09.09.2007
Nuorten onnea

Sinulle ystäväin,
kulje iloisena siellä,
onnesi tiellä.

Nuorena,
elämän aamussa,
kulkivat rinnan kaksi toisilleen niin rakasta.

Mikä lie sallimuksen tie,
rakkaat etäälle toisistaan,
omat elämät muualla,
toinen toisilleen vain nuoruuden muistona.

Siitä jo vuosia paljon,
nopsaan kävivät,
muistot jäljelle jäivät.

Vuosikymmenten jälkeen, kohtas ystävä ystävän,
sama sallimus, vaiko sattuma vain,
tiet uudelleen rinnakkain.

Jatkuu elämä mihin päätyi silloin,
käsi käteen yhtyy illoin,

kasvoille elämän täyttäneille nousi ilo,
sama ilo, vaiko viel' suurempi,
liekö rakkaus vanhana kaivatumpi.

Onko jokin muuttunut vuotten mennen,
onko kaikki kuin oli ennen,

noo, ...keho tietenkin rapistunut,
vaan sisällä sykkii se sama hellä ja pieni,
joka elon onnesta nuorena lauloi,
herättyään samat laulut muistoista kaivoi.

Viiskymmentä vuotta välissä,
rakkaat jälleen yhdessä,

vapaina kuin silloin nuorena,
...ja voi miten onnellisina.

-kyynelin iloa katsova

--- 

09.09.2007
Oikea kylvö

Maa myllätty,
ympäri kahteen kertaan käännetty,
sadon antaa runsahan,
elannon, turvahan.

Maan päälle kylvetty
oraalle ilman kasvua jää,
linnut paikalle viilettää.

Toiset kuolee kuivuuteen,
toiset lintuin ravinnoksi,
taivaalle matkaksi.

Siksi tärkeä on kyntää, ja kylvää sitten vasta,
kun maa on vastaanottavaista.

Vaivansa kaikella aina,
kestää tuo vaivan aika.

-harri

--- 

07.09.2007
Runojen maa

Runojen maassa kuljeksin,
sulkien ääniä kuuntelin.

Kuinka kaukana arki, elämä todellinen,
runojen maa, maa kuin haaveiden,

sinne kadota voi mieli,
laulaa lempeitä lauluja ihmisen kieli.

Runojen maa, kuin ihmemaa,
siellä aika ei aikaa tunne,
mennyt on tässä, ja tuleva,
ihmisen oma unelma.

Siell' lentävät aatteet kuin perhoset vain,
asiat keveät ja raskaat rinnakkain.

Siell' haave on täyttynyt unelmien,
näen edessäni toteutuneen toiveiden.

Runojen maa ihmeellinen,
ihmisen tila sisäinen,
siellä levätä saa,
kuulla kaunista sanomaa:

-Oi ihminen, pysähdy,
viivähdä hetkinen vielä,
maailma oottaa sua kaukana siellä,

runojen tiellä,
sisällä jossain,

näet lepopaikan elämäsi menosta,
näet virran vapaana virtaavan,
kukat kauniit kukkivan,
kuulet lintuin laulavan,
äänen hiljaisen sinulle puhuvan,

-Istu vierelle, istu kaiteelle,
lepää hetkisen verran ja nauti,
kuvista, jotka sisälläsi kulki,
äänistä, joita korvasi kuuli,

…kosketti poskeasi runoilijan huuli.

-harri

--- 

07.09.2007 (edellisen runon lopulla)
Kuului ääni kaukainen

Kuului ääni kaukainen,
viesti ystävällinen:
-Miten sinulla menee?

Ne sanat kuin ois sinitaivaalle kirjautuneet.

-Täällä olen, täällä alhaalla,
runojen maassa matkalla.

-En tiedä, miten minulla menee,
en jalkojani tunne,
en arkea tavoita,
edessäni näen vain sanoja,
päättymättömiä sanoja ja kuvia,
…runoilijan huvia.

Ei auennut maa itsellään,
ei portti ollut avoinna,
eilinen piti taistella,
illalla viel' pelkoja kuunnella,

vaan kun aamu sai,
portti avoinna edessäni huokas:

-Tule, lepää taistelusi jälkeen,
anna sanojen virrata jälleen.

-Kuinka portti voi puhua, minä epäilevä aattelin,
arjen aamua huokailin.

Ääni kauempaa kuului,
poluilta kauniin maan,
sinne jalkani ohjasin,
aamua raikasta katsomaan,

...näen edessäni runojen maan.

-harri

--- 

07.09.2007
Unelman taistelut

Unelman eteen on taisteltu paljon,
vuodatettu verta, kyyneltä kuivattu,
erottu usea kerta.

Nähty miten kaukainen kaukana kulkee,
väsytty, kaaduttu, luovuttu,
taas noustu, jatkettu, …uudelleen taisteltu.

Ei unelma eteen taisteluitta tule,
ei ilmaiseksi suuria saada.

Voimat menneet, uskokin pois,
toivo viimeisenä ei venettä kaada.

Usko matkassa, usko horjuvainen,
toivo suurempi, hiuksen hienokin vain,
toivo kantavainen.

Rakkaus johonkin, rakkaus suureen,
rakkaus unelman juureen,
se voimista suurin on,
voimana tuntematon.

Kestää tie unelman eteen käydä,
kantaen, elämään tarkoitusta antaen.

Unelma nuo kaikki sisältää,
vuorotellen voimia taistelijalle lisää.

-harri

--- 

06.09.2007
Aurinkoja 

Matkalla,
kaupungin kadulla,
ajattelin, miksi tulla suurena.

Ajatus sisintäni syö,
mikä olisi oikea työ.

Onhan minulla unelma, …sekin on työ,
jos vaikka tänään vielä ei leiville lyö.

Kiireiset askelet, miettivät kasvot, aurinko lämmitti rintaa,
puheet menestyväin ihmisten kosketti herkkää pintaa.

Yrittäjän arvoa nostetaan, patsaan äärellä sanoja,
rohkaisevia, tulevaisuutta kuvaavia.

Aurinko laski talojen taa, viima herkkää sielua kylmäs,
joukoissa menestyväin aattelin, miks' elämä minut hylkäs.

Raiteilta potkaisi sanojen maahan, yksinäisiä polkuja kulkemaan,
uuden äärelle värisevin sydämin, elämän sanoja oppimaan.

Aurinko painui, ilta jo sai,
katse katseen kohtas' ihmisen,
pari sanaa vain, tervehdys ystävällinen,
avautui (uusi) maailma suloinen.

Siell' aurinko paistoi,
kuin ois linnutkin laulaneet,
sanojen virrassa lempeät laineet.

Tuli rinnalle toinenkin nauravin suin,
maailmoista jo hullaannuin,
…kuinka ihanat elämän vaiheet.

Edessäni kaksi aurinkoa, vaikka aikansa jo mailleen mennä,
valoi elämään uskoa, kuljenko onnen edellä.

Aurinko ihmissydämen,
iloisista kasvoista kuvastuen,
viiman ja pelon poisti,
omatkin aurinkoa toisille loisti.

-

Niin, …ihminen sisällään aurinkoa kantaa,
iloiset kasvot lämpöä suo,

Välillä olemus apea,
aurinko vain pienen pilven takana,
…oi, ihminen, tule mun luo.

-pienen pilven takana

--- 

06.09.2007
Yksi ainut elämä

Sanoit kuin huomaamattasi,
-meillä on tämä yksi ja ainut elämä,
pitää tehdä sitä mistä pitää.

Kuinka oikeassa oletkaan,
elämästä tulisi nauttia,
annetusta lahjasta.

Iloiten kulkea päivänsä uudet,
nähdä ruusuiset tulevaisuudet.

Jos olet onneton päiväsi töissä,
elät elämääsi kuin kireissä vöissä,
et iloissa,
et elämän nautinnoissa.

Murhe mielesi ja kehosi kyyristää
ilta, ei yö, anna sisimmälle rauhaa,
…elämä painaa.

Olet pian murheen vainaa.

Nauttia siinä missä kulloinkin on,
tehdä tekoja joissa mieli elää,
iloinen laulu huulilta nauravilta helää.

Sielusi keveä, ryhtisi suora,
katseesi kirkas, luottava,
tulevaisuuteen naurava.

Se sinulle voimia lisää,
ei pelko matkaasi ehdi,

iltasi ilossa, yösi rauhassa,
aamulla hymyilevä mieli,
…suussa onnellinen kieli.

-harri

--- 

06.09.2007
Toivo

Mikä on turva ihmisen, jos pettää turva maallinen,
ei uskoa parempaan,
ei tietä rauhaan sydämen,
…ei ole onnellinen.

Mikä on turva hauraan mielen, jos katoaa kaikki,
tyhjyys jää, ja syyttävä mieli,
sisällä pauhaa epätoivon kieli.

Mikä on turva kadotetun,
elämästä upotetun,
hiljaisen ja sokean,
kadonnut mieli rohkean.

Turhaanko, turhaanko haaveilee,
kaukaisuuteen katselee?

On toivo viel',
joku jossain siell',
usko suurempaan mi minua katsoo,
tietäni valvoo,

ajatusteni, pelkojeni takana,
näkee minut ahdistuksessa.

Jos edes päivän,
tämän harmaan alkaneen päivän minulle voimia soisi,
kantaisi pahimman yli,
…ehkä jo huomenna minua kohtaa onnen syli.

-harri

--- 

04.09.2007
Tulevien maalari

Sinä maalasit minulle tulevia,
piirtelit käyriä, lukemia,
minua tulevaisuudessa kantavia,

vaan mitä arvoksi unelman,
tänään viel' arvottoman.

What's your number,
what's on my mind,
kysymykset luonasi vastaani sain.

On minulla vain sanoja matkassain,
niistä tulevan turvaa luotasi lähdettyä jo torilla hain.

Lähteissä kuvasin aamua,
kun kuljin Sörnäisten rantaa
putosi eteeni lokin pieni untuva.

Hahmotin sanojani herkkiä,
hymyilitkö lie tätä lievästi hullua.

Lokki oli niin suuri ja valkoinen,
olisitpa nähnyt sen,

…oi, oisinpa kuin se, vapaana lentäen.

-harri

---

04.09.2007
Minä ymmärrän huolesi ystäväin

Minä ymmärrän huolesi ystäväin,
vuorta kulkea vois toisin,

kulkea kuin kulkevat useimmat,
…voi kunpa tehdä niin voisin.

Minun vuoreni toinen kuin toisilla,
kuljen sisäisillä unelmilla,
kauas kantavilla ajatuksilla,
arvoilla erilaisilla.

Minä ymmärrän huolesi, ystäväin,
vuorta soisit et kulkisin toisin,

kulkisin kuin kulkevat useimmat,
…voi kunpa tehdä niin voisin.

Minun vuoreni unelman vuori on,
itsellein viel' tuntematon,
aamulla nousen ja katselen,
päivän matkaa aivoittelen.

Kerran vielä, ma toivon,
kerran vielä ma kunnian saan,
kun matkasin outoja teitä.

Kerran vielä, ma toivon,
kerran vielä ma kiitoksen saan,
kun taistelin, en unelmaa pois heitä.

Oi, näkisitpä kuinka onnessain,
kuink' onnessain sanoja piirrän.

Oi, näkisitpä kuinka onnessain,
kuink' onnessain tulevan huolia siirrän.

-yksinäinen vuorella kulkija

---

04.09.2007
Pieni voi olla suuren alku

Elämässä pieni ain,
voi olla suuren alku.

Moni tiekin alkujaan,
ollut vain kinttupolku.

Pienen pieni viestikin,
ja kirje suljettu murheen sydämin,
ne alkuja raottaa,
pakottaa katsomaan.

Siell' on ikkunat,
ikkunat tulevaan,

toisessa paistaa aurinko,
toisessa myrskyää,

aurinko kyyneltä kuivattaa,
hellästi rakastaa.

-harri

---

04.09.2007
Ole rohkealla mielellä

Yks päivä on suruinen,
toinen jo ilon tuottaa.

Toinen kun jo onnea toi,
toinen murhetta juottaa.

Näin kulkevat päivät ihmisen,
näin kulkee tie kasvun ja kehityksen.

Kasvua kaikki kaikessa aina,
ilossa, ja surussa raskaassa.

-harri

---

04.09.2007
Untuva

Minä näin sinun irtoavan suuresta valkeasta lokista
aamuisella rannalla,
värisit asfaltilla.

Miksi irtosit eteeni,
mikset hetkeä ennen,
tuulen mukana kadoten pois,
sinusta tietämätön mieleni ois.

Sinut poimin,
sanoillani ikuistin,
vaikka maailman äärin saakka
kuljet sanojen matkassa.

Miksi irtosit eteeni tänä sulkien aikana,
kun sanojaan kuulen,
hiljaisen äänen sisälläni luulen.

Mikä sanoma sinulla,
pienellä sulalla,
mikä sanoma sinulla, untuvalla.

"Alku aina pieni ja kaunis,
se on minun sanomani vain,
alku on kaunein ja haurain.

Suuri saa alkunsa pienestä alusta,
sulkakin untuvasta,

siin' kaikki jo kätkössä tulevan,
arvaamattoman maailman.

Samoin ajatus ihmisen,
alku vaikka suuren tulevaisuuden.

Ajatus alussa kuin untuva vainen,
vähäinen ja vaivainen,

siinä kasvun siemen on tulevan,
vaikka toteutuvan unelman.

Katso ajatustasi, katso untuvaa,
voit sormissasi helliä tulevaa,
mi kasvaa ajatuksesta ajatuksen päälle,
kuljettaa upean vuoren laelle.

Tai, voihan käydä kuin kävi minulle,
irtosin sanomaksi sinulle.

En itse enää kasvaa voi,
vaikutukseni toiselle onnea toi.

Irtosin, uskalsin parvesta eritä,
uusille teille lähteä,

oikealla hetkellä ponnistin,
itseni sormiisi asetin.

Siinä kasvan sanojen kautta,
kasvan kasvua toisenlaista,

en sulaksi suureksi, mahtavaksi,
vain ajatuksia arvokasta.

-harri

--- 

03.09.2007
Murheen voima  (tankaruno)

Miete ihmisen
on maailman kokoinen.

Murheellinen mieli,
katoaa toivon kieli,

pakenen jonnekin pois,
kunpa huomista ei ois.

-harri

--- 

01.09.2007
Missä kuljet kultani

Missä kulkee kultani matkoillaan siellä,
missä kulkee mielensä tiellä.

Missä kulkee ystäväni hiljainen,
sylini lämpöinen.

Kaipaako kainaloa hellää ja turvaisaa,
onnea antavaa,
silmiin katsovaa nauravaa.

-harri

--- 

31.08.2007
Yksinäinen aamuhetki

Aamuhetki kaunis, kesä syksyksi vaihtuu,
mennyt ihana muistoihin kuihtuu.

Aamun yksinäinen,
ajatus viel' hajanainen,

kuva kauniin aamun,

... muistoissa saavun eteesi sun,
et ole luonani mun.

Huokauksen kuulin,
kahvinkeittimen vaiko oman sisäisen,

sanoin nimesi kaipaavin huulin,
äänesi jostain kuulin,
sinua muistoissa katselen.

-aamun ajattelija

---

21.08.2007
On elämä kasvua kaikkineen

On elämä kasvua kaikkineen,
ain pienestä hautaan saakka.

Vaikk' oiskin se menoa tulvillaan,
kannettava on myös elon taakka.

Ei hellitä otettaan ihmisen,
vie hetkin läpi harmaan kiven sen,

ja taas paistaa valo herkkään sydämeen,
päästää iloon, vapauteen.

Vaan, elo kasvua kaikessa aina,
ilossa, onnessa,
turvana päivinä raskaina.

Mikä kasvattaa ihmistä kestämään,
mikä elämään voimia antaa?

Se on suru, vastoinkäyminen,
kun sydän on raskaana.

Siinä kasvaa ihminen,
saa voimia kantaa taakkaa min elämä eteensä tuo,

mutta ilo, min jälkeensä jälleen suo,
siitä maljasta ain kiitollisemmin juo.

Oi, tule ilo,
oi, tule suru mun luo,
huokaa ihminen sisällään,

sillä kaipuu on kasvaa uuteen,
taistella, katsella maailmaa,
kasvaa johonkin sisällään suureen.

-harri

---