Vanha Piiras
Aikaisemmat, tammikuu 2001
31.1.2001
Oletko hukassa
Hukannut tiesi suunnanko? Et kuitenkaan.
On se tie edelleen olemassa, et vain juuri nyt näe sitä.
Se on hetken piilossa - peitossa maailman alla, mutta kyllä se siellä kuitenkin on.
Ei elämässä aina tie ole näkyvissä. Välillä mennään tien sivussa ja tietä ei näy.
Siinä se tie kuitenkin kulkee - ei sinusta kaukana - vaikka ei sitä näekään. Joudut vain jostain syystä kulkemaan tien vierustaa, kunnes taas löydät sen oman tiesi.
Tiellä kulkeminen onkin vaikea paikka. Se kun olisi liian helppoa. Pysyä siinä mikä hyvä olisi.
Ihminen itse etsii mutkia - ja löytää niitä myös. Maailma kuljettaa ja tie jää sivummalle.
Myöhemmin taas palataan tielle ja levätään siinä helpossa osassa, joka valmiin tien kulkemisesta avautuu.
Tunnet kyllä, milloin olet tiellä - ja milloin olet kuin "hukassa"
- sen tien vieressä vain.
30.1.2001
Elämä on hymyillyt
Elämä on hymyillyt minulle - tosin säälien.
Etkö näe mitä kaikkea olen sinulle tehnyt.
Sinä surkuttelet - välillä - välillä taas näet kaiken kirkkaasti,
mutta kuitenkin - et näe kaikkea.
Etkö näe mitä minä olen sinulle tehnyt.
Muuttanut, muovannut - elämää näyttänyt, uutta elämääsi rakentanut.
Uutta, sitä uutta, mihin nyt olet ryhtynyt - ja mihin muuhunkin nyt pian ryhdyt.
Tätä kaikkea olen sinulle rakentanut.
Alussa et sitä nähnyt - vaan vähin erin asiasi etenivät, mielesi muuttui - lepo lisääntyi - rauhoituit.
Vihdoin näit. Kaikki valmistuu ajallaan.
Keskeneräiset asiat ovat nyt liikkeellä.
Kaikki on kuin potkaistut käyntiin - yhdessä hetkessä - parissa kuukaudessa.
Tätä minä, elämä, olen nyt sinulle tehnyt. Laittanut asiasi kuntoon uuden vaiheen alkamiseksi.
Edessä on parempaa, paljon parempaa kuin mitä taakse on jäänyt.
Nyt sen jo näet - vaikka et kaikkea vieläkään.
Mutta nyt näet jo sen työn, mikä tehty on.
Siksi sinulle kuin säälien hymyilin.
Enhän kaikkea voinut alussa kertoa.
Lopussa - nyt tässä - jo kaiken itsekin näet ja ymmärrät.
Ole vapaa.
29.1.2001
Mökille turvaan
Mökille turvaan maailmalta.
Siellä on maa - ei maailmaa. Erossa olen muista.
Olenko turvassa itseni kanssa. Olen.
Kukaan ei kysy - kukaan ei sano, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.
Minä teen itse, oman pääni mukaan. Määrään nyt kaikesta.
Olen itseni herra - pienen hetken.
Palaan maailmaan.
Hyörinää ympärillä ja maailma täyttää taas kaiken.
Mitä näen. Itseni kaiken sen keskellä. Ota, tee, tule, laita...
- Milloin pääsen taas itseni herraksi.
28.1.2001
Kun rakkauden liekki sammuu
Rakkauden liekki sammuu, mitä sitten.
Miten sitten arkea eletään, kun se suuri roihu - se alun suuri roihu ja tunteen palo on poissa.
Se onkin vaikea hetki. Elää voi niinkin, mutta moni asia on toisin. Toisin kuin alussa luultiin tai haaveiltiin.
Mihin se kaikki katosi - tyhjään, ilmaanko.
Missä se on?
Ei missään. Se on mennyt. Et enää sitä sellaisenaan tavoita. Mennyt mikä mennyt.
Jos ystävyyttä löytyy - silloin elämä jatkuu sillä voimalla ja se on hyvä. Ystävyys on kuitenkin suurempi kuin rakkaus.
Mutta ellei ole ystävyyttäkään, miten silloin jatketaan?
Ei rakkautta, ei ystävyyttä - toraa vain - tai ei edes sitäkään.
Mitä siinä silloin tehdään. Ollaan ja väsytään - elämä murskaa - ensin toisen ja sitten toistakin. Kovempi kestää kauemmin.
Sekö se on se tavoite, että kulmia hiotaan. Eikö tässä vain tule lisää kulmia. Särmät sen kuin kasvavat.
Pian ei enää mikään pyöri, ja pyörät pysähtyvät.
Tee siinä päätös - elämän päätös - yksi elämäsi suurista päätöksistä.
Pysähdy ja kuole - vai elä ja jatka.
Siinä se elämän suloisuus on - muutoksessa.
27.1.2001
Muutosten kohdatessa
Kaikki on kiinni siitä, miten niihin asennoidut - pystyt asennoitumaan.
Eivät muutokset ole paha asia, vaikka näin yleisesti ymmärretään ja koetaan.
Muutos on aina mahdollisuus.
Mahdollisuus tarttua johonkin uuteen.
Mutta se edellyttää, että katse on käännetty eteenpäin - ei taakse.
Menneet ovat menneitä, mitä niistä enää huolta kantaa. Ne jäivät. Niissä ei ollut enää kaikki kohdallaan - siksi ne sinne jäivät - sellaisenaan.
Mutta uusi - se on nyt edessäsi muutoksen kohdatessa.
Mikä uusi?
Ihan mikä vain. Se voi olla ihan mitä vain.
Kuuntele, katsele, maistele asioita, mieti, syvenny - ole vapaa. Ole vapaa kaikesta siitä vanhasta. Se on jäänyt taa. Anna sen olla. Jätä se sinne, sinne se kuuluu.
Älä sitä enää mukanasi kanna - mukanasi raahaa. Se on raskasta, eikä se hyödytä mitään.
Otat vain opiksi, mikä opiksi otettavaa on - sitten jätä.
Teet parannusta huonoihin asioihin ja käännät katseesi uuteen.
Siellä on elämä - uusi elämä, elämän vaihe, johon sinut on nyt valmistettu kulkemaan.
Muista, muutos on aina mahdollisuus - ei häviö. Suuri mahdollisuus edetä elämässäsi oikeata tavoitettasi kohden.
Ole vain rohkea - ja katso eteesi - rohkeasti.
24.1.2001
Avioelämän kriisi
Se on jokapäiväistä asiaa. Kriisiä on milloin mistäkin, miksi ei sitten avioliitossa.
Mutta mikä ohjeeksi kriisiin.
Katso, se on kohdattava ja selvitettävä mistä se johtuu. Monesti on taustalla pienet asiat, jotka kauan ovat saaneet hiertää ja kuluttaneet suhdetta.
Ne voi selvittää - yleensä selvittää, ja osittain poistaa.
Kaikkea ei voi poistaa, mutta sen kanssa voi taas elää ja jatkaa.
23.1.2001
Stressistä
Uupumus yrittämisestä, voimien ylittämisestä. On tullut luvattua liikaa - itselle - ehkä toisellekin.
Voimat vähenevät - kuluvat - seuraa loppuminen, voimien loppuminen.
Mutta ennen kuin voimat loppuvat, tulee stressi, joka enteilee jo pahaa tilannetta.
Silloin pitäisi jotain tehdä, joka stressiä vähentäisi. Poistaa stressin aiheita ja ympäristöä muokata - tarttua asioihin, ennen kuin se on myöhäistä.
Pieni stressi on vielä ihan hyvästä. Se vie eteenpäin. Mutta rajansa kaikella on. Ihmisen kestämiselläkin.
Poista stressin aiheita - tee päätöksiä - oman elämäsi päätöksiä.
Nyt on korkea aika, ellet enää kestä.
Pysähdy, katso, aloita alusta. Mieti hetki muuta - ihan muuta.
Maailma kirkastuu kun vauhti hellittää, kun stressin aiheet poistuvat.
Näet elämän - näet elämää uudella tavalla. Arvot muuttuvat - tai ne muuttuvat
Valitse, muuttuvatko ne, vai muuttuvatko ne väkisin. Joka tapauksessa ajallaan ne muuttuvat.
22.1.2001
Joko löysit uuden idean
Joko löysit uuden idean, mistä voit lähteä elämäsi sisältöä rakentamaan.
Se ei tule heti, mutta aina se tulee ajallaan, sillä ajalla, kun oikea aika on.
Ei ideoita voi kuin pakottaa. Pakottamalla pyörii oman pään ajatukset.
Anna sen idean nousta syvältä itsestäsi. Jostain piilosta. Syvempien haaveiden sopukoista - et edes tiedä, mistä se tuli.
Ehkä joku ympäristössäsi auttaa sen alkuun. Joku, joka näkee enemmän - sinusta enemmän kuin sinä itse näet - tai uskallat uskoa, vaatimaton ja hieman ujo kun kuitenkin olet.
Mutta katso, sinä tunnet sen ajatuksen nousun. Se valtaa mielesi kuin hyökyaalto. Se ajaa ylitsesi.
Et pääse siitä eroon - et päivällä, et yöllä. Aina se kuin jyllää ja mietit - vaikka et juuri nyt haluaisikaan - sen ratkaisuja ja tavoitteita. Sen sopivuutta itseesi.
Innostut yhä enemmän. Samalla pelko lisääntyy - mitä tästä voi seurata. Se alkaa jännittää.
Mutta anna mennä vain. Siitä nähtävästi tulee hyvä - todella hyvä. Se vaatii vain kypsyttelyä, mutta kasvaa koko ajan.
Se saa vähin erin muodon, ja alat tunnistaa siinä itsesi. Näet oman paikkasi ideassasi - suunnitelmassasi - elämän uudessa sisällössä. Jos niin haluat.
Ei se turhaan ole mieleesi noussut - tai autettu nousemaan. Sinua varten se on - palvelemaan itseäsi - ehkäpä myös muitakin - monesti muitakin.
Älä kadehdi pienten alkujen päivää.
Kaikki alkaa jostain - yleensä ihan pienestä - pienestä ajatuksen juuresta.
Kun se saa ravintoa - ajatuksiasi - aikaasi - se alkaa kasvaa.
Ja mitä siitä kasvun kautta tulee. Siitä tulee puu, suuri puu, joka kantaa kaunista hedelmää ja näkyy ympäristöön.
Se pieni juuren pätkä ei vielä näy, - mutta se ON.
21.1.2001
Tukka takana - elämä edessä
Tukka voi todellakin olla takana ja elämä, kaikki sen ihanat lupaukset ovat edessä.
Vauhti on kova, suorastaan hurja - ja siitä on tukka takana - suorana.
Voi se tukka olla takana muutenkin.
Se vain on siellä. Se on siirtynyt sinne. Sen paikka on siellä.
Elämää on eletty - ja nyt se on takana - se tukka.
Mutta elämä on silti edessä. Edessä on moni uusi asia, ehkäpä vielä se kaikkein tärkein, johon olet koko elämäsi kuin valmistunut.
Kun tarkkaan katsot, kaikilla se tukka on takana - pääosin, mutta tässä on puhe vanhemmista yleensä.
Ei se elämä ole eletty, vaikka tukka on takana - vaikka nutturalla.
Edessä on vielä paljon. Mutta mitä se voi tarjota - enää - ajattelet.
Ehkä se kaikkein tärkein on edessäsi - vielä edessäsi. Se, johon sinua on koko ajan tuotu.
Juuri tähän hetkeen valmistettu.
Tähän paikkaan tehty. Ota se tehtävänäsi kuin kaiken täyttymyksenä.
Siinä - tässä uudessa mikä edessäsi on, rakentuu kaikki se, mitä olet koko elämäsi aikana tehnyt.
Hukkaan ei kuitenkaan ole mennyt yksikään päiväsi - ei hyvä eikä huonokaan.
Olet nyt kaiken sen summa.
Asennoidu niin - tämä on minun kruununi, kaiken vaivannäön tulos.
Näytti miltä näytti. Sisälläsi sen tunnet.
20.1.2001
Työtä odotellessa - uuden kynnyksellä
Olet uuden edessä - uuden elämän vaiheen edessä. Vanha on jäänyt taa, uusi on edessäsi.
Todellakin, se uusi on edessäsi.
Mikä uusi?
Uusi se joka tapauksessa on. Ei se ole sitä vanhaa, mikä nyt on jo jäänyt taa.
Katso, ajattele asiaa niin.
Olet uuden kynnyksellä. Mutta mitä se uusi on?
Sinulle uutta joka tapauksessa. Ethän ole niitä päiviä vielä elänyt - aloittanut. Ne ovat juuri tulossa.
Mitä teet niillä uusilla päivilläsi. Nehän ovat täynnä uusia mahdollisuuksia.
Niiden ei tarvitse sisältää samaa mitä jo taakse on jäänyt.
Haluatko sitä samaa - vai haluatko uutta, muutosta siihen menneeseen.
Turvallisuudentunteesi etsii sitä vanhaa, mielesi etsisi mieluusti sitä uutta, joka muuttaisi elämän suuntaa.
Katso ja puntaroi tilanteesi nyt tarkoin. Menetkö vanhan mukaan, vai heittäydytkö johonkin uuteen. On sekin mahdollista.
Ellei ihan heti, niin pian - pienen pohdiskelun ja asian kasvamisen kautta. Sen mielessäsi kasvamisen kautta.
Anna ensin unelmille - ajatuksillesi siivet ja tartu siihen jo - mielessäsi. Siten se on jo kuin lähelläsi, vaikka sitä ei todellisuudessa olekaan.
Mutta se todellisuus tulee sinua kohti, kun käyt sitä rakentamaan - ensin mielessäsi - sitten enemmän ajatuksissa, paperilla, pian jo puheissasikin.
Pian kuin olet jo siellä, vaikka mitään ei näy. Ei näy ulos. Mutta sinussa se näkyy. Puheissasi, ajatuksissasi, olemuksessasi. Kaikessa mitä teet.
Ikään kuin koko ajan kulkisit sitä kohti - vaikka mitään ei näy.
Näin se sinut valtaa, pala palalta, askel askelelta - ja -
yht'äkkiä se on edessäsi.
Sitten vain tartut siihen. Otat sen kuin vanhan tutun - tervehdit ja huomaat, emmekös me ole tavanneet jossain aikaisemmin.
Todellakin - eikö me ollakin.
19.1.2001
Olenko menestynyt
On olemassa menestystä ja menestystä.
On ajassa menestystä ja elämässä - elämän mukaista menestystä.
Toinen menestyy ajassa ajan ehdoilla, toinen menestyy elämässä, elämän ehdoilla.
Mitä eroa siinä on?
Elämässä menestyminen on suurempi, sillä silloin olet menestynyt siinä, mitä todella haluat tehdä - mitä haluat olla.
Toinen menestyminen on arvojen, maailman arvojen mukaista menestystä. Elämä antaa kaikkea hyvää, mutta sisäinen olo on tyhjä. Elämä ei annakaan tyydytystä, vaikka ulkoinen menestys on näkyvää.
Kumpaa sitten tulisi tavoitella?
Elämän menestystä tietenkin, sillä se palkitsee kokonaisvaltaisesti.
Maailman menestys - se ulkoinen menestys, antaa paljon maallista hyvää, mutta sisällinen olemus jää tyhjäksi. Ei tule täyttä tyydytystä, vaikka kaikki näyttää hyvältä - itselle ja muille.
Elämän menestyksen päässä on onni ja tyytyväisyys tehdystä työstä.
Toisessa on ikuinen kaipuu siihen, mitä todella olisin halunnut tehdä.
Valitse niistä sitten - jos valitset.
Mutta miten valitset. Sisäisen äänesi mukaan, vaiko ulkoisen kimalluksen mukaan.
Siinä se elämän vaikeus onkin. Väärän valinnan huomaa aikanaan, vielä silloin, kun jotain on tehtävissä, jotta se sisäinenkin tyydyttyisi.
Ei ole hyvä elää ellei sisäiset toiveet täyty. Elämä on silloin raskaampaa.
Elettyä se tulee niinkin.
18.1.2001
Elämän tarpeista
Elämässä on tarpeita - itse kullakin omansa.
Toiset tukahduttavat omiaan, toiset saavat omansa täytetyksi.
Tarpeita on monenlaisia - materiaalisia ja ei materiaalisia.
Tärkeimpiä ovat nuo toiset - ei materiaaliset. Ne ovat tunteelliset tarpeet. Ne ovat ihmisen sisällä. Ja ne ovatkin ne vaikeammin täytettävät.
Miten täyttyvät tunteelliset tarpeet, ellei ole tunteen kohdetta, joka ne täyttäisi.
Et voi itse itsellesi olla tunteiden täyttäjä. Toinen tarvitaan, mutta kuka.
Etsi sellainen, joka vastaa tunteisiisi, jos haluat tunteisiisi vastattavan.
Muussa tapauksessa anna olla ja ole siinä tyhjiössä, joka siitä seuraa.
Elää voi niinkin, mutta raskasta se on - ilman tunteita.
Sitä ei korvaa mikään, ei edes materia. Ei mikään muu kuin tunteet, jotka elävät ja vastaavat.
17.1.2001
Silmät itkevät ilostakin
Silmät ilostakin itkevät, silloin, kun kaikki sen mukaan menevät, mikä oma tahto on.
Silmät ilosta itkevät, kun lopputulos kaunis on - tai odotettu - sen mukaan, mikä milloinkin mieleen on.
Silmät ilostakin itkevät, kun elokuva koskettaa, tai kaunis laulu herkistää, runo, tai muu kaunis säe - mikä elämän tilaan osuu.
Silloin silmät ilosta itkevät, kun kaikki hyvin on, joko haaveessa tai totuudessa - mielen mukaisessa ratkaisussa.
16.1.2001
Itkuiset silmät
Itkuiset silmät ovat itkusta. Siitä ne itkuisiksi tulevat.
Mutta miksi silmät itkevät. Eikö siksi, kun asiat ovat toisin kuin toive, haave on - jopa kuin unelma on.
Sitä silmät itkevät, kun oma tahto ei toteudu. Siksi silmät itkevät.
Pitäisikö oma haave aina toteutua.
Ei voi. Ei elämä kulje niin, että aina oma haave toteutuisi.
Toisilla on toinen elämä - itsellä toinen.
Ei aina käy niin, että haave yhteinen olisi. Ei, kullakin omat haaveensa.
Siksi on itku silmässä, kun haaveet eivät kohtaa.
15.1.2001
Juhla on ohi
Juhlan aika on ohi. Nyt on työn teon aika.
Katso, ei aina voi juhlia, työtäkin on tehtävä ja elämää rakennettava.
Tartu siis toimeen ja tee se työ, mikä edessäsi on. Kyllä tehtävää on, kunhan vain siihen tartut.
Ja tee se kunnolla.
14.1.2001
Vanha äiti
Vanha äiti elää muistoissa.
Elämän päiviä hän käy läpi mielessään, ja miettii, miten taas huomisesta selviäisi.
Monta asiaa on toisin kuin ennen. Nyt ovat päällimmäisenä jokapäiväiset askareet. Ne ovat vaikeita tehdä.
Mutta niistä selvitään - avulla, ja ilman apua.
Pelottaa aina huominen - yölläkin välillä. Yksin - ajatuksissa, peloissa. Miten minun tässä käy.
Loppu lähestyy vääjäämättä. Väsymys yllättää monesti. Epätietoisuutta on tulevasta.
Iloa pienistäkin asioista - surua myös.
Päivät ovat pieniä askareita täynnä. Elämän pieniä askareita - välttämättömiä. Ne on tehtävä ja niistä on vain selvittävä.
Sellaista on elämä vanhalla äidillä.
Mitä tuokaan taas huominen - hän huokaa.
13.1.2001
Hyvä ystävä
Hyvä ystävä on kallisarvoinen lahja. Älä häntä unohda.
Katso, hän antaa apuansa aina kun tarvitset, eikä pyydä vastinetta.
Hän on aina avulias. Hän ymmärtää tuskasi, elää kanssasi ilot.
Hän ei sinua jätä, vaikka itse olisitkin hiljaa - omista syistäsi, tai muuten.
Hän on taas paikalla, kun tarvitset.
Sellainen on hyvä ystävä. Älä häntä jätä, älä unhota.
12.1.2001
Työtä odotellessa
Työ tulee jos on tullakseen. Kaikille ei työtä tule. Aina työtä ja tekemistä on, mutta aina ei työtä tule - sellaista, josta palkan saisi.
Aika vain on sellainen - ja sellainen se on aina ollut. Ei kaikilla ole työtä. Toisilla on, toisilla ei ole.
Se on elämää se. Aina ei kaikki ole niin kuin pitäisi, mutta elämä on silti elettävä.
Siitä kannattaa silloin etsiä se, mikä tarjoaa viihtyvyyttä - ellei työtä ole tarjolla.
Elämä menee aina rataansa - ja tarjoaa tekijälle omat paikkansa työtä tehdä ja elämää elää.
Ellet voi tehdä työtä - tee jotain muuta. Pääasia on, että teet jotain mielekästä, jossa itse viihdyt. Se on elämän sisältöä sekin - ei suurta, mutta ei se ole pientäkään.
Se on sinun elämääsi - tärkeää elämääsi. Älä sitä unohda.
10.1.2001
Kirkas talvipäivä
Siitä nauti vaikka silmäsi häikäistyvät. Unohdathan hetkeksi kaiken sen, mikä elämää himmentää - jos sellainen aika on.
Muussa tapauksessa kirkkaus on suurempi - jos huolia ei siis ole.
Mutta ilta tulee silloinkin. Kirkkaus katoaa - häikäisy poistuu.
Elämä menee rataansa.
Tulee taas uusi aamu.
9.1.2001
Mikä elämässä pysyy
Ei elämässä pysy mikään ennallaan. Kaikki muuttuu koko ajan.
Ei ihminenkään sen kaiken keskellä voi pysyä - olla muuttumattomana - sekin elää ja muuttuu koko ajan.
Ei ole mitään pysyvää. Elä siinä ja sopeudu, tai elä, ja sopeudu.
8.1.2001
Elämän uusi aamu
Onko sellaista, elämän uutta aamua.
On sellainen. Olethan elänyt sellaisia jo monta oman elämäsi aikana.
Uusi aamu on se, kun kaikki asiat ovat taas kohdallaan ja tulevaisuus näyttää kirkkaalta - juuri sellaiselta kuin olet toivonut.
Silloin on elämän uusi aamu. Ei se ole sen suurempi asia - mutta se on suuri asia. Saada taas hetken elää elämää, joka tuntuu elämisen arvoiselta, eli toteuttaa toiveitasi ja haaveitasi.
Saat hengittää jälleen.
7.1.2001
Sanoja rakkaudesta
Mitä on rakkaus - silmänlumettako. Ei aivan. Alussa kaikki on niin ihanaa, että sitä jopa rakkaudeksi kutsutaan.
Mutta katso, ihmisen elämä on kovasti muuttuvaista. Arvot muuttuvat ja katoavat - uudet tulevat sijaan. Samoin käy sen "rakkaudenkin".
Senkin arvot, tekijät muuttuvat - sijalle jää vain yhteinen elon tie, ilman sen kummempaa "värinää". Kaikki tasaantuu - se rakkauskin.
Ihastus on ihastus. Se hetken kestää ja kaunista on. Pian kaikki muuttuu ja elämä käy vaikeaksi, kun ihastuksen kohde muuttuu - tai toinen muuttuu - tai elämä muuttuu. Kaikki muuttuu koko ajan.
Niin, onko se oikein, kun mikään ei säily, pysy paikallaan. Miksi kaikki niin kaunis katoaa.
Elämä on katoavaista, kaikki katoaa. Miksi ei sitten tämäkin - se "rakkaus".
Ihastus poistuu ja kuihtuu kuin uusi kukkanen. Samoin käy elämän, sekin kukkiin ja katoaa.
Samoin menee täällä ajassa kaikki. Kukkii ja katoaa.
Elämän katoavaisuutta kaikki. Ei mikään ole pysyvää - ei se "rakkauskaan", saati sitten se ihastus. Hetki - ja se on poissa kuin tuulen vire.
Elä siinä sitten.
6.1.2001
Mökin rauhaan talvi-iltana
Mökille nyt tultu on,
rauhaan, lepoon, maailman.
Ensin pienet kynttilät,
nuo uudet valot ihanat.
Sitten lämpö kamiinan,
lämmön antaa rauhaisan.
Ensi juoma suloinen -
sanat aukee räiskyen.
5.1.2001
Matkalle - mökille yksinään, sanoja elämän etsimään.
4.1.2001
Elämän katoavaisuus
Ei elämä ole ikuista, se on hyvä muistaa. Vaikka eihän sitä nykyään moni ajattele, ei muutoin kuin toisen poistuessa.
Siinä se katoavaisuus näkyy - tosin vain pienen hetken. Sitten taas elämä jatkuu.
Ja näinhän sen tulee ollakin - elämä jatkuu kuolemankin jälkeen.
Ei siinä ole murheen sijaa - elämä jatkuu.
Ikävä on ikävä, yksinäisyys on yksinäisyys ilman kuolemaakin. Poistua voi monella tavalla.
3.1.2001
Arvosta itse omaa elämääsi
Arvostatko omaa elämääsi. Ellet itse sitä arvosta, kuka sitä sitten arvostaa - toinenko lähelläsi.
Arvosta itse omaa elämääsi ja näet, että kaikki mitä kohtaat on juuri sinua varten tehty. Siitä voit kiittää.
Arvostus elämää kohtaan on suuri asia, johon moni ei pysähdy. Katso, elämä vain menee, eikä sitä suuresti mietitä.
Mutta arvostamalla aamun ja päivän hetkiä sinä näet, miten suuriarvoinen lahja sinulle on annettu.
Luuletko, että olet itse itsesi siihen tuonut. Et ole, vaan sinut on siihen laitettu, elämää elämään ja osuuttasi hoitamaan.
Näe siis se - elämäsi - näin, että olet omalle paikallesi laitettu, yhtä elämää elämään ja tehtävääsi toteuttamaan.
On siinä oma tehtävänsä, itse kullakin. Elämän elämisessä ja tehtävän tekemisessä.
Arvosta siis omaa osaasi ja elämääsi tässä kokonaisuudessa. Olet monelle tärkeä ja tärkeässä tehtävässä - itsellesi ja muille.
2.1.2001
Ei elämä aina ole suuria asioita
Onko elämä aina suurta. Pitäisikö sen olla kuin elokuvaanne, joka tarjoaa lyhyessä hetkessä monenlaista seikkailua ja tapahtumaa.
Kyllä ihmisen elämässä tapahtuu - joskus suuriakin asioita, mutta ei elämä aina ole suuria asioita. On myös pienien asioiden elämää, jonka asiat ovat kuitenkin suuria sille, jonka elämää eletään.
Mistä toinen voi läheltäkään seuraten sanoa, että toisen elämä on pieniä asioita, toisen suuria. Kaikki asiat voivat olla suuria, toiset vain suurempia kuin toiset.
Kokemus on elävän elämässä. Hän itse tuntee ja näkee, onko asia suuri vai se suurempi. Pikkuasioita mahtuu arkipäivään, mutta suuret asiat muistetaan. Se on se hyvä mittari.
Suuret ovat muistoissa, pienet unohtuvat pian. Mutta ei niin pientä, etteikö silläkin tarkoituksensa aina olisi. Elämän rakennuspalikoita kaikki.
1.1.2001
Jatkumon arvoitus
Vuosi vaihtuu, elämä jatkuu. Ei toteudu mikään sellainen, mitä ei osallesi olisi jo aikaisemmin suunniteltu. Jossainhan kaikki on jo tallessa, sinä vain elät elämäsi hetket nauttien ja iloiten.
Ei se ole kummallista että kaikki ikään kuin olisi jo tiedossa. Eikö toinen jopa saata sinulle sanoa, miten asiasi tulevat toteutumaan. Eikö se silloin olisi merkki siitä, että ne ovat kuin jossain nähtävänä, josta toinen saattaa tulevien päivien tiedot ammentaa. On se.
Mutta kannattaako siihen jäädä tuijottamaan. Ei kannata, sillä tulevat päivät toteuttavat itsensä - tavalla tai toisella. Teet kuitenkin aina sen mukaan, minkä tunnet sillä hetkellä oikeaksi ja elämä toteutuu.
Mikään ei tapahdu väkisin, olet aina itse siinä osallisena, tärkeänä välineenä, jotta kaikki se toteutuu, minkä toteutua tuleekin.
Tästä monet ovat toista mieltä ja saavat ollakin. Heidänkin elämänsä menee rataansa tiesivät sitä tai eivät. Elämänsä heilläkin on elettävänään, oma elämänsä.