Ristiriitoja (12.4.2002)

Ihmisten halut vetävät toisaalle – ei yhteisiin haluihin.

Mutta eikö se ole luonnollista. Jokainen haluaisi toteuttaa omia halujaan ja toiveitaan.

Jos toinen ne tukahduttaa tai kieltää, mitä siitä seuraa – vankila, kun omat tekemiset kuin kielletään.

Sitä on vaikea havaita, se kun tapahtuu kuin sisällä, huomaamatta. Mutta sen havaitsee ulkoisessa, vaikka mitään ei sanotakaan.

Sen vain tuntee itsessään, kukin kohdallaan, kun omat teot ja halut kielletään, vaikka ei sanotakaan.

Toinen voi kieltää ne toista ärsyttääkseen, ja näin kuin sopiakseen. Tulos on kuitenkin sama – vankila.

Elämä helpottaa (4.4.2002)

Ei kasvatusta kaiken aikaa. Välillä eletään kuin normaalia elämää, ilman paineita. Ei silloin tosin paljoa opitakaan, mutta ei paljoa kärsitäkään.

Silloin kun kärsitään, silloin myös opitaan.

Elämän tragediaa kaikki on.

Olisi mukava elämästä oppia, mutta se ei juuri ole mahdollista muutoin kuin kovien kokemusten kautta.

Muu oppiminen on muuta oppimista, mutta elämästä voi oppia vain elämän koulussa, ja se on yleensä raskasta – jollain tavoin.

Oletko joskus jotain oppinut kauniina hetkenä. Sen olet vain elänyt nauttien ja voi olla, että sen vielä muistat. Mutta et siitä paljoa oppinut. Elit vain. Nautit ja olit.

Mutta kovan koulun päivät muistat, ja niistä myös olet jotain oppinut ja niiden aikana myös jollain tavoin kasvanut. Kehittynyt ja oppinut ihmisenä – ja ihmisen elämästä. Jotain, joka sinua hioi.

Siksi, oi ihminen. Älä pelkää ja ylenkatso raskaita päiviäsi. Vain niinä hetkinä olet todella elänyt ja kasvanut.

Ilon päivät olet myös elänyt, mutta niissä et ole suuresti kasvanut.

Katso siis ihmistä, jolla on ollut raskaita päiviä ja katso ihmistä, jolla raskaat päivät vielä puuttuvat. Mitä näet. Näet eron ihmisen ja ihmisen välillä. Kasvaneen ja kasvamattoman eron.

Iloitse siis raskaista päivistäsi. Ne ovat sinulle iloksi – myöhemmin tosin, eivät heti.

Oletko väsynyt (3.4.2002)

Väsyttääkö sinua työ, vaiko kaikki yhdessä, työ ja oma elämä.

Aikaa aikaa kutakin.

Nyt väsyttää työ eikä mistään saa kiinni.

Eikö se ole mahdollista, että sillä voisi olla oma tarkoituksensakin.

Jos työ on raskasta, saattaa olla tullut eteen tilanne, että kaikki on – jälleen kerran – uudelleen arvioitava. Jospa kaikki on taas kerran laitettava alkuun. Kuin aloitettava uusi elämä uudessa paikassa.

Entäpä, jos kaikella onkin aina oma tarkoituksensa – tälläkin nyt.

Yrittämällä vain kestää, elät kuin väkisin, ja annat voimiesi ja elämäsi valua hukkaan.

Jospa katsoisit mitä muuta elämällä voisi olla sinulle tarjolla. Jotain uutta ja jännittävää – mielenkiintoista. Uutta kokonaan. Eihän elämä voi olla vain yhdessä paikassa. Eikä se ole tarkoitus, että väsytät itsesi väärässä paikassa.

Kaikella on tarkoituksensa – nyt tälläkin. Katso ympärillesi, katso itseäsi. Oletko onnellinen.

Jos teet entistä enemmän ja vain yrität saada kaiken kuntoon, oletko sitten onnellinen. Ja mikä sinulle takaa sen että onnistut. Voihan myös käydä niin, että väsyt vain entisestään ja toipuminen kestää entistä enemmän.

Älä päästä itseäsi liian loppuun. Siitä saattaa olla vaikea, liian vaikea toipua.

Ota elämä hallintaasi ja katso itseäsi. Onko tämä sitä mitä tahdot tehdä, vielä tehdä, vai haluaisitko jo jotain muuta.

Katso, muuta sinä haluat.

Tee ratkaisusi ja ala taas elää sitä onnellista elämää, johon sinut on tarkoitettu.

Eikö tässä ole jo tehty kyllin. Nyt on hyvä hetki, oikea aika tarttua uuteen ja hyljätä rohkeasti vanha.

Siinä on sinulle lepo – siinä uudessa johon tartut.