18.10.2007
Kisahallissa SVoli Gaalassa 14.10.2007
Bombs del Toros

Haluatteko kuulla…?
Ei se mitään, luen sen kuitenkin,
kävellessä Kaisaniemen puistossa äsken kirjasin,
kun Eeron sanoja muistelin.

Siis Tarjasta, meidän coachista, ja meistä miehistä:

Niin, …nostaa tää joukko nuokkuva,
elon teillään kulkeva,

nostaa ne pystyyn upeiksi,
…esiintyjiksi.

Tahdittaa kiireesti kellot ja kuviot,
ajoitukset, hurmiot,

kaivaa esiin: "Olen upea mies!"
Tarja sen jo edeltä ties.

Me etsimme sitä, ehdimme,
selkämme, ryhtimme, suorimme,
hymyn kaivoimme kasvoillemme,
annoimme palaa!
…lehtereillä istuville enkeleille.

Jos toistan viel',
yks' pieni kyynel jossain siell':

-On ne upeita noi mun miehet,
kunhan niitä vain jaksaa,
vähän avittaa.

-harri

Koko esitys nähtävänä TV2:lla su 21.10.2007 
klo 15.35 - 16.25, Voimistelua: SVoli Gaala -ohjelmassa.

--- 

18.10.2007
Syntyi toivo

Maailma mi eteeni piirtyi, synnytti toivon,
avusta, ihmistä kantavasta,
vierellä kulkevasta, apuansa antavasta.

Syntyi toivo,
olla siinä, rinnalla,
katsella päivän tehtäviä ja töitä,
purkaa öitä ja aamuisia ajatuksia,
avustaa askareita,

tarjota apu rauhaisa, mieltä rauhoittava,
jutella hetki, katsella elämää,
menneitä, tulevia, ratkoa.

Kuinka oisikaan tehtävä tärkeä,
oppia itseä, saada elämään järkeä,

miten paljon oli kaikkea,
miten paljon on nyt, kun vauhti jo hiljennyt,
...miten paljon on nyt, vaikk' ihminen ois vähennyt,
ei mikään ole päättynyt,

oi, mun sisäiseni elää,
se muistaa, unelmoi,
kaipaus kaukainen yksinäisen,
turva tulevien hetkien,

viel' kerran ma astun rinnallesi sun,
sydämeni kaivatun,
etkä kaukana kulje tänäänkään,
sinut silmieni eessä ain hetkin nään.

-harri

--- 

18.10.2007
Yhteisen sylin huokaus

Katselin silmiäsi, kuinka ne säkenöi,
kuinka kasvosi kauniina loisti,

kehosi toisti askel askelelta:
minä nautin, elämäni tanssia tanssin.

Kuinka onnellinen on toinen kun huomataan,
sylissä kannetaan ja silmiin katsotaan,

kuinka kantaa kaunis sana,
rehellinen katse, ajatus,
yhteisen sylin huokaus:

olen kanssasi onnellinen,
minulla on tässä kaikki,
tässä hetkessä tänä iltana,
sylisi lämmössä silmiesi edessä,
kun näet minut,
kuulet minut, kosketat
ihmisenä hyväksyt ja arvostat.

Kuinka kaivata vois ihminen muuta,
kuin rakasta rinnalla kulkevaa,

jolta illalla hellä sana,
ja pari hyvän yön suudelmaa.

-harri

--- 

16.10.2007
Kaukainen hedelmäpuu

Istuin rinnalla tietäjän,
katselimme maailmoja uusia.

-Näetkö tuon?, hän kysyi.
-Näen, minä vastasin.

-Näetkö tuon kummun tuolla?
-Näen.

-Näetkö tuon valon mi eessämme loistaa?
-Näen, ...olen nähnyt sen koko ajan, vaan en ole uskonut sitä valoksi,
pelännyt vain kangastukseksi.

-Näetkö tuon puun, mi kukkivi kauniisti, oksillaan hedelmiä niin runsaasti?
-Näen, näenhän minä sen.

-Se on sinun runojesi puu, lehdet ovat sanoja, hedelmät runoja,
linnut mi tulevat ja menevät on sun lukija.

-Eikö ollutkaan kangastus se näköni,
min toivoin koko ajan olevan mun tulevani?

-Eei, kuva on oikea, vaan niin kaukainen vielä,
hohtaa jo, ...on se siellä,

onhan sinne viel' mäkiä ja nousuja,
vaan ylimpänä loistaa sun unelma,
katso ain sinne ja vahvistu,
kun voimasi tunto on poissa, älä lannistu.

-harri

--- 

16.10.2007
Nimipäivän arvo

Tää aamu on tärkeä,
aamu ois laulun,

nimipäivä ihmisen,
yhden elämän taulun.

Ihmiset maailmassa kuin tauluja vain,
yhdellä kuvalla kuvata sain,
täss' on hän, ja nimensä alla,
mitä kaikkea teki,
miss' eli kaikkialla,

yksi kuva vain, sen takana kaikki,
yksi nimi vain, siin' ihminen kaikki.

Ei nimi turha ihmisen,
siit' tunnistaa maisen enkelen,
ellei ois nimeä, kuin tietäisin,
kuin muotonsa, kasvonsa, kuvaisin,
kuin piirtäisin hänet maailman kirjoihin suuriin,
kuin jatkaisin tietään alkujuuriin.

Nimi ihmisen, ihmisen tunnistaa,
nimi kertoo ja kuvaa:

tää on hän, tää Sirkka,
tänään nimensä päivänä.

Juhlan arvo on suurempi,
onhan nimenkin arvo viel' suurempi,
…ja ymmärrys nyt uudempi.

Onnea!

-harri

--- 

13.10.2007
Olento

Sanoja,
voimia, ajatuksia,
katseita, helliä kosketuksia,
salaisuuksia vaikuttaa ihmiseen,
syvälle sisäiseen.

Ei ihminen ole vain kuori,
se mikä silmin näkyy,
ihminen on olento,
sisäisensä heijastuma,
sen ulkoinen muoto.

Paljon kulkee elämä ulkoisen mukaan,
sen koristelusta,
sen kunnosta, pääasia tulee,
vaikka tärkein on ihmisen sisin,
sen tarkoitus, teko, kaikkineen,
kasvunsa kehityksineen.

Onhan ne yhtä, toisiinsa heijastuvat,
sisäinen jalous, pyrkimys, ulkoiseen,
ulkoisen huolehtiminen sisäiseen,

vaan unohtaa,
unohtaa ei saisi sitä,
ett' ihminen vasta on sitä, mitä sisäisensä kasvuna kantaa,
mitä sen kautta maailmalle takaisin antaa.

-harri

---