Vanha Piiras

Aikaisemmat, joulukuu 2002

Rohkaisu vuodelle 2003  (31.12.2002)

Tee tästä itsellesi muutosten vuosi. Katso mikä ei ole ennallaan, mikä ei vastaa toiveitasi – odotuksiasi – elämältä. Katso niitä ja tutki niitä – huolella.

Miksi ne eivät vastaa.

Oletko niiden keskellä tyytyväinen. Elätkö tyytyväistä elämää. Vai elätkö vain. Vai elätkö olleenkaan. Oletko kuin kuollut, vaikka kuitenkin elät – jos elät.

Mitä voisit tehdä, jotta elämäsi vastaisi sitä, mitä siltä toivot.

Olisiko sille jotain tehtävissä. Jos on – tee se. Käynnistä prosessi, joka muuttaa kaiken kuin uudeksi – ja elämäsi taas elämisen arvoiseksi kasvun tieksi, jollainen sen tulisi jokaisen ihmisen kohdalla olla.

Tee muutos ja tartu oman elämäsi sarviin ja ohjaa se uuteen aikaan - jos sellainen tarve on.

Jos olet tyytyväinen, pyri säilyttämään se, ja nauti siitä kaikin tavoin. Ota se itsellesi suuremmin kuin olet nyt ottanut, sillä katso, aikansa kaikella kuitenkin vain on – oma aikansa. Sitten tulee muutoksia.

Mutta, ennen muutoksien tuloa, nauti joka hetkestäsi täysin rinnoin, täysin siemauksin.

Sillä elämä on elämistä varten.

Tänään, tässä ja nyt – ja tulevaisuudessakin tässä ja nyt.

Että et jäisi siihen kuolemaan, kuin miten asiat tänään ovat. Sillä elämän tie ja tarkoitus on muutos, ihmisen muuttuminen ja kasvu.

Sitä varten täällä olemme, kasvamassa ja kehittymässä – elämää oppimassa.

Vapaus vaiko yhteys  (31.12.2002)

Vapaus on tärkeä ihmiselle - oman elämän vapaus.

Yhteys toiseen ihmiseen on myös tärkeä. Yhteys antaa hellyyttä ja hyvän olon tunnetta - yhteenkuuluvaisuuden tunnetta - ihmiselle tärkeätä hyväksytyksi tulemisen ja kokemisen tunnetta.

Mutta miten elää siinä - toisaalta vapaudessa - ja toisaalta yhteydessä toiseen.

Siinä se pulma onkin.

Vapaus kun syö yhteyttä - ja yhteys syö vapauden. Ikään kuin vain toinen olisi vuorollaan mahdollista.

Ja niinhän se onkin - joko toinen tai toinen - tai jotenkin ihan vähän molempia, mutta silloin se ei ole kuin kumpaakaan.

Valitse siitä sitten, sillä molemmat ihmistä miellyttävät - molempia hän kaipaa. Mutta kumpaa kaipaa enemmän. Tänään vapautta, huomenna yhteyttä, ja mitä sen jälkeen - et tiedä sitä itsekään.

Elät kuin välimaastossa ja etsit lepoa tilanteeseen, koska molempien etsiminen samanaikaisesti kuluttaa voimiasi.

Ole tässä kuitenkin avoin äläkä täydy kumpaankaan.

Puhu tilanteesta ja toiveestasi - toinen sen ymmärtää - saattaa ymmärtää, ja antaa sinulle rauhan - tai hieman välimatkaa, että voit ajatuksesi ja tarpeesi selvittää - itsellesi.

Tuleehan taas aika vapaudelle - ja taas yhteydelle.

Kulkevathan ne kuitenkin kuin käsi kädessä.

Rakkaus kukassaan  (30.12.2002)

Onko rakkaus kuin kukassaan.

On silloin, kun toiset vain toisiaan katsovat - silmiin tuijottavat - ja toistensa seurassa viihtyvät. 

Hyvin viihtyvät.

Silloin on rakkaus kukassaan.

Muu maailma saa mielestä väistyä ja oman mielen täyttää vain kuva toisesta, hänen läheisyytensä halu - kosketuksen ikävä - sanojensa, sanomattomienkin, halu kuulla.

Silloin on rakkaus kukassaan.

Kun yhdessä halutaan kaikkea tehdä - ja kaikki yhdessä tehty ja tehtävä tuntuu niin ihanalta. Syöminen ja juominenkin maistuu yhdessä niin suloiselta.

Silloin on rakkaus kukassaan.

Turhien tekojen tekemistä ei olekaan, vaan kaikki, turhaltakin näyttävät, ovat tärkeitä kun ne vain yhdessä voidaan tehdä.

Silloin on rakkaus kukassaan.

Läheisyys - toisen läheisyys on polttavaa ja kuin särkyvää - niin herkkää ja hienoa se on. Silloin on jokaisella kosketuksella merkitys ja sanoma - päämääräkin. Ja kaikki yhteiset kosketukset johtavat päämäärään - toisen halujen tyydyttämiseen. Toinen on aina edellä itseä, ja hänen eteensä molemmat haluavat toimia.

Silloin on rakkaus kukassaan, kun elämää näin eletään, että ei silmiä, ei korvia, ei käsiä, ei katseita, saa toisesta irti.

Silloin on rakkaus kukassaan.

Mitä rakkaus on  (29.12.2002)

Mitä rakkaudeksi kutsutaan onkin vain ihastumista, syvää kiintymystä toiseen ihmiseen, jopa johonkin asiaan, sillä siihenkin voi olla rakastunut, eli ihastunut, eli kiintynyt.

Mutta mitä on sitten rakkaus. Se on tunnetila, kiintymys, kuin suuri nälkä, joka ei koskaan tyydyty.

On tarve olla yhtä, yhdessä koko ajan, ja rakkauden kohdetta, ihastuksen kohdetta, kiintymyksen kohdetta kuin kosketella ja aivan läheltä tarkastella - tutkia.

Rakkautta on siis niin monenlaista.

Mutta ihmisten rakkaus toista ihmistä kohtaan on suuri tunnetila, ei sen kummempaa. Nimitys sille vain on näin annettu - rakastaa.

Eikö samoin voisi sanoa: olen syvästi liikuttunut sinusta, tunnen voimakasta kiintymystä sinuun, olen sinusta kuin riippuvainen, olen sinusta kuin juovuksissa - humaltunut.

Rakkaus -sanalla pyritään kuin ohittamaan nuo monet kauniit tunnetilat, joita tähän fysiologiseen ja hengelliseen - henkiseen tilaan liittyy.

Toisaalta rakkauden tilan kuvaaminen on lähes mahdotonta, kun ei edes tiedetä mistä se tunne tulee ja mihin se menee.

Mutta suuria muutoksia se ihmisen lihassa vaikuttaa - saa aikaan.

Se antaa voimaa ja virkeyttä, kestävyyttä moneen asiaan. Se muuttaa luonnetta lempeämmäksi. Se tekee ihmisestä suvaitsevaisen - suvaitsevaisemman.

Mutta mihin rakkaus menee, mistä se oikein tulee.

Se tunne löytää kiinnekohdan jostain sisältä ja alkaa vaikuttaa ihmisen elämään.

Se tuli jostain - se impulssi - ja jonnekin se kiinnittyi - ja antoi uuden suunnan moneen asiaan ja muutokseen. Muuttaen pian koko elämäntavan.

Suuri on voima tässä tunteessa, joka kuin koko maailmaanne liikuttaa.

Ja se liikuttaakin. Se on kaiken, kuin kaiken, alku ja juuri - tämä tunne, joka koko ihmissukua eteenpäin vie.

Mutta mistä se tulee ja minne se menee.

Ei se ihmisestä itsestään tule - ei ollenkaan - eikä se ihmiseen itseensä mene päättyessään - ei.

Vaan tunne annetaan kauempaa - uudesta ulottuvuudesta - jossa on sen voiman lähde, kuin suunnitelma, jonka mukaan kaikki etenee.

Sattumaako rakkaus olisi. Ei sattumaa, vaan suurta suunnitelmaa.

Tunne annetaan ja tunne pois otetaan, jos niin on suunnitelma - ja suunniteltu - jossain.

Siksi niin monesti tunteen kohde onkin jo kuin ennalta tuttu ja nopeasti kuin osa ihmistä - toista ihmistä.

Ja niinhän se onkin. Jos jo kuin aikojen alussa on toinen toiselle katsottu - valittu, miksi ei tunnettuisuutta jo tavatessa olisi.

Eikö se selitä sen, miksi toinen jo heti on niin tuttu, niin rakas, niin luotettava.

Ja sitähän hän onkin - koska on jo kuin edeltä tuttu.

Mutta miksi rakkaus - se kiintymys - sitten pois otetaan - jos otetaan.

Suunnitelman tähden. Kuin kaikella olisi aikansa.

Ja onhan kaikella aikansa ja teidän on vain opittava elämään sen kanssa.

Tuolla tunteella on vain oma tehtävänsä, sitten - sen jälkeen - tulevat toiset tunteet, jotka ihmiselämää ohjaavat eteenpäin.

Ja ohjaavatkin - milloin mitenkin. Joko elämää yhdessä jatkamaan, tai sitten eroon.

Mikä kaiken tarkoitus. Miksi tuli, miksi meni.

Lisääntymisen tähden, kasvun tähden, kokemuksen tähden, elämän elämisen tähden.

Syitä on monta - ei ainoastaan lisääntymisen tähden, vaikkakin sekin siihen suuresti liittyy.

Mutta rakastua voi ilman sitäkin funktiota. Rakastua, liikuttua, kiintyä vain elämän tähden - elämisen ja kasvun tähden.

- ja sitten erota.

Ja kasvaa taas sen kautta.

Tunteet teitä kasvattavat ja vahvistavat.

Niiden kautta tulee tosi kasvua - sisäistä kasvua. Sillä ilman sitä kasvua - kokemuksia ja elämää sen kautta - ihmisen elämä on kuin kuollutta.

Siis eläkää ja kasvakaa ja rakastukaa - kasvakaa -

oi ihanat ihmiset.

Ja täyttäkää ihastuksen ja rakkauden virrat elämässänne ja maailmankaikkeudessa.

Sillä kaikella on tarkoituksensa 

- salainen tarkoituksensa -

jota ihminen ei saata selittää.