkeytyy
   pieneen, ei suureen
ei siihen, min näät
vaan siihen
   min näkemättä jäät...
 

Näit' täyttelen, kun ehdin...
   - ytimiä etsien.

 

Siks' katoaa se pois
- sillä, oishan se kauheaa
jos tää rajallinen ranka
ikuinen seuralainen ois.

Onhan tätä nyt tässäkin
raahata tätä
ja kun viel' näkee
miten on se
koko ajan vähenevä.

-

>>
Mutt' täydellistä vapautta
et sinä koskaan saa
kas, elämä
mi jatkuva
toteuttaa tarkoitustaan.

-

>>
Ja täällä ajassa
käytät niitä lahjoja;
autat ja palvelet ajallista
olet mukana rinnalla
sanot ne tärkeät sanaset
teet teot vaik' ihan ihmeelliset.

Viet eteenpäin sitä
mitä sun tehdä tuli
monenlaista palvelit
saavutit.

Sit loppuu aika
kas, se rajallinen on aina täällä...

-

>>

Mikä oli tehtävä
mikä tärkeä;
yks' oikea-aikainen sana vain
tai johtaja suurten kansain.

-

>>

Ja tullessa nyt uudelle rajalle
on hyvä tietää ja ymmärtää
ett' ihminen suoritti tehtävää
eikä sattuman satoa ollut se
min kaiken hän antoi elämälle.

-

>>

Elämän tarkoitusta etsitään:
ihminen suorittaa tehtävää
ja sit katoaa hän rajan taa
kun kaiken valmiiksi saa.

-

>>

Siks' on siitä hyvä muistuttaa
ett' tehtävä aikaa valmistaa
ja kun vihdoin on valmista
käy hän kohti rajaa ja porttia
mist' käydä voi hän uudelleen
palaa kuin juurilleen sinne
mist' tuli hän tänne
ajalliselle tehtävälle.

-

>>
...ei mielikuvitus totuuden suuntiin riitä.
Siin' oltava on suurempi johdatus
jonkin korkeamman kosketus
jotta kaukaisen rantaa osoittaa vois
ett' ihmisen mieli kuin turvassa ois.

-

>>

... -Mitä sitten
kun muualla herään? - Jos herään?

On ihmisen sisälle piirretty tuo kysymys.
Vastauskin.
Vaan kadonnut on se sieltä
kaiken ajallisen humun tieltä.
Ja poistunut kuin olemattomana
  kokemattomana
    tuntemattomana.

 Vaan, se kysymys on siellä...

-

>>

Niin, Taikurin maailma on toinen
kaukainen
vaikka kuin läheinen
samaan aikaan läsnä
vaan, toinen näkyvässä
toinen näkymättömässä.

-

>>

Taikuri elää! mä huokaan
vaivoista vapaa
katsoo maailmaa tään rangan takaa
  joka sidottu
    kahlittu
vaivoihin vangittu ja vajavaisiin voimiin
- mit luullaan suuriksi.

-

>>

Suru murtaa ihmisen
avaa portin sydämen
kolkuttaa kuin kuolema sisäisen uneksijaa
joka porttinsa avaa.

-

>>

… Ja se on tosi,
se on näin, sanotaan
vaik' ois totuus ihan toisin päin.

-

>>

Vaan, minkäs ihminen itsellensä
  minkä nuoruudelle
    innolle
      sisäiselle halulle, etsinnälle.

Ja, se olla pitää … kaikki nuo
ja aikanaan tie
tuo yhä viisaamman luo.

-

>>

Vähin erin loppuvat
  tanssivat
    ja laulavat
hiljentyvät puheet
  loppuu asemat
    katoavat kuulijat.

Ja sitten vasta! … voi alkaa
se todellisen kasvun tie
joka kuulijan yksinäisyyteen vie;

-

>>

... syvältä sisältä hieraisee
elvyttää liikkeelle uinuvan itsen
mi odottanut kuin elämän tarkoitusta
  selitystä kaikelle
    vapautta arjesta
sen kiireestä ja kovasta menosta...

-

>>

Ja… eihän sitä koskaan tiedä
  mihin kasvaa
    ja milloin
se maistettu palanen
kuin siemen iäisen kosketuksen
joka vain aikaansa odottaa
ja yht'äkkiä… alkaakin kasvaa.

-

>>
-Oikoteitä, oikoteitä.
Ihminen keksii, luulee löytävänsä
tempuilla tulevansa täydelliseksi.

-

>>

-No, miksi sitten olet malttamaton
jos muutaman päivän odottelet
hiljaisuutta koskettelet
ja olet kuin jotain vailla
vaik' mitään ei puutu.

-

>>

Kasvu elon ain' portti on
harva portti tuskaton.

-

>>

Mutta, ei tässä vielä kaikki
tässä näkyvässä
sillä paljon on piilossa
näkymättömässä…

-

>>

Näkee silmä
vaik' näe ei
kuvat, hahmot
ymmärrystä vei.

-

>>

Olen kuin luotain
matkalla jostain jonnekin tuntemattomuuteen
ajattomuuteen

joss' ainoa aika olen minä itse
ja muu kaikki kuin ollut aina
ja minä liu'un
kuin ylhäisessä yksinäisyydessä kohti jotain
jota en tunne.

-

>>
Kuinka sotkeekaan kaikkea
tää silmin näkyvä näkyväinen maa ja taivas
ja jos silmä ei jotain näe
ei korva kuule
ei käsi, iho tunne
- sitä ei ole, sanotaan.

-

>>

Vaan, viisaus se ei tavoita
uutta ulottuvuutta
joss' kaikki elon tarkoitus
  kaiken alku
    lupaus
jonne ei yllä mielikuvitus.

-

>>

Sanojen maa
on henkinen maa
siel' sanat kehoa ravittaa.

-

>>

Mutta tärkeintä lie
ettei tarpeeton ollut yksikään kulku ja elon tie
sillä kasvunsa kaikki - pienikin
on tulos ihmeellisin

-

>>

... hiljaisuuteen
kuulumattomuuteen
omaan rauhaasi vain
- siellä suurimman kasvun sain.

-

>>

Ja sit,
yhtäkkiä
hän nousee taas kuin kuopasta
kirjoittaa kauniita sanoja
mit hioutuneet hiljaisuuden matkalla
kasvaneet koetuksessa.

-

>>

Jokainen hetki
  päivä
    kuukausi
    - nukuttu yö
on kasvun työ
jota itse et synnytä
et tekemään pysty.
Se on suuren voiman synty.

-

>>

Hän ken tietää, tuntee sen
sanojen salaisuuden.

Matka on ollut pitkä
taival huomaamaton
vain sanat kantaneet
voimaa antaneet
edessä tuntematon.

 

>>

Kas, puhe ei kulje kuulevalle
ei silmille aukea katsovalle.

Sanat ovat sanoja sisäiselle
sille syvälle
ikuiselle.

Siel' kuulevat kumpujen kulkijat
sanojen lausujat
laulajat
ja ottavat vastaan sanojen työn
näkyville portit kiinni lyön.

 

>>

Se on Jumalan teko
ei ihmisen
kulkea läpi porttien.
Ja Jumalankin paljastaa
kun kulkee kohti tulevaa.

 

>>

Suurta on piirtää kuvia suuruuden
tuoda totuuksia takaa näkyvien
katsoa kauas ain tähtien taa
ja lähelle
... vain verhoa raottaa.

 

>>

Mutta, mikä minua vie
ohjaa ja kuljettaa
yhä uudelleen ja uudelleen
kohti tuntematonta suuruutta.

Sitäkö minun kuitenkin on kuvattava
tuotava kuin lohdutusta
ett' elämä on jatkuva...
 

 

>>

Monille lie yhteinen
on pelko tuntemattomien tulevien.

 

>>

Mutta jos osaat hiljentyä
jättää ajalliset hetkiseksi
muutut henkiseksi
ja voit kadota tään kaiken taa
joka sinua päivittäin rasittaa.

 

>>

Sillä, onhan ihminen enemmän
kuin vain näkyväisensä kuva
vaik' täällä ajassa tuo seikka
on herkästi unohtuva.

 

>>
Jos on se aukko, mistä kulkea
taakseen sulkea tää tunnettu
voit nähdä:
siitä harvoin on kuljettu.

 

>>
Määränsä pää kaikella
tienkin pätkällä
lyhyellä
tai pitkällä
... ja eteen piirtyy uusi matka:

 

>>
Uusi nousu
vaiko uusi lasku
on runoilijan kasvu.

 

>>
Sinä
jo yhdestä runosta maailmani tavoitit.
Olit kuin kuullut ne kaikki
… vuosien kulkuni.

 

>>
Pelkään
menettäväni vapautta
sanojen vapaata leikkiä
elon keveää kulkua
jos sanat toisivat kuuluisuutta.

Ja viel' arkkuni kanteen ma kaiverran
- sisäpuolelle -
ja ylistän taiteilijan vapautta ylitse sen
mi tuhota vois kaiken
- kuuluisuuden.

 

>>
Sinua vartenhan me.
Sinua palvelemme ain loppuun asti.
Ja viel' jälkeenkin sen
tunnemme yhteyden."

 

>>
"Elämä siellä
on kuolema täällä"
kuulen kuin sanat
jotka rauhoittavat.

  

>>
Kas, ei sanat
ole tekoa ihmisen
ei töitä käsien
vaan, kuulevien korvien
ja hiljaisien hetkien.

 

>>

On kuin ei samaan elämään mahtuisi
   työ
      ja unelma:
hiljaisuutta kuunnella ja sanoja kirjata
elää täysillä ajassa
ja ajattomia tutkia.

Kuin vihollisia ovat ne toisilleen.

 

>>

Ja minä katselen maata
sen kauneutta kaikkineen
kesää
sen tuoksuja haistelen
ja kuuntelen ääniä luonnon
ihmisten.

Minä kuulen ne!
 
 

>>
 
On ylempiä olentoja yllä ihmisen
tilojen näkymättömien
joist' kuolema
   ei ole yksikään
vaan, elämä
   muuttaa värähtelyään.
 
 
>>
 
Ja ihmisen osa
on alhainen
tie monien koetuksien.
 
 
>>
 
Harri
: No, mitäs sinä, koala, täällä?
koala: Kuule... must tuntuu ett... mun pitää olla täällä... jos sä kerran meinaat rupee viisasteleen.
Harri: (huokaus) ... no, niin sit vissii pitää.
koala: Nih! ... mun pitää.
Harri: Sinä näytäkin kyllä... jotenkin ... viisaammalta kuin ennen.
koala: Moon viisas - ny - ku mullon nää sun klasis.
 
 

-Moon nys-siv-viisas!

 
Sillä maailma ei paikallaan polje
se on matkalla jonnekin
taakse ihmisunelmien.
 
 
>>
 
21.07.2011

Kas, enkeli
on seurassa aina
vaik' et näe, uskoisikaan
hän hoitaa varjelustaan
- ja valvoo sen tien
minne ikinä se sinua vie.
 
 
>>
 
Kas, näkymätön näkee enemmän
ymmärrys ymmärrystä suurempi
tämä ajallinen on vain hetkinen
ja toisille kuin julmempi.

Vaan, elo kaikkineen
on niin paljon suurempi
kuin näkyväinen koskaan luuli
hän matkallaan vain
niin pienen osan kuuli.

 
 

>>
 
Sillä, Oi!
… kuinka paljon onkaan
raskaus tuottanut ihmiskunnalle hyvää
kuinka monta tiedon jyvää
onkaan ahjoista kuumista löytynyt
joist' jälkipolvet vast' hyötynyt.
 
 
>>
 
Kas, monta on sijaa
monta on tilaa ihmisen
monta on tietä elonsa kulkujen
mi kulkevat takana silmien näkevien
ja tiloissa
ylitse ymmärryksien.
 
 
>>
 
Vaan, siivet minulla niin pienet vielä.
Oi, pienet
en niiden suojass' oo itsekään
viisaan luokse
joudun ain' hetkin lähtemään.
 
 
>>
 
Ja onko niin
ett' ihminen
kuin vahingossa kuollessaan
joutuu jonnekin eksyksiin

eikä pääsekään sinne
minne päästävä ois
jotta elämä kuoleman jälkeen
oikein jatkua vois.
 
 

>>
 
Mutta halu parantua
pitää olla aina
tahto tulla terveeksi
ja jos se mahdollista
luvallista on
se tapahtuu.
 
 
>>
 
Eivät kaikki parane
vaan toteuttaa
elon tarkoitusta ja tehtävää
- eihän tänne kukaan
ikuiseksi iäksi jää

sairaus toteuttaa tehtävää
ja tätä 
on vaikea käsittää
vaik' hyvän tuloksen näkisikin
elo toteutti tahtonsa väkisin.
 
 
>>
 
Tää toive ois ihmisen
jos hän vain luottaa voisi
ett' apu sanojen onnen toisi
ja vapauden vaivasta
kalvavasta.
 
 
>>
 
Siks' sanoilla näillä
Taikurin
on aina elon rytmi

se ihmisen helpommin pysäyttää
hän kuulee
salaisesti ymmärtää
millainen on elämän sykli.
 
 
>>
 
22.07.2011
 

Jos tänään sinua hetki vie
- näytti miltä näytti
sä muista:
Tämä elo on tie,
et tieltäsi suista.
 
 
>>
 
... sillä, tahto viel' suurempi ihmisen
on tahto elon kulkujen
eikä siinä paina
yks' pieni kärsimys
yks' itku ihmisen
ei ees vaiva
kuin vahinko tuhansien.
 
 
>>
 
-Vaan, kasvaa se viisaus
ymmärryskin
seass' elon taistojen
ja vuosien kulkujen.
 
 
>>
 
Ystävyys sisällä ihmisen
on suurempi voima
      kuin on veri
ihminen osansa peri.

Ja yhteys ihmisen ihmiseen
on piirretty kansiin taivaallisiin
suunnitelmiin suurempiin
   kuin tahto pienten tunteiden
      häilyväisten toiveitten.
 
 

>>

... mistä kullekin paikkansa ja aikansa
mistä asemansa
mistä valtansa
   vaivansa…

Kuka sanoisi sen
kuka ratkaisisi arvoituksen?

Hatustako joku veti!
vaiko sattuman satoa vain
ett' paikkansa itse kullekin... 
 
 

>>
 
 
     -Joulu on kiva. 
 
 
 
-Aai! sä laitoit tonki toho.
Harri: Juu, aattelin jotta tykkäisit... ja onhan se aika... nasevasti sanottu.
koala: Nih! ... eiks okki... mikä se muute o?
Harri: Miten niin "mikä"?
koala: Noku noi sun on jotai havorismeja, niim-mitäs nää mun sitte o?
Harri: Jaa sinä sitä... noo... miten ois vaikkaa... hmmm... kofarismi!
koala: Hmmm... JOO! kovarismi... JOO! mä kirjotan kovarismeja mä kirjoitan kovarismeja mä...
Harri: (huokaus) just-joo. Piti mun sitten ottaa toi mukaan tännekin.
koala: Mitä sanoit, mäen kuullu.
Harri: Niin aattelin vain että kiva kun tulit mukaan tällekin sivulle.
koala: Joo! eiks-okki. Must on aina kiva auttaa sua.
Harri: Niin (huokaus) kiva ku autat.
koala: Jjjepp!
 
 
 
Kas, elämä on hetkiä
nauti, ihminen, niistä
älä untasi riistä
sillä onni
   on kuin uni
tuli tänään
huomenna suli.

Ja elämä on - yks' hetki vain...
 
 

>>

 
22.08.2011

... Ja moni sana jo sellainen
   niin voimallinen
      ja ihmeellinen
että sen sanominen
   näkyville piirtäminen
tuo jo valoa
   parannusta
vaik' ei sitä lukisi kukaan
ei kuulisi
ei kukaan ottaisi mukaan

sillä, se on kuitenkin täällä
maan päällä ja vaikuttaa
hohtaa kuin tähti taivahalla pientä valoaan
ja pimeydess' kulkijaa
salaisesti tavoittaa...
 

>>
 
 
...
Sana
on jo teko
mi siirretty näkyville
tulos iloksi ihmisille.

Ei teko
   ole aina tehty työ
jokin suoritus
fyysinen ponnistus

teko voi olla
myös sanottu sana
   lupaus tulevasta
      olevasta
tapahtumasta
   joka on tuleva
asia
   joka on oleva
- ja siinä on voima.

Sillä, sanottu sana on työ...
 

>>
 
 
... sanassa on voima
vaan takana sen
on voima ajatuksen
ja sen on oltava
puhdas ja vilpitön

vaan, kuka sanoo sen
puhtauden
ja kuka vilpittömyyden määrittää
- ihmisaivo hämärtää.

Sillä, puhdas
on puhdas suuruuden
ja vilpittömyys
on tahto iäisen.

Ja tuossa tahdossa
puhdas ja vilpitön
on ihmiselle käsittämätön.
 

>>
 
24.08.2011
 

...
Ja ihminen
   niin monimuotoinen
      moniulotteinen
         monitasoinen
näkyväinen ja näkymätön
   katoavainen ja katoamaton.
 
>>
 
 
...
Ja mitä jälkeen sen
tään maallisen vaelluksen?
Palkkako
vai ikuinen hiljaisuus
vaiko kadotuksen kauhut
tai taivaan ihanuus.

Jos otat tuosta
   jo toinen suuttuu
jos valitset toisin
   toiselta jo jotain luvattua puuttuu.
 

>>
 
Näitä lisää laittelen
                  - kunhan taas ehdin.