Kun ajattelen elämää ja ihmistä,
elon tietä rankkaa tai suloista, minä mietin,
...toisin kuin silmä näkee,
toisin voi olla arvo sen,
kuka kertoa vois elon tarkoituksen.

Toinen voi elää onnessa,
kuunnella, katsella, kauneutta maan,
iloiten turvata tulevaan,
toinen saa taistella aamusta iltaan saakka,
huonosti nukuttu yö viel' lisätaakka.

Toisella kaikkea min maailma tarjota voi,
toisella ei mitään,
ei kotia, ei perhettä, työtä,
milloin missäkin hytisee yksinäistä yötä.

Toisella rahaa tilit pullollaan,
toinen kadulla anoo rahaa ees vähäiseen ruokaan,
tai juomaan, mihin lie,
käy lantti kourassaan hiljaisen tie.

Kestäisitkö olla rikas ja omistaa kaiken min toivot saavasi,
kestäisitkö olla köyhä ja kurja,
näyttää ohi meneville elon haavasi.

Kuka nyt ei rikkaana viihtyisi, voisi ajatella,
vaan kuka köyhyyden ja puutteen kantaa jaksaisi,
kuka suostuisi ottamaan sen taakan
ja kulkea kurjan viitta harteillaan,
ihmisiltä anoa ees pientä apua,
saada päälleen vain outoja katseita.

Vaan kuka sanoa voi, mikä elo arvokas,
millä suurempi vaikutus tulevaan,
ihmisen kasvuun ja unelmaan,
maailmankaikkeuden kudelmaan.

Kuka sen sanoa voisi,
lohdun toisi vähäisen osalle,
rikas siit' ei huoli lain,
kun kaiken tarpeellisen elossaan sai.

Vaan jälkeen päivien elettyjen, näin ajattelen,
jossain lasketaan matkan hintaa ja saavutusta,
miten kuljit tiesi,
saitko, annoitko avustusta,
miten olit, mitä ajattelit,
mitä opit, miten kasvoit,
miten jaksoit kantaa osasi, minkä matkalle lähteissä sait.

Sitä hait, minkä lahjaksi sait,
toinen jo lähteissä rikkautta kohti,
toisella tuleva vain kylmyyttä hohki.
Kuka päätti sen,
ihmisen erilaisen tulevaisuuden.

Perillä jossain… jossain, kun katsotaan,
taakkaasi lasketaan ja tasataan,
kuka kantoi suuremman kuorman,
kuka ihmiselle enemmän antoi,
ihmiselle, katso luomakunnalle,
koko ihmisrodulle ja sen kehitykselle.

Antoiko rikas, tai toimeensa tuleva,
vaiko hän, ken aamusta alkaen oli vain
tyhjiä näppejään nuoleva.

Suunnitelma kuitenkin on kokonaisuus, näin ajattelen nyt,
jokainen osansa antaa,
kaikilla tiensä arvokas,
sen yhteiseen kekoon kantaa.

Toisella vain kuin osa helpompi,
toisen niin säälittävältä näyttää,
kukin kuitenkin kohdallaan
kokonaisuutta täyttää.

-harri

---

05.03.2008
Aamuinen aurinko

Katso kuinka loistavi aamuinen aurinko,
kuinka kevät tekee tuloaan,

auringon säteet ikkunasta,
mieli rakentaa unelmia,

toiveita kauniista keväästä ja kesästä,
vapautta menneistä,
etelän surkeasta talvesta ja pimeydestä.

On kevät,
aurinko,
ystävä rinnalla,
kuuntelen, oisko jo lintuja,
...ainakin vielä aamulla hiljaista.

-anttila

--- 

05.03.2008
Onnellisten lelut

Onnen aikaa, miss' lelut aina matkassa,
on silmät, joilla kaunista killittää,
on korvat kuunnella lemmen luritteet,
kädet, joilla kosketella onnen kohdetta,
iho, millä kiinni painautua,

...ja onhan viel' nekin, mit' ei nimetä uskalla,
pienet palikat,
mi yhteen sopivat,
niin hyvältä tuntuvat,

...ja salaiset unelmat.

-palikka

---