Vanha Piiras

Aikaisemmat, elokuu 2002

Oletko varovainen suhteessasi  (28.8.2002)

Miksi. Miksi olisit varovainen suhteessasi toiseen ihmiseen, jos kerran tunnet suurta mielihyvää hänen seurassaan.

Miksi arastelet elää elämän kauniita hetkiä. Miksi et antautuisi niihin ihaniin tunteisiin ja tuoksuihin, joita se tuo tullessaan - se uusi hetki, uusi tilanne.

Ole siis vapaa kaikesta ja nauti. Nauttikaa molemmat. 

Olkaa vapaat.

Tuleehan se arki aina, mutta nämä hetket eivät ole aina.

Älä siis jätä näitä hetkiä käyttämättä - nauttimatta. Eivät nämä aina ole läsnä.

Enemmänkin ne saattavat nopeasti kadota.

Ehtiihän niitä sitten murehtia ja muistella - kun arki on koittanut.

Mutta onhan siinä paljon enemmän silloin, kuin jos nyt et elä - ja kuitenkin murehdit.

Mitä sillä menetät, jos nyt jätät elämättä elämäsi kauniit hetket. Menetät kuin yhden elämän, yhden ihanan muiston. Yhden ihanan itsesi rakennusaineen. Ihanan kehityksesi vaiheen.

Ole siis vain levollinen ja elä päiväsi iloiten ja niistä nauttien. Rajalliset ne ovat - ne päivät. Kaikille ovat - teillekin - molemmille.

Älä siis päästä käsistäsi elämäsi ihania hetkiä arvioimalla ja murehtimalla kuin ennakkoon.

Mahtuu elämään murheita muutenkin.

Ilot vain ovat ikään kuin kortilla - monesti.

Anna toisen hoitaa sinua  (27.8.2002)

Oletko tavannut hänet, joka sinua ymmärtää - ja ymmärtää myös itseään.

Olet onnekas, sillä sellainen on lahja - suuri lahja.

Jos toinen sinua ymmärtää ja haluaa sinua kuin hoitaa, anna hänen hoitaa sinua. 

Se on hyväksi hänelle ja erityisesti, se on hyväksi sinulle.

Miksi siis miettisit asioita, tekisit asioista mutkikkaita. Etkö vain voisi antaa ajan hoitaa ja mennä. Ja asioiden olla. Ja vain hoidon hoitaa itseäsi - ja myös toista.

Älä siis ole murheellinen silloin, kun pitäisi olla iloinen siitä, että on toinen joka ymmärtää.

Ei ymmärtäjiä ole joka oksalla. Enemmänkin heitä on harvassa.

Ota siis avoimesti vastaan saamasi lahja - suuri lahja - toinen ihminen.

Ja nauti päivistäsi ja hetkistäsi ystävän, ymmärtäjän, seurassa.

Se on molemmille hyväksi - teille molemmille.

Katso miten kuljet  (25.8.2002)

Älä anna toiselle mahdollisuutta uskoa, että välität hänestä, ellet todella niin tee.

Sillä toiselle pian syntyy rakkaus sinuun, ja jos et ollutkaan tosissasi, on toisella edessään kova tie.

Kova pettymyksen - hylkäyksen ja pitkän ikävän tie.

Niin, jos et ole tosissasi, armahda toista, äläkä turhaan lupaa mitään sellaista, jonka jo luvatessasi tiedät, että et voi pitää.

Siinä on elämän ohjetta moneen.

Ystävälliset sanat  (24.8.2002)

Katso, sanoissa on voima.

Kaunis sana, pieni huomaavaisuus, pienikin kohteliaisuus - vaikka pienellä silmän pilkkeellä annettu - voi olla toiselle, monelle, se päivän paras hetki.

Sano se rohkeasti ja avoimesti, vilpittömästi, ja toisen päivä voi olla, ja todennäköisesti onkin, aivan eri näköinen kuin miltä se aamulla tullessaan näytti.

Monet pilvet, olemattomatkin, poistuvat ja valo tulee sijaan. Sisäinen valo, ilo, ilo huomaavaisuudesta, ilo kauniista sanasta - ilo yllätyksestä.

Se kannatti - se kaunis sana - sanoa ajallaan - ja avoimesti.

Huomaat sen, sen tehtyäsi.

Ja sinut muistetaan.

Ikävä hellittää  (23.8.02)

Jos ihmisen ikävä hellittää, olet onnekas.

On niitä, joilla ikävä ei anna rauhaa, ei yöllä, ei päivällä.

Se on kuluttavaa ja väsyttävää, eikä kuin miksikään hyödyksi se suru, joka sen kautta on kuin ainainen vieras - jatkuva ajatus.

Mutta kuten puhuttu, se pitää lähellään toista - siksi sillä on myös oma virkansa ihmisen elämässä.

Olla - voida olla - lähellä rakasta - vaikka kaikki asiat - ikävät sellaiset - ovat muistojen myötä kultautuneet hyviksi tai painuneet pois.

Mutta ikävä kaiken kaikkiaan on hyvä asia. Se pehmittää luonnetta ja kasvattaa ihmistä sisältä - toisille otolliseksi. Uudeksi ihmiseksi.

On kuin ei jaksaisi - on sen koulun kovin vaihe. Ja kuitenkin jotenkin jaksaa ja kestää.

Sairausko kauhistuttaa  (21.8.2002)

Mutta – mitä tiedät siitä omalla kohdallasi.

Tiedätkö, että sillä on tarkoituskin. Ei se sattumalta sinuun iskenyt se tauti, se sairaus. Ei. Vaan näe sen elämää kirkastava vaikutus.

Etkö ole jo nyt huomannut, miten elämä on eri näköistä, aivan eri näköistä. Et ennen ole sitä tällä tavoin katsellut – ja sen perään haikaillut.

Se kun on aina ollut siinä kuin luonnollisena asiana.

Nyt tämän kaiken keskellä näet, että ei se olekaan niin luonnollista. Enemmänkin suuriarvoista. Ihanaa. Katseltavaa ja kosketeltavaa.

Huomaatko – tätä kaikkea olet oppinut näkemään – ja kuulemaan.

Korvasikin ovat herkistyneet kaikille äänille – luonnon äänille – ja kaikelle muullekin hälylle – työn äänillekin. Nekin ovat kuin rakkaiksi tulleet, vaikka eivät kuulosta kuin miltään.

Mutta siinä kaikessa on elämän ääni. Ja sitä sinä olet nyt oppinut kuulemaan.

Olet oppinut kuulemaan elämän ääniä, elämän valoja, elämän arvoituksia.

Olet oppinut arvostamaan elämää.

Eikö se ole suurta. Katso, se on suurempaa kuin osaat kuvitellakaan.

Sinähän elät – nyt – vielä – tässä – tänään – ja tätä päivää.

Enkö minä ole tehnyt sinulle vain hyvää.

Ihastuksessa on voima  (20.8.2002)

Ihastuksen tuomassa voimassa on maailmaa paljon rakennettu.

On sankaritekoja tehty – on tyhmyyksiäkin.

On elämää muutettu kuin kerta heitolla – kaikki uusiks’.

Mutta on siinä voima, joka antaa suunnan kaikelle tuolle – ja kuin tarkoituksen – vaikka kyseessä olikin vain viaton ihastuminen.

Mikä ihme siinä on – siinä tunteessa. Sitä etsitään ja sen perään itketään.

Oi ihminen sinua – sinä yksinäinen.

Ihastuminen on ihana asia  (19.8.2002)

Siinä kaikki muu kuin menettää merkityksensä.

Mutta ihastuksella on myös toinenkin puolensa. Se vie voimia, kuluttaa energiaa. Sitouttaa pian ja vie aikaa, sitä aikaa minkä muutoin olisit käyttänyt toisin.

Se muuttaa pian elämän juoksua ja rakentaa kaiken uudelleen.

Antaa uuden elämän, uudet suunnitelmat, uudet haaveet.

Ihastus on ihana asia – mutta niin kuluttava ja pian kaiken muuttava.

Laskeako pitäisi kustannukset.

Ihastuksesta  (18.8.2002)

…jota monesti rakkaudeksi kutsutaan. Olen rakastunut, sanotaan.

Todellisuudessa olet korviasi myöten ihastunut. Ihastunut toiseen ihmiseen, hänen piirteisiinsä,  puheeseensa, liikkeisiinsä.

Tai sitten olet ihastunut siihen ihanaan ihastumisen tunteeseen ja siihen haavekuvaan, jonka ihastus synnyttää.

Tutki sitten tuota mihin kaikkeen olet ihastunut, mutta tärkeintä on se ihana tunne – olen ihastunut – olen rakastunut.

Se on suuri asia, älä sitä lainkaan vähättele.

Et näe, et tiedä, miten suuria voimia tuohon pieneen tunteeseen mahtuu ja sisältyy. Mitä kaikkea tuo tunne saa ihmisessä aikaan.

Se parantaa hetkessä monet vammat.

Se poistaa hetkessä monet ikävät muistot.

Se tuo hetkessä pään täydeltä uusia unelmia.

Se tuo ihania kosketuksia ja suuhusi uusia, ennen puhumattomia uusia sanoja.

Se herkistää sinut kaikelle kauneudelle. Laulut puhuvat juuri sinulle. Luonto kukkii ja tuoksuu aivan toisin kuin eilen.

Kaikki on hetkessä toisin – koko elämä on ihan eri näköinen.

Ikävät, kaikki murheet, ovat hetkessä poissa – mihin ne menivät – katosivat.

Ihastus söi ne – ei, ne peittyivät sen alle.

Se oli kuin pumpulipeitto kaiken sen vanhan raskaan päälle.

Siellä ne ovat ihanan pehmeän alla – kuin olemattomissa.

Voi ihminen – sinä pieni.

Etsi ihastus, anna sille sijaa, se hoitaa sinua – ainakin hetken.

Tosin – tuleehan se arki taas senkin jälkeen, mutta silloin et ole enää entisesi, se sama.

Olet oppinut jotain – olet vahvempi ja yhtä kokemusta rikkaampi – myös yhtä surua rikkaampi.

Mutta olet kasvanut ihmisenä, ja se on suurta.

Ihastus siis myös kasvattaa sinua – opettaa hellyyttä, ymmärrystä ja toisen tunteiden kunnioittamista – eli rakkautta toiseen ihmiseen – ja sehän on todella suurta.

Anna maailman olla avoin itsellesi – elä ja nauti.

Sanat   (17.8.2002)

Sanat voivat rakentaa ja sanat voivat hajottaa.

Yksikin sana väärin sanottuna, väärin painotettuna, saa aikaan muutosta.

Yhdellä sanalla voit vetää tykösi, yhdellä sanalla voit karkottaa.

Yhdellä sanalla voit korottaa, yhdellä sanalla voit murskata.

Mitä kaikkea yksi sana voikaan saada aikaan ihmisessä – pienessä ihmisessä.

Voit kuin synnyttää hänet uudelleen, voit kuin tappaa hänet siihen paikkaan.

Ajattele – vain yksi sana, ja se voi kertoa kaiken – itsestäsi.

”Sorry”  (16.8.2002)

Vastattiinko kohteliaaseen kysymykseesi vain ”sorry”.

Missä on rakkaus, missä kauniit sanat. Missä ovat sanat.

Eikö ole sanoja sanomaan muuta.

Puhutaanko rakkaudesta – eikö ennemminkin ylimielisyydestä – kuin halveksunnasta.

Ei edes omalla kielellä sallittu.

”Sorry” – yksi ainoa sana, joka kuitenkin kätkee sisäänsä koko luonteen, koko ihmisen tilan.

Yksi sana – ei rakkautta, ei osanottoa, ei myötätuntoa – ei vierellä elämistä – ei rakkautta.

Puhutaanko rakkaudesta – ei – ei ole rakkautta tuossa yhdessä sanassa.

”Sorry vaan” – ei käy.

Ei tämä lyö – tämä kertoo tilan.