Aamuvarhainen muisto

Kun piirsin runoa aamuvarhaisen,
ma muistin sen,
kun merkitsin päiväyksen,

ett' täähän on päivä mun rakkaan muiston,
menneen, niin monen kauniin lemmen puiston,

minä muistan Sinua,
itsestänikin nyt muistutin sinua,

Onnea.

-harri

--- 

5/2008
Turkin vaihto

Talviturkkini lampeen heitin,
karisi yltäni talvinen ies,
rannalla kiihkeän hetken vietin,
syliss' neidon lämpeni mies.

Turkki talvinen kesäiseen vaihtui,
pieneen rannalla vilahtavaan,
uinnin jälkeen lempeästi avautui,
rakkauden aakkosia huokaisten tavaan.

Min vesi pienensi,
sen tunne kuuma kasvatti,
intoon ihmeelliseen valmisti,
rannan pehmeälle kankaalle neidon kallisti.

Oli talviturkin viskauksen ilta,
silta kesäisen luonnon iloon,
auringon lämmittämä pinta,
kutsui onnelliset ilon pitoon,
kevätlehtisten puiden piiloon.

-aatami

---

28.5.2008
Elämä on mäkiä

Tuli ovesta suru,
tuli ovesta ilo,
Kaukosta suru,
minustako ilo, niin toivon,
ja keskellänne kaunista muistoa valvon.

Elämä on iloja,
elämä on suruja,
usein ne yhteen kietoavat,
kun surun tuo rinnalle toinen,
suru jo ilon tuo toisen.

Kuinka monta iloa onkaan surun kautta noussut,
yksi asia elämästä poistunut,
jo nurkan takana kärkkyvi ilo,
ootteli, ett' ensin ois,
se suru pois.

Mäkiähän ne,
tämä elämä kaikkineen,
ylämäet iloja,
alamäet suruja,

mäet loppuvat aina,
tulee laakson pohja, ei alemmas enää,
ei sinne rakenneta pesää,
kuin ei huipullekaan,
noustaan taas uuteen onnelaan.

Joku on huipulta lehtoon lähtenyt,
joku alhaalta yhtäkkiä kadonnut,

minne nousi, minne lähti,
taivaalla uusi kirkas tähti.

-harri

---

08.06.2008
Tiet muuttuvat

Tiet muuttuvat usein riidan kautta,
jokin pikku juttu,
tai suurempi kauna,
hetkestä arvaamattomasta
ero edessä raskaana.

Elon tiet vaativat sen,
muutoksen,
ett' eteen vois' tulla se seuraava vaihe,
mist' et ees tiennyt lain,
nyt sen eteeni sain.

Et muuten ois,
osannut lähteä menneestä pois,
vaikka kuinka raskasta,
tai ihanaa, se ollut ois,
nyt se vaihe on elämästäsi pois.

Ja uusi elämä,
sinua kasvattava,
odottaa, ett' siihen tarttuisit,
tielläsi taas varttuisit.

Raskas hetki aina,
muutos, taistelu, riita,
vaan väliäkö sen,
se vaati sen,
elämäsi muutoksen,

joka sinua kutsuen,
rakenteita hetken järkyttäen vanhasta pysäytti,
näytti,
katso, ei elämä ollut tässä,
riidan hetkessä särkevässä,
vaan elämä on edessä uusin kuvin,
uusin unin,
uusin ihanin töin,
ehkä uusin lemmen öin,
...riippuu erosta,
jos ero ihmisestä,

vaan muutos kuitenkin nyt sinua kutsuu,
huolten ja murheitten kautta
ihminen pian taas yönsä hyvin nukkuu.

-harri

---

08.06.2008
Seikkailija

"Sanotaan, ett' seikkailijaa maailma rakastaa",
laulaa Danny radiossa.

Miksi juuri tänään,
miksi tässä hetkessä,
elämän yhdessä risteyksessä?

Muistin tarinani neljän vuoden takaa,
miss' uni voimallinen minua vei,
seisoin kirkkaassa virrassa jonkin tuhon jälkeen
ja vedestä poimin ohi lipuvia tavaroita,
tulevassa tarvittavia.

Ja unen taustalla soi tuo sama laulu,
"sanotaan, ett' seikkailijaa
maailma rakastaa",
hän seikkailuistaan toisille elämäänsä avaa.

Oli kesä juuri alkamassa silloin,
kuin kuolleista nousin vaivoin,

alkoi uusi vaihe vanhan jälkeen,
...olenko vaiheitten vaihdossa jälleen,
kera unien uusien,
vanha uuteen vaihtuen,

seisonko virrassa jälleen,
poimien muistoja menneistä,
virrasta kohdalleni lipuvista,

taustalla radiossa soi,
laulu seikkailijasta…

-elämän seikkailija

---

06.06.2008
Älä sure

Suretko vapautesi takaisin saamista,
suretko uuden elämän alkua.

Älä sure,
eteeni tule,
"runojen mestarin", kuten sanoit,
"sanojen kauniiden saattaja",

voiman, mi suurempi on,
kuin sun surusi aihe, surettaja.

On surusi loppunut nyt,
se elämä on päättynyt,

uus' ihanampi eessäsi on,
sanojen rakkaitten tie, suuri ja suunnaton.

Suunnaton,
siin' vapaus sinulla on,
ethän sillä tiellä ole onneton,
vaan sielusi kiittää sua kohta niin kauniisti laulain,
ikävät menneet unohtain.

Älä vain murehdi, poikanen,
ei tämä ollut tässä,
paikka vain näytetty toinen,
riidaton, suurenmoinen,

aika on ratketa asian,
lähteä tielle uudelle,
lyödä kättä jo vihdoin
uudelle tulevaisuudelle.

-harri

---

05.06.2008
Hiljainen matkalainen  (Karjalan kotiseutumatkalla)

Puolesta äidin ma kirjoitan,
sanoilla, ajatuksilla, rakkaita tavoitan,
matkalla kauas vuos'kymmenten taa,

...oi, mun sydämeni huokaa.

Kuinka oisin ma mieluusti seurassa nauravain,
muistoja nuoruuden katsovain,
ja muistot yhteiset monilta matkoilta minua,

...mun mieltäni liikuttaa…

minä muistan, läheiseni, Sinua.

Kuinka ihana oli kanssanne matkaa käydä,
nähdä kaikki se Karjalan kauneus,
nuoruus, mi sielussani kuvina käi,

...niin paljon minultakin sinne kotiseudulle jäi.

Katsokaa, nauttikaa,
ajatelkaa, mun sisäiseni on siinä,
teidän rinnalla huokaamassa,
mennyttä, ja yhteistä sydäntä tavoittamassa.

Ja kerran viel',
kerran viel', ma aattelen,
jos Jumala voimia, ja mahdollisuuden,

ett' muotoja kotirantamme ihailen,
nuoruuden ain' rakkaita maisemia kanssanne katselen.

Piirs' äidin tuntoja tapaillen,

-harri

--- 

03.06.2008
Armosta runojen herran

Olenhan minä täällä, jo ihmettelet varmaan,
minua väsyttää,
taistelen päiviäni hetken kuin vastakarvaan,

joku painaa, joku lyö,
aikaisin loppui mun unieni yö,

kirjaa, kirjaa, kirjaa, kirjoitan,
runojeni henkeä uudelleen tavoitan.

Oi, kunpa osaisin antaa niiden olla vain,
sellaisenaan, kuin syntyivät kerran,
armosta runojen herran,

...armosta runojen herran.

-harri

--- 

30.5.2008
Aikaa uutta, tulevaisuutta

Heräsin, aattelin aikaa uutta,
eteeni aukeavaa tulevaisuutta,

siit' kirjoitin, sanani lensivät kuin kiitäen vain,
tänä aamunako jotain lahjaksi sain,

sain avata kuvaa edessäin,
sain tuntea lähellä toisen,
sanojen mestarin suurenmoisen,
jonka sanoissa kulki mun tulevani tie,
hän sinne minua vie, jos uskon,
päivieni muuton,

kulkea tie, mit' oottanut vuodet nää pitkät ja kasvattavat,
eessäni ovet avattavat,
sen kevät kaunoinen etehen,
kesän uusien sanojen,
tapojen kirjoittaa ja maailmaa kuvata,
luvata,
täss' on vihdoin se tie,
joka sinua sanojen maailmaan vie...

ja se min kirjoitin, on viisi sivuinen... (alla)
tään uudelleen ja sen,
sinulle illalla tavailen.

-runoilija uus,
eessään tulevaisuus, niin uskon nyt,
oi' oispa pimeys vihdoin päättynyt.

---

30.05.2008
On valmiina kaikki (tuo viisi sivuinen)

On valmiina kaikki sun eessäsi käydä,
ja nähdä,
kuinka muuttuvi elämäsi vapauden myötä,
...sekin on työtä.

Kulkea, katsella, maailman rataa,
asioita, ihmisiä tapaa,
ja ajatella, kuinka kaunis on maa,
kuinka suuret ovat taivaat sen,
kuinka ihanat päivien kummut,
meret varjoja heijastaen.

Kuinka kauniina siintää sun eesäsi vapaus,
saada nähdä maailmaa ja tehdä työtä,
valvoa ihanaa rauhaisaa yötä,
...ja kirjoittaa,
runoihin maailma upottaa,

ja ihminen,
sielun ulkoinen kuvajainen,
hänen elämänsä kaikkineen
laulaa laulua rakkaalleen.

Kuka rakas,
kuka ihana,
kuka kaiken vihamies,
jokainen kohdallaan omansa ties,

ei eessäsi ies,
vaan matkasi vaara,
korkea, kaunis, nouseva vuori,
...elämä runoilijaa vihdoin suosi.

-

Oi, oispa tää enne niin kaunoinen,
tois' runoilijalle vihdoin vapauden,
kirjoittaa kaikki mi eessä käy,
vapauden loppua ei missään näy.

Ja kaivaa kätköt, muistot avata,
ne uudelleen käydä,
eteen tuleville avata ja lukea,

elämän teillä tukea
häntä, kell' jalka horjuva,
mieli matala,
muisto ihana, kaukainen,
poissa rinnalta läheinen,

jatkaa matkaa uusin mielin,
laulaa laulua kielin,
joit' et viel' ees tunne lain,
...näinkö paljon 
ma keväisenä aamuna lahjaksi sain,
juuri ennen kesää,
kun luonto kauniina herää,

saanko tehdä pesää
sun syliisi sanojen saattaja,
sinä runojen mestari,
jonka äärellä,
jalkain juurella,
olen valvonut, 
hetkin istunut,
itkenyt hiljaa yksin,
kulkenut ain hetkin käsityksin,

ja kasvanut kaiken tieni kautta,
taistellut,
voittanut,
nähnyt ihmeen ihmeen perään,
...sinun käsilläsikö vihdoin tää runoilija herää,

ja toivoa voi,
on elon uusi aamun koi,
sen uusi kevät ja aukeeva kesä
etehen vihdoin toi.

-harri

---

27.05.2008
Aamuisissa tunnelmissa

Kultaseni,

ei hukkaan lie mennyt mun valvomisein,
ajatteluni lepoa antamaton,
yöni pitkälle uneton,

kun aamusta nukuin, sanat mieleni täytti,
järjestys, ajatus kaukainen,
sanojen mestari taas voimansa näytti,
kahvikupposen äärellä läheinen.

Siin' kirjasin Kaukon tarinan,
kuoleman ja uuden toivon,
Kaisunsa tapaamisen raastavan ikävän jälkeen,
kaks' yhdessä kulkevat jälleen.

Nyt puhtaaksi piirrän kyynelsilmäisen runoni,
sen hautajaisiin, ma luulen,
runon jo korvissani kauniina kuulen,

ja kirjaakin jatkan tänään,
huokaan, ma illalla taas sinut rannalla nään.

...ja maallinen osakin jatkonsa saa,
runoilija huijarinsa torstaina aamulla tapaa.

-pikku runoilija

"Hei, onko jotain tapahtunut?"

Hetkellä samalla kun sinua ajattelin,
sinä minusta jo huolehdit,

tapahtunut lie paljonkin, vaikken sitä nää,
runoilija elää.

-harri

---