Vanha Piiras
Sanoja elämän eri tilanteisiin
Sairaus
Toinen on sairas (9.1.2003)
Hän sairastaa omaksi parhaakseen.
Mistä sen tiedät.
Siitä, kun näet mitä hänessä tapahtuu.
Hän sairastaa ja vahvistuu.
Sairaus antaa uutta voimaa tuleviin päiviin.
Etkö tiennyt että sairaus vahvistaa?
Katso, sairaus lisää vastustuskykyä. Siksi on tärkeätä, että ihminen sairastuu, tullakseen taas vahvemmaksi tässä maailmassa.
Ilman sairautta ei olisi kuin kuolemaa.
Nyt on sairautta ja vahvistumista. Kuolema vasta ajallaan.
Vahvistuminen on tärkeätä niille joille se on suotu, ja joille se on tarpeen.
Ei sairaus ole kaikille tarpeen, eikä kaikki kaikkea sairasta.
Mutta silloin kun se on suotu, ota se vastaan lahjana vahvistumiseksi tulevia päiviäsi varten.
Sitten sinä olet vahvempi kuin eilen.
Mitä
tiedät siitä omalla kohdallasi.
Tiedätkö, että
sillä on tarkoituskin. Ei sairaus sattumalta sinuun iskenyt. Näe sen elämää kirkastava vaikutus.
Etkö ole jo
nyt huomannut, miten elämä on eri näköistä. Et ennen
ole sitä tällä tavoin katsellut ja sen perään haikaillut.
Se on aina
ollut kuin luonnollisena asiana.
Nyt tämän
kaiken keskellä näet, että ei se olekaan niin luonnollista. Enemmänkin
suuriarvoista. Ihanaa. Katseltavaa ja kosketeltavaa.
Huomaatko – tätä
kaikkea olet oppinut näkemään – ja kuulemaan.
Korvasikin ovat
herkistyneet kaikille äänille, luonnon äänille ja kaikelle muullekin
hälylle. Työnkin äänille. Nekin ovat kuin rakkaiksi tulleet, vaikka eivät
kuulosta kuin miltään.
Mutta siinä
kaikessa on elämän ääni. Ja sitä sinä olet nyt oppinut kuulemaan.
Olet oppinut
kuulemaan elämän ääniä, elämän valoja, elämän arvoituksia.
Olet oppinut
arvostamaan elämää.
Eikö se ole
suurta. Katso, se on suurempaa kuin osaat kuvitellakaan.
Sinähän elät
– nyt – vielä – tässä – tänään – ja tätä päivää.
Enkö minä ole tehnyt sinulle vain hyvää.
Terveys ja sairaus (10.5.2001)
Ne tulevat ja ne menevät ihmisen elämässä.
Jotkut tulevat, mutta eivät mene pois. Jäävät ihmiselle taakaksi kuin kasvattamaan jotakin, vaikka sitä on lähes mahdoton havaita.
Ja onko sillä aina virkaa - voihan se olla itse hankittukin.
Silti niitä on ja ovat osa ihmisen elämää. Ei niistä kukaan vapaa ole - ei ihminen ainakaan.
Jollakin enemmän, jollakin vähemmän.
Onnellinen se, joilla on vähemmän.
Iskikö sairaus (21.2.2001)
Iskikö sairaus kesken kaiken. Juuri kun unelmat olivat toteutumassa ja pitkä odotus päättymässä.
Silloinko tuli pysäytys.
Oliko ehkä jotain vielä kesken - kuitenkin.
Siksikö sinut pysäytettiin, vielä kerran.
Älä huoli - katso, kivut tulevat ja kivut menevät. Menee tämäkin ohi.
Lepää vielä hetki ja valmistu tulevaan.
Käytä hyödyksesi näin tarjottu hiljainen hetki. Ota siitä kaikki irti - itsellesi.
Ja nauti - tuntui miltä tuntui.
Sitten kaikki taas ohi on - se kipu - ja edessäsi on uusi alku uuden idean - uuden työn kanssa.
Älä ole murheellinen. Pahempaakin on kuin tämä nykyinen. Ei hätää.
Jatka
vain ja valmista tulevia päiviäsi - kaikessa hiljaisuudessa.
Oletko sairas (20.2.2001)
Oletko sairas - selkä ehkä.
Et tiedä mistä se tuli, et tiedä, minne se meni.
Tuli - ja meni.
Mutta mitä se sai aikaan, katso sitä.
Se on tärkeämpi kuin itse sairaus, tai kipu.
Se pysäytti - taas kerran. Pysäytti jo pysäytetyn.
Virkansa silläkin.
Katso hetken päästä taaksesi ja näet, kuinka kauniin hedelmän se hetki sinussa synnytti.
Ihmettelet
- ja ehkä kiitätkin vielä.
Vuotavat korvat (15.2.2001)
Vuotavatko korvasi - kuin itkevät yöllä.
Mitä ne itkevät, sitäkö kun itse et itke.
Itkevätkö korvasi puolestasi.
Voi olla niinkin. Kun itse et itke, korvasi itkevät salaa sen itkun, minkä itse olet tukahduttanut.
Ei asia
tietenkään niin ole, mutta senkin kautta - korvasi kautta, moni
tuska voi ilmi tulla.