Miehistä menoa / Jumppamiehet

                     

< piiras etusivulle 

 

25.11.2015

Jumppa on ohi

Hei Tarja - ja Keravan Koukut!

Rakkaat ystävät siellä
mun menneen elämän
minä näen nyt
sen menneen päättyvän

ja uuden sijaan astuneen
täällä "maalla", kaukana
vaik' ei kuitenkaan niin kovin kaukana
- vain ajatuksissa
ja menneessä ajassa.

Aika ajaa aina monien asioitten yli
minun jumppani siellä
on oikeasti ohi

ja uusi on sijaan tullut
kuntoilut täällä;
   kuntosalit
      vesijuoksu ja -jumppa
         tanssin ihana hurma
- nuo kaikki ovat
mun menneeni surma

ja rakennan nyt uutta uusin voimin
uusin sisäkaluin sydämen
uusin ajatuksin
ja voimin sisäisin.

On siis vain osattava
päästää menneistä irti
ja olla vanhasta vapaa
- ja vapaa
ain uusia elon kauniita hetkiä tapaa.

Joten, ystävät arvokkaat …

ei ystävyyttä poista mikään
ei menneitten yhteisiä kokemuksia
upeita muistoja
- ne tallessa kaikki on
niitä joskus hellin.

Ja terveys…
niin, sen olen nyt takaisin saanut;
elämä muuttanut
minut vaivoistani vapauttanut
ja rakennan nyt uutta silläkin saralla

olen kuin uudella radalla
ja kotisivullani nähdä voi
mitä kaikkea tämä uusi
mun eteeni toi.

Hyvää elämää teille kaikille siellä
- ja itselleni myös.

Kukin olkoon omassaan uskollinen
ja tee hyvin… sun elosi työs.

Kiittäen ihanasta yhteisestä matkasta
Tarjaa
ja kaikkia upeita Koukkuja.

Vaan, oltiin me kovia! - Olkaa vieläkin!

-Harri

  *

  

  

06.04.2015

(Tämä runo, ja jokin muukin vielä, silloin illassamme 
lukematta jäi. Jokin ennekö edellä käi.)

Hommat on tehty, mutta…

-Se on hyvä juttu! huusit sinä Hannu
kun vähän arkaillen kerroin tulevista tapahtumistani
sydämen alueen leikkauksesta
ja kaikesta, mitä siihen liittyy.

Vaik' se viel' hämärässä olikin
kuukauden päässä siitä
kun elettiin edellistä saunaa
ja iltaa, joss' kuin mikään ei riitä.

Mukana keikuin silloin
- ja mukana keikun taas.

Hommat on tehty - onnistuneesti
ja taas on rauha maass'.

Vain selän vaiva enää kiusana
vaik' hetken jo olikin poissa
antoi mennä ja riekkua
muutaman kuukauden ennen leikkausta
ja pari viel' jälkeenkin sen
sit palasi taas hiipien.

Minä tiedän sen syyn
kas, selän vaivat monesti henkisiä lie
jokin elossa painaa
tai jokin väärä asia sinua vie.

Mutta, se hoituu taas
kun elämä suuntansa näyttää
tulevien odotukset ja haaveet täyttää

sillä, oi, tehtävää viel' paljon on
matka edessä kuin loputon
- vaikka… kaikella aina myös loppunsa on.

Sanoillakin
runoillakin
vaik' saattavat ne elää edemmäs
kuin on tää runoilijan tie.

Elämä… taas vie.

-

Tai, viel' jatkettava on tuosta;
on se elämä vienyt ennenkin
kaiken on eteen tuonut
hyvät, ja ihanat
ja risukotkin suonut.

Siihen on vain luotettava
ett' ikään kuin jokin suurempi
on täss' koko ajan turvana
- ja järjestelee kaikkea tuoss' taustalla.

Sanoisinko, niin
ett' meillä itse kullakin
on rinnalla aina ystävä parahin

joka siipeinsä kärjillä
käsillänsä
ohjailee, kuin määräilee
että: -Tuonne, tuonne! on hyvä mennä sun.

Tämä ihmeellinen elämä
on osani mun.

  *

 

 

12.12.2014

Koukut joulusaunassa 12.12.2014

Ja kyllä me taas naurettiin
ja lauteilla tiernapoikia laulettiin
puheita pidettiin
ja vähän toisiamme kehuttiin

muisteltiin mukavia yhteisiä hetkiä
ja ikimuistoisia esiintymisretkiä.
- Ne nyt vähän hiipuneet on.

Minä runoillani
tällä kertaa vähän vakavammilla
runoilijan tietä ja tulevia kuvasin
- ehkä jonkun mielen hetkeksi pysäytin.

Ja runot kulkivat näin:

 

11.12.2014

Kun mietin mitä teen
kun joudun lukemaan niin hurjan jutun
ja kertomaan, mihin oikein meen.

Toivoin, ett' jotain iloistakin sanoa vois
mi vaik' hymyt hetkeksi huulille tois.

Ja sitten, koneen ääressä, putkelle suoraan
latasin teille tämän
- meidän yhteisen elämän: Siis…

Yhteistä

Iloa menneistä
  muistoista
    kuvista

yhteisistä hetkistä
  matkoista
    esillä oloista, parketeista
laivamatkoista, vesipaljuista
  savusaunoista

myös joistain vakavista
sillä sattuuhan niitäkin miesten matkalle
… yhtä yhdelle
toiselle toista.

Ja sitten on palattu
miehekkäästi halattu ja
joku vitsi murjastu huilaavan hetkestä
… vaik' vähän rankemmasta retkestä.
 

On saunottu vuos'kymmen jo
laulettu lauteilla tiernapoikia
joulu- ja kevätlauluja
puhuttu miesten juttuja
… jotkut ihan hulluja

ja sitten iltapalalle
kehuille, ja maljoille
Tarjan kiitoksille
ja vuoden jumppari -patsaalle

ja Esan ihan ufoille
- ja Harrin runoille.
 

Perinteitä, ystävät, perinteitä.
Meillä niitä on.
Ja Tarjankin elo ilman meitä koukku-miehiä
ois aika onneton.

Meillä mahtava äitivääpeli on!
 

Ja nyt … tässä taas yhden kerran.

Kait' laulettiin taaskin hetken verran
ja muisteltiin pallojen pyörittelyä
- niitten isojen…

niistä pikkusista emme puhu - nyt
vaan ehkäpä nekin on koluttu
ennen kuin ilta on päättynyt

kas, kyllä miehetkin puhuu
ja toisilleen avautuu.
 

Ja yhteiset yhdistää:
  jumpat
    nää saunat
      laulut
- yllättävät elon kauhut, onhan niitäkin.
Jollakin ain' hetki, elo viiltävin.

Mutta, rinnalle löytyy aina yksi
johon raskas kokemus tulee yhdistetyksi.

Ja sykkivi yhteinen sydän viel' syvemmin...

Oi, pojat !
Jumpataan taas keväällä viel hyvemmin.
 

Vaik' en ittestäni tiedä vieläkään
mihin runoilijaa täss' kaikessa elon tuoksinnassa
oikein viedään.

  *

 

 

11.12.2014

Ennen ja jälkeen

Elämä jakautuu ain' ennen ja jälkeen:

on lapsuus
   ennen aikuisuutta
aikuisuus
   ennen vanhuutta
vanhuus
   ennen kuolemaa

kuolema
   ennen tulevaa
elämä
   ennen unelmaa
… ja jopa elämä
ennen syntymää.

Ajatus ihmisen pysäyttää.
 

Onko aina
jotain ennen seuraavaa?

On aikaa
ennen Kristusta
ja jälkeen sen
suuren muutoksen.

Näin on itse kullakin
elon jaksoja ennen ja jälkeen
milloin minkäkin vaiheen.

Samoin on myös runoilijan:
  mitä oli ennen alkua
    mitä oli ennen suunnan muutosta
      mitä oli ennen kuuluisuutta
ja mitä jälkeen sen…

- sitä täss' nyt mietiskelen

ja muistelen…
mitä oli ennen runoilijan kuolemaa
mitä onkaan jälkeen sen
uuden syntymisen?

Mitä ennen lopullista kuolemaa
mitä jälkeen sen?

Näitä hetkiä nyt … elelen.

Ajattelen…
millainen… on ajallinen kuolema
millainen lopullinen
sillä niilläkin on
tuo ennen ja jälkeen.

Nyt on edessä… se ajallinen
- olen tässä nyt runollinen:

Kuolema ajallinen
olla hetken poissa
jossain maailmoissa, joissa…

- ehkä unien maissa
intuitioiden kartanoissa
sanojen, taiteilijoiden ulottumissa
musiikin purojen lähteillä
… ehkä tulevien viheriöillä niityillä.

Minä käyn siellä.

Minä pääsen! voisin jo kuin huokaista
malttamattomanako huokailla
kuin odotuksen huumalla:
-Oi, mitä se onkaan?
Kai minä taas palaan.

Ja uutena maailmaa halaan
ja mukanani jotain sellaista
mitä täällä ei nähdä voi
- ehkä uudet laulut mielessäni soi.
 

Niin, ystäväin,
minä lähden tuolle matkalle
kuin kuoleman takaiselle
  kurkistamaan
    katsomaan
      noutamaan
        kokemaan
jotain runoilijan uutta
- ja sitten minä palaan
ja jatkan matkaa.
 

Kuin runoilijan viimeinen portti
- ennen sitä viimeistä.

Vaik' mistä minä tiedän
onko se viimeinenkään viel' viimeinen.
Josko sekin todellisuudessa
vaik' kaiken uuden alku - ensimmäinen.

Jospa tuohon kaikkeen
saan matkallani vastauksen
ja sen tänne aikaan muistiin kirjailen
ja uusia näköaloja ihailen.
 

Vaikka,
kyllähän minä runoilijana jo tiedän tuon kaiken
olen kirjoittanut ne jo ennakkoon.

Aamuvarhaisilla kulkenut
tulevien polkuja eteeni avannut
muistiin kirjannut.

Nyt vain… elän todeksi sen
min aamuöisin kirjaillen
ja… toivottavasti ihailen: -Se totta on! Se totta on!

Minä todeksi elän
yhden elämän kohtalon.

- Oman elämäni kohtalon.

  *

 

 

 11.09.2014

Outo tie

Minä kirjoitin kerran…

     -Oi, miksi minä kirjoitin!
 

Minä kirjoitin kerran
ett': "astia on puhdistettava
ennen kuin siihen voi laskea
mitään uutta."

Tuon kirjoitin muuttaessani tänne (Toijalaan)
  uuteen kotiin
    uusiin maisemiin
      uusiin tehtäviin
jota varten kaikki tää vaiva
- elon muutoksien vaiva.

Niin, minä kirjoitin
ett' astia oi puhdistettava jotain uutta varten
uutta tehtävää varten

sitä varten
miks' elämään ylimalkaan tullut oon
miks' kasvanut tänne kuin kohtaloon.

Vaan, en ymmärtänyt
mitä kaikkea nuo pari sanaa on tarkoittava
- "astia puhdistettava".

Se on siis puhdistettava
  uuteen kunnostettava
    vanhat pois kaavittava
ettei uuteen tulisi vanhasta makua.

Apua!

Oikein kaavittava
raavittava
ett' astiasta tulis puhdasta.
 

Ja sitä kaikkea
olen nyt saanut kokea jo toista vuotta
kun, kuin tyhjästä tuli ylleni vaivoja
joiden tarkoituksena on putsata
ja valmistaa astia
sitä jotain uutta varten

ett' oisin ymmärtäväinen
ja herkkä
ett' soisin viel' kauniimmin
viel' puhtaammin

uusin mielin
ja uusin kielin.

Ja ett' tulevassa
viel' kestäisin sen
mit' varten täällä taistelen
eteen sanojen
ja sanojen tehtävien.

Näin minua voi ymmärtää
- runoilijaa
ja sen tietä
ja kaikkea tätä
mitä varten mä kärsinyt oon
ja mitä varten
viel' kuljen kuin kohtaloon

jossa sammuu hetkeksi runoilijan sydän
uudistetaan aukko, miss' virtaavi veri
vaihdetaan putki, mi elossa kärsinyt
ja aukaistaan
mi estää elinvoiman kulkua
mi pian vois vaikuttaa sulkua.
 

Täss' rakennetaan uutta
ja kunnostetaan vanhaa

ett' jaksais, raukka
viel' jatkaa matkaa
ja tehdä sen tehtävän
mit' varten täällä nyt elelen;

varten sanojen
ja sanojen parantavien voimien

varten tarkoituksen
mi mun osani on
- toteutan kuin elon kohtalon.

Sen, mi minulle lähteissä annettu on.

  *

 

 

12.06.2014

Koukut kevätsaunassa 09.05.2014

Hei upeat Keravan Koukut. Ja kiitos kivasta sauna- ja iltaseurasta 9.5.2014

Minä lupasin… ja suuri päivä.

Niin, minä lupasin lähettää sen, mitä saunaillassa teille luin. Sen kaiken laitan tuonne alas kirjeen loppuun.

Mutta se suuri asia, siis suuri minulle, on se, että saunassa mainitsemani kirja on nyt valmis ja saatavana netissä ilmaisena jakeluna.

Toivon, että teillä löytyy kesän vaikka jonain sateisena päivänä hetkinen aikaa tutustua emeritus-jumpparin nykyiseen elämään "Taikurin taivaassa". Ja miten kaikki kasvoi ja tapahtui. Miten tänne jouduin, ja miten kaikki täällä alkoi.

Ja vielä, mikä jännittävintä koko jutussa on se, että kirjassa luvattu toipuminen selkäni kivusta tapahtuisi kirjan valmistumisen myötä. Ja todellakin, tänä aamuna on kivut poissa, jos vaikka pakaroissa kävellessä saattaakin tuntua vielä ihan pientä menneen kaikua.

Joten, syytä iloon on taas: kirja ja terveys.

Kirja löytyy osoitteesta www.piiras.com/e-kirjat

Ja sitten ne saunaillan tarinat:

Kun jo perinteeksi on kuulunut, että sen Esan pariminuuttisen (lue lähes puolituntisen) alustuksen jälkeen minulla on runon paikka, niin tällä kertaa se olikin vaikea tehtävä, kun runoja oli niin paljon. Johtuen tuosta kirjasta. Jotain elämäni tuulahdusta halusin teille tuoda, ja kun aineiston täällä lähteissä keräsin, tuli siitä viisi A4:sta. Kauheeta! minä ajattelin, miten tuosta nyt poimin ne oikeat ja osuvat.

Vaan, ei hätää. Tulomatkalla Hyvinkään ABC:n vessassa alkoivat sanat kurkkia mielessäni. Pika pikaa autolle, kynä käteen ja kirjoittamaan. Siitä syntyi tuo, jonka sitten teille luin. Annoin sille nyt tässä kirjoittaessa nimen "Jumankauta, kundit!"

Tuota ennen luin teille kolme runoa; Synnytys, Rakkaus suuri ja Piukat pakarat.

Nyt tässä alla nuo kaikki neljä. Loput, jotka matkassani olivat, ovat kirjassani luettavina.

Hyvää kesää kaikille, ja pidetään yhteyttä. Katsotaan, mihin asti emerituksen kunto nyt nousee. Joskusko jopa salille asti.

Terveisin

-harri

- - -

 

Siis, näin se runohetki runojen osalta kulki.

Synnytys

Minun Akaalle naitettiin
Toijalan reunaan istutettiin
"Taikurin taivaalle"
korkean talon katolle katsomaan
hämäläistä maisemaa.

Tänne kasvamaan
uutta luomaan.
Synnyttämään kuin elämän tarina
joll' ei oo vertoa.

Tää on laulu miehestä
jok' synnytti sanoja
ja joka synnytyskipuja tunsi

- syntyi elämä uusi.

Mieskin voi siis synnyttää
sisällään kasvattaa uutta elämää.

Ja kun tätä nyt kirjoitan
on poltot jo kovat;
selän kipu ankara
- jo pian tarvitsen epiduraalia.
 

Pää näkyy jo!

Aukko auennut
päälaki pilkottaa
ja kohta - pian - parahtaa
tää salassa kasvanut maailma.

Ja tässä kapaloin mä tulokkaan.
Kansiin laitan kasvamaan ja maailman tuuliin.
…

Tuo runo vielä jatkuu, ja loppuosa on kirjassa.

  *

 
 

Rakkaus suuri

Minä tiedän, ett' kaivattais kuulla rakkautta
sen ihastuksen ihanuutta
mi rakkaudeksi kutsutaan
punaposkista kuin hulluutta
mi maailmaa muuttaa

… ja elämä ain' muuttaa suuntaa
kun tehdään tekoja mielettömiä
kun luvataan suuruuksia
pitämättömiä lupauksia

ihania alkuja
eron taisteluja
kuin hulluutta suuntiinsa
- elämän suuria muutoksia.

Niin, tuostako kirjoittaa
- tuosta alusta
sillä, kuka nyt lopusta lukea tahtoisi
elämän surullisista kohtaloista.

Nuo ovat vain hetkiä elämän
- tulevat ja menevät
sotkevat elämät.

Mutt' arki
elo kaikkineen;
tulo maailmaan ja lähtö täältä
ja se kaikki, mi on siinä välissä
- sillä on merkitystä.

Sillä, miten elät
  kasvat
    kukoistat
mihin turvaat
  mitä harrastat
mitä, ja miten työtäsi teet
- ovatko elon päiväsi terveet.

Ja, jos kaikki ei mene
kuten mennä tulisi
kun kärsivä kärsi
itki, ja yötänsä ulisi
- miten silloin elää tulisi
ett' palautuisi arki turvaisa
elo antoisa, rauhaisa.

Tuosta minä kirjoittaa tahdon
elämästä kaikkineen;
  iloineen
    suruineen
      raskauksineen
tapoine, tottumuksineen

ett' elämä
ois elämisen arvoista;
miten karttaa karikot
miten väistää vaivat, varikot
ennenaikaiset kuolot ja turhat surut
- miten oikein nauttia
elon pienet ilojen murut.

Kaikesta! Oi, kaikesta!
minä kirjoittaa tahdon
… kirjoittaa kuin auki elämän
sen näkyvän ja salaisen
näkyväisen takaisen.

Sillä, siellä on myös ihminen
niin moniulotteinen
eikä elo tää
mi vain on näkyvää
ole lainkaan se
mi on kaiken tavoite.

Tuosta kaikesta
en yksin rakkaudesta
minä kirjoittaa tahdon.

Vaan, … eikös tuo kaikki juuri
ole se rakkaus suuri.

  *


Kivusta kiitokseksi

…eeiku! Piukat pakarat

Jos jotenkin
mä hyödyntää voisin
tään vaivan, kivun
jonka jo poistuvan soisin;
pakarat särkevät
kävellessä puristavat
jalkoihin säteilevät.

Se selästä lähti
kipeästä
jostain viasta vanhasta, kalvavasta

nyt pakaroihin ajettu kuin viimeiseen nurkkaan

… ja kätteni töitä kurkkaan.

Onhan vaivasta siunausta;
runoja ja tarinoita
monenlaisia marinoita
juoksuja luokse ihmisten auttavain
- minä ymmärrystä kaikilta sain.

Vaan vaiva;
kipeä selkä ja piukka pakara
ei tahdo lannistua…

laantua ennen kuin
ahjon huokailut kirjaksi puin.

Sitten,
oi, sitten … minä vaivoistani vapauduin.

  *

 

 

09.05.2014
(Tulomatkalla Krapille
Hyvinkään ABC:n vessassa tämä alkoi)

Jumankauta, kundit!

Ei ole ihmisen kädessä tää terveys,
sairaus.

Ei voi itse hän siihen vaikuttaa;
   ei hyvää
      eikä pahaa.

Kas, vaik' kuinka ois hän vauhdikas
ja väärin elelis
paheiden lankoja vetelis
… niin, terve kuin pukki!
vaik' hetkin hullusta menostaan ihan puhki.

Ja sit' toinen;
  tutkii kaiken
    tarkoin mittailee
      synnyt syvät selvittelee
varoo tekemästä mitään pahaa
… ei ees riskeeraa rahaa

ja kaik' vaivat häll' päällänsä on!

 

Jumankauta, kundit!

Pullot pöytään ja laulut raikumaan!
Mahat täyteen ja kaikesta onnea onkimaan!
Eletään kuin viimeistä päivää!

Ei elossa huolen häivää.

Eikä vaivaa mikään.
Ei kolota paikat.
Ja jos nyt jotain tulla sattuisikin
onhan täss' eletty vähän hienommin.

Eikä se vaiva elosta tullut
ei kovasta menosta
vaan, kuin jostain taivaasta
kohtalon kurjasta ivasta.

… Tais' olla kateellinen se
elosta nauttivan ilosta.

-Hmmm…

  *

 

 

13.12.2013

Koukut joulusaunassa

(Tuusulan Krapissa, illallinen Järvenpään Huilissa)
 

12.12.2013

Villahame heilahtaa ja jumpan rytmi soi

Tuo mielikuva varmaan heti minut teille mieliin toi.

Ensin siis se hauska runo - jos mahdollista
mutta hyvässä tunnelmassa
tutussa, turvallisessa seurassa
voi irrotella pikkuisen
- olenhan joukossa ystävien.

Siis, minä muistin teitä
vaik' kuljemme nyt eri teitä;
minä kaukana jossain polkuja uusia
.. ja te vaan reenaatte täällä - jalat hetkin kuin muusia.
 

… Niin, minä muistin teitä.
Kolme ekaa perjantaita
katsoin aina kelloa;

   -kohta ne alkaa, ovat pukukopissa jo
   -nyt ne just aloittivat, tahdissa siel' marssivat
   -höh, no nyt ne jo lopetti… pianpas se taas meni.

Kolme kertaa teidät muistin - sitten unohdin
Elämä muulla täyttyi.

Ja tuo selkä,
sen jo tutuksi tullut kipu
se minua jarrutti, ettei ees ollut intoa
lähteä salille ja jumpata.

Kerran kokeilin … ohimennen, kun ikävä tuli
ja liikuin siellä, tutuilla teillä.
Tervehtiä päätin yllättäin.

Villahame päällä hyppelin
ja koukkuja touhuillani nauratin.



Jumppavehkeet nääs Toijalassa
huokailevat ikävissään kassissa.

Mut' häveliäs vähän olla piti
kun se hamonen oli niin pieni
Alkkarit vaan vilahteli … ja Tarjakin oli niin liki.
… Mitä lie aatteli mun touhuistani.

Ehkä vaik' uuden esiintymisasun tulevia varten
jospa vielä joskus, komeat koukut
olette vaik' villahame-sankareita edess' kauniitten naisten.

Vaan, … ja huokaus..
Oltiin me pojat upeita - ja rohkeita silloin
kun tyttöjä viihdytimme monin illoin.

  *

 

 

Oma keho anturi

Oma keho anturi
olevia tutkivi
sillä elää, kokea
elon tiet oppia;
   tuntea tuskat
     ilot, nautinnot
        nauttia elon ravinnot

ja kerää se itseensä
  tiedon
    taidon
      uskon aidon
kuin myös hyvän ja pahan
ja rahan vallan 
- salakavalan.

  *

 

 

09.12.2013

Elämä vie

Toisille vain ei sallita
pysyä paikalla.

Ja toisilla on osansa
olla paikalla.

Mut' sitä,
jota viedään paikast' paikkaan
sille aina uutta
elämän tutkimusta ja outoja teitä
… mut' jokin aina
yhdistää meitä.

Se on oppi elämän
kasvu ihmisen
kas, ei paikallaankaan olla paikallaan
kaikenlaista siinäkin joutuu kokemaan.

Mut' elämä vie monin tavoin;
   rakentaa syyn
      ongelman
         sairauden kavalan…
ehkä jonkun uuden ihmisen, mi mukanaan vie
- ja edessä jo uusi tie,

Ja sairaus
jokin ongelma
se uus' ihminenkin
on kuin suuntaviitta

se pysäyttää yhden tien ja toisaalle kuljettaa
elämä haluaa jotain uutta opettaa.

Ei uusia polkuja vain polkujen tähden
ei päämäärätön sen kulku lie
… sehän on aina uusi tie;
   uudet asiat
      uudet opit
         uudet ihmisetkin…
ja vanha taakse jää

- elämä hävittää

vaik' aina kuitenkin muistot jää
kaipuu mennyttä ystävää ja polkuja sen
mihin jostain edeltävästä tullen
NE silloin taakseen jättäen.

Näin kulkee elämä
paikast' paikkaan ja ajast' aikaan
ja ihmistä rakentaa ain' uusia varten
   ja ongelmat
      sairaudet
         pikku kivutkin
ovat kuin lahjoja onnetarten.

Niin… sen jälkeenpäin vast' ymmärtää
miten tapahtumat kaikki ol' tärkeää.

Ja viimeistään…
niin, silloin viimeistään ois paikallaan
kiittää elämää.

  *

 

 

10.05.2013

Koukut kevätsaunassa

Keravan koukut
taas ravintola Huilissa, Järvenpäässä. Mukava paikka - ja mukava ilta!

Oli iloista tunnelmaa, 
raikuvaa naurua, 
vitsejä vähän ilkisiä... poikain juttuja...
saunottiin
nahkojamme paljussa liottelimme
ja herkuttelimme
- olimme taas kuin enemmän tuttuja.

Koukku-patsas uuden kodin sai
se tuomarin valinnalla Pekille
uskolliselle ja uljaalle jumpparille.

Ja muista, Peki - näkyvälle paikalle!

Ja sitten... vähän myös haikeutta Harrin runosta.
Vaan, elämä kesken vielä.
 
 

Yhtenä yönä tään huokasin, kun Tarjaa muistelin...

Oi Tarja!

Oi Tarja!
    oi, Tarja
… mun sylissäin
pakenet
    huokaat
sua halatessain: - Olen ihan märkä!

Oi Tarja!
    oi, Tarja
… mun sylissäin
on tyttöjä ollut kuin kasapäin
ja moni viel' märempi
kuin sinä nyt
on syliini päätynyt.

  *
 
 

 

Tilinpäätös

Tään runon nimi on tilinpäätös
kuin elämän säädös
tahto… jonkin suuremman
minua kuljettavan.

Kehoni täynnä merkkejä
viidentoista vuoden ajalta
ja koko ranka kuntoinen
on kuin palkka jumppien.

Ja tälle ajalle… niin
on mahtunut:
  paljon askeleita
    hyppyjä
      taivutuksia
        nauruja
          taisteluita
esitysten vaivat ja riemut
… salin pikku pierut

ja muutamat kehon haavat elon taisteluista
ja kyynelistä kuivatuista
kuin sun (Tarja) olkaasi vasten

kas, raavaankin miehen sisällä
on mieli herkkä
kuin pienen lapsen.
 

Kaikella aikansa auringon alla
ja kaikella ain' paikkansa
  voimansa
    valtansa

ja tuo valta
mi suurempi on kuin minä nyt
on päättänyt:
-Toisaalle kulkee sun tiesi
vaik' kuinka ois ikävöivä mielesi.

Mut' muista:
-Ei ollut tää kaikki viel' tässä,
on vielä tapaamisia
myös tulevassa elämässä.

Siks' kiitän mä kaikesta
... tähänastisesta
ja itse kutakin sisälläni hellästi halaan
ja lupaan:

-Minä viel' palaan!

-harri

  *

 

 

14.12.2012

Keravan koukut
ravintola Huilissa, Järvenpäässä. Mukava paikka!

Ja paljon olikin taas puhetta, ja naurua - hyviä juttuja.
 

Jumppamiesten joulusaunarunot 

Täss' yötäni valvon
- on tiistai -
ja perjantaina taas joulusauna
jossa liotaan paljussa oikein porukalla.

Ja sitten ruokaillaan
ja vähän naukkaillaan
… ja Esa alustaa
sen "pariminuuttisen" pikku puheen
joka taas vartiksi valahtaa.

Arvoituksia asettelee virnuvin huulin
jotain mielenkiintoista faktaa taas kuulin.

Ja sit' muistuttaa taas
ett' "naisten tähden" tää kaikki kuntoilun vaiva
… naisten tähden. - HÖ!

! Itteni tähären
mää tän kaiken rehkin
ja ittelleni
ja omaksi parraakseni !

Hoituu kait se naisen vartti siin' sit' samalla
jos löytyy jostain tippa halua.

Kas, se on sellainen
tää miehen kalustus
ett' pitää olla
ees jonkinlainen innostus

sillä ilman sitä
ei auta kuntokaan
vaik' salilla kuinka rehkis
ja nostelis raskaita painojaan.

Ni!

  *

Ja myös eräänä joulukuun alun yönä jumppamiehille kirjoitin:

Elämässä pitää venytellä
muutoin lakkaa venymästä
paikat tärkeät…

…niin, ja kuin sieluni silmin katson taas Hannua, joka jo ajattelee omiaan ja pidättelee nauruaan…

ja minä tapailen Veikko Lavin laulua:

"Jokainen lihas on laulun arvoinen
jokainen lihas on tärkeä
jokainen lihas kestää hetken sen
min kohtalo on sille määräävä."

Siis… alusta:

Elämässä pitää venytellä
muutoin lakkaa venymästä
  paikat tärkeät…
    kiristyvät
      särkevät

liikkeet hidastuvat
keho koukistuu
matkan teko jo piankin loppuu.

Eimut' hetkinen… toi meidän nimi, hmmm… Keravan Koukut.

 

Ja sitten se tärkeä … lääke liikkuvalle:

Venytä!

Venytä lämmintä lihasta
sitten käytä ja jännitä
… ja taas venytä

ettei se mokoma jämähdä tiukkaan
ja ärsytä koko kehoa.

Siis,
lämmitä
    ja venytä
käytä
    ja jännitä

sit' venytä
    venytä
        venytä
ett' ois olo, meno, pehmeä
ja keho keveä.

 

Niin, ja luinhan minä koukuille myös pari otetta elämän suurista kysymyksistä vastauksista. Nämä luin:

Suuria kysymyksiä - suuria vastauksia 8

(Ystävistä, rakkaista ja vaikeista)

Niin...

Ja mistä sai hän ystävän
mi kantoi rinnalla osansa ystävän
ett' toinen ois ollut
saanut voimia olla se
millä tuoda tarkoitus elämälle.

Kuinka kohdatessa välkähti silmä
pomppasi sydän
kohtasi kuin kaukaisen ystävän
min tuntenut kuin aikojen alusta
- jotain käsittämätöntä rakkautta.

Ja tuli rinnalle toinen
jost' ei tuntenut mitään
mut' auttoi kuin huomaamattaan
ohjasi teitä tulevaan.

Toisesta kantaja matkalle
toisesta kurittaja
kasvattaja luonteelle.

Toinen niin ihana
ett' ajattelet: -Mistä ihmeestä sinä siihen!

Toinen 'perkele'
täys paska
elämä rinnallaan raskasta
- hyvä ettei kuolemaksi
ennenaikaiseksi.

Mut' ystävä auttoi
matkalla kantoi
muokkasi ja sitoi
sinua hioi

ett' tehtävä
mit' tulit sä varten
tulis hoidetuksi
rinnalla kuin onnetarten
tai enkelein.

Toisten kautta ja kanssa
minä tehtäväni perille vein.

ja...

(Kun katson taaksepäin)

Ja kun minäkin joskus
katson tietäni taaksepäin
miten paljon
minä matkallani tein ja näin.

Mitä kaikkea olinkaan monelle
miten tärkeä
vaikka kaikkea en juuri nyt ymmärrä.

Miten olin minä kohdallani silloin…
miten hermoilin illoin ja valvoin yöt
tein silloin eloni hetken tärkeät työt.

Miten syntyikään minusta monta
ja pian jo monta polvea
vaik' tullessa en aavistanut ett' ainuttakaan
auttaisin tulevaan.

Ja jälkeläisten joukko
ja yhteys toisiin
ei ois mahdollista ilman minua…

Muistele, ystävä rinnallain
tämä koskee myös sinua.

Näet, miten oletkaan ollut tärkeä
vaik' hetkin tuntui:
-"Eihän tässä elossa ole mitään järkeä!"

Oli siinä - se tehtävä!

 

Nuo ovat siis kaksi katkelmaa suuremmasta kokonaisuudesta "ihminen ja elämän tarkoitus" otsikolla "Suuria kysymyksiä - suuria vastauksia".
Jos tahdot, voit lukea tarinan kokonaisuudessaan tästä

Näillä mennään taas seuraavaan saunaan... ties missä.

  *

 

  

11.05.2012
(Kevätsaunaruno 11.05.2012)

Armoton jälleen mua aatteli
sähköpostilla saatteli sanoihin uusiin:

"Kuvaile jumppamiehen kultainen hetki, nuo kiihkeät viimeiset minuutit ennen tanssiesitystä. Tanssiesityksemme on kuin esileikki, jossa jokainen jumppamies haluaa olla mahtava halun nostaja ja tunnelman luoja. Onhan jumppamiehen puntissa kääärme.

Palaa ajatuksissasi Raumalle, työväentalon parvelle ja katso miten kukin jumppamies käytti tämän kultaisen hetken tanssiesitykseen keskittymiseen.

-Kuvaile siis jumppamiehen kultainen hetki;
   Tyynnytä kaipuuni palava
      Tukahduta kipuni lemmenlieska.
         Tanssithan minut vahaksi.

Yksi istuu, toinen makaa, kolmas askelia tapailee, neljäs kysyy kaverilta neuvoa, viides vain kävelee edestakaisin jne... jännityksen polttaessa rintaa kuin nuorukaisella ennen sitä ensimmäistä kertaa..."

 
Ja runoilija jo taas huokaa ett': -Mitä ihmettä!
 
Ja minä sanoja tapailin,
Rauman reissua muistelin
… ja sitten kirjoitin sen
siin' hengessä miss' matkaa mentiin
kun pastori Luttisen letkauksilla toisillemme naurettiin…

Mutta jotta, etten ihan hullulta…
alkuun pari runoa naisista, sillä…
näinhän Armoton aina muistuttaa: -Että naisten tähden… naisten tähden.

Joten, siis…

 

Miehen silmä - ja naisen kans

Kuule ystäväin, 
jos on miehen silmä vikkelä
tyttöjä katsella eestä ja takaa
... kadullakin, kun vastaan tulee
mies haaveissaan jo häntä makaa...

niin, kyllä yhtä nopea
on naisen silmä
- ja tarkka

lanteita katsoo
hymyä suun
ja pyllynkin salaa tiiraa
huokaa: -Ooi, sun viereesi tuun!

 
   

Niin, nainen…

miehen mielikuvissa ain' unelmainen.

     

Ja tavatessa ihmeellinen, outo, uus.
- Jos siis uusi tuttavuus.

Ja jos jo vanha, … siis ennestään tuttu,
silloinkin aina ihan outo juttu.

Kuka niistä selvän - naisista?
Kuka mies?

Mutt' ihana se on, ja kauniisti soi
jos mies oikein … sen virittää ties;

  helläsi nosti hän polvellensa
    hellästi suuteli kaulallensa
      hellästi silitti, pörrötti tuuheaa tukkaa
- hiljaisesti nuuhki niskan nukkaa.

On se kumma miten herkästi
se puhkesikaan kukkaan.

-virittäjä

 

Ja sitten sinne Raumalle...

11.05.2012

Matkalle lähti komea kaarti

Matkalle lähti komea kaarti
jokunen vähän nuorempi
ja muutama kait jo vaari.

Niin, kaarti vanhenee
ja huolet ne kasvaa
näkö heikkenee
ja tarvitaan jo enemmän rasvaa.
 

Mutta, siis matkalle - Raumalle
alueelle joss' Lalli kukkoili kerran
… tuon jokainen kait muistaa
kun pappi sai kirvestä.

Matkalla toivottiin
pikkuautojen tiukassa kyydissä tekstiviestein
pohdittiin
jotta, oisko perillä meille
takahuoneessa vaik' valmiina oottamassa
pirullisen hyvää sumppia
tai ees vähän pilsua hyllyssä.

Ja Heikkikin jo innostu
viestillään ehdotti ett' soitetaan ja ilmoitetaan
että niin fiksuja ollaan että
tääll' on tulossa älliä ja kukkia.

… Ei sitten kuitenkaan soitettu. Onneksi.
 

Noo, perille päästiin
vaan ei noista kumpaakaan…
   ei sumppia meille
      eikä kukkia heille.

Hurjasti treenattiin pienessä tilassa
ukot nipussa kuin ojasen kurkut

ja rutosti oli hinkkaamista
että askelet paikkansa löysivät
jotta lattialla mahduttiin lanteita
letkuttelemaan
ketkuttelemaan tyttöin eessä
… ettei jouduttais hakemaan
apua häpeään.

Orrella ooteltiin…
olihan se vähän sellaista kuivaa natinaa
ja askelten tapailua
tyttöjä katseltiin - salaa totta kai -
ettei paljastuisi kutina palleissa
ett' yllätys täydellinen oisi
ett' luvatut naiset olikin miehiä
mikkihiirihousuissa
kuin paljaat uneksijat.

Ja olihan se menoa
siinä jokunen Lilli kupsahti
innosta huudahti ett': -Pimee komppi!

Ja me huokailtiin,
kun kellot piti ottaa pois
että näkyykö…
onko rillit kuvissa
ett' näytettäis ees vähän viisailta.

- Noo, Ismolla ne oli kuulemma taskussa?


No, hyvinhän se meni
vaik' itse ainakin hetkin olin
kuin halli kujalla

 

hampaat irvessä

 

… vaik' joku muistikin ett' hymy

 

lievittää tuskaa paatissa.

Suosiot oli upeat
ja seuraavan päivän lehdessä
komeat maininnat: Keravan Kukot!
ja oikein viel' videon kanssa.

Olihan hurjat kutsut! me joukolla huokailtiin
ja päälle hyvää viiniä naukkailtiin ja uivat nakin
pantiin kuppi heiluun
… oliko jollain lie tippa
turvallista kossua.

No, pakkohan se oli
jo heivata kuppia
takaisin autoon pakkautua
kuin piukkaan kuristettu kolli.

Ja matkaan - takaisin Keravalle
joss' koukkujen on kotisijat
joss' ootteli kotiovella sormeaan heristävä appi
joka matkalaiselle huokasi:
-No on toi kans hullun pimputtelua tuollainen meno.

Vaan, miten ois pojat! jos lähdettäis jatkoille
vaik' Kämppiin piristymään.
 

 koala: -Noj-just!  ett' tommosen sä sit aattelit.
Harri: -Hih … heei koala … heh … totaa

-Nii ett tollasen sä sit keksit.
-Joo … heh … mä aattelin ett'…
-Ai ... että sä oikee aattelit.
- … nii … heh

koala: -Kuule.
Harri: -Noh?
koala: -Et-ois aatellu. Jos antaisit vaik mun nyt vähä aikaa aatella.
Harri: -Aha.
koala: -Joo, ja meessä vaik ulkoileen … tai tee pari päivää jotain ihammuuta, jooko.
Harri: -Joo… okei … mä meen. Se ei tainnu … pitää tosta … jutusta.

 

Vaan, minä vähän arvaan, jotta tätä se Armoton ihan oikeasti toivo:
tunnelmaa orrella
ennen estradille menoa
… siis millaisissa fiiliksissä
        millaisissa aatoksissa…

Nnoh! Siis "se kultainen hetki". Hmmm…

"Tyynnytä kaipuuni palava" - ei ajatustakaan sellaisesta.
"Tukahduta kipuni lemmenlieska" - HÄH!
"Tanssithan minun vahaksi" - hmmm… jaa - kuka sellaistakaan.

Mutt' ihan oikeasti, mitä aattelin ennen esitystä…

Ja mikä "Kultainen hetki" - Hö.  Kauhun hetki!
-Apua… mäen muista miten se menee!
Miten se alko?
Mikä sen jälkeen tuli, sen… sen pyörähdyksen? Apua!

Vaan, kun vihdoin lavalla
ja musiikki alkuun pärähti,
jokin sisälläni värähti
ajatukset pysäytti
… en nähnyt juuri mitään
en tuntenut ketään
minä menin vain kuin kone

ja jos jotain ajatella, katsella, muistella aloin
kelkasta putosin ja tahdista pois
huokaus! … oi kunpa niitä harjoitustunteja
sittenkin viel' enempi ollut ois.

Mutta lopussa: -Se meni!
Mä muistin!
Mä osasin!… noo, se yks kohta kyllä meni väärään suuntaan -
voi helkkari!

Mutta voi ihana! … miten ne taputtaa ja viheltää
kiitosta huutavat
- ja tytöt, naiset… ne on niin … niin … ihania.

-Nonni pojat! me tehtiin se! Jess!

Ja nyt … on se hieno tunne. Se upea hetki.

Ja ajatus palautuu - minä palaan, jostakin... jostakin.

  *

 

Vuoden Koukku

Niin, ja illan päätteeksi vielä äänestettiin Vuoden Koukku.
Äänestyksen voitti upean paluun kehiin suorittanut Heikki. Onnea!

Palkinto velvoittaa... se on pidettävä kotona ylpeästi näkyvällä paikalla, näytti miltä näytti.

 Tämä Keravan Koukku -kiertopalkinto on nyt siis Heikillä vuoden eteenpäin.
Ensi keväänä taas uusi äänestys. Pinnistelkäähän suosioon.

Aikaisemmat Vuoden Koukut ovat Esa ja Hannu.

 - - - - - -

 

  

16.12.2011

Koukkujen joulusaunatarina jouluna 2011

Olla hetken poissa
jättää ystävät joissa reilusti yli vuosikymmenen
ollut kiinni.

Vaan, elämä on luopumista
sen jo useasti olen todennut
elänyt - ja menettänyt
… ja saanut viel' takaisin
ollut taas mies onnellisin.

Ja taas kerran minä palasin
teitä kaikki mielessäni halasin
ja huomasin: En luovu meistä
enkä Koukku-jumpparien yhteisistä teistä.

 

Noniin, hyvät Koukku-jumpparit.

    

Tuon nimen aamulla keksin
vaik' tiedänkin, kaikki eivät vielä kuvausta täytä
eikä ees kunnon Koukulta näytä

mutta me kasvamme, pojat
kehitymme
me opimme ja … vanhenemme
saavutamme vihdoin tuon arvomme
Koukku-jumpparin arvokkaan aseman
- ja tulemme sillä viel' kuuluisiksi
oikein suomalaisten miesten esikuviksi.

Eläköön! Koukku-jumpparit. Eläköön!

  *

 

Ja sitten vastailen tuon Armottoman kysymyksiin: 

Mitä on - Hyvä elämä

Hyvä elämä on… elämän unelma
siihen pyrkiminen
sen saavutus
ja siitä sisäinen tyytyväisyys.

 

Mikä on - Unelma harmoniasta

Se on elämän tasapaino
tyytyväinen mieli ja terve, toimiva keho.

Vaikka tuo kaikki ei aina olekaan mahdollista,
niin kaiken kuittaa se, että on
sovussa itsensä kanssa.

 

Tyydytetty Koukku

Niin, milloinkas ois Koukku tyydytetty
milloin koukku kuin kylläkseen saanut
milloin huokaa: -Minä tein sen! Täytin odotuksen.

Silloin… on Koukku tyytyväinen… ja tyydytetty
silloin
kun kotona, tai kylässä huokaa illoin
nahkansa kosteana
tukkansa pörrössä kuumasta hetkestä
jonka päälle viel' karjahtaa: Oi, sinä ihana ... sauna!
… ja yks' maittava olunen.
Oi, miten olenkaan onnellinen.

Ja Koukku… on niin tyytyväinen.

 

Ja esityksen jälkeen

... kun Koukku on kaikkensa antanut
lanteitaan lotkutellut eessä ihanain naisten
kuolaavien kaunokaisten
kirkkaitten silmien
ja kiitoksien innosta hehkuvien…
kun näkivät upean parven Koukkujen.

Silloin on Koukku tyydytetty - ja tyytyväinen
eikä sitä tunnetta tuntea voi sellainen
joka ei ole kunnon Koukun veroinen.

 

Mitkäs ois Koukun tärkeät Hoot, sitäkin armoton kyselemään. 

Noh, ne Koukun Hoot ovat:

Ensimmäinen on ehdottomasti harjoitus
sillä se tekee mestari-Koukun

ja seurauksena tuosta on Koukun hiki
siinä jo tyttöset tahtoo tulla Koukkua liki

ja kun Koukun kovassa kyydissä tulee kuuma
kolmas lie silloin on Koukun huuma

ja neljäs… on Koukun huuto
kas, sen jos joku kuulla saa
sitä hetkeä hän
ei koskaan voi unohtaa.

Ja se viides Hoo on varmaankin - Hei!
Kas Koukun matka jo toisaalle vei.
Sillä eihän Koukkua ole luotu paikallaan pysymään
vaan liikkumaan
ja killuissa piikkumaan
- elossaan onnesta hihkumaan.

Ohoh… siin' oli jo kuudeskin Hoo
hihkua elossa. Siis Koukun hihku.

Eikä tietenkään pidä unohtaa
millainen on Koukun hinku
siinä jo tyttönen sylissä niin ihanasti vinku.

Siin' oli Koukun Hoot
ja vaik' vaihtelevat koot
me tiedämme sen
ett' koolla ei ole väliä,
kunhan vaan on nuo - Koukun komeat Hoot.

 
 

Julkisuus

Siitäkin vielä palanen
Armoton esitti sellaisen toivomuksen…

Niin, elämä on monesti "pienestä kiinni"
- julkisuuskin.

Esille pääsy jo Koukkua kasvattaa
itsetuntoa, tunnettuisuutta
kovalla menolla ja letkeillä lanteilla
itsensä tyttöjen mieliin ja kieliin

- ja miksei… vaikka pienellä hymyllä
kas, elämä on! … niin "pienestä kiinni".

Ja se pieni… on Koukussa kiinni.

  *

Ainiin, ja vielä yksi pikku juttu sillä Armottomalla oli,
vastata kysymykseen: Mikä on elämän tarkoitus.

No, mitä tuollaista nyt Koukulta kysymään,
sehän on ihan päivänselvä asia:

Kasvaa kovaksi koukuksi.
Siin' on yhdelle elämälle riittävästi tarkoitusta.

No, tulihan nyt tuokin, maailmaa niin suuresti
mietityttänyt asia, tässä samalla ratkaistua.

 

Joten, pidetään pojat - Koukut kunnossa
naisten tähden
- ja naisten nähden.

Niin, ja muistetaan tuo coachin viisaus viime treeneistä: -Pienikin on ahtaassa tilassa suuri.

Mihin se nyt sitten... liittyikään, ja mitä ikinä tarkoittikaan.
Että... semmone coutsi meillä o!

-harri

  *

 

 

20.05.2011
(Kevätsaunaruno 20.05.2011)

Vastaus Armottomalle:

Ja mä aamulla heräsin
kun kaks' päivää
sun sanojasi muistelin

... muistelin - ja huokailin: -Ett' mitä ihmettä se taas - ja mitä MÄ!

Asia on kyllä tärkeä.

Ja minä vielä mietin,
tuon Armottoman aatoksia
täydellisen miehen ominaisuuksia ja vinkkejä:

"Vinkkejä: nautiskelijoita, jaloja, vaatimattomia, turvallisuudenhakuisia,
ovia aukovia, moderneja, komeitakin...

(Jätämme vielä sanat ikääntyvä, ikääntynyt, vanhus myöhempää pohdiskelua odottamaan.)

Mieti tarkasti, sillä jokaisella termillä on aivan oma merkityksensä!
katso täydellisen miehen profiili (Robert Taylor)

ja kaiken tämän takana on...." (siis nainen, sitähän se aina!)

 

Ja sitten, minä kirjoitin
sängyssä kyljelläni maaten
mökin rauhassa
tuulen hennossa huminassa
tihkusateen ropistessa kattoon…

- ja minä päädyin vihdoin runoon
jonka huomenna esitän
ja kaikki sun toiveesi
taas kerran vesitän.

Noo, ei sentään - on siinä vastauksia sinullekin.
Ja toivottavasti kaikille.

Ja sanani kulkivat
vain tärkeimmän ne poimi
muut pois sulkivat
- ja ne sanat kulkivat näin:

 

Täydellinen mies

Niin,
meistä jokainen
tai ei meistä kukaan
mutt' aina löytyy se tyttönen
jonka silmissä olet täydellinen
ja joka suostuu ottamaan … sinut mukaan.

Sillä, valintahan on aina hänen
- se lopullinen siis,
ja siin' sitten perässä seuraa
se mies täydellinen.

Mutta,
mikä tekee täydellisen miehen
… jos nyt ajatellaan, että sellainen ois
ja jätetään laskuista
kaikki vellihousut pois.

Vaikkakin, mä luulen
ett' vielä palaan tuohonkin,
kun tään tarinan loppuun asti kuulen.

Kauneusko sen tekee?
Miehen kauneus:
  komeat kasvot ja tuuhea tukka
    valkoinen upea hammasrivistö
      ja lihaksinen vartalo - ja ryhti!

Niin! Hyvä ryhti!

Vaiko viisaus
  älykkyys
    oppineisuus
      tai asema maailmassa?

Siinäkin,
… nuo kaikki upeita arvoja.

Entäs sitten mies
jolla ei ole ulkoista komeutta
ei arvoa, asemaa
eikä nyt… niin kummoinen muutenkaan
siis, jonkun mielestä
ja vähän omastaankin

mutta hänkin
on jonkun naisen mielestä - mies ihanin.

Ja jollain vain
yks' hyvä piirre
ja hän jo on mies parhain:
  hyppy pitkälle
    tai keppi lentää
      tai juostessa ennen muita maaliin entää.

Tai rallissa
    kova kallo matkassa!

Tai, voihan upean miehen arvon
saada vaik' ihan pienellä
- yhdellä yllättävällä ilmaveivillä!

Joku laulaa laulun
ja hän on komea
tai lausuu runon … no joo…

Tai, jos ratkoo hän
maailmankaikkeuden arvoituksia
pyörätuolissa istuen
liikuntakyvyttömänä
ajatuksensa julki vain puhekoneella…

Niin  -  Mies!

Mies täydellinen…
oisko nuo kaikki
vaiko ei kukaan

mutt' aina on tyttö
joka suostuu ottamaan hänet mukaan
- ja on parempi hälle kuin kukaan.

Jaa'a…
vähän nyt näyttää siltä,
että kaiken ratkaisee silmä
… ei miehen, vaan … naisen!

Hän meistä miehen tekee
katsoo silmiin ja ihailee
jotain siin' vienosti vihjailee…

- ja jo pullistuu mies
ettei housuihinsa mahdu

… ja aamulla voi hän lukea
naisen silmistä
  hänen kasvojensa hymystä
    olemuksensa tyyneydestä
kun katsoo hän sua pää tyynystä ja huokaa:

-Olet sinä aikamoinen mies!

Miten ois viel' kerran…
jos viel' kerran… oisit se eilisiltainen supermies!

Ja siin' seisoo  -  naisen edessä
se täydellinen mies.

-harri
(yhellainen täydellinen)        (Word-versio)

  *

 

 

17.12.2010
(Joulusaunarunot 17.12.2010)

Romantikot ovat kuolleet?
Olihan minulla jo tarina valmiina,
elämän huokausta…
kuin muistutusta meille
elossa jo kasvaneille…
 

Mutt' sitten
tää, kuin ikuinen romantikko, toi Esa
heitti mulle haasteen
tään aamuvarhaisen…

ja siin' utelee
ovatko romantikot kokonaan kadonneet
sukupuuttoon kuolleet.

Vaan, minä mietin nyt…
jos yksikin on pystyssä
on romantiikka viel' vallalla. Ja toi Esa on…pystyssä. Ja Mä.
Ja uskon niin,
ett' koko tää upea jumpparikaarti
viel tajuaa mihin tuo romantikko viittaa.

vaik' itse epäileekin, tuo Tuomas,
ett' kaikki ois jo harmaata mössöä vaan
ja kaipailee värejä… mitähän ne?
jotain pikkusia punamustia…
ja makuja … ja hajuja!

Nooh, pojat… miltäs romantiikka maistuu,
kuka kuvais' sen mulle
maut kai vaihtelee
...tai miltä haisee
kun sitäkin se kyselee.

Sit' en kerro! Onhan sullakin sormet,
nuuhki ite!

Mutta jos suussa maistuu
ja sormissa haisee,
silloin romantiikkaa on. Tai on ollut.

Sellaisilla anturoilla nyt mennään
ei se sen kummempaa ole.

 

Ja uhkaahan tuo, että ensi kesänä ulkomailla
ois muka romantiikka vallalla.
Mistähän se sellaista…ja varsinkin kun on ite poissa,
ja mä…ja Pekiki on poissa.

Mutta lahjakkain joukko on siellä, niin se sano,
ja kuka ties millainen on p… tai siis, millaisilla innon teillä
kun kotimaa on jäänyt taa,
ja paikat vähän kutiaa.

Ja sitten pojat,
lentokoneessa viimeistään
…ne sormet - muistakaa…

ja kotona kirkas-silmin julistakaa:
-Esitys meni hyvin
mutt' muuten oli aika masentavaa.

Armoton kaipasi tähän myös hieman filosofiaa,
tuo edeltävä ei tainnut sitä olla,
…noo, ehkä ripaus arkisellaista vain,
siitä Tarjalta ja pari kipakkaa mulkaisua sain.

 

No, sen filosofisen puolen otan tuosta
omasta runostani,
edellisenä yönä
himmeän valon kajos' huokaillusta…

 
 

Iltapäivän Koukut

Kuinka arvostankaan kauneutta
silmälle suloista ihmistä - naista

kuinka arvostan terveyttä
liikunnan riemua ja rakkautta

kuinka arvostankaan lahjoja
   laulun
      soiton
         tiedon ja taidon
tunteiden aidon tulkinnan
jolla toista ihmistä kosketan.

Kuinka ihana
voi olla toinen ihminen toiselle
   arvokas lahja rinnalle.

Niin, ja viel' mielekäs, palkitseva työ
- ja hyvin nukuttu yö.

Toiselle lapset ovat kaikki kaikessa
toisella harrastus ajan vie
joku ymmärtää
että tää elämä
on kuin yksi pitkä tie.

Alkumatkalla paljoon puetaan
tie kulkijaa varustaa
pukee kuormaan, jota elossaan kantaa
…ja joku kaikkeen kuin ihmeen kautta
voimia antaa.

 

Mutta tämä tie
ei ole pelkkä saamisen tie
se on myös antamisen tie
ja vuorollaan myös
…luopumisen raskas matka

ole silloin urhea ja tietäsi jatka!

 

Näen tässä aamu-tuimasessa
kun tätä pikku tarinaa haaveilen
ett' elämä on kuin pyöreä kello

heräämme tänne kello 9

alamme pukea itseämme
pakkaamme yllemme laukut ja tavarat
ja puolelta päivin on rinkka täysi
vaan vielä lisäämme ja lisäämme
aina kahteen - kolmeen asti

ja kun ilta saa
aika alkaa taakkaa selästä irrottaa
putoavat kyydistä kamat
toinen toisensa perään

ja sit' yllättäen
elämän vähäisyyteen herään.

Viimeisin voimin yritämme pysyä kyydissä
siellä kellon alareunalla
jossa painovoima nyt toisin päin taakkana
- jatkamme sitkeästi kiinni pitäin

…ja tiestä irtoaminen on lahjana.
 

Ei muuta kuin peti pulteilla kiinni
ja mies remmeihin!

Vaan mitäs nyt sitte?
me kello kahden ja kolmen koukut…
joita mielestäni olemme

ja… -ai perhana ko tuo kello käyp.

alamäki kasvaa
ja vauhti kiihtyy…

Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen!

 

Niin, …
ihminen ihana rinnalla
tuo eloon tarkoitusta ja iloa

ja kannettavaksi kevyttä
isot taakat veks ja hulahulat päälle

kynttilät on keveitä
ja viiniäkin saa muovipulloissa
- romantiikka ei paljon paina
sitä jaksa aina!

ja keveintä on iloiset, hyväksyvät silmät
ja kauniit sanat
ne avaavat tunteiden hanat
ja toisen ihmisen kosketus
voi olla kuin taivaallinen tuulahdus.

Näillä eväillä kundit
taisteluun kelloa vastaan
- ja eiku hiekkaa rattaisiin!

matkataan viel' iltapäivän upeisiin unelmiin!

-harri

  *

 

 

Uskalsin minä laittaa viel' tämänkin,
vaikka pari päivää sitä vakavasti harkitsin...

siis, kevätsaunaruno 21.5.2010

Otahan hyvä asento, tää onkin vähän pitempi juttu.

 

Naisten tähden / sanotaan vaikka... osa 8

Jälkeen noiden (ks. alla)
Armottoman taas ihmeellisten sanojen,
kun tuntojaan syviä haistelen,
salaisia sisäisiään maistelen,
mä huokaan:
-naisista sillä on puhe taas,
naisista,
   omasta
      tai vieraista,

ja hinku on kova!

"naisten tähden" se huokailee ain,
"naisen tähden",
kun salille raahautuu seast' vaivain.

 

Ette ikinä usko tätä briiffiä,
kuunteles hetkinen meitä,
ja prosessia tämän saunarunon,
jonka kohta
ymmärrettäviksi sanoiksi taas kerran punon:


 

Briiffi-tarina

Armoton:

Tässä jälleen Runoilija-Harrille pähkinöitä seuraavaan suvusaunaillallisen juttuun:

Perjantai-illan jumpan valitut palat:

1. Viikonlopun kiihkeä odotus (kuin silloin nuorukaisena)
2. Äijäjumppa (laukaisee odotuksen)
3. Erootinen pelisilmä (terävöityy)
4. Alfauros (herää)
5. Punainen jättiläinen (tähti salkosankarille)
6. Pitserit vai hipsterit (niin seksikkäät)
7. YPH (kallein aarre)
8. Taistelukunto (lerpahtaa)
9. Halinalle (kaveriksi)
10. Rakkauden peli (virkisty vieraissa)

Keskity kohtiin 5. ja 7.

T: Arcturus ( Efesos / armoton ase)

 

Runoilija:

Listaasi tässä aamurähmäsilmin tihruan jotta... mitä ihmettä se taas!
Että tuostako runo. Noo...kyllähän niistä.... mutta oma syys sitte!

 

Armoton:

No niin seuraa karttaa; mikä onkaan ydin; onko se tuo kallein aarre vai mikä?

Missä se on, mikä se on, voiko sitä kosketella, voiko sitä mitata, paljonko se painaa, on sillä muotoa... seuraa karttaa

T: Arcturus

 

Runoilija:

Siis toivai?...toi YPH...sekö se kallein aarre. Eikös se ollut se se se ... ylipainoinen hutsu tai joku sellainen.

Siitäkö se laulu: "Oon meillläää aarree verraatoon, se kallliimpiii on kuu'uul'taaaa!"

Sekö se on?

 

Armoton:

Jos se on se. Niin mikä onkaan nykynaisen kallein aarre ja entäs miehen?

Huomaa; missä se on, siellä aarre. Onko se se kallein aarre. Älä hukkaa punaista jättiläistä!

YPH ???

T: Arcturus

 

Runoilija:

Nonono no! Nyt siirrytäänkin jo filosofiselle osastolla - ja arvailujenkin varaan.

Kallein aarre!
Siitä jo alkua sanoille,
ja tästä se käynnistyy... pian oikein pilluralli.

Tuo sana listastasi puuttui vielä, sen siihen itse siis lisään.

Olet kyllä hauska kaveri. Oikea karhun vartija (Arcturus).
Hmmm.. millainenkohan karvakarhu sinulla onkaan siellä selätettävänä ... tai siis vartioitavana.

 

Armoton:

Ei Arcturus ole karhun vartija, vaan olisiko se tuo punainen jättiläinen?

Selvitä siis mikä on tuo punainen jättiläinen!

T: Armoton Efesos

 

Runoilija:

Jaajaa, veikkoseni... olihan asialle toinenkin nimi. Sinua enempi miellyttävä, mä luulen. Sen tuosta Wikipediasta noukkasin. Kiinasta - suuri sarvi!
Päästiinkös jo ytimeen. Tai ytimen lävistäjään?

Wikipediasta tämä:

Arcturus tulee antiikin kreikankielisestä sanasta (Arktouros), joka tarkoittaa "Karhun vartijaa", ja josta tulee myös Karhunvartijan tähdistön nimi. Arabian kielessä tähdestä käytetään nimeä Haris-el-sema, "taivaan pitäjä." Tätä nimeä on joskus on roomalaistettu muotoihin Aramec ja Azimech, mutta nykyisin niitä ei enää käytetä.
Kiinassa Arcturusta kutsutaan nimellä Dah Jyaoo "Suuri sarvi"; Pinying: Dajiao), koska tähti on Sarvi-nimisen kiinalaisen tähtikuvion...

 

Armoton:

Ei se ole sekään. Lue karttaa tarkemmin. Kohta 5 suluissa. Peruuta kohtaan 4. jokainen alfauros sen tietää. Hae vauhtia kohdasta 1. sulut.

Juoksuta ajatuksen virtaa kartalla pisteestä pisteeseen. Siinä se on koko kaari?

Kohta 10. Mikä se sitten on? Monille niin tuttu...

T: Armonton

 

Runoilija:

??? mitä ihmettä?

 -

Joten,
tään jälkeen otin vallan itsellein,
hylkäsin Armottoman kiemurat aatteet,
riisuin pois kaikki vaatteet
ja aloin katsella,
miss' kaikessa saattaa mielensä kulkea:

Jos elämme hetkiä naisten tähden,
niin kuin väittää tuo Armoton aina vaan,
mies monesti joutuu huokaamaan,

kuten pikku ystäväni Aatami,
kun rakkaansa viereltään kadotti,
…yks'kantaan vain totesi:

-Pirullista ku pillu lähti!

Siin' on miehelle taas uusi johtotähti,
siis, alahan käydä sitä kohti!

Tokihan sitä vois' yksinkin olla,
nauttia omasta vapaudesta,
hiljaisuudesta,
omien ajatusten kauneudesta,
kaikesta,
ja touhata omiaan ihan rauhassa
…ja salassa,

vaan minkäs sitten,
kun iskee se hinku,
ja varsinkin näiden jumppailtojen jälkeen, 
kun paikat on koviksi keitetty,
ja arjen paineet nurkkaan heitetty.

…ai, mikä hinku?

No se pilluhinku!
sehän se tässä miestä heittelee,
väliin kuin kölin alta vetelee.

Senkö tähden tää kaikki vaiva,
siis, kuten Armoton jaksaa aina jankuttaa,
että "naisten tähden, naisten tähden",

tarkensin nyt tuota hieman,
ett' todellisuudessa minkä tähden:
no sen…sen..pill pill…ton pillll… ipiiparin tähden,

ja nyt mä kyllä kotiin lähden
ja sanon tolle Aatamille että:
-jos et jo kohta rauhotu,
mä tanssimaan yksin lähden,
ja unohdan kaiken, …että minkä tähden.

-harri

  *

 

Niin, ja jaettiinhan me kiertopalkintokin,
jota vuoden voi hyllyssään pitää (jos kehtaa).

Vuoden Koukku

  ))

Ja pikku-koukkuun oli ripustettu lappunen
seuraavin tekstein:


Hampaat irvess'
ja (vähän väkinäisin) hymyävin huulin,
… pikku prusun
takanaan kuulin,

vaan jumpparimies on jumpparimies,
hän voimansa ties,
ja eessä Tarjan ei näyttää voi,
ett' silmissä vilisee
ja kilikalikellot jo korvissa soi.

-harri

-

Jaa jaa, ja kukas sen palkinnon voittikaan...?

No tottakai, 
äänestyksen jälkeen sen Armoton vei!

Että tämmöinen ilta meillä.

Niin, ja jos joku jaksoi tänne asti, on se myös palkittava,
arvoitukset ratkaistava.
Vastauksen yöllä juuri ennen kahta kuulin,
sitä kuuntelin pyörein huulin:

Se naisen tärkein asia: se onkin kännykkä - näin se Armoton sano!
Ja mies on vasta viides oman äidin, valokuvien ja tyttöystävien jälkeen.

Vaan miehen tärkein: ... se on sopiva, hyvä nainen rinnalla.

Runoilijaa vieläkin ihmetyttää,
miten tuon kaiken voikin niin monimutkaisesti esittää.

 * * *

 

 

Joulusaunan jälkeen 11.12.2009

11.12.2009
Pitäis niin pirusti

 
  ... ja joululaulut ne raikaa

Tään runon ma kirjasin taas Armottoman sanoista,
taitavasti harkituista,
runoilijaa ohjaavista,
munaavista, ma jo luulen taas,
- minut siis,
sinusta mä nyt veisaan viis!

Aattelin, jos laitan tään viisaasti,
rakennan runosen sanojesi takaa,
miten jumppamies oikein tänään makaa,
nii'in, …sitenhän se makaa kuin petaa, sanotaan.

Noh, mitenkäs se sitten petaa,
jotta hyvin makaa.

Pitäis jumpata pirusti,
olla aina kuin voimia täysi
rinnalla sen, min tähden mä jumppailen,
- "naisten tähden" sinä jo huokailit taas,
naisten tähden,
on meillä jo kohta siipi maass'.

Pitäis oppia uutta,
olla ylpiä ittestä ja nauttia elämästä,
pitäis kestää epäonnistumisen karvas kalkki,
ja yrittää ain uudelleen ja uudelleen. - Nii'i!

Sitä samaako aina vaan,
kuin golffari konsanaan,
"kyllä se vielä onnistuu", sinä kannustat,
ja äijäjumppaan miestä hoputat.

Kyselet kuitenkin, että olisiko jo aika siirtyä henkisiin harrastuksiin,
unohdettais kaikki,
uudet ja vanhat,
jumpat ja naiset,
- muutettais omaan huoneeseen,

ja sitten jo taas huokailet:
kuinka kaunista onkaan olla hetki tekemättä mitään,
ja sen päälle viel' kunnolla levätä,

kas' levänneenä kun jaksaa taas ponittaa,
eikä kiirettäkään,
ja että, …hyvä on välillä seisottaa,
muutoinkin kuin jos on pakko.


ja...

 

11.12.2009
Kahta en vaihda

Kuinka kaipasimme kaunista,
kuinka kaipasimme jumpparinaista,
- meidän ainokaista,

     

joka ymmärtää meitä,
ei rääkkää, ei kilju,
ei turhista vingu,

joka opettaa meille liikkeiden riemut,
kuuntelee kuin huomaamatta meidän pikku pierut,

näyttää pitkän iän salat,
on tehnyt kanssamme kuin uskollisuuden valat:

Kahta en vaihda.
- mun miehet, ja ne pienet…pierut

-harri

* * *

 

 

14.05.2009
 (Jumpparuno kevätjuhlaan)

Itseäsi rakenna,
on elämä niin kaunista

Ma luin tään Armottoman huokauksen, toivomuksen,
ajatuksen tästä hetkestä ja tulevasta,
sanojen pitäisi olla miehen unelmasta
ja kymmenen vuoden päähän ulottuvasta.

Hulluko se on!, minä aattelen tässä,
torstaiaamun kiireessä,
kun huomenna jo runo lukea täytyisi,
noine kaikkine piirteineen,
ja samalla mieli jo paahtaa omaa juhlaa.

Älä hetkeäkään muuhun tuhlaa!

Oi, ellet sinä sanojen mestari nyt auta,
Armoton ei minua kyllä armahda,
kauhean latauksen mulle vain antoi,
lukuja, unelmia, litteitä pilviä, eteeni kantoi.

Eihän niissä ole mitään järkeä!
                               minä jo huokaan taas.
Kirjoita ite, helkkari!
mikä minä olen sun sielusi syvyyksiin sukeltamaan,
ja miten omaani kurkistamaan,
niin että löytäisin kaiken sen,
mitä toivot, ett' tavoittelen.

Vaan jos tartut, sa mestari sanojen,
käsiini, sormiini, ajatuksiini,
ja annan lentää niiden kuin tuulena vain,
silloin jo ymmärryksen Armottoman huokaukseen sain.

Lukuja paljon,
liitteitä, viitteitä,
liukuvia litteitä pilviä,
tulevan kuvia, unelmia,
niitä hetkessä tässä,
on jokaisella mielessä värisemässä.

Jumppaesitys valmistuu,
monet siihen hullaantuu,
ei ole huono se lain,
mambon kuumaa tunnetta tavoittain.

Siihen jos lanne yhtyvi viel',
silloin ollaan jo tulisella tiell',

naiset kirkuu,
lapset hinkuu: tuon oppia tahdon minäkin,
on isillä lanne liukkahin…

…vaan runoilija täyttää,
vuosia huomenna,…vaikk' niin nuorelta vielä,
vaan esiintyminen pahalta näyttää…

katsos, ei ystäviä vuodet oo ihmisen,
ei ystäviä ees veikeän miehen,
ain' väijyvi vaivat kuin petona vain,
hyökäten yllättäen, … tie hetkisen vaivain.

 
Kymmenen vuoden päähän, pitäis ennustus yltää,
kymmenen vuoden…
kulutusta tuoden,
matka on pitkä, monelle kivinen,
mutt' jumppamiehelle myös iloinen.

Jos vain lanne jaksaa ja liikkua muistaa,
silloin kulkee häll' kaikki,
ei sexikään ole poikki,
sekin niin ihanasti luistaa, vaimoa muistaa,
ja muitakin naisia,
… oi, niin…niin…niin suloisia.

Six jumppaa sä ystäväin,
pidä kankeus loitolla aina,
kokoonnu yhteen perjantaina
kera hurjan joukon, mi jaksaa ain,
lanteita villisti letkuttain.

 

Sitten nuo numerosi, Armoton,
jos yhteen lasken ne, sattuma jo mahdoton,
sama luku min nettiin ma narrasin,
kun tyttölöihin treffisivulla tarrasin,
viis vuotta vähensin,
sillä kohderyhmää villimmäksi viilasin.

54 mä siis tänään oon, …tään päivän vielä,
vaan huomenna…
niin, huomenna tää huijari jo 60 täyttää,
ja hetken selkäkipuisena just ihan siltä näyttää.

Mutta ma nuorrun taas jälkeen juhlani,
ja 55 on edelleen mun arvoni.

Toinen vitonen on tää keväinen toukokuu,
mikähän ois toinen lie,
yhdessä niistä täys' kymppi muodostuu.

Hmm… täyden kympin mies,
ja kymmenen vuoden päästä moni meistä,
jo tuon saman upean kympin täyttää,
…ja edelleen niin hyvältä näyttää.

Nyt katselemme pilviä,
kesäisiä liitäviä,
takana jumpan hiet ja treenien vaivat,
kesäisiä istutuksia jo maahan kaivat,
valmistut lepoon, min kesä sinulle tuo,
hurjimmat viel' juhlassa
mambosta iloa monille suo.

Ennustus?
…Ai niin, se ennustus, mitä pyysit sa Armoton,
kun kymmenen vuotta kulunut on,

ei kestäisi korva kuulla,
mielikin voi jotakin jo luulla,
on joukosta joku poissa,
jumppapaikoissa joissa vetäjät valkeissa, vois luulla,
vaan sielläkin jumpan tahdin voi perjantaina kuulla,
ei se niin kaukana lie,
nooh… sellainen on elon tie.

Tään jatkon parhaiten ymmärtää hän,
ken jo elänyt on enemmän…

Ei ystäviä vuodet oo ihmisen
 ei muistot ihanat, mi elämä soi,
yön hiljaisuus muisto-murheen päälle toi.

Kuinka katoavi kauneus, voima ja nuoruus,
kuinka katoavi ulkoinen komeus,

mutt' jos katseen me siirrämme kuvasta pois,
elämä kauniimpaa jo olla vois.

Katsos',
sisällä kasvavi aarre se,
minkä vuoksi tänne tulemme.

Miks' synnymme pieninä ruttuina vain,
lapsina kasvamme askelin kiivain,
nuorina saavutamme perustan,
sille aikuisuuden rakennan,

opimme elämän tien,
sillä matkalla sisäiseni sinne vien mikä tarkoitus elämän,
miksi tänne tulla,
...tie helppo tai kova voi olla sulla.

Vaan, ei säästä ihmistä elon tie,
jos ulkoista katsomme vain,
ja kulkua vanhuuden,
tie monien vaivain.

Mutt' sisäinen, tähän itsekin turvaan ain,
sisäinen kasvaa, vaikk' tie ois aleneva,
vähin erin vain katoaa tää näkyvä maailma.

Siks', itseäsi täällä ain rakenna,
on elämä kuitenkin niin kaunista.

-runoilija

--- 

 

 

18.05.2009
Selkäkipuinen sivustakatsoja

Katsoin videon, ... aikas hyvältä jo näyttää, pojat,
jokin näkymätön osa minusta
siin' paikkaani täyttää.

En päässyt eilen,
liian paljon oli juhlan purkua vielä,
sisälläni pientä nurkua: mikset mee, mikset mee...

Puol' kymmenen illalla oli viimeinen lasti kotona,
ja minä ihan kunnossa,
kun aamulla heräsin,
ja itseäni tunnistelin,
ei mitään hätää, kaikki toimii vielä,

vaan, eikö sallinut selkien herra enempää
kuin juhlan viettää vain,
minä aamun jostain liikkeestä
vaivan takaisin sain.

Sitä täss' venyttelen ja taistelen taas,
...vähän mieli maass',
vaikk' juhlan onnistuminen mieltä viel' nostattaa,
ja jumppakavereiden mukanaolo,
mielissä ja paikalla,
oli minulle upeaa ja niin kaunista.

Torstaitakin miettiä ehdin,
aattelin jo, ett' takariviin kiirehdin,
ellei juhlani matka sitä ennen avaudu ja minua etäälle viskaa,

... vaan mitähän tuohon sanoo tuo selkien herra,
pitääkö kuitenkin minut täällä,
paikan päällä,
ja sanoo: jumppa on tärkeä, se ennen muuta,
sitt' saat nauttia matkasta,
ja maistella sun sulosuuta.

-harri

---

 

 

12.12.2008
Jumppamies osaa olla myös romanttinen

Armoton taas aatteli,
koko vuoden mua sanoillaan saatteli,
laita runo joulusaunaan,
ne sanoistani puno,

kerro, kuinka nainen on miehelle tärkeä,
…vaikk' hetkin mä mietin,
onko hingussa mitään järkeä,

Ja edelleen se vain hokee,
että "naisten tähden vain",
tää miesten jumppa melkoisten vaivain.



 Ja ne sanat, joilla saatteli mua,
niillä yhteistuumin nyt kiusaamme sua:


Aistillinen hieronta,
tään heitti Armoton ekana,

…aistillinen hieronta…?
mitähän se sillä, …aistillisella hieronnalla,

…ja mistä tulisi hieroa,
mitä se oikein miettii virnuvin suin,
että tunne ois sitä, …hienoa.

Sitt' viskas sanat: Mieli hyvä,
(hmmm)... hyvä mieli,
olo kuin pyhä sen hieronnan perään,
jaksais' ei mitään muuta enää.

Seuraavaksi: Rentous.

…rentous?
se jälkeen tuon hieronnan ja hyvän mielen,
sammuttaa koko miehen,
unten maille kaukaisille,
tyytyväiset kasvot, pää saman tien uni-tyynylle.


Ja sitten vihjasit: Onhan olemassa tietty tuoksu.

(huokaus) …nii'i…, tuoksu,

tai haju!

Illan ihana tuoksu kiihkeällä kaulalla,
aamulla sormet,
kuin ois herkuteltu kala-aterialla.

Siin' on sun tuoksusi, Armoton,
siin' on sun romantiikkasi,
lemmen kiihkeä juoksusi.


Sitt' vielä uskalsit viimeiseksi heittää
sanan paisuvainen,
…voi vitsi!… paisuvainen,

siihen jo viittaa tää jumppa suuren vaivan
ja alleen kaiken tuon edeltävän peittää.

Jos ei mieskunto kohdallaan,
paisuvainen on haave vainen,
...paisuvainen,
...vain yks' löysä haisuvainen.

Tätäkö etsit, sa Armoton,
tätäkö sanoillasi kaipasit,
rajun jumppamiehen romantiikasta haaveilit,

mieskuntoa jumpan kohottamaa,
ja edelleen… "kaikki naisten tähden",
vai, yhdenkö naisen tähden vain.

On tämä miehen elämä rankkaa…
...milloinkas... minä oikein...viimeksi sain,
milloin naisen sylissä onnea koin?

-Armoton ja armollinen

Ja kuten jo viimeksi kirjoitin: Jos runoilija nyt salista
ulkoistetaan, tulee ulkoistaa myös tuo Armoton,
tuo viirusilmä, joka tään kaiken takana on.

o o o

 

 


 23.05.2008
 (Jumppaporukan kevätjuhlassa Keravan Calientessa)

Muistojen kesätreeni

Niin jännitin Armottoman (Esa) aihetta,
ett' nukuin kuin tukkina vain,
aamulla kipeä niska vaivanain.

Mitä mietit, sa Armoton,
mitä aattelit, kun annoit tään aiheen mulle,
aiheen, kuin miesten yhteiselle suulle.

Ooi, on joukossa viel' niitäkin,
jotk' ei ymmärrä lain,
mist' puhuu tää runo,
muistosta matkoiltain.

Noniin, kuljetaanpa hetkinen muistojen teillä,
mi yhteinen on meillä.

-

Kuinka suuresti kaipaakaan mies
katsella kaunista naista,
liikkumistaan sulavaista,

olemuksensa pehmoinen,
äänensä heleä,
ennen myös perä leveä,
….yleensä naisilla siis,
ei tietenkään hällä, ket' kuvaa tää runo,

nooh, palaahan harri takaisin,
ja sanasi yhteen puno.

Niin, …ajat muuttuneet,
kuvat, ihanteet,
nykyään kiihottaa miestä sirommat lanteet,
…ja sääret,

niin, naisen kauniit sääret.

Mikä niissä oikein on,
eessään mies jo ihan levoton.

Mekin katsella saamme,
tai, ainakin kerran saimme,
ihailla kuin salaa,
pikku mustan mekon alla,
kesäisellä tantereella.

On mieleen niin piirtynyt hetki tuo,
josko viel' kerran
saman ilon meille suo,
ett' näkisimme sääret jäntevät, voimakkaat,
mit' peittää nyt mustat puntit ain,
oi, ihanat muistot,
öisin vavisuttain.

Kuin pahin painajainen meille miehille
ois eessämme jumppaava karvajalkainen,
jolta puuttuisi se,

…tai siis ne, sääret,
jotka nauliivat miesten silmät,
jotka innoittavat hyppyihin, potkuihin, liukuihin,
ihan mahdottomiin hinkuihin.

Oi, tule kesä ja kesäinen harjoitus,
ett' pikkumustan alla taas näkisimme vilahduksen
sääristä niin suloisista,
kaiken muun unohtavista.

Oi, tule kesä,
tuo silmillemme pilkahdus,
iloinen orihyppy ja hirnahdus.

-

Jos runoilija nyt salista ulkoistetaan,
tulee ulkoistaa myös tuo Armoton,
tuo viirusilmä tään kaiken takana on.

-

Oi, mitkä aplodit,
mikä vihellysten vimma runoni jälkeen.

Ihanaa, kun kaverit ovat niin kohteliaita.

Runolleko suosio,
vaiko sille, ett' vihdoin lopetin,
kun naiskauneudesta taas kerran sopersin.

Muistakaa pojat se avainsana, se on siis Bacak (sääret).

Kiittäen

-harri

--- 

 

 

14.12.2007
Joulusaunan runo

Keravan koukut

Runo koukuista,
häristä ja härkien sarvista,
meistä karvaisista ukoista.

Älä luulekaan ystäväni, että helpolla pääset,
et tiedä vielä mitä tästä tulee,
…otsikko vasta.

Esa pyysi syksyllä, kirjoita koukuista,
ehkä viel' tarina koukkujen kantajista.

Nooh, …minä kirjoitan,
sen joulujuhlaamme säästän, sanoin,
sanat silloin ilmoille päästän,
ja se on nyt,
…oletkos hiljentynyt?

No niin, Keravan koukut,
oikein äkäset väkäset,
taas on vuosi koukkuja kohotettu,
kantajia kohennettu,

onko koventunut,…kunto siis,
onko noussut, …kunto siis.

Se on tärkeätä meille miehille,
myös rinnallamme kulkeville naisille,

kun on kunto kova,
on mistä tarttua härkää sarvesta,
nauttia rinnalla kulkevasta arjen sankarista.

Vaan onhan asia myös vakava,
ei pelkkää leikinlaskua,
ellei miehellä koukku tanakka,
pian elossa monia mutkia;

huonoa itsetuntoa,
silmien hapuilevaa katsetta,
jotain käsittämätöntä sisäistä painetta,
loukkaavia sanoja rinnalla kulkevan silmistä ja suusta,
epäilyjä jo vieraasta muusasta.

Vaan pahin syyttäjä lie ihminen itse,
pelkonsa yksin kantaa,
ei ole mitä hellissä hetkissä toiselle antaa,
pelkää jo hetkiä rinnalla olla,
"Anna mun olla, ei huvita tänään",
ei enää, ajattelee salaa,
…mun sisukseni häpeästä palaa.

Ei elo ihmisen näin yksinkertainen lie,
hyvään suhteeseen, tai huonoon,
käy monenlainen tie,

vaan jos jotain itselle tehdä voin,
sen jumppasalilla taas tänäänkin koin,

minä nautin ja aattelin naistani salaa,
illalla, kotisaunan jälkeen, hinkuni viereensä halaa.

Vaan yks' venytysliike,
sen Tarja jostain toi, näin ohjasi meitä:
"Tartu käsin reiden takaa ja vedä",
ja viel' kovemmin oli tarkoitus jännitys laukaista, käskynsä kuului: "Pullista!"

Vedä, pullista,
sen viirusilmäisten koukkujen korvat jo toisin kuulivat: "Vedä kullista."

Ihmetteli jo Tarja miks' miehet noin hytkyy,
miks' yhtäkkiä naurun raiku,
viel' kotonakin kuului tarinan iloinen kaiku.

No niin, koukut,
nää on jo vihdoin loppusanat:

kiitos seurasta toinen toisillemme,
kiitos upealle Tarjalle,
oisko jo aika ylennyksen, ylivääpelille,

upea vuosi, upea työ,
vaan,… mahtoiko kuitenkaan löystyä
housujemme kiristävä vyö.

-harri

--- 

 

 


14.10.2007
Kisahallissa SVoLi Gaalassa

Bombs del Toros

Haluatteko kuulla…?
Ei se mitään, luen sen kuitenkin,
kävellessä Kaisaniemen puistossa äsken kirjasin,
kun Eeron sanoja muistelin.

Siis Tarjasta, meidän coachista, ja meistä miehistä:

Niin, …nostaa tää joukko nuokkuva,
elon teillään kulkeva,

nostaa ne pystyyn upeiksi,
…esiintyjiksi.

Tahdittaa kiireesti kellot ja kuviot,
ajoitukset, hurmiot,

kaivaa esiin: "Olen upea mies!"
Tarja sen jo edeltä ties.

Me etsimme sitä, ehdimme,
selkämme, ryhtimme, suorimme,
hymyn kaivoimme kasvoillemme,
annoimme palaa!
…lehtereillä istuville enkeleille.

Jos toistan viel',
yks' pieni kyynel jossain siell':

-On ne upeita noi mun miehet,
kunhan niitä vain jaksaa,
vähän avittaa.

-harri

Koko esitys nähtävänä TV2:lla su 21.10.2007 
klo 15.35 - 16.25, Voimistelua: SVoli Gaala -ohjelmassa.

--- 

 

 

19.08.2007
Elämän upea lauantai

Voi pojat, minkä teitte,
ajan ja todellisuuden tajun minulta veitte.

Matkan huuma mieleni täytti,
koko elämä niin upealta näytti.

Kuinka etsimme askelten sijoja ennen iltaa,
kuinka muistelimme,
kuinka mieliimme piirtelimme,
kuinka rakensimme vaiheesta vaiheeseen kulkevaa siltaa,

kuinka treenit olivat kuin pikkulasten piloja,
joka asiasta vääntelimme kyynelsilmäisiä iloja,

nauroimme, hihkuimme, vitsejä väänsimme,
elon murheetkin iloksi käänsimme.

Kuinka hukassa joku viel' aamulla olikaan,
kuinka tahtikin kaukana kulki,
mentaaliharjoitukset mielen täytti,
ajatukset muulta koko päiväksi sulki.

Vaan ilta, ah' tuo ihana ilta mi sähköiseksi tummui,
vähin erin kaikki kohdalleen muuttui,

ja kun lava, tuo raikuva kutsuva esiintymislava,
vihdoin eteemme avautui,
taivas yllämme kirkastui,

...ja mikä meno!
mikä hulvaton liikunnan riemu, mikä musiikin pauhu!
sali kanssamme kiehui, ilman täytti hurman sauhu.

Silmät välkkyivät, nauroivat suut, naiset miehille huusivat,
.....jos joku ei vielä tuntenut, meitä jo enkeleiksi luulivat.

Olimmehan me komeita, sen jo takahuoneen peilistä näimme,
vaan mitä olimmekaan lavalla,
viel' paljon enemmän, kuin lavan takana.

Mitä olimmekaan edess' ihmisten ihailevain,
unelman miehiä seass' naisvoimistelijain,
elämäni upean kokemuksen sydämeeni sain.

Vain pieni huokaus jossain hiljaisesti kuului,
valmentajan nyyhky, kyynel poskella valui,

...oi, oisinpa ollut näkemässä,
kyyneltä pientä pyyhkimässä.

-yks Toro

---

 

08.12.2006 (saunaillassa)

- Hei pojat, saanko lukea teille yhden runon?
- No lue...(huokauksia)
- Okei, no kuunnelkaa, tää on meistä, ja meille...


Katselin kaunista naista

Katselin naista niin kaunista ja hellää.
vartaloansa norjaa ja muotojansa kauniita.

Miten miehen silmäni ihailivatkaan kauniita kaariaan,
suloisia hartioitaan,
pehmeitä pakaroitaan,
kiinteitä jalkojaan,
vatsaansa niin voimistettua,
vartaloansa jäntevää.

Miten ihailikaan mun miehen silmäni kauneutta nuoren naisen,
kuinka kosketus hyvälle tuntui,
kuinka kaipaus kuin nuoruuden voimaan syttyi mun sisällein,
tunsin… olen o n n e ll i    n e n....

 

harri:  Ei helevetti... täähän on väärä runo, eihän mun tällaista pitänyt lukea. Missäs se oikea on, ai täällä...
kaverit: Eikun jatka se! Lue se loppuun...
harri:Ei pojat, tää toinen on teille, sen nimi on Luomumiehet. Se menee näin:
kaverit: Eikun se toinen...

 

Luomumiehet

Luomumiehet,
luonnon mukaiset suomalaiset,
sellaiset kuin olemme,

Tarjan koulussa trimmatut,
solakoiksi,
pyöreiksi,
hauskoiksi viirusilmiksi,
iloisiksi.

Ja meidän menomme,
meidän jumppamme ja esityksemme,
on myös luonnon mukaista.

Yhdessä aina enemmänkin vähän sinne päin,
Omiani tein, kun kiiluvat silmät eessäin näin.

Ja tytöt meitä katsoneet, huokaavat silmin pyörein:
"Mitä mä oikein näin!".

Niin, …sinä näit luomumiesten esitykset,
luonnonmukaisesti,
pyörein vatsoin, värisevin pakaroin,
nauravin huulin,
välillä vähän "Tapsan tahdein",

…siis sinne päin.

Sitä sinä näit, kun iloissasi käsiäsi taputit,
vihelsit,
meitä melkein kiimassasi katselit,
esityksemme edessä sulit,
syliinkin joskus tulit.

Siin' kävi lattialla yks' meneväin miesten parvi,
reuhas ja meuhkas, lanteitaan letkutti,
pyllyjään pyöritti ja keikutti,
sitt' katosivat ovien taa… rahoja laskemaan.

On tämä jumppa ihanaa,
lanteita jo taas pakottaa,

…ja naiset,
…ne ihan hulluina meitä luomumiehiä rakastaa.

-

- Tämä oli meille, kirjoitin sen yhtenä yönä kello puoli kolme.
- No nyt lue se ensimmäinen runo, lue se!
- Se ei kyllä ollut teille  ;-)
- Joo joo, mutt' lue se...
- No hyvä on, vaan se ei kyllä kulje ihan niin kuin te luulette ja toivotte, älkää sitten pettykö. Tämä pitää lukea ihan alusta uudelleen. Se menee siis näin:

 


 Katselin kaunista naista

Katselin naista niin kaunista ja hellää.
vartaloansa norjaa ja muotojansa kauniita.

Miten miehen silmäni ihailivatkaan kauniita kaariaan,
suloisia hartioitaan,
pehmeitä pakaroitaan,
kiinteitä jalkojaan,
vatsaansa niin voimistettua,
vartaloansa jäntevää.

Miten ihailikaan mun miehen silmäni kauneutta nuoren naisen,
kuinka kosketus hyvälle tuntui,
kuinka kaipaus kuin nuoruuden voimaan syttyi mun sisällein,
tunsin… olen onnellinen.

Vaan elämä enemmän on kuin kauneus vain,
kuin muotonsa suloinen,
kasvonsa kauniit,
hiuksensa tuuheat hulmuavat.

Elämä on myös henkeä,
sanoja kauniita,
sisäistä sopusointua,
yhteistä uskoa ja toivoa,
elämän rakentamista,
elämistä tässä ja nyt,
luottamusta ja toivomista,
arvon antamista arvottomalle, ihmiselle pienelle.

Sillä toisen antama arvostus on suurinta mitä elämä voi antaa,
se kasvattaa sisäistä luonnetta,
se kasvattaa kauneutta,
se kasvattaa terveyttä,
kiinnittää elämään ja voimia lisää,
rakentaa yhteyttä kuin kaiken isään.

Kuinka tärkeä onkaan tuo sisäinen,
se tärkeämmäksi kasvaa kuin kaikki ulkoinen,
ja ulkoisen kauneus, se vasta kukkaansa saa,
kun sisäisen yhteys sen kasvattaa,

sitt' kasvaa tuo ulkoinen uuteen ihanaan,
min luottamus toiseen tuoda voi,
silloin herää eloon ihminen myös kuorineen,
kaiken antavine hellyyksineen,

Sitten vasta elämä täyttymyksensä saada voi,
kun sisäinen on yhteen kasvanut,
toinen toisensa sisällään tavoittanut,

silloin puhkeaa kukkaan koko elämän kauneus,
yhteinen vuode, luottamus, anteeksiantamus,
peloton hellyys joka sylin sylihin tuo,
ja molemmat onnen kiihkeästä maljasta ihania hetkiä juo.

Oi, tuo pian tuo kaikki ihana mun luo.

-harri

- Hyvä Harri! 
       Taputuksia.
- Se on hyvä runo. Otetaas Harrin malja.
- Kiitos pojat. 
(Luulikohan ne tosiaan, että mä luin sen alun runon vahingossa. Sehän oli jekku.)

-harri

--- 

 


19.05.2006 Saunaillassa

"Koukut" koskettaa

Koukut koskettaa
sydäntä liikuttaa,
silmät siristää.
pöyhöset vilistää - kiristää.

On ilo olla silmien alla,
tanssia hetkua lavalla,
miss' kauniit naiset katselee,
silmiänsä hieraisee.

"Keravan naiset! Mitä tämä on.
Täähän on ihan mahdoton",
huutaa naiset riemuissaan,
kun pojat kirmaa saliin farkkuhousuissaan.

Riisuu housut, lanteet letkuu,
nauraa suut, silmät leiskuu.

Tahtina kirkuminen, kädet hurjasti paukkuu,
miehet sexiin ja rokkiin kuumia kutsuu.

Ei kylmäksi jätä yhtäkään.
"Upeita", huokaa naiset,
muu mielestä hetkessä jää.

Miehet, katsojamiehet, no joo…
Heiltä mahikset hetkessä katoo.

Vaan, miksi, mä kysyn taas.
Mikä saa meidät jaksamaan.
Mikä kaikesta hinnan maksamaan.

Tämä syvemmälle yltää kuin arvata saattaa.
Ei ole vain jumppaa, joka kehoa kehittää,
antaa notkeutta,
auttaa kestämään elämää.

Tää hullutus,
tää esillä olo,
tää tyttöin eessä peuhaus,
kuin syntinen rienaus,
on siinä jotain herkkää.

Nähdä ihailevat katseet,
tuntea silmät kuumat,
aistia ajatukset tuhmat…

On ne aina melkoiset juhlat.

Vaan, jos väität edelleen, että naisten tähden
 - en tunnusta.

En yksin heidän tähtensä mennä jaksais.
Harjoitella ja rasittaa,
hikeä ilta illan perään vuodattaa.

Sekö minulle kaiken maksais.
Keikkua, vetkua, heidän nähden…
- en tunnusta.

Kyllä itseni tähden kuitenkin,
oman hyvän oloni vain.

Ja tään upean joukon miehiä,
jotka sattuman satona elämältä ympärilleni sain.

-Keravan Naisvoimistelijoiden miesjumppari

---

 

 

16.1.1006
 Naisten tähden, jatkoa   -  tarinat jatkuu kirjeissä

Kiitos upeasta kirjeestäsi ja ajatuksistasi. Olet paneutunut aiheeseen oikein todella. Se onkin hyvä, sillä tämä asia ei pintaraapaisulla aukea kenellekään. Pelkään, ettei kovin syvälliselläkään pohdinnalla kovin pitkälle päästä.

Kiteytänkö sanomasi kuin yhteen sanaan, kaikki saatua.

Jos (miehellä) on lämpöiset kädet, saatua.
Jos on kauniit sanat, saatua.
Jos on lempeät silmät, saatua.
Jos on letkeä lantio, saatua.
Jos on koukku, sekin saatua.

Saatua, siis myös kuin lahjaa.

Kuka tekemällä itselleen saa pehmeät kädet.
Kuka väkisin punnertamalla saa kauniit sanat.
Kuka silmänsä lempeiksi itse valaa.
Kuka koukun pystyttää, jos voima mennyt eikä palaa.

 

Vai että naisten tähden!

Elämä minulta pois riipi lämpöiset kädet.
Ei kokoaikaisesti, mutta herkästi kylmentyväksi.

Tässä lie sääntö jo rikkomuksensa saa.
Jos kylmin käsin toista koskettaa,
hänen sydämensä siinä jo huolesta yhä enemmän kuumottaa.
Ottaa kädet käteensä, katsoo lempein silmin.
Tahtoo, ett' pian taas ois lämmin.

Siis puute kuin väärin päin toimii.

Jos kauniit sanat puuttuu,
nainen itse asiat toisin katsoo.
Hän näkee miehensä kauneuden muusta.
Ei odotakaan kuulevansa niitä suusta.

Jos lempeät silmät ei omansa oo.
Nainen koviin silmiin rakastuu.
Näkee miehen järeän.
Vahvan, periks' antamattoman.

Jos notkea lantio puuttuu.
Tuskin nainen siitäkään suuttuu.
Senkin korvaa tunteilla ja fantasioilla.
Itse aktiivisemmaksi ryhtyy.
Voi, mihin kaikkeen nainen pystyy.

Jos koukku puuttuu. Niin….
Senkin nainen kestää.
Osaa elää rinnalla miehen rakkaus rinnassaan.
Vaik' kärsis sisällään.
Ymmärtää, arvostaa, nauttii muuten.

Jos mies ei suoraryhtinen oisikaan.
Ei lihaksikas treenattu.
Ei salilla väännetty.
Vatsat vahvoiksi rääkätty.

Nainen silti rakastaa.
Näkee muuta jota arvostaa.

Mies ei naista voi ymmärtää.

Jos mies treenaa kuin naisten tähden.
Hän omin silmin naista katsoo.
Luulee katsovansa itseään naisen silmin.

Voi, ei hän tunne naisen silmiä.
Ei naisen ajatusta.
Ei naisen luonnetta mutkaista.
Ei kaiken toisin näkevää kiemuraista.

Hyvähän se on, jos tuo kaikki miehellä on:
Lämpöiset kädet,
lempeät silmät,
kauniit sanat,
letkeä lantio,
koukkukin vielä.

Vaan, nainen miehelle mysteeri viel' suurempi on.
Miehen selittää mahdoton.
Naisen sisin itselleenkin kuin saavuttamaton.

 

Vaan eihän tässä mieskään missään kaavassa kulje.
Ett' samoin kaikki aattelis,
samoin naistansa onneen saattelis.

Toiset on tavat ja katseet toiselle.
Toisella sanat kauniit, toisella sanattomat.

Toisella kädet hellät,
toisella kädet kuin kädettömät.

Jollain lantio hurja, toisella vaik' mieli nurja.
Toisella koukku komea, jollain vain pili murea.

Mutt' silti, naiset onnellisina elävät.
Sopeutuvat, anteeksi antavat.
Nauttivat siitä mitä heillä on.
Ei puutteessakaan ole onneton.

Jos vain rakkaus muuten kulkee.
Jos toinen toisen puutteineenkin lempeään syliin sulkee.

-harri

---


Joulun alla 2005

Joulu-ukot hyppeli

 

Minulla ei kuvaa ole ainuttakaan,
vain sanoja meneväin miesten.

Jotka pukeiksi piiloutui juhlassaan,
reuhas eessä kauniitten naisten.

Tulivat esille tipsuttain,
jono virkeä verhoista kömpi.

Tahti löytyi jo puolessa matkassa,
joku viel' paikallaan jalkoja empi.

Hulluna ympyrää pyörittiin,
alas ukot yhtäkkiä putos.

Tähys tyttöjä kauniita kummissaan,
kolttu selästä jollain jo hikos.

Chatchat sivulle veivattiin,
potkut lenteli ees ja taas.

Punaposkin jo miettimään ehdittiin,
miss' onkaan se rauha maas.

Sitt' soitettiin musaa rämäkkää,
Hannu S skittalla soolon vetäs.

Muut jaloissa pyöri innoissaan,
joku unohtui jonnekin etäs.

Potkut ylitse toisten potkittiin,
päätä hetken pelätä täytyi.

Ylös alas, ylös alas hypittiin,
joku kainalosta kurkki, hetkeksi piiloon häipyi.

Taas tsaivattiin hetki ja zorbattiin,
ympyrä hurja menoa jatkoi.

Jonossa ruotsalaisia matkittiin,
joku jo luitansa melkein katkoi

Vihdoin rinkiin suureen ehdittiin,
järjestys olla täytyi.

Kun suunta vauhdissa muutettiin,
joltain paikka ja tahti jo häipyi.

Kuusi komea keskelle kompuroi,
muisti roolinsa vaativan hienon.

Hikiukot kuusen juurelle tuupertui,
kuului hämärästä suosio vieno.

Täss' oli tää ukkoin esitys hurja,
eikä ollut se ollenkaan kurja.

Hyvää Joulua, toivotettiin sakilla,
sitt' piti jo kiireesti käydä ka…. ;-)

-harri

---

 

 

16.12.2005
Joulusaunan runo


Likainen rusina

Meit' on poikia monta.
Meneviä ja hurjia,
ei yhtään ponnetonta.

Vuosi on vietetty kuin tanssien.
Jumpattu otsat hies. Tyttöjä lanteilla hurmaten.

Toisemme tunnemme, mihin kukakin jumpassa pystyy.
Mihin saunassa ja illanvietossa yltyy.

Vaan salaisuudeksi monelle jää,
mikä on tää mies, jossa ei tuttua oo kuin muoto ja pää.

Mitä tekee illalla kotonaan.
Mitä tekee päivällä, matkoillaan.

Missä kaikessa menee ja vaikuttaa Mikke.
Mitä kaikkea soittaa ja laulaa Eero.
Missä kitaraa rämpyttää Hannu-poika,
missä siilojaan myy.

Missä kulkee Pekka,
Mitä kaikkea päivässään syntyy.

Miten toinen Pekka juniaan ohjaa.
Millaista on elämä hällä, välillä potee jalkapohjaa

Ja Esa, tuo vauhtihirmu.
Naurava on.
Kiivas katseissaan, sanoissaan joskus armoton

Pasi se hyppii et housut hulmuu.
Osa-aika eläkettä nautti.
Tennismailakin hurjasti heiluu.

Timo, joukon uus tuttavuus.
Aukes hänelle kuin elämä uus.

Päässyt on joukkoon sisään.
Huutaa: "Jumppaa jumppaa vaan lisää."

Ismosta en paljoa tiedä.
Lempeä on, ja tukaton.

Tapsalla tahdit omat.
Markulla oli sihteerin hommat somat.

Heikki Kelalla kouluttaa.
Joukoa kaikki iloisesti naurattaa.

Jyrki se taloa rakentaa.
Joulukuusena esityksessä lallattaa.

Itseni tunnen jo paremmin.
Vaik' mysteeri samoin lie toisillen.

Harrit ne toisiinsa sekoittuu.
Vaan tuo toinen viel' suurempi on.
Äänensä enemmän kaikuu.

Lisäksi on vielä Anttia, Erkkiä, Ileä ja Torstia, ja…..vaikka mitä.
En ees kaikkien nimiä tässä kirjoittaessa muista.

Jumpassa olemme kuin veistetyt yksistä puista.

Vaan yksi asia meil' kaikilla yhteistä on.
Keravan koukut.
Sexipommit.
Ja meno välillä ihan hervoton.

Yhtä päätöstä en elämässäin kait koskaan kadu.
Sitä kun jumppasalille mulle selkis latu.

Vaik' lyötiin mua maahan, välillä letkuissa roikuin.

Minä nousit taas,
joukkoon upeaan takaisin hoipuin.

Ja taas mennään pojat, sormet pystyssä ja ruusut tanassa,
Lanteet letkuen onnen huumassa kuin humalassa.

Vaan…

näinkö vähän me toisistamme tiedämme.
Näinkö vähän minä teistä.
Siksikö toisiamme niin hyvin siedämme.

Nyt taas Tiernapoikia ollaan ja lauletaan.
Roolit on paikallaan…
ja tähtiä paljon.

Mielet niin iloiset ja kirkkaat,
häipyy pian muotomme varjot.

Ai niin, onhan vielä Tarja.
Meidän vääpeli hirmuinen.
Hyvä jätkä muutenkin.

Mikä siinä oikein on.
Vain pieni hetki seurassaan,
muutama sana lempeä.

Niin jo pojilla posket punottaa
Kastuu pöksyt, paidatkin,
on sydän rinnassa revetä.

Voi pojat, on tässä jotain.
Tässä on elämän maku.

Eiköhän oteta taas.
Kohta taas huojuu allamme katu.

-harri

---

 

 

Elokuussa 2005

Moi Sex Bombs

Mä en päästä teitä mun runojeni vallasta.
Elämäni hallasta,
kylmästä koetuksen hetkestä
syntyi sanoja matkaa ennen ja jälkeen.

Nyt oon kuin vailla järkee.

Matka avasi mun maailmani uuteen,
loi uskoa tulevaisuuteen.

Toi tyttöjä sylin täyteen.
Nauravia, paijaavia pörröpäitä.
Silmiin katsovia kuin sekopäitä.

Pommit laivalla riehui,
jakoivat onnea pelkkää.

Silmille iloa,
sanat ylistävät suissa helkkää.

Matka upea, repes rintani riemuun.
Runoilijan sieluni kiehuu.

Voi näitä poikien matkoja vaudikkaita.
Tanssia, olla nuoria raudikkaita. (toi on kai jokin nuori ravuri)

Ai, mikä matka?

No laivamatka,
"kunnon laivalla" mentiin.

Tanssittiin tyttöjen ihanien eteen,
melkein hukuttiin omaan hikiveteen.

Katsottiin silmiin kirkkaisiin,
huuliin huutaviin,
meistä kiittäviin. Itkeviin.

Oltiin onnemme edessä.
Kuin turvaisassa lemmen pesässä.

Valot vilkkui ja välkkyi, meidät kohta ois' syöty.
Me oltiin ihan onnesta lyöty.

Runoilijan sielun limapussi piikillä puudutettiin,
tyttöin silmät vessapaperilla pyyhittiin.

Niin oli vauhti hurja,
ett' saunassa kaljakin vanhalta maistui.
Se uuteen merkkiin vaihtui,
ja kuvaan komeaan alastomista miehistä.
Silloin jo viimeistään maan murheet haihtui.

Jean ässäkin joutui jo parastaan panemaan,
lisää voimaa ja vauhtia hakemaan.
Etteivät ois' jalkoihin jääneet näiden Keravan seksikkäitten pommien...

...jotka tänään hommien,
yrittävät tästä huumasta jotenkin alas päästä.
Tunteesta kuumasta, joka ei ilon kyyneltä säästä.

Siis rauhaisasti Harri, varo sydäntäsi herkkää.
Asetu, rauhoitu, etsi lepoa pelkkää.

Vaan, kiitos viel' kerran teille kaikille komeille;
Mikulle ja Tarjalle, ja laivan PommiRomeoille.

Kohta mennään taas uuteen paikkaan,
minä jo pelkään,
millaiseen onnen selkään siellä päästään.

Niin, ja alkaahan kohta jo normaali jumppa.
Siellä se kaiken perusta meidän hurjalle menolle,
suhteille hyville.
Kunnon kestäville jyville.

Ei taida Tarja meitä helpolla päästää.
Miettii jo kuvoita uusia...
"riviin pojat !".
Ja taas on jalat kuin muusia.

Tään harri lonkalta nytkäs tässä putken ääressä, vartissa... 
siltä kipeältä lonkalta
(no siltä se kuulostaakin)

Toipumisiin ja tapaamisiin

-runoilijanhinku

---

 

 

28.12.2005

Runovastaus pukuhuonekeskusteluun joulun alla:

Naisten tähden

Ystäväni, sanoit että naisten tähden.
Naisten tähden me täällä rehkitään.
Naisten tähden kuntoamme, muotoamme, trimmataan.

Mieshän se naista silmin katsoo.
Jokaisen mutkan puntaroi,
jokaisen kummun arvioi.

Ei nainen silleen miestä katso.

Nainen katsoo sydämeen,
jonnekin herkkään luonteeseen,
mitä mies siellä on.

On siitä onnellinen tai onneton.

Vaan, ei kai se pahaksi olla vois,
jos kehokin kunnossa, timmi ois,
Ei kai se pahaksi ois.

Aattelitko, että me sillä miellytettäis,
nainen valloitettais, voitettais.
Ulkoisella muodolla hankitulla,
salilla puserretulla.

Turha vaiva, pojat.

Ei sillä naisia saa kuin ehkä vain hetkeksi kerrallaan.

Ellei miehellä muuta oo kuin muotonsa uljas.
Ilman naista pian kulkea saa päänsä kumaras.

-harri

---

 

 

Haikon esityksen jälkeen

Hienoa pojat!
Kuuntelen kiitosta satelevaa.

Vaik' yksi puuttuu, toiset ylemmäs yltää.
Paikkaa puutteen,
juottaa huumaavan uutteen katsojan mieleen.
Nostaa veden kieleen.

"Lisää, lisää", yleisö huokaa,
tuokaa "pommit" eteen kauniitten naisten.
Liekö suurikin kuuluisuus pian eessä Tarjan miesten.

Vaan taito ei taitamatta parane,
treenaamatta, uutta oppimatta.

Siks', jos eessä viel' suuremmat haasteet,
viel' letkeemmät lanteet,
sirkeemmät silmät,
iloisemmat ilmeet.

On työtä tehtävä,
kunnossa pysyttävä,
ilo säilytettävä,
murheet häivytettävä.

Pojat, me ollaan hyviä!
Monelle ilon ja onnen jyviä.

Esikuvia miehisen liikunnan riemusta,
liehusta iloisen mielen,
terveen sielun ja kielen.

-harri
...se yks' joka ol' joukosta poissa,
murheissa mielensä sopukoissa.

Aatteli, mietteli, miten menivät muut,
kun itsellä nyt ei kestäneet luut.

Vaan, "mä tuun, mä tuun, oottakaa mua!
Raahaudun salille teidän luo."

Vaik' Harria ei vielä tänäänkään näy,
sydän jo vierellä käy.
Omalla paikallaan kuin näkymätönnä hiipii,
...sisintä riipii.

Kantakaa minua ajatuksin lempein,
lähettäkää parantavat aatteet.
Pian taas puen minäkin päälleni sexipommien mikkihiirivaatteet.

-harri

---

 

 

Vääpeli Tarja ja miehet

Hikeä, hajua, punaisia poskia.

Kova meno.

Nainen johtaa.
Etevä ja luja.
Osaava ja taitava.

Miehiä kaitsee.
Oikealle tielle ohjaa - tietämättään.

Ei tiedä mitä tekee, kun tällaista hyvää heille tarkoittaa.
Vaikutukset suuret kunkin elämään kuka tähän kiinni jää.
Kenellä intoa riittää.
Kenellä kunto kestää.

Liikkeitä tekevät.
Hyppyjä rajuja.
Raajojaan venyttävät,
käsiään, selkiään.

Vaan mikä kaiken tarkoitus?

Mikä kullekin:
Ihana viikon päätös.
Kunnon kohotus.
Yhteiset kaverit.
Hyvä henki.
Kaikki yhdessäkin jollekin.

Mitä saa nainen, joka joukkoa johtaa.

Hyvän mielen miehiä katsella.
Heitä komentaa.
Nähdä käskynsä voima.

Suomalainen mies edessään.
Tottelee ja kaikkensa antaa.

Itsensä tähden viimekädessä.
Joku toisille näyttääkseen.

Heitä nainen nyt komentaa, eikä kukaan vastusta.
Päinvastoin, suorastaan vaativat.

Luja on ja päättäväinen.
Heitä käsitellä osaa.
Suomalaista miestä, joka tottunut on käskyjä tottelemaan.
Tulivat keneltä tulivat.

Auktoriteetilta, niin kuin tässäkin nyt.
Nainen. Yläpuolelle miesten tässä.

Monessa muussakin tietämättään.

Vaan ei sillä väliä.

Miehet tekevät.
Itseään vääntävät, jalkojaan vahvistavat.
Selkäänsä, käsiään.
Vatsojaankin ihmettelevät, pyykkilaudaksiko pitäisi.

Polttaa!

Kaikkensa antavat.
Mieluusti tekevät.
Pullon kaljaa päälle ottavat.

Nauravat makeasti toisilleen:
Sinäkin jaksoit.
Miksi sun paitas' on noin märkä.
Hei, sä oot ihan kuiva, mitä sä teit, etkö tosissasi ollutkaan.

Kukin voimiensa mukaan tekee ja toimii.
Tunnin ahertavat.
Musiikki pauhaa ja tahti on hyvä, suorastaan nautinnollinen.
Rytmi kannustava, suosittu ja tuttu. Ihana kuunnella.

Tanssijakin nauttii. Kuin lavalla olisi.
Samanlainen hiki molemmissa.

Ilta päättyy.
Tyytyväisyys. Toiveiden täyttymys.
Kaikkeni annoin - enemmänkin.

Posket punottavat.
Kotiin jo kiire. Omaan suihkuun, kuka minnekin.
Tanssimaankin joku vielä menoa jatkamaan.
Hulluko on.

Kova kunto kaikilla.
Kivaa oli. Kannatti tulla. Kiitos Tarja!

Moi moi vaan, he toisiaan tervehtivät.
Ensi perjantaina taas jatketaan!

-harri