22.12.2008
Yksi joulu mun mieleeni piirtyi

Joulut tulevat,
joulut menevät,
useimmat kaukaisiin muistoihin siirtyneet,
jotkin syvästi mieleen piirtyneet.

On ollut ihania jouluja,
on surullisia, täynnä ikävää,
kiivaita ja touhukkaita,
pieniä lapsia,
…myös yksinäisiä ja rauhaisia.

Sellainen taas kasvamassa,
laukkuja jo pakkaamassa.

Vaan, yksi joulu kuin ylitse muiden,
kera ihanien ihmisten
ja nauravien suiden,

kun joulun alla joka päivä,
oli lämmin tunnelma läsnä.

Uusi juhliva joukko ain' syliin tuli,
sydän iloisista kasvoista
joka aamu suli.

Se joulu oli Kinaporin joulu,
elämäni yksi ihana koulu.

Kuin enkelit ois leijuneet ympärilläin,
pala taivasta päällä maan,

tänäänkin taas, kun joulu saa,
teitä kaikkia muistoissani halaan,
…minä vierellesi palaan.

-harri

*

22.12.2008
Salaisuuden portaalla

Suuruutta joulun alla,
aamuvarhaisella.

Joulun laulut soi,
kaukaisuus mietteitä mieleeni toi.

Rakentui päälle menneitten päivien,
kaukaisten kaipauksien,
keskustelujen ja
ihmisten kohtaamisien.

Joulun suuruuden edessä,
tuntemattoman,
tutkimattoman, äärellä,
säällä myrskyävällä.

-

Myrskyn lailla,
lasit ryskyen,
murtaudut läpi vuosituhanten, sinä Joulu,
sen tähän päivään tuot,
perinteet elomme matkan,
…juhlan meille suot.

Juhlan, mit' emme käsitä,
sen tunnetta,
salaista kaipausta kauas aikain taa,
salaisuus verhoaan raottaa,

salaisuutta,
kauan kasvanutta,
muotonsa saavuttanutta.

Vaan, tunnetta sisäisen ihmisen
emme näe, se piilottaa selityksen,
voiman, mi takana kaiken tään,
vain valoja, lahjoja,
nykyhetken menoa, nään.

Jokainen sana,
jokainen sävel, laulu,
kaunis taulu,
piirtää eteemme kuvaa salaisuuden,
sisäisen kaipauksen,

ylittää rajan salaisen,
paljastaa taivaisen ripauksen,
mistä tulimme,
minne menemme,
missä tarkoituksen saavutamme
elon ilojen ja surujen.

-

Etsin ma muotoja viisaitten,
menneitten sukupolvien,
miten kuvata kaikkeutta, salaisuutta sen,
löytöjään arvellen,

enkä ymmärrä,
että sanan innoitti ilmoille toinen,
suurempi, mi salaisuuttaan paloissa paljastaa,
kaikkeuttaan ain' hetkin avaa.

Ei ennen nähty kuin annettu matka,
ei väärä se lain,
hän tietoa antaa kasvattain.

Ei suuruutta kerralla avata voi,
yks' kyyhkynen, sulkanen, sanan toi,
siit' ihminen rakensi itselleen näkymän,
vain hetken säilyvän.

Uusi aika uutta tietoa avaa,
kyyhkyt ja sulkaset matkaansa ravaa,
tietoa kiiruusti uusille kantaen,
ymmärtämätöntä salaisuutta avaten.

Siks' rakenna päälle vanhojen,
korkealle kasva kera uusien,
vaan, totuus on kaukana,
et tavoita sitä lain,
pienen ripauksen vain yllättäen sain.

Joulun ma lasken salaisuuksien sarjaan,
suureen voimaan, mi päällemme käy,
ydin ei meille,
pienoisille,
vieläkään näy.

Joku menneitten päälle rakentaa,
hän sillä tulevaisuutta avaa,
selittää elämän salaisuutta,
kauaskantoisuutta.

Elämän tahto on eteneminen,
uusien ikkunoiden ja luukkujen avaaminen,
viisauden kasvatus päälle maan,
sitä tänään rakennetaan.

-

Ei raha lie viisauden mittari,
enemmänkin onni ja lahja,
viisaus monelle taakka,
sitä kantaa perille saakka,
palkitsematta,
arvostamatta.

Vast' aikain takaa arvonsa saa,
matkansa jo maassa makaa.

Ei ihminen itse tietoansa,
ei kuvaansa uutta näkyvää,
hän hiljaisuudessaan
kaukaisuuteen tähyää.

Sieltä vastasi arvoitus,
salaisuus maailman,
antoi aiheen,
kehityksen tulevan vaiheen.

Hän sen vain sai,
ei ymmärtänyt muuta,
kasvoi saamaansa,
ain' ihmettelee kuuta.

Oppinsa sai,
sen sallimus antoi,
kehitykseen oman osansa kantoi,
annettuna vain,
kokonaisuutta kasvattain.

-

Miks' mietin ma suuria joulun alla.
salaisuuden portaalla,

miksi katselen suuruutta,
näkymätöntä kauneutta?

-Ettei ois ihminen viisas,
ei itseään korottaisi,
ettei suuria luulisi omastaan,
mi lahjaksi annettu vainen,
salaisuus on kaukainen.

Ettei ihmisen ylpeys suureksi kasvaisi,
ettei luulisi:
Enemmän kuin toinen,
olen niin suurenmoinen.

Kuin hetkessä annettu,
on hetkessä poissa,
jos siinä välissä ehdit jo suuruutta olla,
ryvet pian ylpeyden rapakoissa.

Etkä pitää kuitenkaan sitä saa,
minkä luulee, ett' viisaudessaan omistaa,
hyvä ois muistaa,
ett' kaikki katoaa ja tulee uutta,
rakennetaanhan koko ajan tulevaisuutta.

Ja, muistettava on aina,
suuruuden voima,
ja vastassa maailma:

-Tuohan on aina elänyt keskuudessamme,
mehän tunnemme hänet,
vain puusepän poika,
eihän hän voi olla mitään.
Hän on päästänsä sekaisin.

-harri

*

20.12.2008
Kaipaus

Kaipaus piirretty sisällemme,
kaipaus jonkin korkeimman luo,
Joulu hänet luoksemme tuo.

Jokin koskettaa,
sisäistä liikauttaa,
kuin ilmoittaa:
ei kaikki ole tässä,
näkyvässä,

jokin viel' suurempi,
sisäisen kaipaus ja rauha,
pyrkimys aidompi,
elon tarkoituksen matka.

Tuon kaiken Joulu saa,
sen laulut, sävelet,
monet toimet ja turhuudet.

Kaikessa ripaus kaipausta,
ankean elon unohdusta,
uskoa tulevasta,
sisäisen salaisen unelmasta.

Laulaa kiitosta taivas ja maa,
sydän hetkeksi rauhan saa.

-harri

*

2008
18.12.2008
Muistan Joulut

Minä muistan joulut kera pienten lasten,
kirkassilmäisten kaunokaisten,

kuinka jännittivät tonttuja, lahjoja,
kuinka yhdessä odotettiin joulun aattoa.

Miten hyvältä tuoksuikaan äidin laittama jouluruoka,
aattoaamun maittava riisipuuro,

ja voi, miten päivä oli pitkä iltaan saada,
odottaa ain' ihania lahjoja.

Ja pukki aina isin kanssa ristiin,
kun toinen oli toista hakemassa,
toinen jo koputti ovella,

ja sitt' ihmeteltiin, että miten aina,
joka jouluna,
isiltä jää pukki tervehtimättä,
se ihmeellinen ja pelottava näkemättä.

Ja kerran oli pukilla niin kipeä kurkku,
ei sanoja voinut lausua,
piirteli vain,
vaivaansa valittain.

Menikö täydestä, tiedä häntä,
pienet seuras' silmä terävänä.

Kuinka kummassa pukki aina isiä muistutti,
ja kerran kuin ois ollut isoveikan käsi ja olemus,
peräti merkillinen yhteen sattumus.

Nooh, …asiat lie jo paikkansa saaneet,
usko pukkiin haihtunut,
pukkikin vaihtunut.

Vaan, silti ma muistan ne kaukaiset joulut,
lasten jouluiset koulun juhlat,
ja joululaulut,

ja lahjat, joilla yhdessä leikittiin pitkää iltaa,
joskus yötäkin,
upottiin tietokoneisiin
ja peleihin jännittäviin.

Muistellen

-joulupukki evp.

*

17.12.2008
Kellohan on vasta neljä!

Sinäkö, Joulun Henki,
minut taas varhain herätit,
muistutit,
niin paljon tekemättä joulusta,
ei lahjan lahjaa,
ei ees ensimmäistä korttia valmiina.

"Hyvää sanomaa
ei saa rajoittaa",
sinä kuiskaat vain,
jouluisista lauluista voiman
nousta sain.

Yks' hetki vuodesta
lähimmäistä rakasta.
vaikk' ois hän kuinka kaukana,
häntä muista.

Hänelläkin on Joulu,
hän viestiäsi arvostaa,
joululaulunsa viel' kirkkaammin kajahtaa.

Mielensä siirrät eiliseen,
tai kauas aikain taa,
muistotien menneisiin avaa,
…kyllä hän sinut muistaa.

Ja radiossa soi:
"Tuo kotihin, jos pieneenkin,
nyt joulujuhla suloisin,
Jumalan sanan valoa,
ja mieltä jaloa."

-harri

*

16.12.2008
Joulun alla

Minä uskon ain' Joulun alla,
uskon joulupukkiin,
seimen lapseen,
Vapahtajaan,
Joulun hyvään sanomaan,

…yhdyn näytelmään
ja sen hyvään tunnelmaan,
osaksi kokonaisuutta,
pimeän hetken kirkkautta.

Kaikki totta olla voi,
kauniit joululaulut sisälläni soi.

-harri

*

12.12.2008
Lähestymme Joulua

Kuinka paljon vaivaa,
kuinka paljon huolta ja touhua,
…lähestymme Joulua.

Perheen äidin tehtävät
hetkin väsyttävät,

ja isät,
…mitä ihmettä he oikein tekevät?

Lapset odottavat aattoa, lahjoja,
Joulun tuomaa tunnelmaa,
kaikki kaipaavat jouluateriaa.

Kuinka paljon odotusta
yhden hetken tähden vain,
odotan täyttyvää kaipaustain.

Kaukainen hetki, yksi syntymä,
mystinen tapahtuma,
kasvanut mittoihin suuriin,
vaikuttaa ihmis-sydämiin:

Yksi näkee vauvan,
toinen kaivatun lahjan,
kolmas Vapahtajan,
kaikki jouluaattoillan.

Yksi elää evankeliumin,
toinen tontut takana ikkunan,
kolmas joulupukin hieman pelottavan,
kaikki tuntevat joulun tunnelman.

Toisille joulu perheen yhteen kokoaa,
jossain juhla kaiken hankeen hajottaa,
monelle raastavaa kaipausta,
menetettyä rakkautta,
yksinäisyyden ahdistusta.

Jossain joku itselleen vain,
suloisen hetken valmistain.

On kait viel' piilossa jokunen,
kadottanut juhlan merkityksen,
…vain tutun videon katsoen.

Ei joulua ohittaa voi,
sen valoja,
lauluja,
rakkaita muistoja,
kaipaamme aina samoja:

lumisia puistoja ja Joulua valkeaa,
jouluillan hetkeä rauhaisaa.

-harri

*

11.12.2008
Toisen yksinäisen joulu

Mutta,
voihan olla myös toisin,
ett' yksinäinen on onnellisin.

Ei kaikki yksinäisyys ole pahasta,
eikä aina puutetta rakkaasta,

ei tarvetta toisen rinnalla nyhjätä,
elämän kudetta yhteistä.

Yksinkin voi olla onnellinen,
rauhan lahjaksi saa,
vaikka sisällään olisikin kaipausta,
muistot rauhoittaa.

-harri

*

10.12.2008
Yksinäisen joulu

Yksinäisen joulu
on kuin rakkaudeton elämä,

muistot seurana,
kyynel herkässä,
yksin istuen hiljainen hetki,
menneeseen ihana,
tai raastava, retki.

Joulu kaiken korostaa,
muistuttaa,
elämä toisinkin olla vois,
jos jokin suurempi
sen minulle vain sois.

Vaan, valvooko rinnallasi enkeli,
et häntä nää,
onko vierellä ikäväsi kohde,
menneen salainen hohde,
hän hiljaisesti sinua silittää.

Oletko yksin kuitenkaan,
jospa luulet vain,
oletkin salaisesti seurassa kaipaavain,
ajatuksen päässä,
muiston hämärässä,
elämän armahtavassa sylissä,
yhteinen katse
samassa kynttilän liekissä.

-harri

*

09.12.2008
Valot tuhannet

Valot tuhannet joulun tuo,
suuri juhla tulee luo,
tutut laulut,
herkut, juomat,
hyvän mielen tuovat,

vaan valot,
pimeydestä kirkastuvat talot,
tunnelman luovat,
mielen rauhoittavat
ja monet muistot eteen tuovat.

-harri

*

09.12.2008
Juhla kaikilla

Valon ihme,
liekki kynttilän,
pysäyttää pienen ystävän,
katsomaan,
kuulemaan,
sanomaa salaista,
sydämessä outoa tunnetta.

-harri

*

05.12.2008
Ripaus taivaisen

Joulu elää jouluissa,
muistojen juhlassa.

Joulu elää perinteissä,
kaikki on läsnä.

Minä katselen joulua,
näen menneitä aikoja,

kuuntelen, haistelen, maistelen,
kaukaisia arvelen,
rauhaa maan päälle anelen.

Joulu on säde hyvyyden,
ripaus taivaisen.

-harri

*

01.12.2008
Se sitten siitä lumesta

Se sitten siitä lumesta,
valkoisesta talviunesta,
ihanista hangista,

kimmeltävistä talvipäivistä
ja valoisista hankiöistä,
puistojen pehmeäoksaisista lumivöistä.

-harri

*

24.11.2008
Vaan, olihan sitä hetken

Pehmeää lunta kaikkialla,
lumihattuja sisäpihalla,

niin kauniin valkoista,
äänetöntä ja rauhallista.

Ja sydämissä jouluinen odotus,
toivo ja kauneus:

Valkea joulu, se totta olla vois,
jos Luoja meille viel' lisää viimaa
kaduille sois.

-harri

*

02.12.2008
Joulun muisto

Minne kuljet sa mielesi kultamailla,
muistoilla kaukaisilla.

Löysitkö joulun,
löysitkö lapsuusajan koulun juhlan,
tunsitko viel' kotoisat tuoksut jouluaaton,

näitkö hetken,
kun sait sen kauneimman,
lahjan salaisesti toivoman.

Soiko mielessäsi joulun kaunis laulu,
sitä kukaan ei kauniimmin laulaa voi,
senkö joulun muisto
sinulle nyt mieleen toi.

Sitä etsin ma taas,
sitä tunnetta menneen,
katson kauas aikain taa,

…vai, oliko viime joulu niin ihana,
sen tahtoisin uusia,
mökin hiljaisuuteen matkustaa.

Jokainen omassaan
ain' rauhan saa,
joulun taikaa,
aikaa mieleen painuvaa.

Moni kaukaa minua rakastaa,
sinun kanssasi, rakkaani,
haluaisin kaiken taas jakaa.

-harri

*

01.12.2008
Pimeys alla jouluisten valojen

Pimeys alla jouluisten valojen,
maisema tummien talojen,

odottaa kirkkautta suuren juhlan,
mi sydämet riemulla täyttää,

yhdessä hetkessä taas rauhallista,
maailma niin onnelliselta näyttää.

Tulee Joulu!

-harri

*

12.12.2008
Jumppamies osaa olla myös romanttinen

Armoton taas aatteli,
koko vuoden mua sanoillaan saatteli,
laita runo joulusaunaan,
ne sanoistani puno,

kerro, kuinka nainen on miehelle tärkeä,
…vaikk' hetkin mä mietin,
onko hingussa mitään järkeä,

Ja edelleen se vain hokee,
että: "naisten tähden vain",
tää miesten jumppa melkoisten vaivain.

Ja ne sanat, joilla saatteli mua,
niillä yhteistuumin nyt kiusaamme sua:

Aistillinen hieronta,
tään heitti Armoton ekana,

…aistillinen hieronta…?
mitähän se sillä, …aistillisella hieronnalla,

…ja mistä tulisi hieroa,
mitä se oikein miettii virnuvin suin,
että tunne ois sitä, …hienoa.

Sitt' viskas sanat: Mieli hyvä,
(hmmm)... hyvä mieli,
olo kuin pyhä sen hieronnan perään,
jaksais' ei mitään muuta enää.

Seuraavaksi: Rentous.

…rentous?
se jälkeen tuon hieronnan ja hyvän mielen,
sammuttaa koko miehen,
unten maille kaukaisille,
tyytyväiset kasvot, pää saman tien uni-tyynylle.

Ja sitten vihjasit: Onhan olemassa tietty tuoksu.

(huokaus) …nii'i…, tuoksu,

tai haju!

Illan ihana tuoksu kiihkeällä kaulalla,
aamulla sormet,
kuin ois herkuteltu kala-aterialla.

Siin' on sun tuoksusi, Armoton,
siin' on sun romantiikkasi,
lemmen kiihkeä juoksusi.

Sitt' vielä uskalsit viimeiseksi heittää
sanan paisuvainen,
…voi vitsi!… paisuvainen,

siihen jo viittaa tää jumppa suuren vaivan
ja alleen kaiken tuon edeltävän peittää.

Jos ei mieskunto kohdallaan,
paisuvainen on haave vainen,

paisuvainen,
...vain yks' löysä haisuvainen.

Tätäkö etsit, sa Armoton,
tätäkö sanoillasi kaipasit,
rajun jumppamiehen romantiikasta haaveilit,

mieskuntoa jumpan kohottamaa,
ja edelleen… "kaikki naisten tähden",
vai, yhdenkö naisen tähden vain.

On tämä miehen elämä rankkaa…
...milloinkas... minä oikein...viimeksi sain,
milloin naisen sylissä onnea koin?

-Armoton ja armollinen

Ja kuten jo viimeksi kirjoitin: Jos runoilija nyt salista
ulkoistetaan, tulee ulkoistaa myös tuo Armoton,
tuo viirusilmä, joka tään kaiken takana on.