Ei elon hetkeä enempää

Jonkun elokuvan jälkeen,
elokuvan, jossa mies menetti muistinsa auto-onnettomuuden jälkeen.
Onnettomuudessa kuolivat vaimo ja tytär - muistelen.
Mies oli saksofonin soittaja, vaan ei muistanut sitäkään.

 
Ei muistoa,
ei ymmärrystä,
ei elon hetkeä enempää,
takana vuosi uutta elämää,
aikuinen mies,
edeltävä utuinen.

Ja syyllisyys menneestä,
vakavasta onnettomuudesta painaa,
ei sulje unohduksen haavaa.

Ja sitten,
yksi soitin,
musiikki hiljainen, melankolinen,
kaivoi esiin mitkä jääneet taa,
musiikki unohdetut tavoittaa.

Sormet näppäimillä,
jokin kaukainen
takaa tietoisuuden menneet palautti,
totuus kaiken ennalleen,
miehen vapautti.

-harri

--- 

Tanssin taikaa

Niin lähellä, vaan niin kaukana,
on toinen toistaan tanssissa,
vain kaksi paitaa välissä ihojen,
parit housuja himojen.

Ei tanssija,
ei silmät tuo,
ei sanoilla toista toisen luo,

vaan taidollisuus tanssin askelien,
rytmi kera sulo lanteiden,
välimatkaa, kuin ei aikaakaan,
lattialla toinen toisensa tavoittaa,
keho tuntee, rakastaa.

Oi, ihana tanssi,
siin' toinen toisen hetkessä voi saavuttaa.

-ohutpaitainen

---

Onnea merkkipäivänä

Tytöt kauniit,
ikinuoret,
viettää juhlapäivää.

Kesä mennyt, syksy saa,
sankareill' ei huolen häivää.

Mitäh! Ei huolen häivää?
Mitä elämää se sellainen on,
vailla huolia elo jo mahdoton!

Vaan, tää hetki pieni me näytellään,
pidetään pilkkana elämää.

Iloisten ystäväin joukko,
teille hiljaisesti hymyää.

Onnea!

-onnittelija

---

 

Elämän makua

Elämä on läsnä päivässä:

Puolelta päivin ystävä hautaan,
illalla sulosylissä tanssin taikaa.

Kuolemaa ja elämää,
tämän hetken huumaa.

-huumaantunut

---
 
  

Elämän ilo

Elämän ilo,
elämän halu,
pyri säilyttämään ne,
sillä ilman niitä ei ole elämää,

on vain olemista,
valumista,
kulkeutumista,
elämän värittömyyttä,
elämää elämätöntä.

Elämän ilo,
elämän halu,
ne vastustavat,
puuttumiset altistavat
väsymiselle,
katoamiselle,
kuolemalle ennen aikojaan,
turhaan tekevät lääkärit "taikojaan"
ja kalliita hoitojaan.

Millä säilytän sen,
elämän halun, elon merkityksen, ellei sitä ole,
jos kaikki katoaa, valuu sormista pois,
mielessä vain huokaus:
'Oi, jospa tämä jo päättyvä ois.'

Yksinäisyys on pahasta,
kyse ei ole rahasta, vaikk' luulla vois,
voimaton sekin,
jos elämän halu on mielestä pois.

Katsoa, miettiä,
mitä viel' etsin elämältä,
löytyykö tarkoitus koluamattomilta teiltä,
löytyisikö jotain sieltä,

sillä asia, pienikin vaikka,
ihminen,
musiikki,
soitto,
sanojen matka, liikunnan riemuvoitto…

Pienestä voi kasvaa suurta,
rakentaa uutta elämän juurta,
kaikkoaa masennus,
pelko, saamattomuus,
aukeaa eteen elämä uus'.

Ja ihminen,
uusi ihana tuttavuus on voimallinen,
ajatukset kääntää,
mielen muuttaa,
palaa halu etsiä elämälle suuntaa.

Yks' ihminen!
Yksi ihminen vain,
suuren lahjan taas elämältä sain.

-harri

---

Pitikö vielä tämäkin

Pitikö minun vielä tämäkin kokea,
katsella kasvoja kauniita,
ihailla varttasi norjaa
olemustasi niin sorjaa.

Mieleni huokaa,
jokin sisälläni tunnustaa:
Voi minua tyhmää, toisen syliin työnsin sinut.
Olisitko sinä halunnut minut?

Sitä nyt kyselen,
kun onnellisten syliä salaa katselen,
nauruasi heläjävää kuuntelen.

-haikeana lähelläsi

--- 

5/2008 (kadulla kävellessä)
Runoilija syntyi aamulla uus'

Runoilija syntyi aamulla uus'.
Hän kuolleista nousi,
sousi sanojen virtaa,
pintaa, kuohuja hiljalleen kasvavia,
koskeen pian johtavia,

miss' tyrskyt käy,
kivet, kaatuneet puut,
mutkia heittävät koskien laulavat suut,
sanoja uusia vaahtoavia,
ihmisiä virvoittavia.

-herännyt

---

16.5.2009
Ja pitäähän miehellä olla myös unelma…

Niin,

>
 
istua tuossa ja kirjoittaa,
elämän hetkiä mielestä tavoittaa,
katsella ees,
katsella taa,

…kunpa sais' elämää viel' kerran
oikein rakastaa…

-unelmoija

---

Portilla

Kuvittele
tuohon kaksi rakastavaista,
eron hetkeä huokaavaista,
sylikkäin,
kostein kasvoin,
silmin turvonnein,

…viimeinen hellä syli.

Toisen on lennettävä elämään uuteen,
…uuteen syliin,
toinen on putoamassa
ihanien muistojen kuiluihin syviin.

Mikä ihmistä vie,
mikä repii toisesta irti?
Siin' sylikkäin,
tuossa käytävällä,
molemmat hetkeään itki.

-harri

--- 

Oi kulta, ma muistelin SUA!

Minä lähetin tämän kuvan sinulle,
…sinä hiljenit, suutuit minulle.

Kun katselin tätä, ma muistelin sua,
oi, kulta, tulisit jo pian mun luo.

Vaan, sinä, naisen silmin,
ajatuksin tuimin katkaisit mun suloisen filmin,
hyvä kun enää ees luoksesi tulla sain,

…mistä ihmeestä mun miehen ajatus
tällaisen päähän sai,
ja sitt' vielä sen sinulle lähetin
sisälläni iloisesti naurahdin.

-mies, joka ei ymmärrä… naista.

--- 

Vatsojen ikävä

Vatsasi naurun tunsin, kun ensi kertaa tapasimme. Vartalomme toisiinsa kiertyivät ihanissa tansseissamme. Toinen toisellemme kaikkea teimme tanssin hurmassa, ja mielessämme.

Nauroimme, vatsamme värähtelivät. Kuin vatsoillamme juttelimme. Ne hyvää toisilleen lupasivat, toisistaan nauttivat. Kuin toisilleen kuuluivat. Ja niin myös sen jälkeen. Ne paljon ovat lähekkäin olleet, vastakkain. Toinen toiselleen kuuluneet. Kuin yhtä olleet. Rakastaneet.

Samoin nyt, eron kynnyksellä, kun asiat ovat umpikujaan ajautuneet. Suuressa rakkaudessa edelleen. Suuremmassa kuin koskaan aikaisemmin. Ne taas keskustelevat, vastakkain värisevät. Nyt kyynelistä, itkun sekaisesta vapinasta. Kuin voimakkaista supistuksista. Molemmilla.

Ne ikävästä keskustelevat, erosta. Ne sen tuntevat ja siitä keskustelevat. Toisiinsa kuin viimeisillä voimillaan tarrautuvat: älä jätä, älä jätä! Vaan, vatsat eivät sitä päätä. Ikään kuin niilläkin sielunsa olisi, ikävöivät ja kaipaavat, pelkäävät. Menetänkö sinut, sinä ihana ystäväni, minulle niin rakkaaksi tullut, läheiseksi tutuksi ja turvalliseksi. Menetänkö sinut nyt?

Nuo tuolla ylhäällä ongelmissa ovat keskenään. Eivät toisiaan tavoita. Miten me tässä kärsimään joudummekaan kuin toisten tähden. Heidän tähtensä. Päättäjien, näköjään. Me vain tunteemme ilmaisimme. Aitoja olimme, rehellisiä. Toisillemme puhuimme kieltä jota ymmärsimme. Nytkö meidät väkisin toisistamme erotetaan. En halua! Minun tulee ikävä sinua. Minunkin sinua.

Lämmin olit ja kiihkeä. Kaikkeni minulle. Sinäkin minulle. Voi rakkaani, kuka sinua nyt lämmittää, jos minä lähden. Kenen kanssa juttelet, kenelle tunteistasi väriset. En tiedä, en ajatustakaan kestä. En kestä!

Vaan meiltä vatsoilta ei mitään kysytä. Meidän on vain tyytyminen toisten tahtoon, toisten, jotka meidän kauttamme tunteensa ilmaisevat. Me siinä olemme aina rehellisiä olleet. Ja edelleenkin. Nyt yksin keskustelemme. Toistamme kaipaamme ja vapisemme. Emme ilosta nyt, emme heleästä naurusta, vaan tunteiden sekavuudesta. Kyynelten suuresta määrästä, jotka kuin takaani, sisältäni, vatsani pohjasta asti voimansa saavat. Oi, mikseivät lopu. Oi, miksi eivät lopu.

En kestä tätä tunteiden vatkausta. Yksinäistä elämää, kun rakkaani on nyt toisaalla ja yksinänsä puoleeni kaipaa. Minut samoin muistaa kuin minäkin hänet.

Oi, ihana olit, lämmin ja pehmeä, turvallinen. Miten ihana olitkaan. Mikä niille oikein tuli, kun meidät näin erottaa täytyi. Kokonaan. Lähditkö iäksi. Iähditkö? Toivon, että nähdäänkö vielä. Tunteesi vielä tunnen. Kohtaanko lämpösi vielä, sitä odotan. Se on nyt ainoa ajatukseni minulla.

Oi, vatsani rakas, koeta kestää. Ikävöin tässä minäkin. Itketään yhdessä. Itketään, jospa se helpottaa. Pelkään!