27.11.2007
Ensi lumi

Sinä valkea ihme,
taivainen manna lapsille ja aikuisille,

kauan odotettu ystävä,
kauneutesi sielun syvyyteen yltävä.

Ensi lumi,
sinä poistit syksyn pimeyden,
toit valkeuden,
hetkiseksi elämän kauneuden,

muistutat minua jostain tulevasta suuresta,
joka kanssani leikkii kuurupiilosta.

-harri

---

04.12.2007
Sanat syövät

Tämän runon kirjasin auton ratissa,
Lahden tiellä, ajelin melkein satasta,
ihmettelin, miksi olen niin väsynyt,
minne kaikki voimani häipynyt.

Kuus' runoa aamulla kirjasin,
kuudella runolla onnea toivotin,
monta aikaisempaa viel' tavoitin,
niitä uudelleen elin ja muistelin.

Näin rattia vasten
keltaiselle liimalapulle kirjasin:

Kirjoitin runoja, väsyin,
miksi, minähän olen vain kanava?

Ei sellaista kanavaa olekaan,
ettei omaa osuutta,

vaikka ajatus tulisikin valmiina,
kaipaa se vielä sanoja,
ja elämä mi sanoihin pukeutuu,
niihin voima sulautuu.

Sanat raapivat tullessaan,
mukaansa vaativat energiaa,
elämää ja lihaa,
monia tunteita, joskus vihaa.

Se kaikki ihmistä syö,
ja vielä enemmän,
jos sanat samalla itseä lyö.

-harri

---

04.12.2007
Aamuinen kauneus

Katson kaunista aamua,
syksyistä, sumuista.

Mitä kaunista siinä,
hämärässä?

Kauneus on sydämessä,
silmissä katsovissa,
ihmisen sisäisessä tilassa,
onnellisuudessa.

Surullinen mieli auringonkin pimentää,
iloinen mieli ei ilmaa edes nää,
kaikki onnea väräjää.

Ystävä rinnalla ymmärtävä,
katoaa kauheus elämän hetken.

Ystävä silmiin katsova,
loistaa kaksi aurinkoa.

-harri

---