Vanha Piiras
Aikaisemmat, syyskuu 2002
Onnellisuus (30.9.2002)
Onnellisuus tulee siitä kun opit/osaat elää elämäsi hetken juuri niin kuin se eteesi tarjoutuu.
Elämällä eilisessä tai tulevassa ei tuo täydellistä onnellisuutta, vaikka siellä hyviä hetkiä olisikin - mennyt tai ehkä tulevassa.
Mutta elämällä juuri tämä hetki siten kuin se eteesi on avautunut - oli se sitten hyvää tai pahaa - on se todellista elämää.
Hyvä on helppo ymmärtää, mutta miten se paha päivä. Mitä onnellisuutta siitä tulee.
Siitä tulee se onnellisuus, kun elät senkin siinä ja nyt - sen raskaudenkin. Elät sen todella läpi - elät ja kuin tunnistelet sitä - et hylkää sitä muiden taakse, menneiden muistojen tai tulevien lupausten.
On siinä salaisuus - niidenkin päivien muuttamisessa hyväksi. Eli miten muuttaa paha hyväksi.
Katso, se tulee sen kautta kun elät sen todella hetki hetkeltä, niin siitä alkaa sen työstämisen kautta avautua valoa - ratkaisua - viisaus lisääntyy siihen pahaan ja uusi valo alkaa voittaa - vähin erin.
Siis, nauti elämästäsi - elämäsi hetkestä. Älä hylkää niistä ensimmäistäkään. Älä hyvää älä pahaa.
Hyvä sinua keventää, pahakin muuttuu kepeydeksi sen keskittymisen kautta. Sillä aina on ulospääsy pahasta - niin kuin on hyvästäkin - valitettavasti.
Mikään kun ei ole pysyvää - ei niistä kumpikaan.
Hellyydestä (25.9.2002)
Hellyyden
kipeys nostaa esiin monenlaisia tunteita ja
kosketuksia. Kumpaankin suuntaan.
Ensin haluaa kuin olla kosketeltavana, mutta sitten
huomaakin, että hellyyden antaminen, koskettelu, tuokin suurta tyydytystä.
Jopa suurempaa kuin itse kohteena oleminen.
Älä siis niin keskity muuhun, kaikkeen siihen mikä aina
lopussa on, vaan keskity siihen, mistä kaikessa on kyse – hellyydestä –
sen antamisesta ja saamisesta.
Sitä kun jaksat osoittaa ja olla sitä saamassa, tavoitat
paljon sellaista mistä et ole aiemmin ollut
tietoinen, etkä siitä edes itse unelmoinut.
Mitä, avautuiko tästä aivan uusi maailma.
On aikaa, on tahtoa, halua kosketella toista, muodostaa toiselle hellyyden kehä ja suuri tunnekokemus – suuret värähtelyt – suuret uudenlaiset näköalat ihmisen elämään ja sen yllättäviin hienouksiin ja tuntemuksiin, joita ei ole tiedetty olevan olemassakaan.
Aina
joku tietenkin tietää, mutta monelle tämä hellyyden osoitus on uusi kokemus,
kokemus antaa ja kokemus sitä vastaanottaa.
Siksi, siis keskity toisen tunteisiin, kuuntele ja katsele
miten hän käsissäsi värähtää, miten hän uuden kosketuksesi tuntee, miten
hän nauttii elämänsä kaivamisesta – kuin uusista asioista itsessään.
Hän elää – hän alkaa elää.
Ei enää pelkkää suoritusta, vaan lujaa lemmen
osoitusta herkillä käsillä – sanoilla – katseilla
– kaikella.
Ja näet edessäsi ihmisen – joka puhkeaa nautintoon,
elämään, kokemukseen.
Siihen mihin hän on kuin salaisesti koko elämänsä
toivonut pääsevänsä, vaikka ei ole tiennyt tällaista onnen satamaa
olevankaan.
Se on olemassa – pienten hellien kosketusten ja lujan
lemmen osoittamisen kautta – ja sen välityksellä.
Ota lempi käteesi – äläkä niin keskity oleelliseen
– siihen loppuun, sillä pianhan se on ohi, mutta tuo alku kestää
ikuisuuden.
Katso ihmiseen (15.9.2002)
Katso
ihmiseen, katso sydämeen, katso sisäiseen ihmiseen.
Ulkoinenkin
voi olla kaunista, mutta katso sisäiseen, joka heijastuu ulkoiseen, kaikkeen
tekemiseen.
...sanoihin,
kosketuksiin, valintoihin, katseeseen.
Katso
ihmiseen - katso sisäiseen.
Sylin voima (14.9.2002)
(vastaus sanontaan: "Älä mene sylistä syliin... yhteen vuoteen."
Miksi.
Mikä on se lääke yksinäisyydessä, joka haavoitetun parantaa.
Miksi pitäisi olla edelleen yksin, jos on yksin ollut jo vuosikaudet.
Miksi se yksi yksinäinen vuosi parantaisi ne menneiden yksinäisten sylittömien vuosien vammat ja haavat.
Mikä voima siinä yksinäisyydessä olisi.
Eikö ennemminkin lisää tai syvempiä haavoja yksin miettien menneitä yksinäisiä rakkaudettomia vuosia.
Eikö syli voisi parantaa sylittömän haavat.
Eikö sylin lämpö ole jo sellaisenaan parantava.
Miksi lapsi aina haluaa syliin - äidin syliin. Eikö lepoa ja turvaa, hoivaa saamaan.
Syli se on sylittömälläkin. Eihän syli vain saa syliä toiselta. Syli myös antaa sylin toiselle.
Rakkauden, sylin, antaminen toiselle on aivan yhtä tärkeätä, joskus jopa tärkeämpää, kuin sylin saaminen.
Ihmisellä on rakkauden ja hellyyden osoittamisen tarve myös.
Ellei sitä voi antaa, sitä on ihminen kuin puolikas - ontuva.
Se on se sylin opetus. Syli on kaksisuuntainen - siksi se parantaa parhaiten.
Kun sanotaan "sylistä syliin", ei tiedetä sitä, että sitä edellistä syliä ei ehkä ole ollut aikoihin. Sitä hoitavaa syliä, johon on ollut vuosikaudet, joskus koko elämä, tarve päästä.
Sanonnat ovat sanontoja, joskus voivat sattua kohdalleenkin, mutta yleistys on vaarallinen - jopa haavoja lisäävä ja aiheuttava.
Siis, jos olet syliä vailla - olet ollut sitä kauankin, etsi itsellesi syli - se sinut parantaa ja sinua hoitaa.
Et tunne sylin - toisen ihmisen lämpöisen sylin - lämpöisen hoitavan - lämpöisen hoitavan ja hyväksyvän ihmisen sylin voimaa.
Se parantaa - todella.
Itkettää? Miestä itkettää…
Ei ole miestä ei naista sisäisesti.
On ihminen.
Ihminen, jota itkettää.
Itkettääkö
kaikki, menneet teot, menetetyt ihmiset, rakkaat ystävät, kaikki menneet.
Oletko yksin – sitäkö itket.
Itket sitäkin
– mennyttä elämää. Mutta itket samalla myös tulevaa elämää – sitä
varten.
Itkusi parantaa sinua tulevaa varten.
Vesi puhdistaa, mutta sisältä tullut vesi puhdistaa parhaiten.
Ulkoinen puhdistaa vain kuorta, mutta ei paranna.
Sisäinen vesi puhdistaa astiaa sisältä.
Kuonat tulevat ulos niissä pienissä kyynelissä.
Ajattele miten paljon yhteen kyyneleeseen mahtuu.
Mitä mahtuukaan vuolaaseen itkuun, kun kaikki reiät on tukossa itkusi tähden.
Kuin et pystyisi enää mitään tekemään.
Silloin sinä peset – tai sinua pestään – sisältä, ja likavesi valuu kyynelinä ulos.
Se on suurta.
Osaatko itkeä. Ei se taitoa vaadi, se vaatii vain astian, jota pestään.
Itku ei ole taitolaji – se on nöyryyslaji.
Uskallatko – haluatko näyttää – haluatko uskaltaa.
Haluatko kärsiä – haluatko parantua – haluatko kasvaa.
Itkemätön on tukittu omiinsa.
Itkevä
puhdistuu ja jalostuu – alkaa ymmärtää itkunsa syytä. Alkaa ymmärtää
muidenkin itkujen syytä. Silloin kun syytä todella on.
Kasvat ihmisenä.
Ei kirjoista, vaan elämällä.
Itke siis itkusi, kaikki se mikä sisällä kalvaa – ja jonka voi pestä.
Anna vain itkun tulla.
Se sinua hoitaa – paremmin kuin yksikään ihminen siihen pystyisi.
Ja ajattele – ihan itse – itseksesi – sellainen hoito, kuin maailmalta salassa, vaikka maailma sen näkeekin – itkusi jälkeen sen kuulee – sinusta – sinä soit nyt heleämmin.
Olet pehmennyt – ja sen kautta vahvistunut.
Itku on ihmeellinen asia – aito itku.
Syksy saapuu kaikessa (5.9.2002)
Luonto herää kuin eloon paahtavan kesän paahteen alta.
Näin on myös ihminen. Hänkin herää syksyllä uuteen raikkauteen ja huokaa kesän helteistä.
Miksi.
Eikö se ole hyvä. Syksyn helpottava raikkaus.
Vanhojen ihanienkin asioiden hautaus - kuin putoavat lehdet, on aina edessä kauniinkin kesän jälkeen. Pudonneet lehdet ovat kuin kesän muistot, ne putoavat maahan. Muuttuvat mullaksi ja uuden tulevan kesän rakennusaineiksi.
Näin on kesän muistojenkin kanssa. Nekin saavat sijansa ihmisen elämässä. Eivät enää ole päällimmäisinä kiinni puun oksissa, vaan putoavat maahan ja muuttuvat ihaniksi tai ikäviksi kokemuksen mereksi - sulautuen sinne - ja kasvattaen kuin uutta kasvustoa tuleville päiville.
Tätä tekee syksy. Muuttaa kokemukset ja elämykset menneiksi kesän muistoiksi - jotka etsivät sijansa ja paikkansa ihmisen sisimmästä ja muuttuvat lauluiksi, runoiksi, itkuiksi - murheiksikin. Kaikki on taas kerran ohi - se ihana kesä.
Mutta syksylläkin on elämää. Syksyn raikkaus luo uudenlaista elämää, jonka taas talven lumi peittää alleen vieden sen muistot muistojen joukkoon. Näin jatkuu ihmisen elämä - näin jatkuvat vuoden ajat, ja pian ollaan taas uuden kesän kynnyksellä katsomassa elämän kevättä, joka siivittää ihmisen - onnellisen sellaisen - uuden kesän tapahtumiin ja uusiin muistoihin - niitä tekemään.
Oi ihana ihmisen elämä - oi ihanat vuodenajat - oi ihana sydän - joka tuntee.
Hanki itsellesi tunteva sydän - niin sinä elät.