|
Runoja ja ajatelmia
Tervehdys vanhukselle
Elämän ehtoon
ihanuutta ja päiviä elon maistelua.
On kevät taas,
ties monennenko
kerran.
---
Auta, Armas,
päiväni kuluvat.
Elämä jatkuu,
ihanaa.
Sisälläni minä
kuitenkin nautin.
---
Olen luonasi aina,
sanoo ystäväsi, jonka sinä tunnet hyvin.
---
On taas
merkkipäiväni.
Monesko, en tiedä, en välitä.
Nautin kuitenkin jokaisesta hetkestäni.
---
Elämä tarjoaa
aina uutta. Illallakin.
Ja illan jälkeen tulee taas aamu.
Ihanaa.
Minä elän.
---
Suloista on päiviä
katsella aina vaan.
Samanlaisilta näyttävät, vaan uusia
ovat kuitenkin aina.
Uusia ja ihania.
Kiitos niistä.
Kiitos Sinulle.
---
On taas
päästy merkkipäivään
suloiseen.
Rakkaat ympärillä. Heistä nautin.
Nautin yksinkin, vaikka sitä
ei aina huomata.
Olen onnellinen.
---
Monissa paineissa
Mitä
ihmettä haluaisin.
Mikä
minuun istuisi.
Mistä
saisin tyydytyksen.
Mitä
haluaisin tehdä.
Miksi
haluaisin tulla.
Mikä
haluaisin olla.
Voi, mistä
sen tietäisin.
Mihin
varmuudella pystyisin.
Herkkäuskoinen
Nuorena
olin "uskovainen" - uskoin herkästi kaiken.
Tyttö
kertoi tarinansa - itkin surua jota kuvasi.
Valhetta
kertoi - minä uskoin.
Häpesin
- olin pelle.
Toisen surusta
Luin surusta
- toisen surusta.
Isän
odotukset eivät täyttyneet - minä olin poika.
Poika
odotti isältä - isä ei antanut. Sitä huomiota, kiitosta,
kunniaa.
Löi
lyötyä.
Raskas
pala kumpaisellekin. Ei lepoa kummallakaan.
Isällä
ehkä, nyt oman käden kautta. Mistä sen tiedän.
Minulla
ei vieläkään.
Pyri ystävyyteen
Pyri ystävyyteen
- älä rakkauteen.
Rakkaus
kuitenkin kuolee, kuihtuu pois.
Ystävyys
säilyy.
Olen vapaa
Olen vapaa
kulkemaan, seuraamaan,
työtä hakemaan, työtä tekemään.
Olen vapaa
elämään, kuolemaan,
kaiken näkemään, mikä eteen annetaan.
Olen vapaa
olemaan, tekemään,
suunnittelemaan.
Olen vapaa
alkamaan taas kerran alusta,
vapaa kasvamaan.
Mökin
rauhaan talvi-iltana (6.1.2001)
Mökille
nyt tultu on,
rauhaan, lepoon, maailman.
Ensin
pienet kynttilät,
nuo uudet valot ihanat.
Sitten
lämpö kamiinan,
lämmön antaa rauhaisan.
Ensi juoma
suloinen -
sanat aukee räiskyen.
Matkalla Karjalaan
Joukko
Karjalaan taas matkustaa,
eloa mennyttä nyt katsomaan.
Monet
kauniit muistot nää,
vei elon päivät mennessään.
Mut' uusi
matka Karjalaan,
eloon kauniit muistot hengittää.
Kuin roska
kynnen alusen
Roska
kynnen alusen,
kertoo elost' ihmisen.
Mihin
lienee tarttunut,
siitä jälki jäänyt on.
Mut' niin
kuin muisto ihmisen,
on roska kynnen alusen.
Yhteistä
on elo tää
Yhteistä
on elo tää,
vaik' elämä niin särkyvää.
Päivät
vievät mennessään,
ilot, murheet, määränpäät.
Mutta
missä lepo lie,
sinne päivät tulevat vie.
Lämmin
sauna
Lämmin
sauna on kuin hyvä ystävä.
Väsymätön,
lämmittää, sielun virvoittaa. Ruumiin raikastaa.
Sauna
on kuin ystävä hyvä - ei vaadi, antaa vaan.
Öljylamppu
Öljylamppu,
valo tää
ilon antaa, lämmittää.
Elo on
kuin lamppu tää,
ajan loistaa - sitten jää.
|