02.02.2008
Riitojen seass' ihminen

Riitojen seass' ihminen
niin herkkä on ja hauras,
huudot min kuulee,
todeksi luulee,
syytökset julmat ja pelokkaat,
silmät säkenöivät, raivokkaat.

Ei kestä ihminen ihmisen ääntä,
mi huutaen päällensä syöksee,
ei katseensa muotoa julmuuden,
nyrkkiä, rystyiksi kivettyen,
pelosta hiljalleen sisälleen kuolee.

Katoaa herkkyys,
elon kauneus myötä pelon sen,
ihminen ennen niin iloinen,
katoaa maahan totisien kasvojen,
raahustaa raskaasti
seass' elon pitkien päivien.

-harri

--- 

02.02.2008
Elämä ja kuolema

Sanoihin alkaviin unestani kesken heräsin,
silmiäni nukkuvia raotin:
"Mikä sana tämä nyt on, kenelle kuuluva?",
raskaasti kirjasin hämys aamu varhaisen,
mieleni huokaava:

Kuinka onkaan elämä katala,
kuinka onkaan kuolema julma,
kun ihminen löytää rinnalleen ihmisen,
tulee kuolema,
elämän veli, ja tien täyttää,
kuolemalla elon tien päättää.

Kuinka onkaan elämä katala,
ei armahda kahta aikuista,
jotka onnensa kukkuloilla toistansa sai,
kuoleman töitäkö erokin ain.

Ei veitsellä katkaisekaan elämän lankaa,
vaan julmasti erottain kaksi kaulaa,
siin' esittäytymässä vain kävi,
vaikk' elon pitkän viel' eessä näki.

Näin elämä kaunis kasvattaja,
kuolema kaiken katkoja,
tehtäväjako sisarusten,
toteutuu määrä pienten ihmisten,
tarkoitus elämän ajallisen.

-viel' uninen

---

01.02.2008

Kuinka kulkivatkaan sanani jo aamulla varhain,
kuin unest' oisivat herättäneet mun,
näin edessäni ystävän raskautetun.

Kynnyksellä

Jo aamusta varhain sua ajattelin,
elämäsi tilaa ja tulevasi teitä,
haluatko lie, ett' sama kohtalo yhdistää meitä.

Haluatko kuulla minua, elämän kulkuria,
omalla tiellään kulkevaa,
menneet kaikki unohtavaa.

Haluaisit saada varmuuden jostain,
oisitko onnellinen, jos päätät näin ja lähdet,
loistavatko taivaallasi kirkkaana tähdet sua ohjaten
ja matkaasi kantaen,

tai jos jäät,
kolisevatko sisäiset jäät elossa, miss' tunteet on kuolleet,
molemmat kuin tyhjää nuolleet,
kaksi rinnakkain pystyyn kuolleet.

Toivot, että muuttuis' tilanne,
elää saisit rakkautta,
kokea taas elämän kauneutta,
herkkyyttä tunteiden väriseväin,
silmien säihkyväin.

Toivot, ett' muuttuisi nykyinen tapasi elää,
ett' rakkaus rinnalla toisen niin uudistuisi,
elämä turvallinen viel' uudelleen rakkaudeksi muuttuisi.

Rakkaudeksi, ...niin,

vaan mitä se on,
se humahdusko ihastuksen,
se hulluksi tekevä kaunis tunne, miss' voimat kuin loppumattomat,
miss' pilvetön taivas ja aurinko vain,
ois joka päivä seuranain.

Sekin rakkaus aisoihinsa asettuu,
tai sitten tulee uusi,
jokin sisälläsi taas onnesta huusi:
"Uudelleen, uudelleen, tää sama tunne,
kaikki kaunis minulle."

Siinä lie vaihtoehdot selkeimmät,
vanha väsynyt elämä,
ja uusi, miss' rakkauden tunteilla osa tärkeä,

vaan voihan olla myös kolmas tie,
se joka yksinäisyyden kivikkoihin rämpimään vie,
tai muuten vain elämä muuttuu,
jokin yllätys elon kulkuun puuttuu,

alkaa vaikk' kasvattaa sinua uuden kautta,
koko elämälle suunta uus',
arvaamaton tulevaisuus.

Täss' kynnyksell' nyt katselet,
toisella puolella mennyt parkuva,
toisella uusi, jota katsot nyt arkana.

Kuka sanoisi, että se uusi ois loistava valinta,
kuka vahvistaisi vanhaan,
ett' se ois kuitenkin oikeaan elämään kantava.

Kuka sanoisi, mene,
tai sanoisi, siihen jää,
kuka vois' asian puolestasi päättää?

Katsot minua, elämän kulkuria,
joka kohta hukannut kaiken,
kaiken entisen kadottanut,

joka elänyt uuden,
elon ihanan saavuttanut,
siinä onneen kasvanut,
väliin kuollut ja elämän julmuutta maistanut,
uuteen elämään valmistunut kaiken kautta,

vaan miten on,
...oisko lie suositeltava tämä omani tie,
jokaisella kun tie omalla tavallaan vie.

Ei elämällä ole malleja, vaikk' samoin kuin kulkisikin,
elämän tahto tulee toisin julki,
jäljestä päin sen vasta näki,
miten se oikein todella kulki.

Ja viel', jos sanon sanasen,
se pian ohjaa sinua,
jos vaikka uskot minua,
luulet minun tulevia näkevän,
sinua kuin päiviisi käskevän.

Minä tiedän, miten kova on tiedon sana,
sanoa: "Näin se menee, et sille mitään voi,
ota vain vastaan, minkä kohtalo soi".

Kuinka vaikea onkaan siitä ohi päästä ja nähdä,
toinenkin vaihtoehto olla vois,
se kun sanalla tietävällä otettiin edestäsi pois.

Jos lupaa hyvää, onko totta kans'.
Jos lupaa huonoa,
se jo edeltä sua masentaa.
Elämä elettävä ois pian otettu sinulta pois,
vaikk' niin paljon nähtävää ennen päätöstä ois.

Tuntea sisällään elon varmuus,
punnita, katsoa,
laskea voimia, tulevaa arvata,
sen mukaan kynnyksellä asiat ratkoa.

Katso ees, katso taa,
tässä hetkessä kaikki kohtaa.

Ei kynnyksellä kauaa seistä voi,
ovest' käytävä eteenpäin, ei palata vanhaan voi,
vaan vaihtoehdon jo kolmannen tää kirjoitus eteen toi,

avautuu eteesi nyt kaksi tietä,
toinen on vanhaa, sitä mukanasi kanna ja vahvistu vain,
toinen on uuden,
toisenlaisen tulevaisuuden tie,
etkä pitkälle näe, minne se vie,

et kauas sitä toistakaan,
sitä, mikä nyt sydäntäsi rasittaa,
et sitäkään, miksi se muuttuu,
mitä kaikkea sillä on, ja mitä siltä puuttuu,

mutta sillä toisella kaikki kerralla muuttuu,
silläkin tiellä paljon puuttuu.

-harri

--- 

01.02.2008
Miten meidän oikein käy

Pitäisikö jo taas Welholta kysellä,
vaiko sulilta suloisilta udella,
miten on tää maa,
joka tänään niin raskaasti huokaa,

miten taloutta laman uhka,
miten luontoa kylmyys, kuumuus,
tuulet ja tuhka,

miten meidän oikein käy,
meidän pienten ihmisten,
vaikk' viisautta jo on, ei hallita voi aikoja, ei suuntia,
sattumako kaiken taas eteen toi.

-Ei sattuman satoa, vaan ihmisten omaa tahtoa,
ahneus takana laman aaltojen,
itsekkyys ilman kehityksen,
...mutta se on vain ihmistä,
inhimillistä ihmistä.

Nyt kysyttäisiinkin jo taas,
miten ois rauha maass',
onko tahtoa tasata kaikki,
onko halua omastaan jakaa,
kun oma napa ihmistä ain ajaa takaa,

kun vaikeuksienkin kynnyksellä ain enemmän on saatava,
kaikkea vain parannettava,
enemmän ja enemmän vain haalittava,
ja jo saavutettua vaalittava.

Miten siitä pois,
ett' kaikilla helpompi ois,
miten siitä pois,
ett' hyvää kaikille olla vois.

Suureksi kaikki jo käynyt,
suuntaa kuin mahdoton muuttaa,
raha vain muuttaa suuntaa,

vaan sekin vääräksi käy,
ei sen tien päässä onnea näy,
enemmän vain ottaa niiltä, joilla viel' vähemmän on,
ratkaisu kuin mahdoton.

Vaan löytymättä on viel'
yks' ratkaisu täll' tuntemattomalla tiell',
sen kun löytää, keksii ihminen,
helpotus inhimillinen,

se muuttaa,
vaikuttaa uutta suuntaa,
vaikka joku jo siitäkin itselleen kahmii,
ylenpalttisuutta ahmii,

vaan kuitenkin, se rauhaa ja lepoa tuo,
onnellisuutta ihmiselle suo.

Ei ratkaisu ole vaikea,
se on vain ratkaistava,
joukossanne on jo osaava,
hän piankin saa sulkansa,
mi kantaa matkassaan kuin aarretta,
pienen pientä ajatusta, mikä suureksi kasvaa ja vahvistuu,
köyhä ja heikkokin ravittuu,
ja kaikki vihdoin onnistuu.

-harri

--- 

01.02.2008
Huutojen jälkeen

Yksinäisen onnea hiljaista,
musiikkia,
nuotteja,
kauniita sanoja, joita sormeni piirtävät,
rauhoittuneista ajatuksista eteeni siirtävät.

Kuinka kuolivat kaikki,
kuinka kuolivat sanani hellät ja lempeät,
kuinka kosketukseni kylmeni sanoista julmista,
silmistä kiivaista, salamoivista,
huudoista luihin asti ulottuvista.

Kuinka kylmeni hellä henki,
katosi kauneus sanojen maan,
...sulat jo ylläni huokaamaan:

"Kuinka pääsisimme läpi tuon muurin,
kiireen ja huolien värisevän muurin,
kuinka kuulisi meitä tuo herkkä ja hento,
ois sanoja, ois sanoja niin paljon,
ja niiden vapaa lento."

...ja alla mun suloinen uskollisein,
hän huokaa kantaen,
minulle kaiken antaen ajattelee lämmöllä minua:
"Kaikesta huolimatta ja kaikki huomioiden - rakastan sinua."

-harri

--- 

24.01.2008
Talven syli helläksi käy

Talven syli helläksi käy,
ei lunta näy vaikk' tuulet tuivertaa,
ilma kosteaa,
vettä sataa.

Talven syli helläksi käy,
ei muistojen talvea näy,
maailma muuttunut,
valkeus pian unohtunut,
humisevat puuskat katuja kuivattaa.

Talven sylikö helläksi?

Kaks' tuntia kulua ehti,
kun huokailin hellyyttä talven,
hurjistuvan tuulen kuulen,

alkoi ikkunat väristä,
viimata kaduilla talojen väleissä,
alkoi luminen tuisku,
muuttui ilma myrskyisäksi,
valkeaksi sakeaksi,
lunta tuiskuvaksi.

Kuulitko huokaukseni, sinä ilmojen herra,
kuulitko kuinka ivasin iloisista muistoista,
jäätyneistä järvistä ja rannoista,
lumisista puistoista,
lasten riemullisista huudoista.

Sa kuulitko sen,
aamuisen masentuneen huokauksen,
kun tuulet toit,
toit myrskyn kohta lävitse näkymättömän,
toit talven, toit jään,
toit kerralla kaivatun talvisen sään.

-harri

--- 

29.01.2008
Unelman ratsu

Ooi, tään kuvan löysin mä sattumalta,
koneeni uumenista, kun kuvia kirjaani hain,
upean motskarin eteeni sain.

Sen kuvasin kerran aamulla,
olin töihin matkalla,
siin' seisoi äkkiä edessäin,
menopeli,
unelman mielessäni näin.

Kunpa viel' kerran saisin..
polkaista käyniin,
tarttua sarviin tukeviin,
satulaan istua nahkaisiin,
tuntea hyrinän pyllyni alla,
vapauden tuulet iholla kaikkialla,

huumaantua kuin kiihtyisi kehoni vauhtiin hurjaan,
aistia luonnon läheisyys kauniina kesäisenä aamuna,
hiljaisena sunnuntaina,
matkata jonnekin, ...jonnekin vain,
voiman tunne ranteessain.

Niin, unelmako jostain nuoruudesta mi kesken jäi,
liianko aikaisin autoon,
kun haave ratsusta kytemään jäi.

-harri

--- 

28.01.2008
Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa laukes' mun lauluni aamuisessa pöydässä,
kahvikupposen ääressä,
hiljaisten äänien maassa, jota kurkkia hetkisen sain,
uudet äänet olivat ilonain,
minua siteistäni vapauttain...

Ainako oltava keskellä toisten,
keskellä tapahtumain ja elon hetkien,
seass' ihmisten kasvaa sanojen lailla,
noukkia liitävät silmin ja korvin,
käsin herkin tuntea,
koko keholla kuulla,
oikeaksi elämäksi luulla ja uskoa,
nää kaukaisia ovat sanoja.

Sanat syntyvät sateen lailla,
synnyttää suurempi mi ilmat säätää,
sanojen sateenkin päättää,
katsoo paikan miss' tarvetta kastella,
pisaroina ripsutella,
tai jos oikein on kuivana maa,
sadetta rankkaa ropsuttaa
ihmisten kuulla ja kastua,
uuteen päivään virkistyneenä astua.

Maata on kuivaa, maata on märkää,
maata on sanoja kaipaavaa,
sanojen voimalla,
hengellä,
värinällä,
vaikka ihan pienen pienellä hyrinällä,
hoitaa voi sielua sisäistä, herkkää,
koskettaa kaukaista ihmistä,
joka niin monenlaista elämässä pelkää.

-harri

--- 

28.01.2008
Kaukaiset äänet

Kuljen maissa,
kuljen avaruuksissa,
kuljen äänien ulottuvuuksissa,

kuljen mieleni sisällä,
kuljen ulkona ulkoisissa,
kuljen maailmoissa muissa,
musiikissa,
äänissä,
värähtelyissä,
elämän syvissä äänissä, joita kuulla en voi,
jotka elämän synnyn soi.

Soi ääniä avaruus,
soi ääniä maa,
soi ääniä ajatus, tunteet,
sydän rakastaa,

vaan ääni kaukainen kaukaiseksi jää,
se kaukana häämöttää,
ihmistä väräyttää.

Äänet avaruuden,
sen voimat näkymättömät,
planeetat, tähdet,
suuruudet käsittämättömät,
ne värähdyksensä antavat,
ihmisen elossa kantavat,
vaikuttavat ain aikain alusta saakka
kaukaiseen tulevaan.

Ääni min kuulet,
sen todeksi luulet,
vaikk' kaukana takana äänien 
lepää äärettömyys,
värähdys, mi alkuna kaikelle, piilossa makaa,
sitä salaisuutta ihminen pieni ain ajaa takaa.

Pienen äänen,
pienen värin, värähdyksen, jostain vain saavuttaa,
suuruutta etsii ja rakastaa,
pienestäkin löydöstä havahtaa.

-harri

--- 

28.01.2008
Äänien arvoitus

Piirtelin, katselin, kuuntelin,
...ihmettelin,
äänien maita maistelin.

Kaukainen maa, lähellä kulkeva,
kaikkeen vaikuttava, syliinsä sulkeva.

Musiikki, sana äänille, ihmisen antama,
väri ja värähdys, kaikkeen vaikuttava,
lepoa antava.

Ihminen pilaa, vaan osaa myös käyttää,
muuttaa rahaksi ja taskunsa täyttää,
vaikk' kauneus äänien ilmainen lie,
löytäen rauhan, se lepohon vie,
oikea ääni on onnen tie.

-harri

--- 

28.01.2008
Äänessä on aina liike mukana

...se liikuttaa,
rauhattomuutta kasvattaa.

Vaikk' ääni kaunoinen,
sisään ihmisen tunkeutuen,

siks' katsottava tarkoin on äänien maata,
kuunneltava, katsottava taivaita, miss' rauha on,
...sävel rauhan loppumaton.

-harri

--- 

27.01.2008
Rumuuden ääni

Vaikk' ääni kuin ois kaunoinen,
sois' heleämmin kuin taivainen himmel',
ain suurempi ääni on särkevä sen,
suurempi, ...ääni rumuuden.

Ei heleä voita voimaa sen,
vaikk' oiskin se ääni iäinen.

Maailma, katsos, maailma on sellainen,
siell' ihminen takana äänien.

Vaan miss' luonto itse äänensä antaa,
pauhut ja paukkeet, räjähteet,
ei niille pärjää ihmiset.

Mutt' kuitenkin,
oi huokaa, sa ihminen pienoinen,
maailman synnyn sävelen
suuruus on iki-iäinen.

-harri

---