20.10.2007
Huusit

Huusit minulle jostain mitä en tehnyt,
en tarkoittanut,
jostain jota en sanonut,
jostain jota en heti ymmärtänyt,
sinä huusit minulle siitä.

Minä vaikenin,
näitkö miten silmäni sammuivat,
näitkö miten huuleni viiruiksi, kasvoni kalvakkaiksi,
näitkö miten katosin vuorten taa,
…mies muistoja mukanaan kantaa.

Huudosta hiljaisuus,
hiljaisuudesta himmeät silmät,
kylmät kädet, kosketukset kaukaiset osumattomat,
toista tavoittamattomat.

Huomasitko, kun sinä huusit,
kuinka paljon sanoja,
kuinka paljon kosketuksia,
kuinka paljon rinnalla kulkevaa ymmärrystä tarvitaan
kutsua mies takaisin vuoren takaa,
muistoinsa kaukaisten seasta pois nostaa,
huutojen merestä, jossa uiskenteli hetken ja maisteli,
…tätä en enää koskaan tahdo.

Tuleehan se sieltä,
hiljaisin askelin, aristavin katsein,
hermostunein huulin ja katselee miss' mennään,

vaan kuinka pitkä onkaan tie takaisin tulla,
minne vilauksessa katosi,
yhdestä hetkestä lähti,
huudosta ymmärtämättömästä,
sanoista sopimattomista.

Onko matka sama sinne ja takas,
löydänkö vielä tien luoksesi, rakas.

-harri

---

20.10.2007
Ymmärrätköhän

En millään tekemilläni töillä,
en millään yrityksilläni,
kirjoittaa voi nimeäni taivaitten kansiin,
en ylettyä ylemmäs kuin sanoillani,
kaukaa tulevilla.

En millään työlläni sitä iloa,
en sitä rauhaa sisälleni saa,
kuin sanojeni levollisilla kuluilla,
vapaasti lentävillä aatoksilla.

Sanani lentävät lintuin lailla,
kulkevat kauas ain korville kuuleville,
aatoksille kaipaaville,
elämän hymyn kadottaville.

Vain sanoillani voin piirtää itseni kaukaisiin tähtiin,
tuleviin silmiin ja mieliin,
sanoillani, hiljaisilla pienillä ajatusten kuluilla,
elämän muruilla,
ruokkia nälkäisiä suita,
kuin luvata kuita suurilla lupauksilla,
…ja niin pienillä sanoilla,
minulle rakkailla.

-harri

--- 

22.10.2007
Yksinäinen sydän

Yksinäisyys valtaa sydämen,
jokin mennyt, vaiko hetki nykyinen,
yksinäisyys sisäisen,
sydämen.

Kyynelten voima kaukainen,
vaiko hetken nykyisen,
yksinäisyys sisäisen,
sydämen.

Kaipaus, muisto kaukainen,
vaiko hetki läheinen,
yksinäisyys sisäisen,
sydämen.

-harri

---

23.10.2007
Huuto on kiviä rattaisiin

Huuto on kiviä rattaisiin,
herkän ihmisen herkkiin sisäisiin.

Huuto pysäyttää elämän virran,
sulkee korvan kauneutta kuulla,
silmästä ilon,
…elämän ilon,

synnyttää pelon, onnen söi,
sanoilla huudetuilla,
rakkauden kadotetuilla,
huuto on piikki,
kuin puukko, min toinen toiseen löi.

Piikki pinnassaan,
puukko rinnassaan,
vuotaa haava,
vuotaa silmät,

huudosta arvet hitaasti haipuvat,
muiston mukanaan kantavat.

-harri

--- 

23.10.2007 klo 03.20
Sanojen hallinta

Sanoi eräs viisas: hallitse sanasi,
älä anna niiden tulla, elämääsi häiritä,
ota valta itsellesi, oma elosi tärkeä.

Mitä sanot siihen sinä, vuoreni velho,
mitä vastaat siihen,
onko oma elämä tärkeä?

-Onhan oma elo tärkeä, se elettävä,
kasvettava, kuunneltava, opittava,
toteutettava oma unelma, jos sellainen on,
sitä kunnioitettava, kuunneltava,
elämä hallittava,
synnyttävä, rakastettava, kuoltava,
jostain tultava, jonnekin matkattava.

Vaan sanoja hallittava,
lentäviä, vapaita,
niillekö sanottava:
-En ehdi nyt, tule uudelleen huomenna.

Se sana meni kuin lehti tuulen mukana ohi,
ellet sitä ottanut, haaviisi saavuttanut,
se meni menojaan,
jatkoi matkojaan.

Putosiko jonnekin ja maatui,
palasiko takaisin, vaiko toisen haaviin,
sitä et koskaan tietää saa,
se on mystiikkaa.

Jos annat mennä vaikk' tavoitit,
sen hallinnallasi kadotit,
et tietää enää voi,
mitä se matkassaan toi,
meni menojaan,
ei aikaan saanut tekojaan.

Valitse siitä, hallinta ja kadotus,
vaiko sanojen vapaiden saavutus,
oivallus min matkassaan kantoi,
päästitkö ohi, vai otitko min sinulle antoi,
minkä mukaansa lähteissään sai,
tarkoitti saatavaksi, totta kai.

-harri

---

23.10.2007 klo 04.00
Ja sanoi toinen viisas

Ja toinen viisas sanoi:
-Kirjoita kaikki min kohtaat matkalla,
kirjoita kaikki, ne tarvitaan,
kätköistään viel' kaivetaan.

Niin, …toinen on viisas,
toinen viisaampi toista,
näkee arvon sanojen,
tuntee tien kuuliaisuuden.

Miten on sulkain maassa, sinä sulkani uus,
miten sanojen kulku siellä,
teittömillä teillä?

-Sulkain maassa on vapaus,
sanojen kepeä kulku, ei oman kaipaus,

jaettavaksi kaikki, ja viel' ilman palkkaa,
kaikki on lahjaa, min tuuli mukanaan kantaa.

Sulan kosketus ihmisen,
sisälsi tarkoituksen,
hellä hipaisu vain,
tuulahdus valtakunnasta sanain.

Sulkain maassa sulka sanoihin sattuu,
niihin tarttuu,
auttaa lentämään ohjaus matkallaan,
nöyrää sydäntä tavoittaa mi kuulla tahtoo,
korvansa auki,
haluaa kertoa saamansa julki.

Siin' ohjas sulka sanasen maailmaan,
virkeyttä, voimaa, antamaan,
ilossa, surussa, kantamaan.

Sulkain maa on maassa sanojen,
sisältää suuren arvoituksen,
sanojen matkan opastuksen,
hellän kosketuksen.

-harri

---

23.10.2007
Älä untasi mieti

Älä untasi mieti jos sanat sua piirittää,
jos sulat silittää, herättää,

älä untasi mieti, nuku huomenna,
kun uudet sanat vielä matkalla.

Ja onhan sanoissa myös energiaa,
antaa voimaa, kestävyyttä,
elon hyvyyttä, tyyneyttä,
kulkea rinnalla uuden päivän,
luvaten myös leivän.

-harri

---

23.10.2007 aamulla
Oikukas elämä

Kuinka onkaan elämä oikukas,
ja voimakas,

antaa ihmiselle taidon, tekee suureksi,
ottaa taidon pois, tai terveyden,
tekee takaisin pieneksi.

Mikä voima sillä onkaan,
ihmistä kuljettaa ja kasvattaa,
pienuuden kautta suureksi, kaiken antaa,
suuruuden kautta pieneksi, siitä murhetta kantaa.

Ja viel' käännellä kaikkea mullin mallin,
suuruus mi suurelta näyttää, onkin pienuutta,
ja pienuus vaatimaton, onkin yhtäkkiä suuruutta,
jotain tavatonta.

On elämällä kädessään, mikä suurta mikä pientä,
ei sitä silmin nää,
molemmat tärkeää,
molemmat on elämää.

-harri

---

24.10.2007
Sulan sydän

On sydän meillä, vaikka matka tehty,
sana perille toimitettu,
salaisuus paljastettu.

Jäi sydän meille, lähtöpaikan salaisuus,
valtakunnan kaukaisen ulottuvuus,

kuinka kaukana se onkaan, kuinka lähellä,
tärkeä kuulla ihmistä,
kuin aikain takaa, vaikk' aikaa ei oo,
tulevaisuus ihmistä vartoo.

Voi sinua, sinä sulkani hentoinen väräjävä,
kuinka annettu hennolle teko tärkeä,
eikö löytynyt rautainen,
luja kivinen saattaja sanoillen,
miks' hennon piti tehtävään,
tuulien armoille lähettää.

-Siin' salaisuus, oi ihminen,
siin' salaisuus, ihminen niin inhimillinen,
arvostaa kovuutta, ankaruutta, painoja,
sulkain maassa, muistathan,
sulkain maassa muita arvoja.

Ei terillä, ei kovilla, ei kestävillä metalleilla,
ei juonilla, ei oman tavoittamilla,
siell' hento ja heikko on voimassaan,
hyvyys, oikeus, seuranaan,
siell' rauha ja lepo, huoli toisista,
suurempi vaiko pienempi, se on poissa,
arvonsa kaikella ja sanoja
kunkin tehtävä palvella.

Ei kukaan usko näitä maita,
sulkien ja sanojen taivaita.

-Ei usko niitä teekään, ei tieto yllä pidä,
on paljon mit ihminen ei tunne lain,
salaisuus kulkee matkassain,
salaisuus sulassa, sisällä sen,
arvoitus iäinen.

Mistä saitte te tiedon, viisauden,
mistä keksinnöt kaikki tyynni,
mistä ratkaisut ylimaalliset,
mistä taidon,
mistä avun aidon vaikeaan hetkeen,
suunnan kehitykseen.

Sanoja sattuvia oikeille,
etsiville taidollisille,

joku aina sanan sai, ei huomannut ehkä,
sen sulka hälle salaa toi.

Oi näkisitpä ystäväin,
kuin paljon on sanoja ilmassa,
kuinka paljon sulkien vilskettä ja suhinaa
kohti maata matkustaa,

ja kiire, kuin kova kiire viel' kullakin,
viedä apunsa suloisin,
etenee kehitys suurin askelin.

-harri

---

24.10.2007
Menneitten maailma

Missä on kuolleiden maailma,
täältä lähteneitten,
elämästä erinneitten,
menneitten?

-Asiaa suurta mielesi tavoittaa,
se onkin vaikeaa,
ei vastausta sanoa,
vaan vastaanottaa.

Yhteys sinnekin on maasta sanojen,
yhteys maahan miss' kulkevat siell'
uusilla teill'.

On sanoja tuoneet sulkaset,
kuljettaneet tervehdykset,
ikävät kertoneet,
matkaansa sulkeneet,

ripauttaneet,
uneen sulauttaneet,
muiston jostain herättäneet hipaisulla vain,
muistot kulki rinnakkain,
sen sanalla aikaan sain,
min kuljetin mukanain.

Täss' usko jo koville käy,
kun ihmiselle ei mikään näy,
uskottava jotain näkymätöntä,
korvin kuulematonta,

vaikka joku aina äänenkin kuulla sai,
tuntea tuoksun, rinnalla kävi,
vilaukselta menneen näki.

Sana synnytti eläväksi,
teki hetken todelliseksi.

Kaikki kuin sulkien, sanojen maan,
vallassa, elo vie tulevaan…

-Niin, ratkaisu suuri, merkittävä,
ois ihmisille niin tärkeä,
vaan vastustus nähdä ja uskoa
on suuri maailmassa,
siks' lienee parasta,
enemmästä nyt vaieta.

-harri

---

24.10.2007
Sulkien matka

Kaunis sulka kauniin sanan toi,
vaalea onnea, rakkautta,
tumma surua, koetusta,

sulka mi matkansa taistella sai,
muotonsa ruma,
sanansa lie arvokkain.

Yks' matka on sulalla vain,
yks' matka kaukaa maasta taivain,
kulkea, muuttua näkyväksi,
sanat saattaa eläväksi,
löytää perille ihmiselle,
kaipaavalla sydämelle.

-harri

---

25.10.2007
Miks' herätit

Miks' herätit sanoja kirjaamaan,
ois uni viel' makeaa ollut,
ja tarpeenkin,
kirjaan silmin särkevin.

-Hereille hipaisin,
sanat esille laittaa ja matkaan taittaa
min kirjannut rauhassasi oot,
tarkoitetut eloon,
ei paperilla viipymään,
silmille, sydämille siirtymään.

Aamuhetki hiljainen,
aamukahvin tuoksuinen,
kellon raksutus vain, näppäimien,
rauha sisäinen.

Kertoi sulkaset tarinaa
käsin lämpöisin, polttavin, matkaan kiirehdin,
jos joku lämpönsä tuntea saa,
huokaa,
tavoittaa sanojen maan,
sulka kuljettaa,
eloon sisäisen kasvattaa.

-harri

---