Vanha Piiras
Sanoja elämän eri tilanteisiin
Elämästä
Ihmisen mieli
on niin hauras ja herkkä. Se ottaa kuin itseensä niin pienestä – väärästä
sanasta – väärästä painotuksesta – väärästä hetkestäkin.
Ja ellei juuri niin kuin minä tahdon, niin se on pahasta – ennen pitkään.
Vaan mieli on
niin herkkä, haavoittuva. Se ei välillä kestä kuin mitään. Välillä taas
mikään ei sitä horjuta.
Se johtuu, tai
riippuu, rakkauden tilasta – kuin sen asteesta.
Uusi rakkaus on
niin herkkä kuin pieni uusi lehti, joka on niin hauras ja kepeä, että kuin
tuulikin voisi sen musertaa. Vaan vanhetessaan se kovenee niin, että se
kestää vaikka minkälaiset tuiskut ja tuulet.
Mutta sanottu sana – katsottu katse – silmien ilme – kasvojen pehmeys tai kovuus. Kasvot, kokonaisuus – kaikki – kielii sanoja ja asenteita. Niillä kaikilla viestitään rakkautta – tai rakkaudettomuutta.
Mutta miten
herkässä se rakkaus onkaan. Kuin väärä sana väärässä paikassa tai vääränä
hetkenä lausuttuna voi horjuttaa ihmisen mieltä – ensin toisen ja sitten
pian omaakin.
Yksi sana –
yksi lause – yksi väärä painotus – ja kaikki on siinä – toisen edessä
– kaikki hänen pelkonsa – kaikki hänen kokemuksensa – kaikki hänen
pettymyksensä – toiveensa – odotukset – lupaukset – täyttymättömät
– kaikki.
Kuin yhdessä hetkessä nuo kaikki valtaavat herkän mielen ja saavat aikaan mitä ihmeellisemmän reaktion. Milloin mitäkin.
Aivan kuin vain
syytä olisi etsitty, että voisin
räjähtää – kun sisällä kuitenkin on niin paljon hyvää, mutta kuitenkin
matkalla on aina ilme siellä, sana tuolla, katse joskus – odottamaton, outo.
Se kaikki kuin kertyy jonnekin ja odottaa ulospääsyä, purkautumista – kuin
salassa – tietämättä.
Mutta yksi sana
– lause – saattaa laukaista tuon kaiken ja purkaus on kohtuuton, kuin kaiken
vanhan – sen pienistä kertyneen – pesu, puhdistus.
Mutta miksi näin.
Katso, onhan se tarpeen saada päästää ulos ne vanhat, vaikka tuleehan siinä
aina samalla vielä vanhempiakin, niitä joihin toisella ei ole mitään
osuutta. Saahan siinä vain kuulla ”kunniansa” aikaisemmistakin patoutumista
tai hoitumattomista haavoista.
Siinä sitä sitten ollaan. Siinäkö tämä oli – hajallaan koko rakkaus, se ihana tunne. Siinäkö se meni – minne se meni.
En tiedä.
Mistä se tuli – en tiedä.
Sinnekö meni mistä tuli – en tiedä.
Menikö – en
tiedä.
Vaan ei mennyt minnekään se rakkaus. Vain kolahdus se oli, puhdistus – kuin väliasema asioiden rakentamiselle – kuin tarkistuspiste – kuin huoltopiste.
Siinä
vaihdetaan sisälle uutta ilmaa ja päästetään vanhat pahat ja kuluneet –
kertyneet pahat ja paineet – epävarmuudet, pettymykset, väärät odotukset
– ulos.
Ja uloshan ne
tulevatkin – ja millä voimalla. Molemmat säikäyttävällä voimalla.
Hei, missä me
oikein mennään – mikä meille tuli.
Vaan tapaaminen
– sen jälkeinen katse uusiin silmiin – katuviin – tyhmyyttä – kuin
tyhmyyttä tehneisiin silmiin – antaa rauhan.
Onhan hän siinä – edelleen.
Onhan katseensa lämmin – onhan – edelleen.
Onhan
kosketuksensa suloinen ja pehmeä – onhan – edelleen.
Onhan kaikki
ennallaan – onhan – edelleen.
On – vaikka
jotain onkin muuttunut – vaan mikä.
Mikä on
muuttunut. Suhde on rakentunut – tullut vahvemmaksi – tullut kuin uudeksi.
Ja uutta onkin tullut. Uutta näkemystä ja näköalaa.
Kasvuksi kaikki – kasvuksi – kaikki - kasvuksi.
Ihmisen mieli
on herkkä.
Mikä mieli –
ihmisen mieli – ihmisen sisin – se sisällä oleva ihminen – se sisäinen
ihminen – se, joka sinä olet – todellisuudessa ole.
Eihän sitä
kukaan ole nähnyt – sitä sisäistä ihmistäsi – sinun sisintäsi –
sinua.
Ovat vain nähneet
sinun kuoresi – ulkomuotosi – joka muuttuilee elämän saatossa – iloitsee
ja kokee asioita – näyttää kaiken ulos. Näyttää ulos sen, mitä sisäinen
ihmisesi tuntee ja kokee.
Vaan kaikkea ei
voi näyttää ulos – ei kaikkea – eikä ole hyväkään – ei ole
mahdollistakaan – sillä sisällä on ihan toinen ihminen, kuin mitä ulos näkyy.
Sisällä olet
sinä – sinä itse – sinä ja sinun elämäsi – se elämä, jota vain sinä
tunnet ja elät.
Toiset voivat
katsella sinua ulkoisesti ja päätellä elämästäsi yhtä ja toista – vaan
eivät tiedä kaikkea – eivät läheskään – vain sinä itse tiedät, mitä
sinulla on, mitä sinä olet – kuka sinä olet.
Sinä olet sinä
– minä – itselleni. Minä tunnen minut.
Vaan kukaan muu
ei minua tunne – ei kukaan. Eivät läheisetkään – sillä enhän heille
kaikkea kerro – enkä kaikkea osaakaan kertoa. Minä vain olen – minä –
joka tunnen ja näen sisälläni asiat monesti toisin – aivan toisin – kuin
miten ne ulos näytän.
Minä elän.
Minä elän sisälläni.
Siellä minä elän – ja siellä minä olen.
Siellä minä
olen yksin – yksin itseni kanssa.
Vain minä –
yksin. Ei siellä ole ketään muuta – ei ketään. Vain minä yksin –
itseni kanssa. Minä.
Siksi minua ei
kukaan tunne, kun sisälläni yksin vain olen, eikä kukaan sinne näe – eikä
sinne pääse.
Kukaan ei minua
tunne – ei kukaan – ei kukaan, yksikään toinen. Vain minä itse tunnen
itseni – sisälläni – siellä minä olen – ja elän.
Siksi, mitä te
muut minusta tiedätte. Miten te minua arvioitte. Ettehän ole minua nähneet
– kuortani vain katselleet – ja sen muuttumista ja kasvua – kehdosta
hautaan – tai missä nyt olemmekaan.
Ette minua
tunne – ette yksikään.
Ettekä tiedä,
mitä minun sisälläni on – mitä siellä liikkuu – mitä minä todella
ajattelen – mitä minä todella tunnen – kuka minä todella olen.
Siksi, antakaa
minun kasvaa – älkääkä niin katsoko ulkoiseen – ja minua sen tähden
niin arvioiko. Sillä ettehän tiedä, mitä minä sisälläni teen, mitä
ajattelen, miten elän.
Elän, vaikka
ette sitä näe. Minä elän.
Vaikka
olisinkin rajoitettu toimimaan – ulkoisesti – minä elän – ja minä teen
– minä kasvan – minä olen.
Antakaa vain minulle tilaa – vaikka onhan minulla tilaa itselleni.
Mutta älkää
niin huolestuko, vaikka ette kaikkea näekään.
Älkääkä
kaikkea niin ulkoisen mukaan mittailko, sillä minä olen – ja minä elän –
ettekä te sitä näe, ette tiedä, ette tunne, ette osaa ajatella.
Antakaa vain
minun elää – ja nauttia omassa sisälläni – jos aikaa vielä on.
Ulkoisesti
katsoen voi olla, että minä en enää mitään tee, mutta se on vain minun
kuoreni, joka ei tee, ei ehkä osaa – ei enää asioita hallitse.
Vaan sisäiseni
on virkeä – ymmärrättekö – ei sillä ole ikää – se on elämä – ja
elämässä kiinni.
Ja sisälläni
tapahtuu koko ajan.
En minä ole
poissa – vain minun ulkoiseni on poissa. Sisäiseni on aktiivinen ja tekee työtään
minussa, siis itsessäni koko ajan.
Ja se on
minulle tärkeätä – en vain osaa sitä selittää teille.
Eikä ulkoiseni
osaa sitä selittää ulkoisellenikaan.
Vaan sisäiseni
sen ymmärtää – ja siellä minä itsekin itseäni ymmärrän.
Tämä on
vaikeata ymmärtää, mutta näe näin – minä elän, vaikka minun ulkoiseni
rappeutuu ja vähenee. Sisäiseni ei väsy – se kasvaa kaiken aikaa ja odottaa
vapautumistaan ulkoisesta, jotta taas voisin liikkua ja olla vapaa.
Vaikka vapaahan
minä olen koko ajan – vapaa sisälläni – vapaa itsessäni.
Vaan liikkua en
saata – enkä teitä ulkoisessa tunnistaa – kohta enää.
Vaan sisäisessä
minä elän. Se nähkää ja ymmärtäkää.
Sisäinen olen
minä – ja siellä minä elän – ja sieltä te ette minua tunnu, mutta minä
tunnen teidät.
Siis, katsokaa
minua niin – että minä elän – sisälläni – älkääkä niin huolestuko
ulkoisestani, joka rapisee ja vähenee.
Minussa
tapahtuu – on aina tapahtunut paljon sellaista, jota te ette ole nähneet,
ettekä tienneet.
Niin tapahtuu
myös teissä – itsessänne.
Samanlaisiahan
tekin olette – tiesitte sitä sitten tai ette. Samoin tekin kuljette.
Jokainen teistä.
Iloitaan siis
– ja nautitaan – elämän kasvusta – ihmisen kasvusta – sisäisestä
kasvusta – niin kauan kuin sitä on.
Ja se ei koskaan lopu.
Rehellisyys maan perii (16.3.2003)
Kuka niin sanoo. Missä on luvattu, että rehellisyydellä aina olisi hyvä seuraus.
Seuraus on milloin mitäkin. Välillä voittaa vääryys, joskus jopa rehellisyys.
Rehellisyydellä on vaikutus vain itseen - ja joskus joku ulkopuolinenkin sen merkille laittaa, vaan eipä aina tuo hyvää ulkopuolisellekaan.
Rehellisyys, katsos, on niin monisäikeinen asia.
Välillä se voitelee, välillä se pistää, välillä se tuhoaa kuin kaiken, välillä sitä ei ymmärrä kukaan - et itsekään, miksi niin teit - miksi niin rehellisyyteen pyrit, jopa itsellesi ja kaikille muillekin vahingoksi.
Ei rehellisyys ole aina hyvä asia, ei ollenkaan. Monesti on parempi olla sanomatta - jättää sanomatta - olla julki tuomatta - vaikka omatunto kuin kolkuttaisikin.
Epärehellisyys on monesti parempi kuin rehellisyys. Toisen säästäminen rehellisyyden tuomalta "kiroukselta" - siltä pahalta, jota rehellisyys aikaan saisi..
Siksi ei rehellisyyteen tule pyrkiä, vaan viisauteen valinnoissa. Milloin on rehellisyys kultaa - milloin vaikeneminen on kultaa - milloin jopa epärehellisyys on kultaakin kalliimpaa.
Elä siinä sitten sen rehellisyyden kanssa.
Ei rehellisyys siis mitään peri - tai perii milloin mitäkin - milloin kauneutta - milloin haukkumista - milloin pahaa puhetta - milloin jopa epärehellisyyttä sen kautta kun rehellinen oltiin ja hyvää tarkoitettiin -oltiin siis epäluotettava sen rehellisyyden kanssa.
Aina EI VOI olla rehellinen - eikä se edes viisasta ole. On monenlaisia tilanteita, jolloin rehellisyydestä ei ole mitään hyötyä - saat jopa tyhmän leiman liiasta sinisilmäisyydestä.
Älä siis ole rehellinen kuin elämänasenteeltasi, vaan käytä rehellisyyttäsi huolella - valikoiden. Tässä asiassa olen rehellinen, tässä vaikenen - tässä hieman valehtelen - tuossa en kerro totuutta - tämän jätän mainitsematta - tuota en ole tietävinään.
Näin eläen ole viisas. Sitä arvostetaan, joskus rehellisyyttäkin - jossain asiassa, mutta, vanha sanonta joka ei toimi nyky-yhteiskunnassa, eikä oikein ole toiminut koskaan.
Monta turhaa menetystä ja riitaa, väärinymmärrystä ja pahaa puhetta on rehellisyydestä siinnyt.
Siis, rehellisyyskö maan perii. Minkä maan. Uuden maan, sanoo Raamattunne, vaan ihan muuta sillä tarkoitetaan ja käännöksissä hukattuna ihan muuta sisältöä sillä on ollut.
Ota vastaan elämän yllätykset (3.3.2003)
Elämän
hetket tulevat ja menevät. Niihin voi jättää tarttumatta ja menettää kuin
jotain, josta ei jälkeenpäin mitään tiedä. Vaan jos elämän hetkeesi
tartut –rohkeasti – ja annat sen sinua viedä – edes pienen hetken –
saattaa se tarjota sinulle kokemuksen – elämyksen – jota ehkä juuri olit
kaivannut, ja ehkä kauankin mielessäsi etsinyt.
Yhtäkkiä
vain se on siinä, sinun silmäisi edessä kaikessa ihmeellisyydessään, ja
saat katsella jotain, jota et tiennyt olevan olemassakaan. Yllätyt, pelästyt,
saatat ensin kuin karkuun juosta. Vaan jos rohkaistut ja palaat takaisin, näet,
mitä sinulle tarjolla oli.
Tämä
vain rohkealle on tarjolla – ja avoimelle mielelle, joka on valmis elämän
ilot ja nautinnot kohtaamaan. Sillä sille, jolla ei rohkeutta ja kuin
uskallusta löydy elämän hetkiin tarttua, jää elämän ihanat hetket
löytämättä ja elämän ilot nauttimatta.
Ihminen on
ilo – uusi ihminen on aina ilo. Uusi ja suloinen. Onhan hän tuulahdus kuin
toisesta maailmasta kun omaasi häntä vertaat. Ja hän tuo uusia ajatuksia,
uusia sanoja, uusia tekoja, uusia näkemyksiä. Hän avaa sinussa aina yhden
uuden oven – ainakin yhden – mutta yleensä yhden, josta voit kuin
tirkistellä – alkuun – uutta elämää, uutta näköalaa – joka vieraan,
nyt tämän uuden ihmisen kautta, elämääsi kuin avautui.
Nauti
elämästäsi. Ole rohkea. Tartu uusiin elämäsi hetkiin rohkeasti. Katso
ihmisiä. Luota heihin – ensin. Kyllä he karvansa paljastavat ja voit heidät
jättää, jos väärin tartuit – väärin luotit. Mutta oikeaan luottaminen
on siunattu kokemus, joka saattaa jättää sinuun jäljen, joka ei koskaan
mielestäsi väisty eikä syrjään joudu.
Saat
ajateltavaa – muisteltavaa – elämän näköalaa. Ihmistä, uutta ihmistä
– elämää. Ihanaa elämää.
Maistele sitä – ja hämmästy.
Vaaditko kuin puhtautta (27.3.2003)
Miksi.
Millä oikeudella.
Eikö
jokaisella ihmisellä kuitenkin ole oma elämä elettävänään. Ja jokainen elää
oman elämänsä hetket niin kuin hän on ne suunnitellut, halunnut tai häntä
on johdatettu.
Miksi
sinulla olisi oikeus kuin vaatia puhtautta ihmiseltä, joka on elänyt omaa elämäänsä
ennen sinua, ja josta sinä et ole mitään tiennyt.
Miten
itsekään olisit puhdas elämää elettyäsi.
Vaikka,
mitä on se puhtaus jota tavoittelet – koskemattomuuttako.
Miten
voit vaatia toiselta koskemattomuutta, kun et sitä itsekään ole.
Ja
kuka voi olla koskematon elämää elettyään ja sen nautinnoista nautittuaan.
Eikö
jokaisella ole oikeus nauttia elämästään, sen jokaisesta hetkestä.
Ja
vaaditko silti, että toisella ei olisi omaa elämää ollut – ennen kuin
sinut tapasi.
Miten
itse nyt käyttäydyt sen koskemattomuuden kanssa. Säästätkö sitä edelleen
jollekin toiselle, vai otatko nautinnon omaan käteesi ja elät elämäsi hetken
täydellisesti, ottamalla siitä kaiken sen ilon ja lohdun, jota se voi sinulle
tarjota.
Eikö
jokainen hetki ole tarkoitettu elettäväksi. Elettäväksi ja opittavaksi.
Tämä
puhtauskysymys on vaikea käsitellä, koska jokainen sitä omalla tavallaan
toivoo, mutta se ei ole mahdollista kuin silloin, kun elämää ei ole vielä
eletty – ei ollenkaan eletty. Kun ollaan vasta elämän kynnyksellä. Silloin
se voi olla mahdollista, mutta monesti ei enää silloinkaan. Aikanne on tällaista.
Mutta
miten pääset siitä yli, siitä toiveestasi, sillä vaatimustahan ei voi
asettaa. On vain mielikuva tai unelma särkymättömästä elämästä.
Vaan
sellaista ei ole.
Mutta,
mitä on se puhtaus, jota ajattelet. Sitäkö, että toisella ei olisi elämää
kuin ollutkaan. Millainen ihminen hän olisi, ellei elämää olisi ennen ollut.
Olisiko hän mieleisesi sellaisenaan nyt. Ei, sillä kokemattomuus toisi toiset
ongelmat eteesi.
Mutta
nyt puhutaan puhtaudesta.
Mitä
on puhtaus, sitäkö että ihminen on koskematon. On se sitäkin, mutta se ei
ole oikein ajatella niin, kun puhutaan vanhemman iän puhtaudesta.
Puhtautta
on se, kun suhde on puhdas, eikä siinä ole säröjä ja toisia ajatuksia.
Silloin suhde on puhdas.
Ei
aikaisempi elämä puhtautta poista jos kaksi ihmistä toisiinsa rakastuu. Siinä
on se puhtaus, ja siinä, että suhde pidetään puhtaana. Ollaan yhtä, ja
toista kunnioitetaan
Puhtaus
tulee siitä että ollaan toiselle se, jota toinen haluaa ja pidetään mieli
puhtaana turhilta ajatuksilta ja ulkopuolisilta ihmisiltä – muilta haaveilta
ja odotuksilta.
Tässä
on puhtaus, johon tulee pyrkiä, ja joka täyttyessään on suurempi puhtaus
kuin on tuo aikaisempi puhtaus, joka nuoruuteen liittyy – jos liittyy.
Tätä
puhtautta tulee etsiä ja siihen pyrkiä, sillä se puhtaus on tässä ja nyt
todellisuutta.
Ja
vain siinä puhtaudessa voi suhde kestää ja kasvaa.
Kaikki
muu puhtauden vaade ja toive, kuin unelma, syö suhdetta ja elämä raskautuu.
Mutta
oikean puhtauden, sen tämänhetkisen tilanteen käsittäminen, sen
kunnioittaminen, ja siihen kaikin tavoin keskittyminen, siinä eläminen toinen
toiselle, luottavaisesti ja avoimesti, ymmärtäväisesti, itsestään antaen ja
toinen huomioiden, on sellaista puhtautta, jolla on todellista merkitystä elämässä.
Kaikki
aikaisempi elämä on kasvattanut – tai ainakin olisi pitänyt kasvattaa – tähän,
tämän puhtauden käsittämiseen ja sen ylläpitämiseen.
Siinä
puhtaudessa on onni ja autuus itse kullakin, eikä ajatukset harhaile
lapsellisissa haaveissa, vaan elämän todellisuus on läsnä koko ajan ja sen
ymmärtäminen on mahdollista ainoastaan sen aikaisemman elämän kasvun kautta.
Puhtaus
on olotila, ei ruumiin koskemattomuus. Puhtaaseen olotilaan tulee pyrkiä,
yhteiseen nautintoon, vapauteen vanhoista ja keskittyminen uuteen, nykyiseen
hetkeen, sen iloon ja nautintoon – sen tarjoamiin mahdollisuuksiin elämässä
- tässä ja nyt.
Siinä
on se puhtaus – todellinen puhtaus, johon tulee pyrkiä, ja josta voi aidosti
nauttia, ja jolla on kestävyyttä ja kasvattavuutta itse kullekin.”
Eikö uni tule (21.2.2003)
Mikä siinä on, kun uni ei tule, vaikka olet ihan väsynyt.
Uni ei vain tule - tai tuli hetkeksi, mutta heräsit, ja se oli siinä, se nukkuminen, jota suuresti kaipasit ja tarvitsit.
Missä on uni - se ihana uni, joka vanhat painaisi mielestä ja joka uuteen päivään voiman antaisi.
Nyt ne vanhat vain pysyvät, pyörivät mielessä, eikä niille löydy kuin lokeroita muistissa - aivoissa. Ja miten on sen uuden voiman kanssa - sitäkään ei tule, kun ei ole unta, joka vahvistaisi - ja ravinnon uuteen päivään antaisi.
Vaan valvottaa.
Mikä valvottaa - monetko asiat valvottavat. Eivät monet - yleensä - vain yksi asia, joka on niin tärkeäksi tai raskaaksi tullut, että se valvottaa.
Muut asiat nousevat mieleen sitten kuin sen varjolla, ja myllerrys on valmis - se, joka sitten valvottaa.
Mutta yleensä valvottaa vain se yksi asia - se joka juuri nyt pinnalla on - milloin mikäkin.
Päivän jännitykset voivat olla sellainen asia - tai jokin suuri ongelma, suru, ikävä, kaipaus.
Moni asia voi olla se suurin asia juuri nyt, joka valvottaa.
Minkäs sille teet. Se vain on, ja ajallaan korjaantuu - toivottavasti. Sillä jos se pitkittyy ei asioille löydy mielessä oikeita paikkoja ja myllerrys vain lisääntyy. Voimatkin vähenevät ja sen kautta se jännitys ja väsymys - yliväsymys lisääntyy.
Mutta kaikkihan kuitenkin voi olla ihan oikein. Ehkä on tarkoitus että asiat valvottavat ja kypsyttävät asioita tämän valvomisen kautta. Valmistavat kuin tulevia päätöksiä.
Mistä sitä koskaan tietää - mihin mikäkin yön valvominen tai väsymys ympäristössä tai omassa elämässä johtaa.
Siksi, ole levollisella mielellä tämän yön valvomisen tuoman hermostuksenkin keskellä, sillä onhan silläkin - voihan silläkin olla - oma tarkoituksensa - ihana tarkoituksensa - asioiden tilan korjaamiseksi ja tulevaisuuden rakentamiseksi.
Tulevaisuuden, jota nytkin valvoessasi ja yön tunteja tarkkaillessasi kuin edeltä valmistat - ja joka näiden valvomisten kautta sinua lähestyy. Ja jota nämä valvotut hetket - tunnit - yöt - tuovat sinua kohti yhä kiihtyvällä vauhdilla.
Siksi, älä niin pelästy valvottua yötä. Mistä tiedät mitä se eteesi kuitenkin tekee. Mikä ihana ratkaisu asiain tilan korjaamiseksi voi sen - tämän valvonnan - kautta tulla.
Siis, anna mielellesi lepo, äläkä niin keskity kelloon ja pelkoon valvomisesta ja siihen, miten väsynyt pian olet, vaan siihen, mitä kaikkea se voikaan tuoda tullessaan sinun elämääsi. Sillä kaikkihan kuitenkin, tavalla ja toisella, vievät elämääsi eteenpäin ja tulevaisuuttasi muovaavat.
Valloita sydän päivässä - kukkakaupan ikkunajulisteessa (eli pieni huomaavaisuus toiselle) (11.1.2002)
Mikä ihan ajatus.
Ajattele millainen teko - pieni teko - suuri asia - suuri teko - pienelle ihmiselle. Huomiointi - näkeminen - läheisyys - kunnioitus...
Pieni teko - suuri asia - ilmainen - ei maksa mitään - ei mitään.
Mutta mitä sinä saat - mitä saat siitä pienestä teosta - mitä se sinulle antaa.
Ensiksi - se antaa sinulle hyvän mielen - mielipaha poistuu - molemmilta - itseltäsi ja siltä toiselta, jolle hyvän teon teit. Autoit jotenkin - sanoit jotain, kohteliasta, nättiä - ehkä vain hauskaa.
Mutta mitä sait aikaan. Sait hyvän mielen toiselle - molemmille. Sait läheisyyden, sait yhteyden, sait iloisen alun aamuun - päivään - jos jo aamulla sen huomasit.
Muulloinkin - milloin vain - se on hyväksi, mutta aamu on aina parasta aikaa. Illalla sinua ei aina uskota - vaikka hyvä niinkin.
Mutta mihin se vie - se pieni ele - se pieni huomaavaisuus.
Se vie toisen onneen - siinä hetkessä - ehkä koko päiväksi.
Tulet tutuksi heti - ja sinut muistetaan - kauan.
Hymy on seurassasi - vastassasi heti kun seuraavan kerran tapaat.
Sydän on lämmin - sinulla ja toisella.
Siinä se on - valloitettu sydän - tänään. Eikö taas huomenna. Eikä maksa mitään, mutta saat niin paljon - saatte molemmat - se vieraskin, joka heti tutuksi tuli - ja sydän suli.
Onnellisuus (30.9.2002)
Onnellisuus tulee siitä kun opit/osaat elää elämäsi hetken juuri niin kuin se eteesi tarjoutuu.
Elämällä eilisessä tai tulevassa ei tuo täydellistä onnellisuutta, vaikka siellä hyviä hetkiä olisikin - mennyt tai ehkä tulevassa.
Mutta elämällä juuri tämä hetki siten kuin se eteesi on avautunut - oli se sitten hyvää tai pahaa - on se todellista elämää.
Hyvä on helppo ymmärtää, mutta miten se paha päivä. Mitä onnellisuutta siitä tulee.
Siitä tulee se onnellisuus, kun elät senkin siinä ja nyt - sen raskaudenkin. Elät sen todella läpi - elät ja kuin tunnistelet sitä - et hylkää sitä muiden taakse, menneiden muistojen tai tulevien lupausten.
On siinä salaisuus - niidenkin päivien muuttamisessa hyväksi. Eli miten muuttaa paha hyväksi.
Katso, se tulee sen kautta kun elät sen todella hetki hetkeltä, niin siitä alkaa sen työstämisen kautta avautua valoa - ratkaisua - viisaus lisääntyy siihen pahaan ja uusi valo alkaa voittaa - vähin erin.
Siis, nauti elämästäsi - elämäsi hetkestä. Älä hylkää niistä ensimmäistäkään. Älä hyvää älä pahaa.
Hyvä sinua keventää, pahakin muuttuu kepeydeksi sen keskittymisen kautta. Sillä aina on ulospääsy pahasta - niin kuin on hyvästäkin - valitettavasti.
Mikään kun ei ole pysyvää - ei niistä kumpikaan.
Katso miten kuljet (25.8.2002)
Älä anna toiselle mahdollisuutta uskoa, että välität hänestä, ellet todella niin tee.
Sillä toiselle pian syntyy rakkaus sinuun, ja jos et ollutkaan tosissasi, on toisella edessään kova tie.
Kova pettymyksen - hylkäyksen ja pitkän ikävän tie.
Niin, jos et ole tosissasi, armahda toista, äläkä turhaan lupaa mitään sellaista, jonka jo luvatessasi tiedät, että et voi pitää.
Siinä on elämän ohjetta moneen.
Elämä on ihmeellistä (22.2.2001)
Yksi hetki, yksi päivä, yksi ajatus saattaa muuttaa kaiken.
Eilen et vielä mitään tiennyt ja tänään jo kaikki menee uuteen suuntaan kovaa vauhtia.
Olihan se valmiina - olihan. Et vain sitä vielä eilen tiennyt. Haaveilit ehkä - uumoilit. Toivoit.
Nyt se on totta - kuin salama kirkkaalta taivaalta kaikki muuttui.
Taas on elämä selkeätä edessäsi.
Uusi kasvun paikka on alkanut.
Näin elämä menee. Välillä tulee pysähdys, milloin mistäkin syystä - et sitä tiedä.
Hetken se kestää ja sinua hioo.
Sitten taas uusi alku.
Onnea.
Elämä murskaa (2.2.2001)
Elämä murskaa - välillä. Kaikki on kuin seis, ei mistään saa kiinni.
Hiljainen hetki - koetteleva - riitaakin - loppumista.
Uuden alku alkaa siitä.
Kun vanha kuolee - alkaa uusi.
Siksi siis tulee olla onnellinen, jos kaikki on kuin nurin - loppu.
Loppu
enteilee aina uuden alkua.
Odotan (1.2.2001)
Odotan iltaa - odotan yötä. - Odotan työtä.
Odotan. Mitä odotan. Että aikako taas kaiken hoitaa kuntoon.
Kaiken, minkä olen sotkenut. Jälleen kerran - vai olenko.
Vai, sotkeeko joku muu minun asiani.
Joku ne aina sotkee.
Minä, itsekö. En, joku muu. Muu voimako.
En tiedä. Mutta jos ne joku sotki, kait' hän osaa ne uudelleen järjestääkin.
Minä en osaa.
Kuljen
vain. Elän ja katson, miten ratkeavat - kun ratkeavat.
Oletko hukassa (31.1.2001)
Hukannut tiesi suunnanko? Et kuitenkaan.
On se tie edelleen olemassa, et vain juuri nyt näe sitä.
Se on hetken piilossa - peitossa maailman alla, mutta kyllä se siellä kuitenkin on.
Ei elämässä aina tie ole näkyvissä. Välillä mennään tien sivussa ja tietä ei näy.
Siinä se tie kuitenkin kulkee - ei sinusta kaukana - vaikka ei sitä näekään. Joudut vain jostain syystä kulkemaan tien vierustaa, kunnes taas löydät sen oman tiesi.
Tiellä kulkeminen onkin vaikea paikka. Se kun olisi liian helppoa. Pysyä siinä mikä hyvä olisi.
Ihminen itse etsii mutkia - ja löytää niitä myös. Maailma kuljettaa ja tie jää sivummalle.
Myöhemmin taas palataan tielle ja levätään siinä helpossa osassa, joka valmiin tien kulkemisesta avautuu.
Tunnet kyllä, milloin olet tiellä - ja milloin olet kuin "hukassa"
- sen
tien vieressä vain.
Elämä on hymyillyt (30.1.2001)
Elämä on hymyillyt minulle - tosin säälien.
Etkö näe mitä kaikkea olen sinulle tehnyt.
Sinä surkuttelet - välillä - välillä taas näet kaiken kirkkaasti,
mutta kuitenkin - et näe kaikkea.
Etkö näe mitä minä olen sinulle tehnyt.
Muuttanut, muovannut - elämää näyttänyt, uutta elämääsi rakentanut.
Uutta, sitä uutta, mihin nyt olet ryhtynyt - ja mihin muuhunkin nyt pian ryhdyt.
Tätä kaikkea olen sinulle rakentanut.
Alussa et sitä nähnyt - vaan vähin erin asiasi etenivät, mielesi muuttui - lepo lisääntyi - rauhoituit.
Vihdoin näit. Kaikki valmistuu ajallaan.
Keskeneräiset asiat ovat nyt liikkeellä.
Kaikki on kuin potkaistut käyntiin - yhdessä hetkessä - parissa kuukaudessa.
Tätä minä, elämä, olen nyt sinulle tehnyt. Laittanut asiasi kuntoon uuden vaiheen alkamiseksi.
Edessä on parempaa, paljon parempaa kuin mitä taakse on jäänyt.
Nyt sen jo näet - vaikka et kaikkea vieläkään.
Mutta nyt näet jo sen työn, mikä tehty on.
Siksi sinulle kuin säälien hymyilin.
Enhän kaikkea voinut alussa kertoa.
Lopussa - nyt tässä - jo kaiken itsekin näet ja ymmärrät.
Ole vapaa.
Muutosten kohdatessa (27.1.2001)
Kaikki on kiinni siitä, miten niihin asennoidut - pystyt asennoitumaan.
Eivät muutokset ole paha asia, vaikka näin yleisesti ymmärretään ja koetaan.
Muutos on aina mahdollisuus.
Mahdollisuus tarttua johonkin uuteen.
Mutta se edellyttää, että katse on käännetty eteenpäin - ei taakse.
Menneet ovat menneitä, mitä niistä enää huolta kantaa. Ne jäivät. Niissä ei ollut enää kaikki kohdallaan - siksi ne sinne jäivät - sellaisenaan.
Mutta uusi - se on nyt edessäsi muutoksen kohdatessa.
Mikä uusi?
Ihan mikä vain. Se voi olla ihan mitä vain.
Kuuntele, katsele, maistele asioita, mieti, syvenny - ole vapaa. Ole vapaa kaikesta siitä vanhasta. Se on jäänyt taa. Anna sen olla. Jätä se sinne, sinne se kuuluu.
Älä sitä enää mukanasi kanna - mukanasi raahaa. Se on raskasta, eikä se hyödytä mitään.
Otat vain opiksi, mikä opiksi otettavaa on - sitten jätä.
Teet parannusta huonoihin asioihin ja käännät katseesi uuteen.
Siellä on elämä - uusi elämä, elämän vaihe, johon sinut on nyt valmistettu kulkemaan.
Muista, muutos on aina mahdollisuus - ei häviö. Suuri mahdollisuus edetä elämässäsi oikeata tavoitettasi kohden.
Ole vain
rohkea - ja katso eteesi - rohkeasti.
Stressistä (23.1.2001)
Uupumus yrittämisestä, voimien ylittämisestä. On tullut luvattua liikaa - itselle - ehkä toisellekin.
Voimat vähenevät - kuluvat - seuraa loppuminen, voimien loppuminen.
Mutta ennen kuin voimat loppuvat, tulee stressi, joka enteilee jo pahaa tilannetta.
Silloin pitäisi jotain tehdä, joka stressiä vähentäisi. Poistaa stressin aiheita ja ympäristöä muokata - tarttua asioihin, ennen kuin se on myöhäistä.
Pieni stressi on vielä ihan hyvästä. Se vie eteenpäin. Mutta rajansa kaikella on. Ihmisen kestämiselläkin.
Poista stressin aiheita - tee päätöksiä - oman elämäsi päätöksiä.
Nyt on korkea aika, ellet enää kestä.
Pysähdy, katso, aloita alusta. Mieti hetki muuta - ihan muuta.
Maailma kirkastuu kun vauhti hellittää, kun stressin aiheet poistuvat.
Näet elämän - näet elämää uudella tavalla. Arvot muuttuvat - tai ne muuttuvat.
Valitse,
muuttuvatko ne, vai muuttuvatko ne väkisin. Joka tapauksessa ajallaan
ne muuttuvat.
Tukka takana - elämä edessä (21.1.2001)
Tukka voi todellakin olla takana ja elämä, kaikki sen ihanat lupaukset ovat edessä.
Vauhti on kova, suorastaan hurja - ja siitä on tukka takana - suorana.
Voi se tukka olla takana muutenkin.
Se vain on siellä. Se on siirtynyt sinne. Sen paikka on siellä.
Elämää on eletty - ja nyt se on takana - se tukka.
Mutta elämä on silti edessä. Edessä on moni uusi asia, ehkäpä vielä se kaikkein tärkein, johon olet koko elämäsi kuin valmistunut.
Kun tarkkaan katsot, kaikilla se tukka on takana - pääosin, mutta tässä on puhe vanhemmista yleensä.
Ei se elämä ole eletty, vaikka tukka on takana - vaikka nutturalla.
Edessä on vielä paljon. Mutta mitä se voi tarjota - enää - ajattelet.
Ehkä se kaikkein tärkein on edessäsi - vielä edessäsi. Se, johon sinua on koko ajan tuotu.
Juuri tähän hetkeen valmistettu.
Tähän paikkaan tehty. Ota se tehtävänäsi kuin kaiken täyttymyksenä.
Siinä - tässä uudessa mikä edessäsi on, rakentuu kaikki se, mitä olet koko elämäsi aikana tehnyt.
Hukkaan ei kuitenkaan ole mennyt yksikään päiväsi - ei hyvä eikä huonokaan.
Olet nyt kaiken sen summa.
Asennoidu niin - tämä on minun kruununi, kaiken vaivannäön tulos.
Näytti
miltä näytti. Sisälläsi sen tunnet.
Elämän tarpeista (18.1.2001)
Elämässä on tarpeita - itse kullakin omansa.
Toiset tukahduttavat omiaan, toiset saavat omansa täytetyksi.
Tarpeita on monenlaisia - materiaalisia ja ei materiaalisia.
Tärkeimpiä ovat nuo toiset - ei materiaaliset. Ne ovat tunteelliset tarpeet. Ne ovat ihmisen sisällä. Ja ne ovatkin ne vaikeammin täytettävät.
Miten täyttyvät tunteelliset tarpeet, ellei ole tunteen kohdetta, joka ne täyttäisi.
Et voi itse itsellesi olla tunteiden täyttäjä. Toinen tarvitaan, mutta kuka.
Etsi sellainen, joka vastaa tunteisiisi, jos haluat tunteisiisi vastattavan.
Muussa tapauksessa anna olla ja ole siinä tyhjiössä, joka siitä seuraa.
Elää voi niinkin, mutta raskasta se on - ilman tunteita.
Sitä
ei korvaa mikään, ei edes materia. Ei mikään muu kuin
tunteet, jotka elävät ja vastaavat.
Silmät itkevät ilostakin (17.1.2001)
Silmät ilostakin itkevät, silloin, kun kaikki sen mukaan menevät, mikä oma tahto on.
Silmät ilosta itkevät, kun lopputulos kaunis on - tai odotettu - sen mukaan, mikä milloinkin mieleen on.
Silmät ilostakin itkevät, kun elokuva koskettaa, tai kaunis laulu herkistää, runo, tai muu kaunis säe - mikä elämän tilaan osuu.
Silloin
silmät ilosta itkevät, kun kaikki hyvin on, joko haaveessa tai
totuudessa - mielen mukaisessa ratkaisussa.
Itkuiset silmät (16.1.2001)
Itkuiset silmät ovat itkusta. Siitä ne itkuisiksi tulevat.
Mutta miksi silmät itkevät. Eikö siksi, kun asiat ovat toisin kuin toive, haave on - jopa kuin unelma on.
Sitä silmät itkevät, kun oma tahto ei toteudu. Siksi silmät itkevät.
Pitäisikö oma haave aina toteutua.
Ei voi. Ei elämä kulje niin, että aina oma haave toteutuisi.
Toisilla on toinen elämä - itsellä toinen.
Ei aina käy niin, että haave yhteinen olisi. Ei, kullakin omat haaveensa.
Siksi
on itku silmässä, kun haaveet eivät kohtaa.
Kirkas talvipäivä (10.1.2001)
Siitä nauti vaikka silmäsi häikäistyvät. Unohdathan hetkeksi kaiken sen, mikä elämää himmentää - jos sellainen aika on.
Muussa tapauksessa kirkkaus on suurempi - jos huolia ei siis ole.
Mutta ilta tulee silloinkin. Kirkkaus katoaa - häikäisy poistuu.
Elämä menee rataansa.
Tulee
taas uusi aamu.
Mikä elämässä pysyy (9.1.2001)
Ei elämässä pysy mikään ennallaan. Kaikki muuttuu koko ajan.
Ei ihminenkään sen kaiken keskellä voi pysyä - olla muuttumattomana - sekin elää ja muuttuu koko ajan.
Ei ole
mitään pysyvää. Elä siinä ja sopeudu, tai
elä, ja sopeudu.
Elämän uusi aamu (8.1.2001)
Onko sellaista, elämän uutta aamua.
On sellainen. Olethan elänyt sellaisia jo monta oman elämäsi aikana.
Uusi aamu on se, kun kaikki asiat ovat taas kohdallaan ja tulevaisuus näyttää kirkkaalta - juuri sellaiselta kuin olet toivonut.
Silloin on elämän uusi aamu. Ei se ole sen suurempi asia - mutta se on suuri asia. Saada taas hetken elää elämää, joka tuntuu elämisen arvoiselta, eli toteuttaa toiveitasi ja haaveitasi.
Saat hengittää
jälleen.
Elämän katoavaisuus (4.1.2001)
Ei elämä ole ikuista, se on hyvä muistaa. Vaikka eihän sitä nykyään moni ajattele, ei muutoin kuin toisen poistuessa.
Siinä se katoavaisuus näkyy - tosin vain pienen hetken. Sitten taas elämä jatkuu.
Ja näinhän sen tulee ollakin - elämä jatkuu kuolemankin jälkeen.
Ei siinä ole murheen sijaa - elämä jatkuu.
Ikävä
on ikävä, yksinäisyys on yksinäisyys ilman kuolemaakin.
Poistua voi monella tavalla.
Arvosta itse omaa elämääsi (3.1.2001)
Arvostatko omaa elämääsi. Ellet itse sitä arvosta, kuka sitä sitten arvostaa - toinenko lähelläsi.
Arvosta itse omaa elämääsi ja näet, että kaikki mitä kohtaat on juuri sinua varten tehty. Siitä voit kiittää.
Arvostus elämää kohtaan on suuri asia, johon moni ei pysähdy. Katso, elämä vain menee, eikä sitä suuresti mietitä.
Mutta arvostamalla aamun ja päivän hetkiä sinä näet, miten suuriarvoinen lahja sinulle on annettu.
Luuletko, että olet itse itsesi siihen tuonut. Et ole, vaan sinut on siihen laitettu, elämää elämään ja osuuttasi hoitamaan.
Näe siis se - elämäsi - näin, että olet omalle paikallesi laitettu, yhtä elämää elämään ja tehtävääsi toteuttamaan.
On siinä oma tehtävänsä, itse kullakin. Elämän elämisessä ja tehtävän tekemisessä.
Arvosta
siis omaa osaasi ja elämääsi tässä kokonaisuudessa.
Olet monelle tärkeä ja tärkeässä tehtävässä
- itsellesi ja muille.
Ei elämä aina ole suuria asioita (2.1.2001)
Onko elämä aina suurta. Pitäisikö sen olla kuin elokuvaanne, joka tarjoaa lyhyessä hetkessä monenlaista seikkailua ja tapahtumaa.
Kyllä ihmisen elämässä tapahtuu - joskus suuriakin asioita, mutta ei elämä aina ole suuria asioita. On myös pienien asioiden elämää, jonka asiat ovat kuitenkin suuria sille, jonka elämää eletään.
Mistä toinen voi läheltäkään seuraten sanoa, että toisen elämä on pieniä asioita, toisen suuria. Kaikki asiat voivat olla suuria, toiset vain suurempia kuin toiset.
Kokemus on elävän elämässä. Hän itse tuntee ja näkee, onko asia suuri vai se suurempi. Pikkuasioita mahtuu arkipäivään, mutta suuret asiat muistetaan. Se on se hyvä mittari.
Suuret
ovat muistoissa, pienet unohtuvat pian. Mutta ei niin pientä, etteikö
silläkin tarkoituksensa aina olisi. Elämän rakennuspalikoita
kaikki.
Jatkumon arvoitus (1.1.2001)
Vuosi vaihtuu, elämä jatkuu. Ei toteudu mikään sellainen, mitä ei osallesi olisi jo aikaisemmin suunniteltu. Jossainhan kaikki on jo tallessa, sinä vain elät elämäsi hetket nauttien ja iloiten.
Ei se ole kummallista että kaikki ikään kuin olisi jo tiedossa. Eikö toinen jopa saata sinulle sanoa, miten asiasi tulevat toteutumaan. Eikö se silloin olisi merkki siitä, että ne ovat kuin jossain nähtävänä, josta toinen saattaa tulevien päivien tiedot ammentaa. On se.
Mutta kannattaako siihen jäädä tuijottamaan. Ei kannata, sillä tulevat päivät toteuttavat itsensä - tavalla tai toisella. Teet kuitenkin aina sen mukaan, minkä tunnet sillä hetkellä oikeaksi ja elämä toteutuu.
Mikään ei tapahdu väkisin, olet aina itse siinä osallisena, tärkeänä välineenä, jotta kaikki se toteutuu, minkä toteutua tuleekin.
Tästä
monet ovat toista mieltä ja saavat ollakin. Heidänkin elämänsä
menee rataansa tiesivät sitä tai eivät. Elämänsä
heilläkin on elettävänään, oma elämänsä.
Hukkaan ei mennyt yksikään päivä (31.12.2000)
Moni asia on kohdalleen laitettu. Elämää on eletty - todeksi eletty. Itkut ja murheetkin on koettu. Ilotkin ovat mukaan mahtuneet.
Vuosi on pitkä aika, vaikka niin lyhyt.
Miten niin muutamaan päivään voikin mahtua niin paljon erilaisia asioita, jos oikein tarkoin menneitä muistelet.
Vuosi on hyvä jakso moneen asiaan.
Siinä ehtii asiat nousta ja laskea. Uutta synnyttää ja uutta kuolla. Muutamaan päivään mahtuu paljon, jos sitä tarkoin katselet ja taaksesi muistelet.
Mutta hukkaan ei mennyt yksikään päivä. Miten olisikaan. Jokaisella päivällä on omat asiansa ja monet asiat etenivät vuoden aikana. Monet myös sammuivat. Haaveet, yritykset, näkemyksetkin - terävätkin mielipiteesi - nekin saivat uuden muodon.
Paljon on vuoteen mahtunut - iloa ja surua, mieltä ja mielipidettä.
Entä
nyt, alkaa kuin uusi jakso, vaikka ei ole muusta kyse kuin jatkumosta.
Mutta kuitenkin alkaa kuin uusi jakso - ja elämä taas etenee
uuden vuoden.
Elämän lupaukset ovat tulevissa päivissäsi (30.12.2000)
Suuri on elämän lupaus itse kullekin. Mutta mistä tiedät, millainen se lupaus sinulle on. Et mistään.
Elä vain elämääsi ja katso mitä tulevat päivät tuovat tullessaan. Elämän lupaukset ovat niissä päivissä - tulevissa päivissä.
Ne elä vain rohkeasti ja asiat vastaanottavasti, sillä ne sisältävät kaiken sen, mitä elämällesi on tarkoitettu.
Eivät ne tulematta jää, ne tulevat päiväsi. Niiden mukana toteutuu kaikki se, mikä sinun varallesi on laskettu. Kaikki se toteutuu - tiesit sitä tai et.
Mutta älä siitä murheellinen ole, päämäärää kohtihan kaikki on menossa. Ihan sen mukaan, mikä oikein on.
Se vain
ota vastaan, mitä tulevat päivät tuovat tullessaan juuri
sinulle. On niillä tuomisia.
Ole rohkea päätöksissäsi (29.12.2000)
Katso, elämässä eteneminen on iso asia. Asiat eivät aina mene itsestään, vaikka se siltä näyttäisikin. Elämä menee oman suunnitelmansa mukaan. Jokaisella on oma paikkansa tässä kokonaisuudessa. Mutta kunkin on tehtävä ratkaisuja, jotta asiat etenevät sen mukaan, mikä hyvä on.
Ellei ratkaisuja tehdä, ei elämä etene. Joskus ratkaisun tekevät toiset puolestasi, jolloin tulos on sama, mutta eteneminen on hankalampaa. Monia syytöksiä ja kysymyksiä seuraa mukana. itse tehty päätös ja ratkaisu tuo aina parhaan vauhdin, ja asiat etenevät nopeimmin ja sulavammin, eikä mieleen kerry katkeruuksia eikä muuta painoa, joka sammuttaa elämän iloa ja janoa.
Ole siis rohkea päätöksissä. Sen minkä tunnet itsellesi oikeaksi ja hyväksi, se tee, sillä sen jälkeinen kulkukin on jo edeltä valmiiksi laitettu. On se siinä toisessakin tiessä, mutta se tie on raskaampi käydä.
Ole vain
rohkea ja luja - tekemisissäsi ja päätöksissäsi.
Se tuo elävän elämän.
Loman jälkeen (28.12.2000)
Katso, lomalta on palattu ja työhön on ryhdytty. Mutta miten ryhdyn työhön, kun ei asiat oikein maistuisi näin loman jälkeen.
Maistele kaikkea, kokeile, ideoi - etsi uutta, uusia alueita. Sieltä löydät sen uuden innon, jolla pääset taas hyvään käyntiin ja asettamasi tavoitteet tulevat entistä lähemmäksi.
Ei ilman ponnistusta tavoitteita saavuteta, mutta ponnistuskin ilman ideoita, uusia ajatuksia, on voimaton.
Siksi kannattaa aina ensin pysähtyä ja elämää miettiä, etsiä ratkaisuja ja tavoitteita tarkentaa. Sitten vasta käydä toimeen ja sen uuden mukaan edetä, minkä on juuri löytänyt.
Näin
pääset eteenpäin elämässäsi, sitä tavoitetta
kohti, joka on juuri sinun kannaltasi merkityksellisin.
Juhlan jälkeen (27.12.2000)
Katso, uupumus tulee juhlastakin. Ei juhla aina ole juhla, juhla voi myös olla raskas asia, josta arki vapauttaa.
Toiselle juhla on juhla, toiselle juhla on kuin arki - raskas taakka.
Silti kaikelle on paikkansa. Arkena juhlitaan. Juhlina on arki. Elämän koreutta kaikki.
Arjen kohdatessa juhlaa muistellaan. Juhlan tullessa arki unohdetaan. On siinä ero, juhlalla ja arjella.
Mutta miten jaksat arjen juhlan jälkeen? Keskity kaikkeen tekemiseesi tarmolla ja eteenpäin katsoen, ei taakse. Takana ovat menneet teot, menneet juhlat. Edessä ovat ne päivät, jotka on elettävä - oikein elettävä. Takana olevia et voi enää muuttaa, edessä oleviin voit monella tavalla vaikuttaa. Elämällä ne siten, että ne tuottavat itsellesi suuren tyydytyksen.
Siksi
katso aina tuleviin päiviin ja rakenna niistä elämäsi
perustaa. Menneet ovat siinä hyvänä apuna.