Vanha Piiras

Aikaisemmat, helmikuu 2003

27.2.2003
Vaaditko kuin puhtautta.

Miksi. Millä oikeudella.

Eikö jokaisella ihmisellä kuitenkin ole oma elämä elettävänään. Ja jokainen elää oman elämänsä hetket niin kuin hän on ne suunnitellut, halunnut tai häntä on johdatettu.

Miksi sinulla olisi oikeus kuin vaatia puhtautta ihmiseltä, joka on elänyt omaa elämäänsä ennen sinua, ja josta sinä et ole mitään tiennyt.

Miten itsekään olisit puhdas elämää elettyäsi.

Vaikka, mitä on se puhtaus jota tavoittelet – koskemattomuuttako.

Miten voit vaatia toiselta koskemattomuutta, kun et sitä itsekään ole.

Ja kuka voi olla koskematon elämää elettyään ja sen nautinnoista nautittuaan.

Eikö jokaisella ole oikeus nauttia elämästään, sen jokaisesta hetkestä.

Ja vaaditko silti, että toisella ei olisi omaa elämää ollut – ennen kuin sinut tapasi.

Miten itse nyt käyttäydyt sen koskemattomuuden kanssa. Säästätkö sitä edelleen jollekin toiselle, vai otatko nautinnon omaan käteesi ja elät elämäsi hetken täydellisesti, ottamalla siitä kaiken sen ilon ja lohdun, jota se voi sinulle tarjota.

Eikö jokainen hetki ole tarkoitettu elettäväksi. Elettäväksi ja opittavaksi.

Tämä puhtauskysymys on vaikea käsitellä, koska jokainen sitä omalla tavallaan toivoo, mutta se ei ole mahdollista kuin silloin, kun elämää ei ole vielä eletty – ei ollenkaan eletty. Kun ollaan vasta elämän kynnyksellä. Silloin se voi olla mahdollista, mutta monesti ei enää silloinkaan. Aikanne on tällaista.

Mutta miten pääset siitä yli, siitä toiveestasi, sillä vaatimustahan ei voi asettaa. On vain mielikuva tai unelma särkymättömästä elämästä.

Vaan sellaista ei ole.

Mutta, mitä on se puhtaus, jota ajattelet. Sitäkö, että toisella ei olisi elämää kuin ollutkaan. Millainen ihminen hän olisi, ellei elämää olisi ennen ollut. Olisiko hän mieleisesi sellaisenaan nyt. Ei, sillä kokemattomuus toisi toiset ongelmat eteesi.

Mutta nyt puhutaan puhtaudesta.    

Mitä on puhtaus, sitäkö että ihminen on koskematon. On se sitäkin, mutta se ei ole oikein ajatella niin, kun puhutaan vanhemman iän puhtaudesta.

Puhtautta on se, kun suhde on puhdas, eikä siinä ole säröjä ja toisia ajatuksia. Silloin suhde on puhdas.

Ei aikaisempi elämä puhtautta poista jos kaksi ihmistä toisiinsa rakastuu. Siinä on se puhtaus, ja siinä, että suhde pidetään puhtaana. Ollaan yhtä, ja toista kunnioitetaan

Puhtaus tulee siitä että ollaan toiselle se, jota toinen haluaa ja pidetään mieli puhtaana turhilta ajatuksilta ja ulkopuolisilta ihmisiltä – muilta haaveilta ja odotuksilta.

Tässä on puhtaus, johon tulee pyrkiä, ja joka täyttyessään on suurempi puhtaus kuin on tuo aikaisempi puhtaus, joka nuoruuteen liittyy – jos liittyy.

Tätä puhtautta tulee etsiä ja siihen pyrkiä, sillä se puhtaus on tässä ja nyt todellisuutta.

Ja vain siinä puhtaudessa voi suhde kestää ja kasvaa.

Kaikki muu puhtauden vaade ja toive, kuin unelma, syö suhdetta ja elämä raskautuu.

Mutta oikean puhtauden, sen tämänhetkisen tilanteen käsittäminen, sen kunnioittaminen, ja siihen kaikin tavoin keskittyminen, siinä eläminen toinen toiselle, luottavaisesti ja avoimesti, ymmärtäväisesti, itsestään antaen ja toinen huomioiden, on sellaista puhtautta, jolla on todellista merkitystä elämässä.

Kaikki aikaisempi elämä on kasvattanut – tai ainakin olisi pitänyt kasvattaa – tähän, tämän puhtauden käsittämiseen ja sen ylläpitämiseen.

Siinä puhtaudessa on onni ja autuus itse kullakin, eikä ajatukset harhaile lapsellisissa haaveissa, vaan elämän todellisuus on läsnä koko ajan ja sen ymmärtäminen on mahdollista ainoastaan sen aikaisemman elämän kasvun kautta.

Puhtaus on olotila, ei ruumiin koskemattomuus. Puhtaaseen olotilaan tulee pyrkiä, yhteiseen nautintoon, vapauteen vanhoista ja keskittyminen uuteen, nykyiseen hetkeen, sen iloon ja nautintoon – sen tarjoamiin mahdollisuuksiin elämässä - tässä ja nyt.

Siinä on se puhtaus – todellinen puhtaus, johon tulee pyrkiä, ja josta voi aidosti nauttia, ja jolla on kestävyyttä ja kasvattavuutta itse kullekin.”

Pieni ero  (23.2.2003)

Rakkaani, kuinka suloisena sinut muistan.

Montako päivää siitä onkaan, kun silmäsi - nuo kirkkaat ja raikkaat - lempeät - nähdä sain.

Kuinka monta päivää siitä onkaan, kun sinut viimeksi käsiini kiedoin ja syliini pusersin.

Kuinka monta hetkeä siitä onkaan kulunut, kun käsikkäin katuja kuljimme.

Kuinka monta yötä siitä onkaan, kun kanssasi rinnan levätä sain.

Oi rakkaani, kuinka kauan.

Mutta pian - kaikki tuo odotuksen "tuska" - pieni kipu - on ohi, ja silmäni saavat levätä sinun olemuksesi ihailussa - sinun sorjan vartesi kosketuksista käteni riemuitsevat - huuleni sinun huulissasi pehmeyden tuntevat.

Oi kuinka kauan - oi miten pian, rakkaani.

Pian olet taas minun - minun omani - kokonaan minun omani,

ja saan tanssien kanssasi ihailla somaa hulmuavaa huntuasi - joka monet niin kateelliseksi tekee.

Ystävä rinnalla  (22.2.2003)

Se on ihana asia jos on ystävä rinnalla - ystävä, joka ymmärtää, kantaa, välittää, tuntee hyviä tunteita sinua kohtaan.

Se on suuri asia, sillä ystävän voima ja vaikutus toiseen ihmiseen on suuri.

Siksi ole iloinen hänestä äläkä niin laske kustannuksia - menetyksiä - mitä hänen kauttaan sinulle tulee.

Menetäthän hyvän ystävän - rakkaan - kautta kuin omaa elämääsi - sen vapautta, mutta hänen kauttaan taas saat sellaista, mitä et sen vapauden tunteen kautta saa.

Eikä se vapauskaan ole mihinkään mennyt - nyt vain on parempi olla yhdessä kuin vapaa. Se tuntuu nyt paremmalta kuin vapaus ilman häntä.

Ihminen kaipaa kuitenkin aina toista ihmistä lähelleen, joka antaa turvaa ja rakkautta - hellyyttä, suojaa ja ajatuksia, jotka irrottavat päivästä ja muista ajatuksista.

Siinä ystävä, ihminen rinnalla, on hyvä ja tärkeä.

Ja onhan toinen, jolle puhua ja asioitaan purkaa - jos se tarpeen on.

Ja onhan siinä muutakin, siinä ystävässä, jonka kanssa yhteistä paljon on. On tarpeita, joissa ystävä on paikallaan ja molemmat kaikesta yhteisestä vahvistuvat - ja nauttivat - ovat toisilleen monin tavoin tärkeät - ah' niin monin tavoin.

Eikö uni tule  (21.2.2003)

Mikä siinä on, kun uni ei tule, vaikka olet ihan väsynyt.

Uni ei vain tule - tai tuli hetkeksi, mutta heräsit, ja se oli siinä, se nukkuminen, jota suuresti kaipasit ja tarvitsit.

Missä on uni - se ihana uni, joka vanhat painaisi mielestä ja joka uuteen päivään voiman antaisi.

Nyt ne vanhat vain pysyvät, pyörivät mielessä, eikä niille löydy kuin lokeroita muistissa - aivoissa. Ja miten on sen uuden voiman kanssa - sitäkään ei tule, kun ei ole unta, joka vahvistaisi - ja ravinnon uuteen päivään antaisi.

Vaan valvottaa.

Mikä valvottaa - monetko asiat valvottavat. Eivät monet - yleensä - vain yksi asia, joka on niin tärkeäksi tai raskaaksi tullut, että se valvottaa.

Muut asiat nousevat mieleen sitten kuin sen varjolla, ja myllerrys on valmis - se, joka sitten valvottaa.

Mutta yleensä valvottaa vain se yksi asia - se joka juuri nyt pinnalla on - milloin mikäkin.

Päivän jännitykset voivat olla sellainen asia - tai jokin suuri ongelma, suru, ikävä, kaipaus.

Moni asia voi olla se suurin asia juuri nyt, joka valvottaa.

Minkäs sille teet. Se vain on, ja ajallaan korjaantuu - toivottavasti. Sillä jos se pitkittyy ei asioille löydy mielessä oikeita paikkoja ja myllerrys vain lisääntyy. Voimatkin vähenevät ja sen kautta se jännitys ja väsymys - yliväsymys lisääntyy.

Mutta kaikkihan kuitenkin voi olla ihan oikein. Ehkä on tarkoitus että asiat valvottavat ja kypsyttävät asioita tämän valvomisen kautta. Valmistavat kuin tulevia päätöksiä.

Mistä sitä koskaan tietää - mihin mikäkin yön valvominen tai väsymys ympäristössä tai omassa elämässä johtaa.

Siksi, ole levollisella mielellä tämän yön valvomisen tuoman hermostuksenkin keskellä, sillä onhan silläkin - voihan silläkin olla - oma tarkoituksensa - ihana tarkoituksensa - asioiden tilan korjaamiseksi ja tulevaisuuden rakentamiseksi.

Tulevaisuuden, jota nytkin valvoessasi ja yön tunteja tarkkaillessasi kuin edeltä valmistat - ja joka näiden valvomisten kautta sinua lähestyy. Ja jota nämä valvotut hetket - tunnit - yöt - tuovat sinua kohti yhä kiihtyvällä vauhdilla.

Siksi, älä niin pelästy valvottua yötä. Mistä tiedät mitä se eteesi kuitenkin tekee. Mikä ihana ratkaisu asiain tilan korjaamiseksi voi sen - tämän valvonnan - kautta tulla.

Siis, anna mielellesi lepo, äläkä niin keskity kelloon ja pelkoon valvomisesta ja siihen, miten väsynyt pian olet, vaan siihen, mitä kaikkea se voikaan tuoda tullessaan sinun elämääsi. Sillä kaikkihan kuitenkin, tavalla ja toisella, vievät elämääsi eteenpäin  ja tulevaisuuttasi muovaavat.

Nyt tämäkin yksi valvottu yö - ties monesko sellainen nyt, mutta kuitenkin.

Huokailua toisen perään  (10.2.2003)

Menikö toinen jonnekin. Sellaiseen, josta et pitänyt. Menikö omille teilleen. Jättikö sinut yksin, kun itseänsä halusi viihdyttää. Jättikö sinut yksi. Jätti.

Ajatteleeko kuitenkin sinua - ajattelee.

Muisteleeko kuitenkin sinua - muistelee.

Vaiko nauttii vain omastaan ja sinut taakseen jättää.

Huokaileeko perääsi kun yksin jäit. Huokailee - ehkä huokailee. Vaan oletko siitä varma.

Mielialat vaihtelevat - sinä huokailet hänen peräänsä.

Se on hyvä se, jos huokailet. Se on hyvä sinulle - ja hyvä hänelle. Sillä ellet sinä huokaile hänen peräänsä, pian hän saa huokailla sinun perääsi.

Sillä tunnettahan se kuvaa - voimakasta tunnetta ja vetoa toiseen ihmiseen - kun toisen perään huokailee ja kuin toisesta huolestuu - hänen menemisistään.

Mutta oletko varma toisesta.

Voit olla varma, tai sitten et ole varma. Näitä mielesi risteilee. Elämää. Elämä on yllätyksiä täynnä. Mieli on yllätyksiä täynnä. Kaikkea voi aina tapahtua. Mielessä niin ajattelee - ja toivoo, ettei.

Vaan mennyt on omille teilleen - iloa pitämään.

Muistaako sinut siellä - muistaa.

Kantaako sinusta huolta - kantaa.

Sanoitko sen lähtiessään - sanoit - sanoin - sävyin - annoit ymmärtää. Annoit ymmärtää että huolestut - vaikka et sitä sanonutkaan.

Olet kuitenkin huolissasi.

Se on hyväksi molemmille - sinulle - ja hänelle.

Ellet ole huolissasi - ei ole enää suhdetta jota lämmittää.

Ellei hän ole huolissaan sinusta - ei silloinkaan ole suhdetta jota lämmittää.

Siis, mennä voi, omille teilleen, ja iloa pitää.

Vaan huolestuuko toinen jos menet. Huolestuu.

Se on hyvä, sillä huoli pitää suhdetta yllä - synnyttää ikävääkin - vaan kuitenkin enemmän huolta - ja vähän mustasukkaisuuttakin.

Sekin on hyvä - kuvastaa vain tilaa ja suhdetta - joka ON.

Kun tiet eroavat  (8.2.2003)

..on siinä aina haikeutta ja tuskaakin - molemmilla.

Sillä eihän suhde - jos se suhde oli - rakkaussuhde - oli, ole kuitenkaan mikään vähäpätöinen asia, vaikka siitä nyt aika olisikin jättänyt.

Kaikella on aikansa auringon alla - ja auringollakin. Miksi ei siis suhteillakin - ihanillakin - ja varsinkin niillä, sillä niiden merkityksen huomaa. Rakkaudettomista ei niin suurta väliä olekaan, vaikkakin yleensä niissäkin tuntee toinen enemmän kuin toinen - vaikka ei sitä kerro. Mutta kaikella siis aikansa ja tehtävänsä - niin tälläkin suhteella - nyt päättyneellä.

Ei se kuitenkaan turhaan mennyt - hukkaan joutunut - valmistamaton ollut, ei, vaan virkansa ja tehtävänsä kaikella on tässä maailmassa - niin tälläkin.

Yleensä se on kasvattava merkitykseltään - jollakin tavalla. Sitä vain ei itse näe aina, mitä mikäkin asia ja tilanne eteenpäin vie. Eikä se aina ole tarpeen tiedostaakaan. Kunhan kuitenkin aina tapahtuu se, mikä sille kuin edeltä tehtäväksi määrätty on - ihmistä kasvattamaan.

Sillä kasvamaanhan tänne on tultu - tänne maailmaan. Ja mikä sen paremmin ihmistä kasvattaisi kuin syvät tunteet - ilot - ja varsinkin surut. Niissä on voimaa - kasvattavaa voimaa.

Ota siis kuin iloiten vastaan uusi suhde - ihmissuhde - samoin ota vastaan hänestä erkaantuminen, jos se on sinulle suotu. Sillä siinä on sinun kasvusi paikka ja kehityksesi yksi kulmakivi - tiesit sitä tai et.

Mutta eihän teiden eriäminen ole paha asia - ei ollenkaan. Vaikkakin aina - melkein aina - raskas kokemus, ainakin toiselle - yleensä molemmille - jollakin tavalla.

Mutta eriäminen jo rakentaa uutta tulevaisuutta ja uutta kasvun paikkaa. Kehitys on elämän tahto.

Jollekin se voi olla viimeinen suhde, mutta harvemmin niin. Ja onhan niitä vanhoja, joita muistella silloin.

Uusi tie on silloin edessä. Koulun kautta - sen päättymisen kautta - olet kypsempi uuteen - kasvaneempi - viisaampi - kauniimpi - osaavampi. Se tarjoaa sinulle enemmän oman kasvusi tähden - ja myös sen eteenpäin viemiseksi.

Siksi, ota siis iloiten vastaan ero, joka piankin johtaa sinut uudelle kasvun tielle - jonkinlaiselle - usein myös uuteen ihanaan - joka sinua taas kasvattaa tavallaan.

Siinä on elämän rikkaus ja suola - ja sen raskaus myös.

Oi, sinä ihana elämä.

Tunnetko rakkauden  (3.2.2003)

Tunnetko herkkyyden, tunnetko sen liikutuksen siitä herkästä tunteesta, tunnetko hyvän olon, tunnetko itkun ja naurun sekaannuksen, tunnetko niiden syyt. 

Et tunne, sillä kaikki on niin herkkää. Ihminen on herkkä tuntemaan. Ja erityisesti rakkaus herkistää tuntemaan asiat kuin uudella tavalla - ihan uudella tavalla. Kaikki liikuttaa, ja kaikki koskettaa - kaikki. Olet kuin kaikkeen kiinnittynyt - ja kaikki on osa sinua. Et pääse siitä mihinkään.

Ajatus seuraa vain kohdetta - rakkauden kohdetta. Ajatukset eivät seuraa tahtoasi, vaan ne seuraavat sydämesi tahtoa - sitä toista, joka sinulle on nyt rakas. Sille et voi mitään.

Olet rakastunut.

Kaikki on outoa - ja kaikki on herkkää. Sinä olet herkkä, toinenkin on herkkä.

Kainalo on lämmin paikka - turvallinen paikka. Siellä saa levon kaikesta, elämästä, menneestä, nykyisistä paineista - kaikesta.

On se kumma. Toinen ihminen - vain toinen ihminen.

Hetki sitten tuntematon, ja nyt niin tuttu - kuin kaikessa läsnä. Mielessä, sydämessä, mielen teoissa. Kaikessa mitä haluaisit tehdä. Hän on niissä kaikissa mukana kanssasi - haaveissasi. 

Hän on siinä - lähellä sinua - ja kaikessa mukana.

Oletko rakastunut. Olet... olet. Mitä voit muutakaan. 

Onhan hän niin ihana.