Vanha Piiras
Aikaisemmat, helmikuu 2001
27.2.2001
Odottaminen
kannattaa
Odottaminen, se ihmiselle niin suuri läksy oppia, kannattaa aikanaan.
Se antaa viisautta ja näköaloja tulevaan.
Ei odottavan aika ole turha, vaikka se siltä tuntuisikin. Odottamisessa aina tapahtuu suuria asioita.
Suurimmat sinussa itsessäsi.
Odottavan aika muuttuu. Asiat muuttuvat. Tärkeät asiat menettävät merkityksensä ja sijaan tulevat muut asiat.
Painoarvot muuttuvat.
Ennen niin tärkeät muuttuvat tasaisiksi ja uudet asiat saavat sijaa.
Näköala laajenee - vaihtoehdot lisääntyvät.
Elämä näyttää uuttakin sisältöä, sellaista, jota et aiemmin ole huomioinut - tai joihin sinulla ei ole ollut aikaa.
Nyt on - odotellessasi uuden alkua.
Elämä laittaa asiat järjestykseen - joskus odottamisen kautta - ja aikana.
Odota siis urhoollisesti, kärsivällisesti, asioiden ratkeamista.
Kuuntele sisäistä ääntäsi, sisäisiä toiveitasi ja tavoitteitasi. Elä sitten niiden suuntaan.
Ja pian huomaat, mitä odottaminen on sinussa saanut aikaan.
Uuden elämän, uuden mahdollisuuden, uuden alun. Sellaisen, jota ilman odottamisen kovaa koulua et olisi ehkä koskaan löytänyt.
Niin, ja se sisäinen muutos - se on ensisijaisen tärkeätä. Et enää hötkyile menneen perään.
Olet rauhallinen ja täydellisempi - kypsempi - katsomaan tulevia päiviäsi.
Ne elä taas täysillä.
25.2.2001
Puhuminen
auttaa
Puhuminen auttaa - sanotaan.
Ei puhuminen kuitenkaan aina auta.
On annettava ajan hoitaa - puhumatontakin.
Puhuttu voi olla pahennettu.
Puhumaton voi olla parannettu - vaikka ei siltä näyttäisikään.
Siksi, puhe ei paranna.
Puhe ajallaan on parasta, mutta puhumattomuuskin parantaa - sisältä päin.
Kaikki on siis hyväksi, puhumattomuus ja puhuminen.
Mutta kaikki ajallaan.
Ei väkisin - kumpaakaan.
23.2.2001
Avioliitosta
Niin kauan on toivoa, kun on halua.
Jos ei ole halua, silloinkin on vielä toivoa.
Toivo ei lopu, vaikka halu loppuisikin.
-
Toivo tuottaa halun. Yhteinen toivo tuottaa yhteisen halun.
Siksi ei ole mitään menetetty, vaikka halu olisikin poissa.
Toivo tuottaa halun, vaikka toivoa ei olisikaan.
Joten, älä anna periksi. Jos on toivoa toisella, on haluakin toisella.
Toivo ja halu kohtaavat.
22.2.2001
Elämä
on ihmeellistä
Yksi hetki, yksi päivä, yksi ajatus saattaa muuttaa kaiken.
Eilen et vielä mitään tiennyt ja tänään jo kaikki menee uuteen suuntaan kovaa vauhtia.
Olihan se valmiina - olihan. Et vain sitä vielä eilen tiennyt. Haaveilit ehkä - uumoilit. Toivoit.
Nyt se on totta - kuin salama kirkkaalta taivaalta kaikki muuttui.
Taas on elämä selkeätä edessäsi.
Uusi kasvun paikka on alkanut.
Näin elämä menee. Välillä tulee pysähdys, milloin mistäkin syystä - et sitä tiedä.
Hetken se kestää ja sinua hioo.
Sitten taas uusi alku.
Onnea.
21.2.2001
Iskikö
sairaus
Iskikö sairaus kesken kaiken. Juuri kun unelmat olivat toteutumassa ja pitkä odotus päättymässä.
Silloinko tuli pysäytys.
Oliko ehkä jotain vielä kesken - kuitenkin.
Siksikö sinut pysäytettiin, vielä kerran.
Älä huoli - katso, kivut tulevat ja kivut menevät. Menee tämäkin ohi.
Lepää vielä hetki ja valmistu tulevaan.
Käytä hyödyksesi näin tarjottu hiljainen hetki. Ota siitä kaikki irti - itsellesi.
Ja nauti - tuntui miltä tuntui.
Sitten kaikki taas ohi on - se kipu - ja edessäsi on uusi alku uuden idean - uuden työn kanssa.
Älä ole murheellinen. Pahempaakin on kuin tämä nykyinen. Ei hätää.
Jatka vain ja valmista tulevia päiviäsi - kaikessa hiljaisuudessa.
20.2.2001
Oletko
sairas
Oletko sairas - selkä ehkä.
Et tiedä mistä se tuli, et tiedä, minne se meni.
Tuli - ja meni.
Mutta mitä se sai aikaan, katso sitä.
Se on tärkeämpi kuin itse sairaus, tai kipu.
Se pysäytti - taas kerran. Pysäytti jo pysäytetyn.
Virkansa silläkin.
Katso hetken päästä taaksesi ja näet, kuinka kauniin hedelmän se hetki sinussa synnytti.
Ihmettelet - ja ehkä kiitätkin vielä.
18.2.2001
Yksin
olen onnellinen
Yksin olen onnellinen. Nyt olen onnellinen - yksin.
Mutta jos aina olisin yksin, olisinko silloinkin onnellinen.
En tiedä. En ole koskaan ollut niin yksin yksin. Aina on joku ollut - ainakin mielessä - siis kaksin - yksin kaksin.
Mutta olisinko sitten onnellinen, jos olisin yksin yksin. En tiedä.
Nyt olen yksin - ja olen onnellinen, sillä huomenna en ole enää yksin.
Olen silloin kaksin - kolmin - neljin - viisin.
Häly alkaa taas. Olen siinäkin onnellinen.
Onnellinen se, joka on onnellinen yksin - kaksin - kolmin - neljin - viisin.
Minä olen onnellinen. Olen nyt yksin.
17.2.2001
Kaiken
keskellä yksin
Elämä pyörii ympärillä. Kaikilla on kaikkea tekemistä - siinäkö voisi olla yksin.
Kyllä siinä voi. Siinä juuri voikin olla todella yksin.
Kaikki menevät suuntaansa - sinä siinä mukana. Ja kuitenkin olet yksin.
Miten se on mahdollista.
Olet sydämen yksin. Siinä se yksinäisyyden suurin saari on. Sydämessäsi olet yksin - jossain sisälläsi olet yksin.
Siellä ei ole kanssasi ketään.
Kaikki pyörivät ympärilläsi ja elämä on tapahtumia täynnä - ulkoista menoa kaikki.
Se sisällinen meno on yksin. Siellä ei ole ketään muuta kuin sinä - yksin.
Siinä se yksinäisyys on.
Suurempaa yksinäisyyttä ei olekaan.
16.2.2001
Avioliitto,
onnenko satama
Siihen kaikki kauniit tarinat päättyvät.
Hyvä niin, sillä jos tarinat siitä alkaisivat, olisivat ne monesti surkean loppuisia.
Ihmisten ihanteena on onnellinen loppu, siksi elokuvat, tarinat, loppuvat siihen - avioliiton solmimiseen.
Hyvä niin.
Mutta siitä se elämä vasta alkaa.
Siihen asti ovat silmät olleet kiinni. On eletty kuin unelmaelämää - ja sitähän se on ollutkin.
Ei se ole arkea ollut. Haavetta toisesta.
Haaveet kuitenkin rapisevat. Elämä tuo toisenkin puolen. Sen puolen, mitä elokuvat harvoin kuvaavat.
Kaikki ei olekaan helppoa.
Ihmiset muuttuvat, haaveet karisevat.
Tulevat uudet haaveet.
Miten sitten käy - vanha haave on eletty ja uudet haaveet ovat tulleet sijaan.
Elänkö vanhan haaveen ripettä hiipuvalla liekillä, vaiko uutta haavetta suurella roihulla.
Missä on elämä?
Siinä hiipuvassako - vaiko siinä roihussa.
Sano se, ja sitten päätä.
15.2.2001
Vuotavat
korvat
Vuotavatko korvasi - kuin itkevät yöllä.
Mitä ne itkevät, sitäkö kun itse et itke.
itkevätkö korvasi puolestasi.
Voi olla niinkin. Kun itse et itke, korvasi itkevät salaa sen itkun, minkä itse olet tukahduttanut.
Ei asia tietenkään niin ole, mutta senkin kautta - korvasi kautta, moni tuska voi ilmi tulla.
14.2.2001
Toisilla
työtä vaan sinulla ei
Oletko siitä onneton.
Älä ole, sillä katso, on sinullakin työtä ja tekemistä kun vain katsot vielä ympärillesi.
Tämä hetki on sinulle annettu - asioittesi kuntoon laittamiseksi ja levoksi itsellesi.
Ehkäpä olitkin todellisen levon tarpeessa, vaikka et itse sitä edes nähnyt.
Mutta yritä nyt kuitenkin levätä, sillä muutoin käytät tämänkin saamasi lepohetken väärin.
Jännität edelleen sitä samaa jännitystä, josta sinut tähän hetkeen vapautettiin. Toisella asialla vain.
Nyt jännität sitä, kun sinulla ei ole sitä, mistä ennen jännitit.
Jätä nyt huolehtiminen.
Muuta asennettasi iloisemmaksi ja ota tämä saatuna lepohetkenä.
Äläkä katso toisia, niitä jotka nyt työssään jännittävät ja siinä väsyvät.
Kyllä sinäkin taas sinne ehdit - muiden kanssa jännittämään.
Mutta nyt - nauti hetki levostasi, jonka saanut olet - ja jota pian taas kaipaat, kun se ohi on.
13.2.2001
Odota
vain
Vastausko viipyy - edelleenkin.
Odota vain vielä hetki. Pian on aika täysi ja asiat ovat saadut kuntoon.
Sitten tulee se kaipaamasi yhteys ja asiat ratkeavat.
Et ole turhaan odottanut.
Kaikilla asioilla on aikansa maan päällä. Niin tälläkin, minkä ratkaisua sinä nyt odotat.
On silläkin aikansa.
Sen aika nyt lähestyy ja valmistuu tuota pikaa.
Odota siis kärsivällisesti vielä hetki. Sitten kaikki ohi on ja pääset lepoon odottamisestasi - siihen mitä mielesi halajaa juuri nyt.
9.2.2001
Heräsitkö
keskellä yötä
Miksi. Etkö tiedä.
Sinun piti olla väsynyt, mutta nyt silmäsi on aivan virkeä.
On sille syynsä - tälle heräämisellekin.
Katso millaisia ajatuksia mietit, mitkä päässäsi pyörivät.
Ne ovat jotenkin kesken. Niitä piti oikein yöllä käydä järjestelemään.
Nyt kirjaa ne ylös itsellesi ja hoida ne lähiaikana kuntoon. Niissä on vielä jotain kunnostamista.
Siksi ne sinua vaivaavat. Ne on vain hoidettava, jotta ei syntyisi mitään vahinkoa, sellaista, mitä saisit myöhemmin katua ja harmitella.
Ota tämäkin herääminen hyvänä merkkinä.
Laita asia muistiin ja aamulla kirjaa se tehtäviin töihisi.
Tarkoituksensa kaikella.
8.2.2001
Odottavan
aika on pitkä
Odottava odottaa milloin mitäkin, milloin huomista, milloin jotain muuta tulevaa. Hän odottaa jonkin alkavan tai päättyvän. Jotain saatavaksi. Aina hän kuitenkin odottaa.
Mutta eikö odottaminen ole hyvä asia. Odotetaan jotain muutosta siihen, mikä juuri nyt on. Jotain uutta.
Mutta miksi vastaus viipyy. Miksi se aika tuntuu pitkältä. Siksi, että ollaan malttamattomia, eikä jaksettaisi odottaa.
Odottaa kuitenkin kannattaa, sillä sille on aina syynsä.
Odotuksen aikana tapahtuu paljon sellaista, mikä ei näy. Asiat etenevät, oma mieli muuttuu, kasvaa ja kehittyy.
Odottaminen on kasvattavaa - todella kasvattavaa.
Ihminen ei haluaisi odottaa mitään. Kaiken pitäisi olla heti valmista.
Odottamisen seurauksena hän oppii odottamaan. Antamaan sijaa ajalle, joka tekee työtään molempien hyväksi - asian ja luonteen.
Ei odottaminen siis ole pahasta - ei ollenkaan.
Sille vain pitää antaa sijansa ihmisen elämässä.
Pitää olla kärsivällinen - ja sitä juuri odottaminen kasvattaa.
Odota siis rauhassa, se kasvattaa sinua ja valmistaa kuntoon odottamasi asiat - tavalla tai toisella.
7.2.2001
Kuolemasta
Kuolema korjaa vasta ajallaan, silloin kun kaikki sille valmista on - ei ennen.
Lopettaa voi omankin käden kautta, mutta tiedossa se kuolema silloinkin ollut on. Lähdön tapa vain on toinen kuin muissa tapauksissa.
Kaikella on aikansa, kuolemallakin. Ei sitä voi jouduttaa, ei pitkittää.
Sille päivälle se sattuu, mikä edeltä jo valmistettu on.
Joten, se ei tuo ratkaisua, ellei sen aika muutenkin jo ole.
6.2.2001
Monissa
paineissa
Elämässä on hetkiä, jolloin tuntuu kuin kaikki kaatuisi niskaan.
Sellaisia hetkiä on, kun kaikki asiat ovat selällään.
Mikään ei kuin ratkea.
Mutta on siinä syynsäkin. Niissä kaikissa on jotain selvitettävää - kuntoon laitettavaa.
Ne vaativat korjausta tai suoritusta.
Siksi ne ovat kuin yht'äkkiä päällesi tulleet, että jos niitä vielä pitkitetään, ne saavat yhä pahempaa aikaan. Pahempaa sinulle - itsellesi.
Et kestä monia keskeneräisiä ja hiertäviä asioita. Siksi on hyväksi, että ne nopeasti, kuin kertarysäyksellä saataisiin kuntoon.
Pitkittyessään keskeneräiset asiat aiheuttavat psyykkistä vaivaa, joka sen kautta fyysisessä ilmenee.
Näin on hyvä - parempi kertarysäys, kuin jatkuva kitinä - sanotaan.
5.2.2001
Osaatko
olla yksin
Kello raksuttaa seinällä - muuta ääntä ei kuulu. Jokin sähköinen surina - ei muuta.
Hiljaisuus on vaikeaa.
Kun siihen suostuu, oppii siitä pitämään.
On kuin rakkaus - sitä kaipaa - sitä yksinäisyyttä.
Mutta osaatko olla yksin - hiljaa.
Opettele, se kannattaa.
Siinä voit elää läpi tuntojasi, ajatuksiasi. Unohtaa ajan - murheet - tulevat paineet. Pahat sanotut sanat.
Ota etäisyyttä arkeen - hiljaa yksin se onnistuu.
Sitä tulee kuitenkin harjoitella.
Kynttiläkin auttaa. Malta mielesi.
Kuuntele. Kirjoita - sanoja syvyydestä - itsestäsi.
Siinä ne ovat - sielusi äänet - hiljaiset äänet.
3.2.2001
Minä
voitan
Minä voitan tämän hetken.
Pahat sanat sanotut. Kadun - vai kadunko.
Sanotut ovat kuitenkin.
Tarkoitinko todella - tarkoitin. En tarkoita enää. Tai, en ole varma. En tarkoita enää.
Mikä minuun meni. Mikä voima sen aiheutti.
Minulleko iloksi - miksi iloksi. Murheeksi.
Muilleko iloksi - vai heillekö murheeksi. Vaiko murheen kautta iloksi.
Kenelle sanoin pahasti - vai sanoinko kuitenkaan.
Elinkö vain elämäni hetken - pohjamudan, joka nyt karisee vaatteistani.
Aurinko kuin kuivaa.
Aurinko? Onko se - näkyykö se?
Joku minua lämmittää - tyynnyttää.
2.2.2001
Elämä
murskaa
Elämä murskaa - välillä. Kaikki on kuin seis, ei mistään saa kiinni.
Hiljainen hetki - koetteleva - riitaakin - loppumista.
Uuden alku alkaa siitä.
Kun vanha kuolee - alkaa uusi.
Siksi siis tulee olla onnellinen, jos kaikki on kuin nurin - loppu.
Loppu enteilee aina uuden alkua.
1.2.2001
Odotan
Odotan iltaa - odotan yötä. - Odotan työtä.
Odotan. Mitä odotan. Että aikako taas kaiken hoitaa kuntoon.
Kaiken, minkä olen sotkenut. Jälleen kerran - vai olenko.
Vai, sotkeeko joku muu minun asiani.
Joku ne aina sotkee.
Minä, itsekö. En, joku muu. Muu voimako.
En tiedä. Mutta jos ne joku sotki, kait' hän osaa ne uudelleen järjestääkin.
Minä en osaa.
Kuljen vain. Elän ja katson, miten ratkeavat - kun ratkeavat.