Taikurin joulu


Uusi aika alkamassa
Taikurin aika... ja joulu.
Jotain uutta arkustansa
jotain uutta joulusta.

  

 

18.12.2013

Joulu tulee

Torvet soittaa: -Toi-toti-tooi.
Pieno se pimputtaa: -Pimputi-pimm…

 

soittaa enkel'joukko iloisin.

Tuleehan Joulu taas!
Vaik' ei oiskaan lunta maass'.

Vaan, jouluhan on mielentila sisäinen
ei sitä oikeasti rakenna ulkoinen

vaik' auttaahan se tosin pikkuisen;
  valoin
    lauluin
      kynttelin
… lapsuusajan unelmin.

Oi, Joulu! - sinä juhlista herkin.

  *

 

 

Joulu 2011

29.12.2011

Ja päättyi Joulu

Ja päättyi joulu myrskyinen
- päättyi myrskyihin
vesisateisiin, tyrskyihin…

      Outo Joulu!

     

      Ja hiljainen.

Mökillä kamiinan lämmössä kynttelin
- ja kiire oli poissa.
sanat hiljaisissa puroissa.

  *

 

 

14.12.2011

Kulkevat rinnan etsijäin tiet

Kulkevat rinnan etsijäin tiet
kulkevat puistot ja rannat
totuutta kannat … mi pakenevi vain
tänään taas hippusen
matkaani sain.

Hyvää Joulua
ja salaisuuksien vuotta 2012.

  *

 

 

22.12.2011

Hiljaista aikaa

Siin' runoilija tulehen tuijottaa
sanat loppu jo aikaa.
 

-Eikö joulussa olekaan taikaa?

No, se on sitten hiljaista
ja rauhallista aikaa.

Ollaan vaan ja nautitaan
ja rakennetaan sitä joulun salaista tunnelmaa.

  

   
Hyvää Joulua kaikille!

Toivottavat
 
-harri ja koala
 

-Joulu on kiva!
-No joo joo, on on… menes nyt pakkailemaan siitä.

  *

 

 

22.12.2011

Joulumieltä

Kulkea kaupoissa huolissaan…

-Jotain, jotain ois löydettävä!
Edes jokin pikku lahja… vaikkei mitään tarvitakaan
… mutta, joku lahja. Naiselle.

-Kas, ois alusvaatteita!
Siel' häärii nyt levoton mieli.
-Ja nooin pieniä… ja noin läpinäkyviä… hoo!

Tässähän alkaa ihan lämmetä.

Ja vihdoin löysin! - keksin - vaan en kerro mitä.
Pehmoista ja herttaista
jouluista tunnelmaa.

Ja kuinka onkaan se mahdollista
tavoittaa sisäistä rauhaa
ja jouluista mieltä
kun on jotain, jota jouluna antaa
vaik' ihan pientä.

Ja löysinhän minä jotain itsellenikin
tarpeellista…

Ostin pyyhkijän sulat!

  *

 

 

22.12.2011

Koalan jouluonnea

Harri: Ai että, joulu on perhejuhla… vai mitä koala.

   

koala: Juh!
Harri: Aai, sinulla on tuollainen… pikkunenkin, vai.
koala: Juh!
Harri: No mistäs se?
koala: Emmätiä… jostain se … putkahti tähän.
Harri: Jaa jaa … sellaista se elämä on. Pieniä putkahtelee…
koala: Nih! … näköjään. - Vai, onks tää taas joku sun kepposes … oot tuonu kirpparilta.
Harri: Eeen ole, een.
koala: Höh, no mistähän se sitte?
Harri: Jaa'a … mietis-sitä... hihi.

Harri: No, mitäs tuumit joulusta. Se on ihan kohta… pari päivää enää.
koala: ... Joulu on kiva!
Harri: No just. Vaikkakin… siinä olen kyllä kanssasi samaa mieltä.
koala: Kerranki… ees jostai. Ja mä tuun kyllä sun mukaas… jos sä lähet sinne maalle.
Harri: Aijaa... no.. entäs... perhe?
koala: ... ainii... jos mä otan ne mukaa?
Harri: Juu, ota mukaan... mahtuuhan sinne.

  *

 

 

19.12.2011

Joulun erilaista tunnelmaa

"Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan…"

Tämä laulu mieleeni nousi,
kun näin kauniin maiseman,
kirpparilla,
pöydän alla.

Jokin,
jokin siinä
tämän harmaan ja sateisen keskeen
lämmitti sydäntä.

Ja minä ostin sen,
jouluisen maiseman kauneuden
- sitä nyt ihailen
ja joululaulun sanoja tapailen:

"Miss' sypressit tuksuu nyt talvellakin,
istun oksalla uljaimman puun,
miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin
ja sää aina kuin toukokuun."

  

Sinne nyt itseni kuvittelen,
tuohon tornin juurelle,
pienen rautaisen pöydän äärelle,
kynä kädessä merelle katsellen,
erilasta joulua haistellen

- ja kuuntelen…

"Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään,
ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,
sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!"

Joulun tunnelmaa,
vaik' ei lunta,
vain märkää ja harmaata
ja myrskyisiä tuulia.

Mutta, tästä maisemasta minä ammennan
nyt erilaisen joulun
- jonkin ehkä… tulevani unelman.

  *
 

Kaunis Sylvian joululaulu: Tapani Kansa

  *
 

 

15.12.2011

Joulun voima

Keskeneräinen työ
se voimia syö
kun pitäisi… ja pitäisi…
  tehdä
    olla
      toteuttaa
jotain suurtakin saavuttaa

…vaan, en jaksa
ei voimat kanna
eikä aika anna.

Keskeneräinen työ
voimia syö
tekemättömänä heti aamusta lyö:
- Mikset tee!

Vai, oisko se niin
ett' jo ajatus kantaa taivaisiin
  ja rakentaa
    ja valmistaa
sitä keskeneräistä asiaa
ja huokaa tulevaan: -Anna voimia mulle!
Anna voimia mulle
      elon raskautetulle.

Ja miten monta asiaa
on joulussa taas
  muistaa
    valmistaa
saada aikaan se ihana tunnelma
- joulun unelma
mi hetkessä taas ohitse on
vaan, se hetki
on korvaamaton.

Jos puuttuisi se
on kuin ois minusta osa pois;
-Oi, kunpa kaikki jo valmista ois!

Kyllä joulun stressin kestää
se ain' palkitsee huolehtijansa

vaan, elämän stressi
min päätä ei näy
on vaaraksi
se kulkijan ylitse käy joka aamu ja ilta
se on kuin silta, ei poiketa voi

vaan, joulun pieni hetki tunnelmineen
  lauluineen
    satuineen
siihen pienen levon toi.

Miten se sen teki
miten irrotti mielen ajallisista
miten vapautti paineista
peloista

… en tiedä.

Jokin salaisuus ja voima
koskettaa mieltä ja rauhoittaa sen
antaa hetken turvallisen
seass' monien ihanien muistojen.

  *

 

 

14.12.2011

Vakavia sanoja

Parantavista sanoista
  elintavoista
    ravinnosta ja puutetiloista…

niin,
parantava sana
voi olla opastus oikeaan ravintoon
  ruokaan
    materiaan
mihin ruoka pakataan.

Huomaamattani itseäni saastutan
  loppuun kulutan
    sairastutan

enkä ees tiennyt lain
mistä ihmeestä taas vaivan sain.

Kuin näkymättömät viholliset;
  käytetyt aineet
    tottumukset
      uskomukset;
yksi on hyvää
toinen pahaa
ja huomenna jo toisin päin
… ja kaikki pyörittää rahaa.

Tutki mitä syöt
ja miten
  miten lämmität
    mitä joukkoon sekoitat
      mistä ruokasi haet
mistä ammennat päiväsi voimat.

Kaikella vaikutuksensa kaikkeen

Ja lopuksi…
kaikki päätyy sinuun itseesi
ja sinä voit!
- hyvin tai huonosti

näkymätön sinua kosketti.

  *

 

 

14.12.2011

Kuuntelen joulua

Aamulla kuuntelen joulua
  myrskyisiä tuulia
    ja tummia katuja
ja mietin tapoja
  tottumuksia
mitkä tekevät joulun.

Niin, monenlaisten tekojen kautta:
  juhlien ja saunojen
    viimehetken joulukorttien
      keksittävien lahjojen
monien tarpeettomien…

Aamulla kuuntelen joulua
  muistelen
    suunnittelen…

Oi, oispa joku kolo minne kömpiä
unohtaa kaikki
ja sytyttää yks' kynttilä
  kuunnella myrskytuulta
    jotain suuruutta
      tavoittaa sisäistä kaipausta
jolla ei ole nimeä
ei osoitetta.

Elämän luopumusta.

  *

 

 

13.12.2011

Etsin joulun tunnelmaa

Etsin joulun tunnelmaa
sen sanomasta viis
muistot mieleen heräävät
menneet on vierellä siis
tämän hetken
tämän yhden illan vain
- oudon rauhan sisälleni sain.

Ja elämä jatkuu
yksi vuosi … on mennyt taas.

  *

 

 

11.12.2011

Kaiken takana salattu maailma

Kuka on sanonut
ett' joulusta tulisi kirjoittaa
jouluista kalenteria
mennä kuin maailman mukaan
etsiä totuuksia
ratkoa menneitä ja tulevia
hajottaa olevia.

Mitä hyötyä on siitä?

Eikö joulun tunnelma
ja sen rauha riitä;
sen sadut
tontut, pukit, enkelet
seimen lapsi, paimenet.

Sillä mitä turvaa antaisi se
mitä lepoa ihmiselle
jos kaiken juuret paljastaisi
osoittaisi turhuuden
tyhjyyden, vääryyden
ja jos takana kaiken ilon juhlan
onkin toisenlainen maa
ja maailma
joka pitäisi nyt joulusta avata.

Levon juhla
ilon ja rauhan
nautinnon
perheen yhteinen ja lasten riemu
kuin sukupolvien sielu

ja ihanat menneitten muistot
ain' lapsuudesta saakka
- kaiken murskaus
ois melkoinen taakka

sillä taistelu
totuuden puolesta ja vääryyttä vastaan
on raskasta ja voimia syö
- se on raskas työ.

Joten, unohda totuus - ainakin hetkeksi
kas, kaiken takana on salattu maailma
ja suunnitelma oudosti kulkeva
ihmisen mukaansa sulkeva

eikä maailma monestikaan ole
sellainen miltä se näyttää
mutta jokainen hetki ja teko
suurta tarkoitusta täyttää.

Siis, hyvää joulua
ja rauhallista mieltä
etsivä löytää ain' enemmän
etsijän tieltä.

  *

-Noni, katon-ny!  Mähän sanoin ett… joulu on kiva.

Harri: No, niinhän sinä sanoit.
koala: Noni… uskosit vaa mua, mä tied...
Harri: Joo joo… uskotaan uskotaan.
koala: Höh! "uskotaan uskotaan" … ei se mitää usko.
Harri: Ja sulla on hattukin ihan vinossa.
koala: Mtäh?

  *

 

 

10.12.2011
8. luukku

Ollaan hiljaa

Täss' makailen vuoteellani
vihko käsivarrella
kynä kädessä ja odotan…

Sanoja! Sanoja!

Ei mitään…
ei kulje…

Onk' kaik' sanottu, vai?

Vaan ei väkisin.
Ollaan sitten hiljaa.

Ja ulkona myrsky pauhaa
niin että ikkunat väräjää
ja koko maailma on kuin varpaillaan
- Eurooppako hajoaa.

Ja minä odotan sanoja
  jotain totuutta
    jotain kaunista
      jotain ajateltavaa…

Vaan ei kuulu
ei kulje sanat 
tämä odotuksen hetki vain
kuljetti sanojain.

Täällähän piti olla paljon porukkaa
…täällä rajamaassa
ja jokaisella matkassa salaisuutta.

Joulukiireessäkö ovat?
Eivät ehdi tarinoida pikku Taikurille.

-Heei, annas mä vähä autan sua!

Harri: Aai, huomenta koala, sinäkin heräsit.
koala: Joo, tohon sun huokailuus.
Harri: Noku… sanat ei kulje.
koala: Mulla kulkee!

Harri: Oukeei! No nyt ois niille sitten hyvä paikka. No! mitäs aioit?
koala: … Noo… koht-on joulu.
Harri: Joo'o… ja sitten…
koala: …totaa… joulu on kiva!
Harri: Jjjust - tulihan se sieltä. Ja toikos se sitten oli se sun apusi.
koala: Nih… joulu on kiva.

Harri: Nonni, ja jatketaan sitten odottelemista.
koala: Höh. Sille ei sit mikää kelpaa. Joku taikuri muka.

  *

 

 

09.12.2011
7. luukku

Joulun tähti

Joulun tähti taivahalla
arvoitus on aina…

kuinka pysyi paikallansa
kuinka ohjas kulkijansa
pitkän matkan takaa
näytti missä lapsi makaa.

 

Jo paljon ennen loisti se
kulkijoita ohjaten
itäisiltä mailta
kaukaisilta, kaukaisilta.

Loistiko myös päivällä
askeleita suunnaten
vaiko yöllä ainoastaan
suuntaa näyttäen.

Ei lopu kysymykset
ei löydy vastaukset…

kas, Joulussa niin monta
ihmeellist' on asiaa
se hämmästyttää, kummastuttaa
pientä kulkijaa.

  *

 

 

08.12.2011
6. luukku

Joulun alla

Joulun - lauluissa saa
sydän taivaita tavoittaa.

Joulun - lauluissa saa
menneen hetkiä koskettaa.

Entisaikain laulut…
entisaikain taulut…

muistot kantaa mukanaan,
vie Joulun tunnelmaan
sydän vapahtaa
silmän kostuttaa.

Kirkkaat valot syttyvät,

pienet kasvot hymyvät,

-Mist-se-näki ett mä muka oisin hymyilly?
-Minä näin.
-Höh... etkä nähny 
... ei koalat hymyile.
loistaa joulun kynttilät...

Joulu tulla saa.
Joulu!
       - tulla saa.

  *

 

 

07.12.2011
5. luukku

Koskettaa satujen taivasta

Kuinka kaunista
on elää joulun satua
  katsella valoja
    kuunnella lauluja
      ihailla kauniita tavaroita
ja maistella maukkaita herkkuja.

Joulun satu
mittoihinsa kasvanut kaupoista
  tavoista
    tottumuksista
joista ihminen tykkää ja turvaa saa 
hetken hurmaa
ja arjesta vapaata
- koskettaa satujen taivasta.

Vaan, mitä takana näkyväisen
mit' ihminen touhuaa
mitä rakentaa
kun juhlaa valmistaa.

Mitä takana sen
kuvitelmien
ja kerrottujen tarujen
  tonttujen
    pukkien
     Jeesus-lapsosen heinillä härkien.

     

Mikä takana salaisien
mistä virisi
mistä sikisi
tää kaikki usko
  toivo
    rakkaus
hyvä tahto
    toivomus
ja jokavuotinen joulun ihana odotus.

Raamatusta
historiallisesta hetkestä
jossain kaukana kedolla
tarinoista
min joku muistiin piirteli puheista
min sanoiksi virkki
kansan kieli.

Joku siellä on
takana sanojen
  kielikuvien
    mielikuvien
mi ihmisille turvaa
  uskoa
    rohkeutta
      voimaa
ja elämän tarkoitusta
   - luottamusta huomiseen.

Jotain siinä on
salaisuus viel' avautumaton.

 

Ja jo mietin taas…
onko ees tarpeen salaisuuteen kajota
monelta voi mieli hajota
jos turva kaunis yhtäkkiä pois
millaista turvaton elämä silloin ois.

Siks' viisautta lie
on sadut säilyttää
salaisuudet häivyttää
ja elää onnessa
  ilossa
    turvallisessa olossa ja odotuksessa
ett' kerran kohtaa hän ihmisen
ken aivoitteli synnyt syvien.

  *

 

 

06.12.2011
4. luukku

Oi katso, Suomi!

Jotain toivoisin…
sanoisin…
Itsenäisyydestä
sen hinnasta ja voimasta
uskosta olevaan
             - ja tulevaan

ja kuuntelen
min kirjoitti sanojen taitaja;
kuin edeltä ennusti hän
kuinka nousee Suomen kansa
kuinka nousee se korkealle
saa vapauden vaivoistansa
uhkasta
vallasta vieraan maan
- kuinka upeasti se uutta rakentaa.

"Oi katso, Suomi
sinun päiväs koittaa
yön uhka karkoitettu
on jo pois."

Oi, jospa tuo
ennustus myös tulevasta ois.

Vaik' uhka tänään uusi
outo tuntematon
jot' vastaan ei taistella asein
ei yhteistuumin, rintamin
ei taisteluita palkita mitalein
ei vastusteta rukouksin.

Kuinka vaikea
on olla rohkea
katsoa kuin suoraan silmiin
sellaista, mitä ei näe.

Vaan, luottamus suuri kuin ennenkin
on yllämme voima mahtavin.
En tiedä miksi
... oisko osamme jotenkin kuin valittu, hyvä
ja sydämessä toivo syvä.

"…ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
kuin itse taivahan kansi sois.
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa,
sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa!"

 

"Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
pääs seppelöimä suurten muistojen,
oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
sa että karkoitit orjuuden
ja ettet taipunut sa sorron alle,
on aamus alkanut, synnyinmaa!"

On aamus alkanut, oi synnyinmaa!

  *

 

 

05.12.2011
3. luukku

Miten sanoiksi pukisin?

-Mitä mietit, runoilija
niin haaveissas,
mitä mietit sä juhlan alla?

 

-Sitä mietin, enkeli pienoinen
miten sanoiksi pukisin tään hetkisen,
kun juhlat alkamassa
kun muistot mieliin nousemassa…
- ajaako ylitse sen tärkeimmän
tää hetki
ja huoli näkyvän.

Minä mietin,
asiaa, jot' en tunne lain: Sotaa
ja sen kauhuja
sitä aikaa, jolloin ratkottiin
miten kuljemme tuleviin.                  
(laulu Sankarista)

Sitä mietin, enkeli pienoinen
miten sanoiksi pukisin sen.

-Autanko sinua, oi runoilija
autanko avautumaan oikean
mitä tulee katsoa.

-Auta, oi pieni ystäväin
ennen kuin sanojen puutteesta
pian olen allapäin.

-Katsos, nykyhetki on tärkein aina
vaikka muistot ois tärkeitä
onnen hetket
ja ne, jotka elettiin raskaina.

Ei niissä
voi enää elää
ne kaukana raskain torvin helää.
Ne ovat siellä
menneitten tiellä.

Tänään on hetki, mi elettävä
tämä hetki ratkottava, taisteltava
- ja tämä hetki
               on juhlittava!

sillä juhlan aika on
vaik' aihe kuin raskaan kohtalon.

Itsenäisyys kuitenkin on ilo
ja iloittava on ihmisen
ja loistettava ainakin kerran vuoteen
korut kirkkaat päälle ripustaa
kauniit vaatteet pukea
- olla sisällään
ja ulkoisesti upea.

Ei siinä ole mitään pahaa
ei tarvetta säkkiin pukeutua.

Kirkkaat värit
ja tummat loisteliaat asut
- ja täydet masut
niistä nautittava
kun nautinnon aika on.

Älä ole juhlinnasta levoton
vaan pukeudu itsekin kauneimpiisi
pue yllesi kauniit sanat - ylistävät
näe ympärilläsi onnelliset ystävät.

-Kiitos, pikku enkelini
kiitos sanoistasi viisaista
antaa juhlan koskettaa
- ja muistojen taas kerran
hieman riipaista.

  *

 

 

02.12.2011     06.00-
2. luukku

(Kuin vastaus talouden uhkiin,
maailman lopun kuvauksiin 2012,
pienen ihmisen särkyneeseen unelmaan
… ja tulevaan jouluun.)
 

Hallitsematon elämä

Hallitsematon elämä
  arvoitus
    tuntematon tulevaisuus pelottava
on ihmiselle kauhistus

kun ei voikaan säädellä päivänsä kulkua
ei pitää lupausta
toteuttaa unelmia
vaan,
elämä meneekin jotenkin toisin:
  ottaa pois odotuksen
    murskaa toiveen
      särkee unelman
        sydämen
jättää pienen ihmisen kuin oman itsensä varaan
vaik' muutoksia vastaan haraan.

Hetki on pelottava - huomista ei nää
menneet toiveet, unelmat häviää
- ihminen ei hallitse elämää.

Siksi yrittää hän ennakoida
nähdä edelle, arvata
vaik' edessä ois kaaosta

kunhan vain
hän sen tiennyt jo edeltä ois
ett' tulevan kaikki ihana
vaik' ois piankin pois.

Ennakoi kaaos
ennakoi paha
olet kuin sen herra
ja itselläsi jo rauha
vaikka luvassa ois kuinka huonoa.

Tai sitten...
piirrä tulevasta ihana
tuntematon olotila jota odotella
- se on turvallista
vaik' ei toteutuisi kumpikaan:
  hyvä
    paha
      palkitaan.

Ei elämä tottele
ei palkitse
vaik' hetkin vois' tuntua niin
ja huokaillen kiittelee taivaisiin

sillä paha
tai jokin raskas, pelottava
voi ajaa ylitsesi yhtenä aamuna vain
- minä jonkin yllättävän opetuksen sain.

Ei ihminen hallitse elämää
vaik' luulis hän niin
päättyy päivänsä huokauksiin
ja huominen
toi uuden lupauksen
pian senkin jo illalla murskaten.

Ja yhtäkkiä!
asettuu kaikki
kuin rauhan maa
tuikkivat valot kirkkaat
hän hetken levätä saa
ja mielensä pelokkaan
hän lauluilla vapahtaa
- elää menneen turvaa

… Joulun hurmaa.

  *

-Totaa... tai... ei mitään. Onks toi nys-si-sen joulukalenteri (huokaus). Katotaas viel huomiseen... sit mä kyllä sanon sille...

 

 

01.12.2011     03.33-
1. luukku

Minä olen

Jotain etsin taas
ihmisen syvintä olemusta…

Minä olen - minä
ja kuka minä olen.

Kuin taakkaa
jota ihminen mukanaan kantaa
ja miksi?
miksi elämä
on jollekin rankkaa
ja taas toiselle ei
elämä kuin kaikki murheet
mukanaan vei.

Vaik' murheitta kukaan
ei matkaansa taita
elonsa lopulla viimeistään
vastuksia maista.

Vaan, miksi?

Joku sanoo, että karma.
Sovitat omiasi
menneitäsi
keräät tulevasi itsellesi…

Ainako vain minulle… minulle
minun itseni tähden
ja sovituksen jälkeen
täältä lähden
- ellen sitten kesken kaiken.

Ja jo kysyn minä taas:
-Kuka minä olen?
Joku mennytkö polvi
uudelleen palannut
nyt kuin jatkanut siitä
mihin silloin jäin.
Ja mitä kaikkea minä
silloin elin ja näin.

Tai sitten…
sitä mietin nyt
kuin tähän herännyt keskellä yötä
ja etsin
kuin jotenkin: -Tämä ei täsmää!

Kuka minä olen?
Olen minä - omani
  ainutlaatuiseni
    ainutkertaiseni

ja mukanani kannan tätä kehoa
lahjaksi matkalle saatua
ja mieltä
jotain sisintä ajatusta kuin taakkaa
tai tahtoa
unelmaa.

Mistä minulle sellainen?
Mikä antanut hingun siihen mikä olen
  mitä teen
    mihin pyrin
      etsin ja saavutan
jotain toteutan
… tai sitten en

sillä, eihän kaikki ole mitään suurta
moni jotain vain pientä
kuin elämän hiljaisuutta.

Ja sitten…
jotta oisin jotain ikuista
on minulla jokin
elon kipinä sisällä
jolla kaukaista ulottuvuutta.

Senkö jotain salattua osuutta
minä kannan myös
ja sille kuin jotain
tässä elossani annan?

Sillekö maksan
kuin jonkin karman
itsessäni
omassani
kuin jonkun toisen kuormaa ja vaivaa
- sovitan sitä!

Minä raukka
ja raskas on eloni laukka
vaik' ihan muuta
mun mieleni toivoi
  kehoni
    kaikkeni

ja sitten on tuo
selittämätön palanen
johon en ole mitenkään osallinen.

Sovitan sitä vain
ja se
kuin murskaa mun unelmain.

Ja jo selitän tään
kuin ristin huudoksi:
-Miksi minut hylkäsit!
Minut
- minut - tämän ajallisen
jossa itsessäni sovitin jonkin iäisen.

Näinkö meidän
itse kunkin
on kuin sovitettava jotain
mennyttä jostain

ja huokaistava: -Miksi juuri minulle?
-Miksi juuri minä?

Jos ois oma teko
piruako sitä valittamaan
mutta, jos taakka on jonkun toisen
jonkun kaukaisen - ei mun
ja eloni elän sovitetun.

Ja mitä suurempi on kuin sovitus
sen suurempi on kantamus
ja voiman anto
ett' toteutuisi tuo kanto.

Ja…
jos viel' aattelen näin
ett' lähteissä tänne tuon taakan näin
ja lupasin: -Minä sovitan sen
kuittaan elossani vääryyden

vaikka kuinka sit'
elossani osaani kiroilen
kun en muista tuota
antamaani lupausta.

Ja tällä jo päädyin selittämään:
kuka minä olen.

Minä olen minä
ainutkertainen
  tää keho
    tää mieli
      tää kieli
ja osa minkä kannan
sen osakseni sain ja huokaan:
-Anna minulle voimaa
toteuttaa unelmain.

Mitäh! ... oliko sekin unelma
tuo minkä lupasin;
toteuttaa sovitusta?

Kannammeko itse kukin salaisesti
kuin pikku Jeesusta.

 

Ja oi,
kuinka kirkas on tähtinen taivas
ja kuisti liukas.

Klo 04.17

Ohhoh! olihan matka - ja avaus.

 

Harri: Mooi, koala, ai sinäkin heräsit?

-(huokaus) joo… suhu!

Harri: Juu, onhan tämä vähän aikainen ylösnousu.
koala: ... yyy'y.

Harri: Ai katos, olet sitten kaivanut sen vanhan lakkis.
koala: Joo, se sun uus puristi. ... joulu on kiva.
Harri: Nii'i. Vaan mitäs sanot?
koala: Ai mist?
Harri: No tuosta mitä kirjoitin?

koala: … Mäen ymmärtäny siit mitää.
Harri: Jaa, … minunkin pitää vielä miettiä.
koala: (huokaus) juu… mieti mieti.

Harri: Hei! oiskohan tämä mun uuden joulukalenterin eka luukku? Mitäs tuumisit?
koala: Jaa'a… tiiä siitä. Maltan tuskin oottaa huomiseen.
Harri: Ai mitä sanoit koala, en kuullut?
koala: Niin, aattelin vaa-ett … millaneha mahtaakaa olla se huomisen.
Harri: Juu, katsellaan.
koala: Menis-jo nukkuun takas.

  *


 

 

28.11.2011

Pikkujoululahja

Harri: Hei, koala! Tiedätkös mikä aika nyt on?
koala: Mtäh… sä herätit mut.
Harri: Noo, johan kello on seitsemän… ylös vaan.
koala: Miks?

Harri: No, tiedätkös mikä aika nyt on.
koala: Mitenni?
Harri: Miten-NI! ... Mikä aika nyt on! Mitä eletään…
koala: Hmmm… E!

Harri: No nyt on joulun aika taas alkanut. Vietetään pikkujoulua.
koala: Joul… onks nyt taas se aika… seku saa pitääs-sitä punast lakkii, vai?
Harri: Just se! Eikös olekin kivaa.

koala: Missäs se mun lakki-o? Mihisä oot laittanu sen mun lakin! (ja koala juoksee pitkin huonetta ja etsii)
Harri: Rauhoitu rauhoitu... on se jossain tallessa… mut kuule.
koala: No?
Harri: Minulla on sinulle yllätys...  Tadaa! Kato!
                
koala: ?
Harri: Noh, mitäs sanot.
koala: ? … Mikä se-o?

Harri: No se on sun uusi lakkis. Löys… tai siis ostin sulle tällaisen. Mitäs sanot?
koala: Sovv-vähä … erikoine.
Harri: Jaa, mutta kokeilehan, eiköhän se ois kiva… vaikka niin kuin vaihteluksi.
koala: Hmmm…
Harri: Tules tänne, niin minä laitan sen sinulle.
koala: Hmmm…
             

Harri: Noh! Mitäss ... sanot?
koala: … onksull peilii...

  *