01.03.2009
Arpikuvin

Sinä kuvasit sen,
rintasi menetyksen,
kymmenin kammottavin arpikuvin,
minä miehenä sisällesi sulin.

Sinä taistelit itsesi uudelleen eloon menetyksesi jälkeen,
purit tunteesi, pelkosi, unesi, kuviksi,
huusit niillä hiljaisesti ääneen.

   Kuvasta linkki

Ei mies ymmärtää voi,
ei kait toinen nainenkaan,
ennen kuin itse sairastaa.

Rinnan poisto koskettaa syvältä sisältä naiseutta,
sisäistä kauneutta,
elämän jatkuvuutta, vaikka lapset jo tehty ois,
se yhteys, millä eloa siirsit, on leikattu pois,

… huokaan taas kerran,
voi kun ei sairautta maailmassa ollenkaan ois.

Vaan, jos katson taas,
miten suru kaikkia koskettaa,
miten lähentää toista toiseen,
miten kulkevat sylikkäin mies ja vaimo,
miten tukee toinen toista,
ei aina tiedä, kumpi kumpaa,
rakkaus nyt syvemmältä kumpuaa,

niin, mitä sanon sairaudesta nyt,
kun näen, ei elämä ollenkaan päättynyt,
sen suuntaa muutteli vain,
on rinnalla nyt lujemmin elämän rakkain.

Vaan, pakko viel' huokaista toinenkin kerta:
entä jos ei olekaan miestä rinnalla,
ei kainaloa mihin käpertyä,
yksinään vain itkeä,
jos ei tapaa tuskaa purkaa,
ei piirtää kuvia,
ei kirjoittaa, ei toiselle puhua…,

niin, silloin kyllä on elämä jo taas julmaa.

-harri

(Televisio-ohjelman aikana su 1.3.2009,
TV1:n dokumentti Stina Herrströmistä)

---

01.03.2009
Mitä pahaa teki hän

Minä jo suutun taas elämälle,
kun näen,
mitä teet mun hyvälle ystävälle.

Nuoruuttakin vielä,
nooh,… ikäiseni, mutta kuitenkin,
elo olla vois' ihan toisin.

Vaivaa nivelet,
särkee paikat,
matkassa tarpeettomat tuskat ja vaivat.

Miksei elää saisi,
nauttia ja kulkea
ongelmista vapaana.

Ois onnea vain,
rakastava vaimo rinnalla,
talous turvattua.

Vois' onnessa olla,
mennä ja matkustaa,
nyt vaivat kaikkea rajoittaa.

Mitä pahaa teki hän sinulle,
…oletko lie suotuisampi minulle?

-Se on suvussa, sinä ystäväni kerrot vain,
sen sieltä jo kaukaa sain.

Vaan, mitä pahaa teki hän,
mitä pahaa suvussa,
josta kuulen vaivan lähtevän.

Rangaistusko lie
on tämä nyt hiljaisesti kulkeva tie.

-Rangaistus?
Mikä rangaistus?
Miksi sen rangaistuksena näät,
jos kohtaa onnettomuus elämää?

Kuka sanoo, ett' vaivoista vapaa ois ihmisen tie?
Kuka koskaan on keksinyt sen,
ikuisen terveyden
ja sen tavoittelemisen?

Onko jossain luvattu, elo on helppoa,
ilman vaivaa ja sairautta?

Oma mielesi keksi sen,
ikuisen terveyden etsimisen.

Ihminen ja elämä,
on monimuotoinen kasvun tehtävä,
ja kuinka paljon kasvattaakaan se,
jos koko ajan ei olekaan terve.

Jollakin vaivoja enemmän kuin toisella, minä myönnän sen,
mutta tiedän myös elon merkityksen,
terveyden,
ja sairauden.

Vaan, onko sairaus "sairautta",
miksei vain elon muotoa toisenlaista,
eikä lainkaan vajavaista.

Omat asenteenne vain
tekee toisenlaisesta sairaan,
vaikka sairas on vain muoto toinen,
ja terve on muoto toinen.

Se on kuva vain,
ihmisen kuva harhain,
min toteuttaa tahtoo,
ikuisen hyvän olon,
mi mahdollista vain,
tään osan toisen, kohtalon.

Vaan, tuoko onnen ainainen onni,
terveys ikuinen, elo vaivaton,
missä silloin vastapaino,
ikuisessa onnessaan jo pian onneton.

Sinullakin osasi kannettavana,
älä ole osassasi levoton,
hyvä, jos kaikessa levollisuus on.

-harri

---