Vanha Piiras

Sanoja elämän eri tilanteisiin

Ihmisen turvat

Kirje-ennustuksista  (27.1.2002)

Niissä kannattakin tarkoin kulkea.

Monenlaista on onnen onkijaa sillä saralla. Se kun nähdään helppona tienä rahaa ansaita ja sijaa saada tällä kentällä. Itselleen jopa lapsia tehdä, ja sitä kautta suureksi tulla - heidän silmissään - ja omissaankin.

Lukea voit ja tutustua, mutta älä anna sitoa itseäsi kirjeiden ja ennustusten kahleisiin. Tulevathan ne päivät eteesi muutenkin.

Ja voima on suurempi - heidänkin yläpuolellaan.

Ihmisen ylemmästä turvasta (19.8.1999)

Ei se ole paha, että luojaansa turvaa, kuten he (eräät tutut) asian näkevät.

Toisinhan kaikki on, mutta apu tulee näinkin.  Katse on ylöspäin, turvaa ylimaallisista etsitään - samoin kuin kaikki muutkin sitä tavallaan tai toisella tekevät.

Eihän siinä mitään pahaa ole.  Etsivä saa avun aina samalla tavalla.  Voima on sama, vaikka nimitys on toinen.

Jokainen saa avun tavallaan. Jokainen turvaa tavallaan.  Jokainen uskoo tavallaan.

Eihän usko ja luottamus ole väärin, ei ollenkaan.  Se, onko nimitys oikein vai väärin on sivuseikka.  Pääasia on avun ja turvan saanti.

Hekin anovat ja saavat - turvaavat ja tulevat turvatuiksi.  Ovat lohdutetut.  Eikö kaikki ole silloin hyvin ja oikein.  On - hyvin on.

Katso maailmaa ympärilläsi, mitä näet.  Näet turvaa ja luottamusta kaikenlaisiin asioihin.

Monet turvaavat, monet eivät.  Uskonasiat säilyvät viimeisiksi.  Se on aina jäljellä, kun muut turvat pettävät.  Silloin kukin turvaa niin kuin on opin saanut, niin kuin on elämässään oppinut tai löytänyt.  Hekin ovat oppineet ja löytäneet turvansa omalla tavallaan, ei sitä pidä heiltä ottaa pois, eikä turhaksi väittää.

Teot puhuvat puolestaan, turvat puolestaan.  Jolla apu on, on onnellinen.

Väkivaltaa, ja raakaa sellaista, on se, että otetaan pois se, missä turva on.  Jos se poistetaan, ei ole enää turvaa, vaikka se onkin kun perille mennään, siis sen perille, että ei enää ole mitään turvaa.  Silloin se vanha opittu turva taas otetaan avuksi.  Ja turva löytyy.  Siis se turva kuitenkin on.

Jokainen turvaa, niin sinäkin, sen mukaan kuin kasvua, kokemusta ja viisautta näissä asioissa on, tai mitä on annettu.  Vanhan turvan muuttaminen uudeksi turvaksi on suuri asia, eikä monestikaan täydelleen onnistu.  Opittu mikä opittu, kasvatettu mikä kasvatettu, kasvettu mikä kasvettu.  Katso, viisauden sanoja nämä ovat.

Paljon olet matkallasi nähnyt, paljon tulet vielä matkallasi näkemään.  Mutta ehdottomuus on pois otettava, laitettava.  Ehdotonta ei ole.  Ei voi sanoa, tuo on väärin, tuo toinen on oikein.  Tätä paljon tehdään ja riidat ovat valmiit.  Ihmisen kypsymättömyyttä kaikki.

Mutta katso, kun jokaisen omaa turvaa kunnioitetaan, syntyy harmonia sen voiman suhteen, mistä aina kuitenkin on kyse.  Apu tulee aina ylhäältä tavalla tai toisella.

Kukin pyytää tavallaan, kukin uskoo tavallaan, kukin luottaa tavallaan.

Ei tämä ole vaikeata, mutta ihmiselle se on vaikeata, koska ihminen on aina oikeassa, niin kauan kuin huomaa itse olevansa väärässä.  Ja oikeassa olemisesta ne suurimmat riidat tulevat.

Joten, anna olla ojentaminen, anna olla opettaminen, anna olla käännyttäminen niin kuin joskus on tehty, ja mitä nytkin aina tehdään.

Avun saanti ja tasapainoinen elämä ajallisen ja ylimaallisen kanssa on tärkein.

Uskotaan sen mukaan kuin uskotaan - ei sen mukaan kuin joku toinen sanoo ja opettaa.

Usko tulee luottamuksesta ja kokemuksestakin.  Se mihin uskot, siihen luotat.

Oikeassa oleminen on pahasta, se tulee pois laittaa.  Rakastaa lähimmäistä on edelleen paikallaan.  Ja tärkeä rakkauden ala on antaa jokaisen pitää uskonsa.

Ei viisautta siksi anneta, että sillä lyödään, vaan siksi, että sillä autetaan - ensin itseä, sitten toisia. Ja muistathan, että viisaus ilman rakkautta on turhaa. Tähän moni sortuu, omaan viisauteensa ja oikeassa olemiseensa.

Mutta edellä kuvatun mukaisesti kun tietä käydään, ei sorruta turhiin jaarituksiin ja arvovaltoihin  -  kuka mitäkin mistäkin tietää.  Tai kuka mitenkin mihinkin uskoo.

Ekumenia on sana, joka mielessäsi joskus käy.  Siinä hieman lähestytään asiaa, mutta väärin on sen ajatus.  Kukin on oikeassa omassaan, mutta toista suvaitaan ja siinä välissä sitten yritetään asioita junailla.  Tavoite on hyvä, mutta käytäntö on väärä.  Kukin pitää kiinni omastaan, opistaan, eikä luota toiseen - toisen oppiin. Ei nähdä sitä, että jokainen on tavallaan oikeassa.  Turva on turva kullakin.

Jokainen tuntee turvansa sisällään.  Siitä kukin omia nimityksiään käyttää.  Opittuja tai löydettyjä, väliäkö sillä.  Pääasia on, että turva on.  Ajallaan asiat itse kullekin selkiävät, mutta nyt on hyvä elää sen mukaan kuin usko on, ei sen mukaan kuin uskoa ei ole.

Joku miettii miten tänään uskon, kun asiat ovat kuin pois otetut, muuttuneet siitä mitä lapsena on opittu - tai mihin joskus olen oppinut.  Katso, turva sielläkin taustalla on. Nimet vain ovat hävinneet, mutta usko luottamukseen kuitenkin on, tavalla tai toisella.

Siihen tietenkin kannattaa itse viisautta etsiä ja termit ja nimet selkiyttää, jos ne tarpeen ovat.  Turvan hakeminen ylempää on kuitenkin se tärkein - ja se pysyy.

On aivan kuin tässä olisi monta ristiriitaa aikaisempaan.  Ei tässä kuitenkaan ole.  Suurempaa näkemystä vain - lohduttavaa ja vapauttavaa.  Ei enää sen miettimistä, olenko oikeassa näin, vai olisiko oikein noin.

Oikein on se mihin uskot.  Totuus voi kyllä olla aivan toisenlainen, mutta sen avautuminen onkin suuri asia, eikä sitä kaikille anneta.  Eikä se ole tarpeenkaan, sehän vain järkyttäisi kaiken opitun ja koetun, ja rauha menisi.

Turva ja luottamus siihen, missä se nyt luonnostaan on, on oikein.  Kullakin omansa ja omalla tavallaan.  Ei sitä tarvitse toisen muuttaa.

Näin on aina ollut ja ihmiset ovat oikein eläneet.  Uudet suuntaukset vain pakottavat ihmisiä uusiin muotteihin, mutta siitä ei aina hyvää seuraa.  Rauha järkkyy.  Joku löytää uuden uskon, uuden tavan, mutta jos on onnellisempi siinä niin olkoon.  Ei se vanhakaan väärin ollut - sen rauhan kannalta.  Muuten kyllä - totuuden kannalta.

Mutta totuus on totuus ja rauha on rauha.  Ne ovat eri asioita.  Totuus ei tuo rauhaa, koska muutokset olisivat liian suuret, eikä usko riittäisi.  Silti totuus on totuus.  Mutta rauha ihmisellä, lepo ja turva arjen keskellä, on se tärkein.  Siihen pyrkikää ja siinä eläkää, levossa  ja rauhassa.

Jos joku muuta etsii ja löytää, ne hänelle annetaan, ellei omasta päästään laita, kuten monet sitäkin tekevät.  Älä kaikkea usko.

Sydämelläsi, sisäisellä tunnollasi asioita koettele ja pidä se, mikä hyvältä tuntuu.  Eläessä luottamus kasvaa siihen mihin uskoo.  Ja se riittää.

Ei ihmisen tarvitse totuuteen näissä asioissa pyrkiä.  Se on pitkä tie ja antajan kädessä, ei saajan.

Näillä sanoilla, levätkää itse kukin omassa uskossanne, tai siinä, mihin olette matkallanne kasvaneet, siinä teillä on lepo ja rauha.  Ei sitä muuten ole, jos jotain vanhaa katsoo, josta jo on irti päässyt, tai jos jotain uutta kurkottaa, mistä ei vielä mitään tiedä.

Se minkä tietää ja tuntee, siinä on kulloinkin se turva, itse kullakin ja omansa.