Tyttö kuin pippurisalmiakki,
ja voi miten kiihkeästi tanssi,
miten voimaa hennossa kehossa,
säihkyä silmissä,
hymynsä vieno,
ja kaulassa koru niin hieno.

Tyttö kaukaisen pohjoisen maan,
etelän poikaa kiivaasti tanssittaa,

tyttö kaukaisen maan,
elämää rakastaa.

...Vaan, pieni tanssihetki niin paljon toi mennyttä julki,
sanat hetkin syvissä mietteissä kulki,
aamuinen runoni, jota mietin kelle se lie,  (ed. viikon "Elämä ja kuolema")
hälle se olikin niin tuttu tie,
miten rinnalta rakas lopullisesti pois, ei enää takaisin tulla voi,
viel' kaukaisempiin maihin, surun kaunoiselle toi.

Elämäkö julma, pelottava,
eikö uskalla enää tarttua,
jos pelkona salaisesti sisällään kulkee ajatus,
jos ollutkaan se ei viel' viimeinen luopumus.

Onko parempi, jos en tartu lain,
jos iloisissa seuroissa tanssin vain.

Mutt' entäs sydän,
sydän niin herkkä ja hento,
yksinäisyyden tunteva,
tanssi sen hetkiksi ulos sulkeva,

vaan iloisenkin illan jälkeen voi kuulua
sisäinen huokaus hiljainen:
"Oi, miksi oon niin yksinäinen",
ei kait elämän tahtona pelko,
ja ikuinen painajainen.

-harri

---

03.02.3008
Maailman turva ja kodin tarinat

Nyt valmiina,
nuorena naisena,
upeana maisterina,
ja elämä edessä kauniina,

...onnittelut noista kaikista...,

ois ihana, kun ois joku matkoilla turvana,
ja kotona toinen, joka odottaisi,
matkalaisen vastaan ottaisi,
puhuisi lempeitä ja tarinoisi.

Näiss' lahjoissa yhdistyvät nuo kaikki,
nekin matkalaisia,
maailmaa kulkeneita,
teitä tuntemattomia,
vaan turvallisia sinulle,
tämän päivän Sankarille.

Ja hyvähän se on satuihin tottua,
niitä kuunnella, kun kotiin asettua,
voihan tulla viel' aika,
että siellä odottaa sua elämän ystävä upea,
joka puolestaan kertoo sinulle satuja,
ja ihan uskomattomia tarinoita.

Siks' hyvä on tottua satuihin,
niihin kasvaa ja ilmeisiin vaihteleviin,
katseeseen ohi katsovaan, ja silmiin lupsuviin,

ja yhtenä päivänä ehkä huomaat,
nämä sadut ovatkin tosia,
ja toisen keksityt tarinat,
ihan uskomattomia juttuja.

Nooh, ...tämä oli vain tällaista leikin laskua,
pikku kaskua, ymmärräthän Kaija,
nyt jo aikuisena.

-eno, joka veneestä putos

---

03.02.3008
Onhan siinä elämän maku

"Onhan siinä elämän maku",
nämä sanat minulle tähän aamuun,

ja niistä uskon vastauksen jatkuvan,
sanat tanssista väsyneeseen aamuiseen haamuun.

Onhan siinä elämän maku, jos on rinnalla ihminen joka rakastaa,
ja jos oma elämä painaa, sitä suuremmin viel' rakastaa.

Mitä pahaa siinä,
sulkea syliin yksinäiseen toinen yksinäinen.
siin' hetkin sylikkäin vain yksi,
tunne ihana yhdistetyksi.

Mitä on elossa takana,
sitäkö nyt tulisi pohtia pienen ihmisen,
jonka elämä on kuitenkin tää hetki vain,
jonka kuin jonkin suuremman armosta elää sai.

Mikä ois tälle hetkelle parhain?
Murehtiako mennyttä, pelätä tulevaa,
eikö ennemmin rakastaa kuumaa suudelmaa, miss' elämä värisevä värisevässä,
sylin lämpö lämpimässä.

Mikä merkitys lämmöllä ja värinällä,
mikä merkitys läheisellä joka koskettaa,
katsoo silmiin ja rakastaa,
rakastaa vaikk' hetken vain,
kulki hyväksyen rinnalla.

Kuka laskisi merkityksen sen,
jos ihminen olla saa taas onnellinen,
kuka laskisi merkityksen sen,
olla sisällään iloinen.

Sairaus katoaa,
elämä rakastaa,
kehoa, sielua, vahvistaa,
se ihmistä muuttaa ja muovaa,
elon kahleista hetkeksi vapahtaa.

Onhan ne painot kannettava, ei niitä sivulle sysätä voi,
vaan hetken onni,
kuin elämän huuma, se elämän maku,
niin paljon voimia arkeen harmaaseen toi.

-harri

-

Olenhan minä outo,
asioita katselen toisin kuin toiset soisi,
elänyt ennen minäkin,
paikallani kitunutkin,
nyt ymmärrän elämän hetken,
elon pienenkin hetken merkityksen,
miten kantaa ihmistä, kun saa olla ees hetken onnellinen.

Eikä hetkiä elämän hukata saa,
ne ei enää koskaan samanlaisena palaa.

Ja mielessä alkoi soida tuttu iskelmä:
"Ei aika mennyt koskaan palaa,
ei takaisin nuo päivät entiset..."

Miten lie jatkuu, en muista,
vaan ehkä siinä viel' lisäys yllä olevaan,
elämän hetkeä koskettavaan.

---