26.09.2008
Othello
(teatteriesityksen jälkeen)

Katsoin Othellon tarinan,
miehen niin suuren ja rohkean,
kohtas' vihdoin rakkauden oikean.

Ei säröä, ei epäilystä,
kaikki niin vilpitöntä ja kaunista,
kahden ihmisen suurinta onnea,

vaan liukas kieli,
juonitteleva ja katala,
kuinka matala onkaan kynnys
ihmisen uskoa toisesta pahaa,
parista sanasta jo,
...toinen pahojaan tekee salaa.

Siihen mieli tarttuu,
pelko ja loukattu tunne,
kasvaa hetkessä vihan tunne,

sumenee rakkauden kauneus,
sumenee usko viattomuuteen,
sumenee viisas mieli,
...kuinka voimakas onkaan vilpillinen kieli.

Ei tappanut sankaria taistojen työt,
ei pimeässä nukutut pelottavat yöt,
ei haavoittanut vihollisen keihäs, ei miekka,
...yks' kierouden vihjaileva sananen,
syntyi kehon vapina tuskainen.

Nous' kosto ylitse kaiken muun,
kuoli rakkaus, intohimo,
kuoli elämän ihanuus,
sijaan pelottava mustasukkaisuus,
...elämälle julma tulevaisuus.

Kuinka vahva on ihmisen kieli,
kuinka herkkä on mieli,
kuinka vahva on koston käsi,
kuinka pehmeä iho,
miten herkästi käy tikari siitä läpi.

Yksi juoni loukatusta mielestä,
omasta luulosta,
ei ees korvan kuulosta,
hieman sekoitusta rakkauden himosta,

kuinka paljon pahaa se aikaan sai,
kuinka paljon kyyneleitä,
monta kaunista elämää sanojen kierojen mahti
kuoleman julman kohtalon jakaa,
kylminä lomittain kuolleet nyt maassa makaa.

-harri

---

21.09.2008
Ihmisen kosketus
(elokuvasta Enkelten kaupunki)

Yksi ihmisen kosketus ihmiseen,
yksi rakkauden tunne, yksi suudelma,
yhtymisen unelma,

enemmän on kuin enkelin elämä,
tuntematta näkyvän maailman kosketusta ja tuntoja,
ihania muistoja.

Toinen tilasta enkelen,
pudottautui muotoon ihmisen,
rakkauden perään, mi ihmisen osa vain on,
...taivasko hellistä tunteista osaton?

Rakkaus kohtasi rakkauden,
syliin sulki sydämen,
tunne ennen tuntematon
taivasta enemmän maan päällinen kosketus on.

Rakkauden tunneko taivas on?

Pois korjasi kohtalo toisen,
min tähden taivaisen jätti,
rakas yhtäkkiä lähti,
tilaan, mistä toinen juuri tuli,
jonka tähden enkelin sydän maallisiin suli.

Ei näin voi käydä!
mun mieleni silmin kyyneleisin huutaa,
ei näin voi rakkaudessa käydä,
et, elämä, voi olla näin julma.

Jälkeen rakkaansa lähdön
kohtas' entinen enkeli enkelin,
kysyi onnettomalta:

Oisitko tullut tilaan ihmisen,
jos tiennyt olisit tulevaisuuden?

Vastauksensa kuin rakkauden unelma:

Yksi käden kosketus,
yksi hiuksien pörrötys,
yksi rakkaan hellä suudelma,
edes hetken tuntea ihminen lähellä,
enemmän on kuin ikuinen enkelin elämä
vailla toisen elämän lämpöä.

-harri

---

Heräämisiä
(Heräämisiä-elokuvan jälkeen)

Tutkimusmatka ihmiseen,
mieleen hiljenneeseen,
vuosia nukkuneen,
uudelleen heränneen.

Ihminen kaukainen,
eleensä, liikkeensä, sammunut,
ilmeensä kadonnut,
takana salaisuuksien,
ihmisen sisäisen,
...hän siellä on,
yhteys kehoon ja aikaan mahdoton.

Vaan, hän siellä on,
kasvamaton ajan sen,
min ilman elon kosketuksen.

Jos heräämisen aikaan saa,
tajuntaan palaa,
elää siinä mihin lähteissä jäi,
mieli vain hitaasti käi.

Millainen salaisuus onkaan ihminen,
mielensä, kehonsa, yhteinen,
jos toinen puuttuu, hän poissa on,
elämä silloin mahdoton,

on unessa,
kaukana,
aikojen takana,
jossain poissa,
salaisuuksien kartanoissa.

-harri

--- 

10.09.2008
Yhden illan sankari

Silmät niin kirkkaat mua illalla katsoi,
kosketti poskea hellän käsi,

ajatukset, unelmat, kaukana kulki,
toisen rinnallaan jo Kuusamon erämaissa näki.

Vaan, aamu aukeava uus',
muistui mieleen illan ihana tuttavuus,

...suunnitelma mahdoton,
vaikk' illalla jo sankarin mieli,
intoutui tuleviin viinin-liukas kieli,
tapaamisesta jäi niin hyvä mieli.

-harri, se joka vain runoilija olla tahtois

---

27.07.2008
Pienen talon tyttö

Älä sie katsele, tyttöni,
rikkaitten talojen poikii,
et yllä sie sinne,
liian kaukana kulkee rikkaitten mieli,
toppuutteli tyttöstä äidin kieli.

Mie näytän viel, hän aatteli,
nuoruuden tuittuinen tyttönen,
kauniskin,
vilkas, vikkelä olemus,
kohtas' silmänsä ison talon poikasen.

Innostui poika silmillään siristävillä,
katseli tyttöä pienen mökin,
ei aatellut kiihko,
ei puheista piitannut,
kirkon parvella sormusta sormissaan pyöritti,
tytölle silmää vinkkasi.

Kylään kutsui tyttönen poikasen,
rikkaan talon perillisen,
ihan vain kiusaksi isälleen,
näyttääkseen, minähän saan,
kenet minä tahdon vaan.

Puhemies matkassaan
saapui poikanen ison talon,
silmissä pelokas kiilto,
taskussa kihlojen viilto.

-Ähäkutti, aatteli tyttönen,
katsoha sie, isä, minkä mie saisin,
vaikk' naapurissa onkin suloisin vaalea poika,
miun syömmein tahto.

Näki isä poikasen aattehen,
näki taustalla vaurauden,
…ja selkeä nuori mies,
hyväähän se vain ties.

-Sie otat tuon, hän sanoi,
menet vihille kera kyläilevän,
kun kerran kylähän pyysit,
omahan on syysi.

Ei auttanut tyttösen kuin suostua,
kunnioittaa isän tahtoa,
niin… tämähän oli vanhaa aikaa,
tytöillä ei aina omaa valtaa.

Jäi naapurin vaalea haaveiseksi kuvaksi,
iltojen pikku itkuiksi,
vaan, yhteinen tie ison talon pojan kanssa,
silmiä avasi kulkeissa.

Täähä onkii järkevä mies,
eihä täs kait hassummi käyntkää, hän aatteli,
elämänsä tien
rinnalla pirruuttaan hankitun miehen onnellisena asteli,
ja elämää kiitollisena katseli.

Äidin kertomasta tarinasta muisteli

-harri

---