18.11.2007
Ihmisen tiet ja tulevat,
...ja tulevien unelmat

Katselen eilisiä sanoja,
samalla maistelen aamuista kahvia,
olin eilen taas rajalla,
me täällä, maan päällä,
kuolleet lie kaukana,
vaiko ihan lähellä, kaipaavien sisintä.

Saarnaa kuuntelin, kaunista,
ihmisen maanpäällistä kuvausta,
sanat varmasti oikeita, mutta,
...nyt vetelee pitkää unta.

Oisko sulalla sanomaa tähän,
jos oottelisin vaik' vähän ja kuuntelisin,
jospa ymmärtäisin taas enemmän.

-"Rajalla katselet maailmaa,
silmiesi eessä näkyvää, ja kaukaista tulevaa,
kuin unelmaa monelle, rajaa lähestyvälle.

Elämässä viel' kiinni olevalle asia ei kovin tärkeä,
hetkin vain, kun läheinen ylitti rajan,
pohtii, kuin oli matkansa, missä lie taivaansa."

Mutta nukkua sen tuhannen vuotta ja odottaa jotain...?

-"Niin, toiset toisia nukuttaa,
toiset onnea matkaan toivottaa,
toiset näkee, että kaikki oli tässä,
silmien edessä näkyvässä,
toiset uskoo, tää oli vain kokonaisuuden pieni pätkä,
tämä maallinen elämä, vaikka kuitenkin niin kovin tärkeä.

Suuntia paljon ihmisillä, ...ja ihmisille,
sanoja paljon kaipaaville, pelkääville sydämille.

Kuka nukkua haluaa, nukkukoon,
kuka matkaa jatkaa, jatkakoon,
onhan täällä tilaa, kukin omansa omistakoon.

Jos jollain oli kaikki tässä, näkyvässä,
olkoon tässä,
turha siitäkään olla väittelemässä.

Aikanaan näkee oliko näin,
kuin myös näkevät muut, miten matkansa jatkuu,
totuus miten päin.

Vastaan sinulle nyt näin.

Sanoilla on hyvä lohduttaa,
vaan monien suuntien tähden se on vaikeaa,

yhtä kun lohduttaa suunta toinen,
jollakin jo toisin, turvansa suurenmoisin,
kolmas ahdistuu, kun toivoo ihan muuta.

Viisautta lie varoa sanojen suuta,
ettei toista loukkaisi,
jotain muuta toivottaisi minne tahtoo matkansa,
sydämensä kaipaavan.

-harri

---

18.11.2007
Keskustelua rajalla

Minä kiirehdin,
pelkäsin että myöhästyisin,
tulin korvat lepattaen läpi kaupungin,
Länsiväylää,
...perillä tyhjää,

vain arkkusi yksinäinen kirkon alttarin edessä,
en ollutkaan myöhässä, vaan tunnin edellä.

Mitäs nyt, minä ajattelin, ja tyhjää kirkkoa katselin.
Juttelen sinulle, keksin,
mitähän ajatuksia tuotkaan minulle:

Niin, se sama kysymys ensimmäisenä aina,
oletko sinäkin tässä, vaiko jossain kaukana.

Katseletko meitä,
minuakin tässä, kun sinulle juttelen,
vai kuljetko jo kaukaisia teitä.

Joku aattelee, sen tiedän, että kaikki oli tässä,
tässä näkyvässä elämässä,
olemme siis kukin vuorollaan tyhjyyteen häviämässä.

Minä en usko näin,
voi, kunpa voisin tässä jutellessa kysyä sinulta,
kun sen jo näet,
kerro totuus, miten päin.

Ja miten sinä voit nyt, sen myös tietää haluaisin,
oletko surullinen lähtösi jälkeen, vaiko onnekkain,
jäihän vajavuus tänne,
se mitä sinun kantavan näin.

Onko sinulla lie ikävä meitä,
tänne viel' kuleksimaan jääneitä,
ja sitooko ikävä sinua läheistesi sydämiin,
sinua muistaviin, kaipaaviin.

Voi miten mieluusti tuon kaiken kuulla tahtoisin,
siitä itsekin vahvistuisin,
siis siitä, että olet olemassa viel' jossain,
viimeiset muistosi vain tuossa... laatikossa.

Oishan se kiva jokin merkkikin saada,
että elät edelleen, nyt onnekkaana.

Vaan, voihan olla ettei ole lupaa,
rakentaa meille tulevaisuudesta varmaa tupaa.
Uskottava vain, että kaikki on hyvin,
niin kuin sinulla nyt,
kun maallinen tiesi on päättynyt.

...Oletkohan tässä lähellä ja kuulet minua nyt?

-harri

--- 

17.11.2007
Ihminen hiljainen   (Muistosanat)

Ihminen hiljainen,
mikä selittää menestyksen, menetyksen,
mikä selittää, ett' toinen saa mennä vuottensa loppuun saakka,
toiselle elämä yhtäkkiä suuri taakka,
mikä selittää sen, …elämän hiljaisen.

Sinua katselimme,........., seurasit meitä,
sinua kuuntelimme, kuljit hiljaisia teitä,

sana yllättävä keskellä yötä, pientä puhettakin,
ymmärsithän sen, eli rinnallas ihminen uskollisin.

Hän sinulle kaikkensa antoi ja toivoi,
loppuun asti toivoa jaksoi, sinua hellin käsin kantoi,
vielä toivottomuudenkin jälkeen jaksoi.

Nyt olet vapaa kehosi taakasta,
elämästäsi raskaasta.

Olihan siinä menoa,
kauneutta rinnalla rakkaan ihmisen,
oikean kaunokaisen.

Oli rankkaa työtä ja yrittämistä,
iloisissa seuroissa toisten viihdyttämistä.

Olit upea mies!
sen moni muistaa ja kertoa ties.

Laulu elämästä, sen arvoinenhan jokainen ihminen,
laulaa Veikko Lavi:

"Jokainen ihminen on laulun arvoinen,
jokainen elämä on tärkeä,
jokainen ihminen elää hetken sen,
jonka kohtalo on hälle määräävä."

Ihmeellinen määräys Sinulle,..........,
ihmettelitkö lie itse sitä,
emme hiljaisten ajatustesi kulkua tunne.

Meistä monet varmaan ihmettelimme elämäsi tietä ja tarkoitusta,
ilman jäämme ratkaisua,

vaan jos kenellä luottamus ja usko suurempaan,
tai johonkin elämän suureen suunnitelmaan,
hän salaisesti, huomaamattaan, saattaa aavistaa,
kannoit osasi kokonaisuuden, nyt sait matkaasi jatkaa.

Yks' tehtävä vain, yks' tarkoitus lie,
vaikk' elämän loppuosa ikuinen arvoitus:

kun kohtasi katseesi toisen katse,
...kuinka avuton onkaan ihminen rinnalla toisen avuttoman,
...kuinka herkkä onkaan ihminen, herkkä ja niin hauras,

ja kuinka arvaamaton on elo tää,
kuinka vähän meistä lopulta jäljelle jää.

Ja kysymys suuri,
mikä loppujen lopuksi on elämässä tärkeää,
kulkea rinnalla toisen, ja yrittää ymmärtää.

-harri

--- 

16.11.2007
Sanojen voima

Sanat syövät, voimia syövät,
sanat lyövät voimia viel' enemmän syövät.

Kirjoita sana, voimaa lähti,
kirjoita kirja, kuin kaukainen tähti,
kuinka paljon voimaa siinä lähti.

Kuuntele sanoja kauniita,
kantavia, rakkaita,
kuinka paljon voimaa ne antavatkaan,
kuinka kantavat hetkissä raskaissa.

Kuuntele sanoja julmia,
eteen kääntäviä raskaan elämän kulmia,
kuinka voimani vähäiset entisestään väheni,
loppuni sanoista läheni.

-harri

--- 

14.11.2007 (Harjoitustehtävä)
Lumi

Lumi tuli,
eilen vielä satoi vettä ja kovasti tuuli,
väpätti huuli Hakaniemen sillalla,
oli kylmä illalla,

ja aamulla oli lumi maassa,
ensi lumi Merihaassa.

Valon toit, sinä hiutale pieni,
valon toit, loit talven tunnun,
iloisen mielen ja valkean hunnun.

-harri

--- 

14.11.2007
Kaukaiset sanat

Näitkö lie, sinä ystäväni kaukainen,
ei ole helppo tie tämä kasvun tie,
joka aikanaan kirjailijaksi vie, …jos vie.

Et sitä silloin sanonut vaikka paljon näitkin,
omasit tietoja, voimia salaisia
ihmistä lukea ja tuntea,
nähdä mitä tuokaan tuleva.

Vuodesta piirsit eteeni horoskoopin,
siinä Uranus kulki huoneitteni läpi,
sen tulkitsit: kaikki muuttuu elämässäni,
ja näin kävi,
sinä vuotena kaikki meni,

ja vielä sen jälkeenkin jatkui se riisumisen tie,
tänä päivänäkin se sama tie minua vie.

Onhan se pukenutkin, ei turhaa kaikki,
muuttanut miehen toisenlaiseksi,
kasvattanut, kypsyttänyt,
elämää näyttänyt uusilta puolilta,
sen lukea voi kasvojen juovilta.

Yhden lauseen vain lausuit,
kun kirjoituksiani sinulle silloin näytin:
"En lue nyt, vaan kun alat oikeasti julkaista
silloin minä sinua lue",
siihen asti sinua salaisesti tuen.

Tuota viimeistä et sanonut, sen vain tässä aattelin,
kun sinua aamuisen kahvikupposen äärellä muistelin,
ja huomaan nyt,
nuo vähäiset sanasi kantavat ain kaukaiseen aamuun,
tähän aamuun asti, kun runojani selaan,
tulevien kirjojen aiheita mielessäni kelaan.

-harri

--- 

13.11.2007
Rakas esine

Minä kerron teille tarinan, on minulla ystävä. Pieni koala-karhu, kulkenut jo kauan seurana. Sen työkaverilta ostin kerran halvalla, myi pois lastensa leluja. Vitosen maksoin. "Kymppi, kymppi se oli", korjaa koala aina. Ei halua olla vain vitosen. En ymmärrä miksi, vaan kuka nyt koalan ajatuksia osaisi.

Vaikka, kyllä minä jo olen oppinut sen metkuille ja ajatuksille, onhan tässä kuljettu yksissä jo kymmenkunta vuotta. Lapsille kerrottu tarinat ja sadut. Koala aina sai kuunnella pienten koululaisten huolet. Minulle eivät kertoneet, koalalle kyllä. Silmiin killittivät pikku kuuntelijaa ja kaiken kertoivat kuin luotetulle konsanaan. Ihmeellinen on lasten maailma, niin kuin on tuon koalankin. Kait aika lähellä ovat toisiaan.

Niin, tämän koalan kanssa on nyt kaksin eletty, kun perhe etäälle lensi. Lapset lähti, koala jäi. Illat hiljenivät ja tarinat loppuivat.

Koalasta piti kuuluisakin tehdä, sitä vanhemman pojan kanssa suunnittelimme. Tehdä siitä 3D-animaatiofilmi ja sillä tavoin koala sitten maailman tähdeksi. Siitä koalakin oli jo ihan innoissaan.

Vaan into on laantunut vuosien myötä. Ei tullut animaatiota, ei kuuluisuutta. Ei silloin. Vaan myöhemmin ehkä jo vähän, kun perustin koalan jutuista oman osion kotisivulleni. Siitäkös se innostui. Vaati kuvansa suurena näkyville ja oman sähköpostinkin, ihailijoilleen halusi vastailla.

Kuvasin keskustelujamme nettiin ja on meillä monesti ollut hauskoja hetkiä ja juttuja. Koala vain on vähän kulmikas…

"Kulmikas!?", heräsi koala.
"Niin no, sellainen …vähän äksy."

"Ennn-O, ite oot."

"No et et…et ole, hyvä tyyppi sinä olet."

"Mutt sä oot jo taas unohtanu mut, ja meidät kaikki sun kaveris. Muistaksä enää meitä ollenkaan?"

"Muistan muistan, kyllä minä taas teistäkin kirjoitan."

"No hyvä, ...näkis vaan", koala huokaa.

-harri

--- 

14.11.2007 (Harjoitustehtävä, sen rakkaan esineen nahkoissa)
Koalan nahkoissa

"Mitä sinä nyt aiot!?, huudahtaa koala.

"Minä tulen sinuun, koita kestää, koala. Tämä on vain leikillinen harjoitustehtävä. Kun äsken sanoin, etten ajatuksiasi tunne, kohta kait niistä jonkin kuvan saan."

"Et kyllä tuu!"

"No kuule, ihan hetki vain. Annas kun laitan käteni sisääsi…nooin, kas näin."

Nonni, tääll' ollaan, ja maailmaa katsellen nyt koalan silmin. Onhan täällä aika lämmin. Voi kuinka suurelta maailma näyttääkään, kun sitä silmilläsi katselen.

Voi miten paljon sinulla onkaan ajatuksia, toiveita ja unelmia, ja monet liittyvät minuun. Olet huolissasi minusta, voi miten liikuttavaa, Kaipaat olla kanssani enemmän, rakentaa sitä yhteistä, mistä niin monesti olemme sopineet. Olet vähän kiukkuinenkin siitä. Mustasukkainenkin näköjään, kun muut vievät aikaani. Kaipaat menneitä päiviä, lapsiakin, joiden kanssa jutella. Ja, minä huomaan, haluaisit olla se kuuluisa.

Enpä tiennyt että sisälläsi näitä haudot, pikku ystäväin. Kyllä minä muistan yhteiset hetket, lapset ja lupaukset. Toteutan kaiken vielä min sinulle lupasin. Odota vielä hetki, kunhan päästään enemmän esille.

"Joo joo, taas sinä lupaat, vaan pidätkös kans?"

"Pidän pidän, ainahan minä…".

-harri

--- 

13.11.2007
Puolusta ihmistä

Puolusta ihmistä,
oikeutta olla omaa mieltä,
ajatella tavallaan,
olla onnellinen matkallaan,
sitä on hyvä puolustaa, ei ajatusta,
vaan ajatuksen vapautta.

Loukata ei saisi toista,
turhaksi tehdä,
rikkoa tulevan unelma,
toista kantava voima.

Vaan, voi miten vaikea onkaan tuo tie,
kun toinen on matkalla muualle,
mihin toisen ajatus vie.

Kuinka vaikea onkaan se tie,
miss' ois ymmärrys ystävän, läheisen, rinnalla,
vaikk' elämä toista toisin vie.

-harri

--- 

12.11.2007
Ihmisen kiihko

Mitä sanoisit sinä, sulkani pieni,
aamuisesta kiihkeydestä,
elämän jatkon väittelystä,
ojennuksesta loukkaajalle,
avusta loukatulle?

-Voi kiihkoa paljon maailmassa,
mielipiteitä summittain,
on tietoa, tietäviä,
on toivoa, toivojia,
on näkyä, näkeviä,
uskoa, uskovia,
on luuloa, luulevia,
kaikkea…

kaikkea mahtuu, on maailma suuri,
ihminen itse monen alkujuuri.

-Niin, vaan miten on sulkien maassa,
miten siellä on ajatusten kanssa,
onko kiihkeys matkassa?

-Ei kiihkeyttä, ei tarpeen taistella,
kaikki sovussa ja rauhassa,
siellä näkyy mikä ihmisellä matkassa.

Se on sanojen maa,
sanoissa mennyttä ja tulevaa
sanat kiertävät maailmaa,
sanojen viisaus avartaa.

Sanojen maa ei ihmisille avaudu,
pieninä palasina, mi kulki matkassain,
tiedosta vain osanen, 
tuomisen tehtäväksi sain.

Sana on apu, ihminen taitava,
sanasta avautuu jo pieni maailma,
mutta sana ei ole maailma, yksi ajatus vain
suuresta sanojen maailmasta.

-Siis…?

-Niin, kiihko on ihmisten,
ajatus vahva ihmisen,
näkemys, viisaus, elämän tien:
-näin kulkien elämäni perille vien,

vaan perille ei vie yksikään, tämä on salaisuus,
perillä on tässä,
elämän hetkessä näkyvässä,
elämä on tässä,
myös menneessä ja tulevassa hetkessä.

-harri

--- 

12.11.2007
Nuori mieli

Vaikk' vuosia ois
elämä vienyt mennessään pois,
on mieli matkalla,
kesäisellä lomalla,

muistelee,
onnellisia hetkiä tavoittaa:

kaukainen ranta,
lämmin santa jalkojen alla,
vaahtoavat lempeät laineet,
suolan maku iholla,
...muistathan.

Onnea!

-harri

--- 

12.11.2007
Melkoinen väite

Silmin tuimin, sanoin loukkaavin väitit:
"Uskovien paskaa,
se on kaikki turhaa!"

Sekin pois riisutaan,
ennen kuin täältä matkaa jatketaan,
...tai, siis ei jatketa,
siinä olit tiukkana.

Ei ole mitään muuta,
elämä kullakin vain sattuma,
tarkoitukseton elo ja tapahtuma.

Haluat loukata kaikkia, joilla usko johonkin,
sen monesti sanoit kasvoin totisin.

Melkoinen väite!

Millä oikeudella korotat itsesi loukkaajan asemaan,
nostat oman tietosi yläpuolelle muiden,
korotat itsesi kuin jumalaksi
tuomita toisten teot ja ajatukset.

Etkö ymmärrä,
sinä loukkaat syvältä,
horjutat sanoillasi herkän ihmisen herkkää mieltä,
kun hän aamusta alkaen etsii voimaa ja turvaa sieltä, minne sinä et näe,
ja illalla viimeisenä kaikkensa käsiin suurempiin jättää,
yön yli kantaa turvallinen rakkauden säie.

Kuinka voit olla niin sokea, sinä jumala,
omassa viisaudessasi mahtava,
kuinka voit olla niin julma,

sanoillasi lyödä läheistä,
tasapainoista, onnellista,
elonsa turvassa matkaavaa,
sydämessään johonkin suurempaan uskovaa,
...se kaikki on sinulle paskaa.

En usko, että ihminen joutuu kaikestaan luopumaan.
Vaikka maallinen kaikki riisutaan, usko ja toivo jää,
kaipaus jatkuvaan ja luottamus tulevaan, vaikkei sitä nää,
tämä kaikki on lähtöhetkellä tärkeää.

Vaan toivonpa kuitenkin, että oikeassa oisit vaikk' itsesi suhteen,
kun sinusta aika jättää ja joudut luopumaan kaikesta,
myös tuosta uskomattomasta uskosta,
mitä sinulle sitten jää, kun se otetaan pois,
joku suurempi vierelläsi vaikk' yllättäen ois,

kuin Pietarilla aikanaan,
näkönsä sokeaksi,
suunsa hiljaiseksi,
ajatuksensa uusiksi,
uudet puheensa mahtaviksi.

Reunast' reunaan vei Pietarin tie,
mihin lie sinua, ystäväin,
tuo kiivas uskomattoman usko vie,
liekö eessäs' viel' kovakin tie,
joka sinut uudenlaiseen rauhaan sisälläsi vie.

-harri

---