Vanha Piiras

Aikaisemmat, huhtikuu 2003  (vähän muotoiltu uudelleen 14.11.2005)

10.4.2003
Katkeruus

Mitä on katkeruus. Se on sitä kun sinun omat toiveet eivät jostain syystä täyty. Ihminen on onneton ja pettynyt.

Katkeruudelle annetaan sijaa. Sitä kuin kutsutaan luo.

Ei se itsestään synny, vaan se halutaan kuin rakentaa. Päätetään: "Nyt olen siitä asiasta katkera, pahoilla mielin, vihainen, vihamielinen aivan suuttumukseen asti".

Katkeruus siis luodaan itse. Se halutaan rakentaa ja sitä kuin kutsutaan luo. Ja se rakentuu.

Se tarttuu ihmiseen jonnekin sisälle, ja se alkaa siellä vaikuttaa.

Ensin hieman, mutta se on kuin kasvi, joka kylvettynä alkaa kasvaa. Se täyttää vähin erin koko kehon ja se alkaa näkyä.

Se näkyy ihmisen ulkoisessa muodossa. Se näkyy käytöksessä. Se näkyy sanoissa, teoissa ja ilmeissä. Se ilmenee ajatuksissa.

Jos sille annetaan sijaa, se ottaa sen nopeasti ja ihminen altistuu kaikille sen seurauksille.

Seurauksena on yksinäisyyttä ja sairauksia. Se kuin ennenaikainen kuolema kaikelle kauniille, jota elämässä kuitenkin on paljon.

Eihän se, mistä katkeruutta halutaan rakentaa, ole yleensä kuin yksi pieni asia taivaan alla.

Ratkaisevaa on päätös, haluanko ottaa vastaan tuon tunteen ja tuon käytöksen. Haluanko istuttaa tuon kasvin itseeni ja alkaa viljellä sitä.

Vai päätänkö ottaa asian vastaan vain yhtenä elämäni asiana, joka voi minua monella tavoin kasvattaa ja antaa jopa voimaa tuleviin päiviin. 

Se tuo myös viisautta, elämän koulun ihanaa hedelmää, vaikka nyt surusta kyse olisikin, niin kuin näissä kohdin yleensä on. Eihän ilossa mitään vaaraa ole. 

Surussa, itseen tai toiseen pettymisessä, omien toiveiden täyttymättömyydessä on se vaara, että tehdään tietoinen väärä valinta: "Haluan kantaa vihaa ja olla kuin ikuisesti loukkaantunut". Ikäviä seurauksia ei voi välttää. Ne tulevat aivan samoin kuin jos sanot: "Haluan tämän kautta kasvaa ja oppia. Haluan antaa anteeksi ja unohtaa". Sen päätöksen kautta tulee kasvu, oppi ja viisaus. Ja terveys.

Valitse, ystäväni, näistä vaihtoehdoista viisaasti, sillä sillä on vaikutuksensa tuleviin päiviin. Uskothan.

9.4.2003

Rakkaus kasvaa

Ei se ole rakkautta, kun ensi kerran tavataan ja toisesta suuresti pidetään. Se on ihastusta. Kuin pientä ystävyyttä. Halua olla toisen kanssa.

Rakkaus, se syvempi tunne tulee kasvun kautta jos tulee. Ellei tule, ei tule.

Ihastus on aina ensin, ja jo se riittää aikaansaamaan suuria asioita maailmassa.

Ihastuksesta kasvanut rakkaus riippuu molemmista. Se on kasvun tulosta.

Silloin ihastus väistyy kuin kaiken aloittaneena voimana, ja sijaan tulee pysyvämpi, sitovampi, muuttavampi  tunne ja voima.

Ihastus on suuri voima, jonka vallassa tehdään suuriakin asioita. Rakkaus on vielä suurempi voima. Kasvun kautta tullut rakkaus on kestävämpi ja tulevaisuutta rakentavampi.

Siinä tunteessa on maata puolustettu ja mitä tahansa omaa varjeltu.

Ihastus on ensi askel rakkauteen, jos se tulee.

Rakkaan tapaaminen   (5.4.2003)

Se odottaa. Illalla. 
Tapaaminen.

Minä odotan sitä. 
Toinenkin, se rakas, odottaa. Minä tiedän sen.

Molemmat odottavat. Miten ihanaa.

Tapaamisen odottaminen on aina ihanaa jos se odotettu ja toivottu. 
Ei se aina sitä ole. 
Jos se nyt on sitä, olet onnekas. Ole hyvilläsi.

Tunteet kuohuvat, suorastaan kiehuvat. 
Odotusta. 
Kellon katsomista. 
Tuntien laskemista. 
Oi, milloin. 

Milloin lähden. 
Ehdinkö varmasti. 
Tuleehan hän varmasti, tuleehan.

Eihän vain tule mitään estettä, olen niin odottanut.

Voi miten rakas hän onkaan, miten ihana. 
Syliini hänet illalla rutistan. 

Oi, vasta illalla. 
Odotan. 

Voi minua!

Miten kestän sinne asti. 
Mitä touhuan, jotta aika etenisi ja ilta pian tulisi.

Sitä nyt odotan. Iltaa.

Rakas, tulethan varmasti.

Sylini niin odottaa sinua, armaani, omani. 
Tulethan.

Muisti, älä petä   (1.4.2003)

Elämässä on paljon ihania asioita joita haluaisin muistaa. Ihania, kuin maailman tärkeimpiä hetkiä minulle. Ihania kokemuksia. Ihania nautintoja. Tuoksuja, makuja, yhdistelmiä.

Miten ne kaikki muistaisin. Miten voisin nostaa ne silmäini eteen aina uudelleen. Miten voisin niistä taas  nauttia. Elää ne hetket kuin uudelleen eläytyen ja kokien. Oi, miten.

Onhan minulla muisti, joka kaiken niin tarkoin tallentaa.

Vaan miksi en saata kaikkea niin tarkoin esiin nostaa, että ne hetket taas omani olisivat. Että niistä saisin sen saman tunteen, jonka silloin sain, kun elämän ihanuutta elin. Oi, miten.

Sinä muisti, olet valikoiva. Sinä muistat ja et muista. Yllättäen muistat. Yllättäen unohdat.

Älä petä minua muisti. 
Älä jätä minua yksin. 
Älä anna minun unohtaa niitä suloisia hetkiä, 
niitä maailman kauneimpia tunteita, joita olen saanut kokea. 

Älä anna minun unohtaa.

Älä petä minua. 
Sinuun minä panen toivoni. 

Sinun avullasi hän on tässä, vierelläni, juuri sellaisena kuin hänet haluan muistaa. 
Juuri sellaisena kuin kauneimpina hetkinämme.

Auta minua siinä.

Ellet sinä minua auta, olen menettänyt kaiken minkä olen kokenut ja elänyt. 
Kaiken kauniin ja ihanan.

Älä panttaa. 
Anna ihanien muistojen ajaa ylitseni ja mieltäni virvoittaa jälleen kerran. 
Tuo hänet tyköni, syliini, omakseni taas uudelleen.

Tuothan, oi, rakas muistini, 
johon minä nyt turvaan, kun olen yksin taas .