|
Hyvää Uutta
Vuotta Sinulle lukijani.
-harri ja kaikki sen
kaverit
---
04.01.2008
(aamukahvipöydässä)
Katastrofin
alla
Mikä elämässä
tärkeää,
jos rakennelma allamme pettää,
tämä maailma, mi ympärillemme kuin itsestään kasvanut,
jokapäiväisen turvan antanut,
ain' uutta uuden
päälle,
asioita ja tavaroita,
tulevan suunnitelmia ja tavoitteita.
Vaan mikä
elämässä jää tärkeäksi,
jos pettää tuo rakenne alta,
jos arvot muuttuvat:
arvokkaat arvottomiksi,
kuin arvottomat arvollisiksi.
Jos ruoka, mi
itsestään selvyys,
tai vesi, loppuvat yllättäen,
katoaa sen mukana kaikki muu haikaus,
jää vain yksi ainoa kaipaus:
suuhun jotain ja äkkiä,
ja jo ensin vesi, niin tärkeä.
Tämän ajattelin
katastrofikuvauksen jälkeen,
kun maailma muuttuu,
ihmisten teoista suuttuu,
tai jos muuten vain kuin itsestään,
jokin paikka räjähtää,
järjestelmä ihan pikkuisen värähtää.
Jos lämpötila
viel' muutaman asteen nousee,
muutaman asteen vain,
aamulla herään yksi ainoa ajatus seuranain,
miten elän tämän päiväni iltaan saakka,
ruoka ja juoma eloni suurin taakka.
Ja tässä olin vain
minä itse itselleni,
miten käy läheisilleni,
yhdistääkö hätä meitä, vai erottaako,
suostummeko puutteeseen vai taistelemmeko,
sodimmeko sinne missä vielä jotakin on,
voima hallinnut läpi kohtalon.
Ja nyt taas jo
aamulla mietin tätä,
elämäni hetkeä,
töitä, toimia, tavoitteita,
tulevan päiväni askareita,
miten olisin tänään enemmän kuin eilen,
miten veisin eteenpäin kaikkea tätä,
murehdin, vaikka oikeasti ei ole kovinkaan suuri hätä.
Kas, mitä mietit
sinä, tirpunen,
silmin tuimin, katseesi polttava,
vatsasi täynnä marjoja,
mitä mietit sinä?
"Lunta,
pakkasta, talven raikkautta!"
Nii'in, sitähän
tässä minäkin,
vaan kun tuo ilma on niin lämmin,
siksikin kait tässä niin monenlaisia mietin.
-harri
---
31.12.2007
Entäs
tämä uusi vuosi
Nooh, ...entäs tämä uusi,
mitä aiot sillä,
toteutatko mitä ain haaveillut,
teetkö lie kaipaamasi ratkaisut,
aiotko oikein elää, vaiko olla
vain,
pyrkiä johonkin,
vai lipua ajopuun lailla, ...kuin turvassa sattumain.
Arvaamaton aika edessämme,
elo on arvaamatonta aina,
eilen en ees uneksinut,
miten tänään elän onnekkaana.
Tai toisin,
viel' eilen asiat hyvin näin,
tänään koko elämä nurin päin.
Pyrkiä johonkin, tehdä työtä,
usko ja toivo paremmasta,
tai elämän paineiden helpotuksesta.
Jokin suunta on hyvä olla,
käydä sitä kohti,
kasvot kirkkaammin ain toivossa hohti.
-harri
---
31.12.2007
Naamiot
Piiloudumme
maailmalta naamioiden taa,
naamio itsen piilottaa,
vaan silmiä ei
ihminen peittää voi,
ei naamio niitä sulje,
silmin kirkkain, avoimin,
elosi rohkeasti kulje.
-harri
---
31.12.2007
Vuosi
mennyt taas
Meni vuosi taas,
...meni vuosi taas,
matkasitko kohti unelmaas, vai
elitkö vain,
arkisia askareita,
töitä ja kodin tarpeita,
pieniä matkoja.
Oliko rakkautta, pilviin
lennätti,
vaiko sairautta mi alleen rusensi.
Elitkö lie vanhuutta, sen
päiviä julmia,
tai ehkä onnekkaana, vapauden hetkiä ihania.
Toteutuiko bisnes jota tuumailit
ja öitäsi valvoit,
lähtikö liikkeelle, vai menikö kiville.
Onnistuiko sijoitus, voittoa
rutkasti,
vaiko virheellinen ilmoitus, rintaa jo kovin puristi.
Joku vierellä viimeisen
henkäyksen,
toinen heti peräänsä ensimmäisen.
Oletko elossa,
oikein elätkö, vai oletko vain olemassa.
Ovatko kasvosi kirkkaat
nauravaiset,
vaiko murheen musertavaiset.
Voi miten paljon yhteen vuoteen,
voi miten paljon mahtuu
yhteen pieneen elämän vuoteen.
-harri
---
31.12.2007
Rauhasta
rauhaan
Rauha maassa.
Onnistuiko?
Tuliko rauha ees hetkiseksi,
tulimmeko paremmiksi?
Vietimme juhlaa, katselimme
kuuta,
valvoimme, söimme ja joimme,
vapaudesta nautimme, emme ajatelleet muuta.
Nyt on rauha mennyt, on rauha
taas,
rauha joulusta,
...ei vieläkään lunta maass'.
Tulis' vihdoin se talvi,
sais' hiihdellä ja luistella,
kuunnella narsketta kenkäin alla,
ihailla talvista luontoa ja raikkaasti reippailla.
-harri
---
31.12.2007
Joulu
hiljaisuutta
Ei joulu sanoja
sallinut,
ei tarinoissa kuljettanut,
mökin rauhassa
päivät touhulla täytti,
elämä taas kerran näytti,
ei sanat tahtomalla,
ei suunnittelemalla suuria sanoja,
ei edes pieniä ajatuksia,
lepohetkenkö antoi
kun mielen muihin kuljetti,
sanat uinutti, miehen nukutti.
Säästäkään ei
intoa jouluisiin sanoihin,
vain märkää ja mutaa,
kengänpohjissa litisevää kuraa,
myrskyn tuulet puiden oksilla,
ulkona kostea pimeys,
vain iloiset valot,
liekit hiljaisten kynttilöiden,
jouluiset herkut ja maukas viini,
lämmin syli vierelle hiipi,
silmissä katse rakkaudesta,
onnesta kauniit sanat.
Siin' eväät ol'
pienen joulun,
joulun, jolta sanoja odotin,
hiljaisten tuntojen tarinoita,
kaukaisia helliviä muistoja ja
jouluisia valkeita puistoja.
-harri
---
25.12.2007
Jouluyön
taikaa
Jouluyön taikaa,
yö musta, tuulinen,
taivas pilvinen,
hautausmaa hiljainen.
Sielujen valot
mustuttaa,
aika ihmisen korjaa,
kun tuuli ylitseen käy,
ei häntä enää näy.
Kävi tuuli ylitse
kynttilän,
sammutti pienen valon
ja muiston himmeän.
Ei ole häntä
enää, ei valoakaan,
senkin tuuli vei mukanaan,
...jouluyön
tunnelmaa.
-jouluyön
hiljainen kulkija
---
|