21.01.2007
Kuinka onkaan hyvä kulkea rinnallaan

Kuinka ihana on mielikuvan rakas,
kuinka oikea kohdallaan,
kuinka kaunis paikallaan,
kuinka hyvä kulkea rinnallaan.

Kuinka ihanat piirteensä,
miten kauniit muotonsa ,
kaiken niin mieleisen kuvittelen.

En toivo muuta kuin että oisit juuri hän
joka nyt on mieleeni piirtynyt

että oisit sen kuvasi kuva,
jonka mieleni näyttää,
hän tulevan elämäni onnella täyttää.

Oi oisitpa sinä juuri hän, sisäiseni kuva suloinen,
jota nyt katselee mieleni hiljainen ja onnellinen.

-onnelliset silmät

--- 

15.01.2007
Vastaus

Juu, ole vain varovainen täällä netissä,
monenlaista on kulkijaa,
moni montaa ehdottaa,
vaan jos tartut, tartu vain,
miss' sydän on hellä, parhain.

Miten tunnen ma sydämen,
miten tunnen oikean kosketuksen,
miten tiedän missä rohkeus, reilu avoimuus,
aito vaatimattomuus,
missä rakas, mi tosissaan on,
ehdottaja suruton.

Niin, ...mistä tunnet sä ystävän,
onko oikea sulle hän...

Harri: nii'in, vaikaea paikka... vai mitä koala.. koala! mitäs sinä sanot tähän?
koala: nimmihi ?
H: no tähän kirjeeseen, luehan 
k: annas ku mä katson...supsusp....nn...hmmm...muus...on....suruton... niin, nii mitä siitä? 
H: no mitä sanot sinä? 
k: nooh, minusta sellainen pieni ois aina varman päälle.... sellainen, noo...karvanen ja suloinen ja..ja..ja.. älykäs ja rohkea...ja... 

H: hoopo, sinähän kuvaat itseäs, koala 
k: noo...ainoa luotettava jonka mä tunnen 
H: ai ainoa? 
k: niinno...
H: entäs minä sitten?
k: !! SINÄ! ... hohhoooh... anna mun nauraa! 
H: KOALA! sinä et oo kyllä reilu 
k: ...ai sori

---

13.01.2007   klo 05.00
Kuinka paljon toivetta ja kaipausta

Kuinka paljon toivetta ja kaipausta,
kuinka paljon etsintää ja onnen haikausta,

löytää rinnalle rakas,
tämän elämän hetkosen paras.

On yksinäisyyttä jo kauan kestänyttä,
yksinäisyyden tuskaa juuri alkanutta,
on rinnalla kulkenutta, joss' toinen ei toivetta täytä,
tai muuten vain kaikki ei hyvältä ja oikealta näytä.

Oi, miksei hän tahtoani täytä!

Kuinka kauniit ovat kuvansa nettiin laitetut,
harrastuksensa ja halunsa esille kirjatut,

viisautta kouluista monista,
matkoista maan ympäri niin somista,

…vaan, kun yksi puuttuu,

se elämän paras,
se ihana kainaloinen,
se sylin hellä ja rakas,

on kuin kaikki ois poissa,
sielu kiljuu yksinäisyyttä sisäisen sopukoissa.

Näin pieni on ihminen, …tai näin suuri,
miten osaava, miten taitava,
miten yksin niin herkkä, paljon pois antava,

ettei yksin olla tarvitsisi,
iltoja vain haaveillen kellisi,
kotisohvalla kera romanttisen filmin tai telkkarin,
tai hyvän kirjan mist' unelman saa,
…vaikk' yksi asia herkeämättä mieltä niin kaivertaa,

olla rinnallaan se ainoa oma vain,
ja itse hänelle "mun ainoain".

-yks' haaveilija

---

Virtuaalinen ihminen

Virtuaalinen ihminen,
mielikuva sisäinen,

toive, haave, siipensä saa,
kuvan kauniin eteen kasvattaa.

Virtuaalinen ihminen,
nykyaikainen,

itsensä esittelee, ei pelkää,
toista sanojen, kuvankin, kautta katselee,
ei tunne häpeää,

uskoo hyvää mi oikein onkin,
kuka sen tietää millainen on tie, vaikk' tahto kohtalonkin.

Katsele, kuuntele, rohkeasti ihmistä uutta, ei siinä ole mitään pahaa,
yksinäisyys kaikkoaa,
ihminen ihmisen tavoittaa,
toinen toistaan pian rakastaa.

-virtuaalinen ihminen

--- 

Kuinka kauniit ovat unelman kasvot

Kuinka kauniit ovat unelman kasvot jotka mieleni muodostaa
kun kuulee kauniita sanoja ja ajatuksia.

Kuinka suloiset ovatkaan elämänarvosi,
kuinka ihanat harrastuksesi,
miten monessa oletkaan mukana,
mitä kaikkea on tullut luettua, missä matkattua.

Minä uskon, sinä puhut totta,
vaikk' aina on joukossa niitä,
jotka vähät välittävät siitä… totuudesta.
Leikkivät vain ja kiusoittelevat,
turhia unelmia toisille rakentavat.

Jokainen ajatuksesi niin kauniilta näyttää,
tapasi elää ja harrastaa,
mitä etsit elämältä, mitä arvostat,
miten kovasti tahdot rakastaa.

Kuinka rohkealta kaikki kuulostaa,
…ja tottahan hän tarkoittaa.

Halu on toiseen ihmiseen, hinkukin jo kova,
…oi, oletpa sinä soma,

muotosi jo edessäni kauniina näen,
mikä lie sen mieleeni kasvatti,
olet siinä niin nätisti,
hymyilet kauniisti, liikut sulavasti,
kosketat hellästi, rakastat varmaan tulisesti.

Tämän kuvan sinusta sain, sinä tuntematon,
kun tietojasi netistä tarkkasin ja sinut suosikikseni merkkasin,

kuinka noin kaunis, iloinen ja osaava
voi viel' kulkea vapaana,

eikö voitais jo pian tavata,
jutella ja silmistä silmiin toisiamme katsella,
yhteistä tulevaakin suunnitella.

Tapaaminen 1:

Voi ystäväni,
mielikuvani sinusta toiseksi kasvoi,
kehuitko lie itseäsi liikaa,
vai oma unelmaniko sinusta prinsessan kuvan antoi.

Kiitos kuitenkin kun tulit ja tavattiin,
juteltiin ja tutustuttiin,
...vähän petyttiin,

erotessa hellästi halattiin ja
hyvää matkaa elon tielle toisillemme toivotettiin.

Tapaaminen 2:

Oletpa sinä kaunis!
Kauniimpi kuin aavistinkaan vaikka kuvaasi niin tarkkasin,
suuria sinusta jo toivoin ja ajattelin,

sinua jo heti tavatessa hellästi halasin,
varovasti poskelle suutelin ja huokasin…
…oi, mikä ihana nainen…

-harri

--- 

Kaukainen unelma  (A)

Ihastua toiseen mi kaukana on,
nähdä, tilanne lie mahdoton,

toinen ei ees tiedä mun rakkauteni määrää,
aivan kuin siinä jotakin ois väärää.

Katsele, kuuntele kohdettasi salaa,
omissa mielikuvissasi, sinä ihastunut, …anna palaa!

Rakkaus se on sekin,
mist' toinen ei mitään tiedä,

se on sinun, sinun omasi hellä vain,
tärkeä rakkaus, josta toinen ehkä kuuli vain.

Oi, hän on niin ihana, ma huokaan,
hänestä itselleni viel' rakkaan saan,

vaikk' onkin hän vain unelma,
ihana kaukainen unelma vain,
hänet rinnallein hetkeksi kulkemaan sain.

-harri

--- 

Tuntuu niin ihanalta

Kyllä tuntuu niin ihanalta olla sinulle hän,
joka täyttää sun sisäisen elämän.

joka saa kuulla kauniit sanasi,
tuntea kaipaavat ajatuksesi,
kehosi lämmön ja hellät kosketuksesi,

olla sinun ikiomasi,
…kaukainen rakkaasi.

-harri

--- 

Toteutui silmien katse

Toteutui silmien katse,
toteutui kynttilän valo,
toteutui läheinen herkkä hetki, kuun kirkas kajo,

toteutui toisen rinnalla olo, pienet kosketukset,
toteutui tutustuminen niin ihanaan sieluun,
mi sanoillaan sisäistä tavoitti.

Vaan ei yltänyt kosketus sielun syvyyteen,
ei sinne, miss' kuva toisen ois oltava ett' kohtaisi rakas rakkaansa,
miss' oma omansa tuntis,
miss' etsijä etsijän syliinsä sulkis.

Kohtas ihminen ihmisen,
vaan ei kohdannut jokin ihmisen sisäinen,
syvä tarve rakkauden.

Ei värähtänyt kuin ois värähtää pitänyt,
puuttui veto, se kaipauksen veto mi toisen tunnistaa,
sen oikean, joka kyynelsilmin suudelmassa silmänsä ummistaa.

On viisasta antaa toisen olla,
kulkea puhtaana ja antaa elämän hymyillä.

Jos ei sydän kohdannut sydäntä,
on oikeaa sydäntä säästää toisen sydäntä,

rehellisin sanoin toiveet kohtaamattomat hylätä,
erotessa kiitollisena silmiin hymytä,
haikeana omaan kotiin lähteä.

-etsijä

--- 

Ystävä ja vapaus

Tee ihmisestä itsellesi ystävä,
häntä silmiin katso ja rakasta,
hellästi kosketa,

ja hän on sinulle apuna,
elämän turvana kauniina.

Mutta jollet sinä ihmisestä pidä,
ellet häntä rakasta,
jollet kanssaan yhteistä halua,

anna hänen mennä omaan elämäänsä,
kasvamaan ja haluamaan,
uutta eteensä katsomaan,

sillä ei ole oikein sitoa toista,
vaikka kuinka suurenmoista,
ellet todella häntä rakasta,
rinnallesi oikeasti halua.

Siin' on vapaus kummankin,
vapaus mennä ja olla,
katsella toisia ja uusia haaveilla.

-harri

--- 

Suurta elämässä

Tieto, ett' joku jossain lämmöllä ajattelee,
on suurta elämässä,
sen arjessa raskaassa,
…on joku jossain mielessään rakastamassa,

yhteisissä ihanissa muistoissa,
hetkissä tunnelmaisissa,
tulevaisuuteen katsovissa.

Tieto toisesta rauhoittaa mielen ja sydämen,
vaimentaa levottoman kaipauksen,

antaa rauhan katsella elämäänsä,
elää levollisesti hetkeänsä.

-harri

--- 

On siinä miettimistä

On siinä pienellä pohtimista,
muuttaako elämä, vai säilyttää vanha,
jo niin turvaisaksi tullut,
yksinäiseksi kasvanut, sen opetellut.

On siinä miettimistä,
tarttuako uuteen tulevaisuuteen, johon ei voi nähdä,
joka pelottaa,
joka pyörryttää,
joka näyttää kuin julmalta,
…tuoksuu elämän hurmalta.

On siinä miettimistä,
noustako rinnalle ihmisen uuden,
kömpiä esiin kolostaan,
sisäisestä pienestä kammiostaan,

katselemaan aurinkoa mi silmiä häikäisee,
koko olemus ajatuksesta värisee.

On siinä miettimistä,
tarttuako uuteen ymmärtämättömään,
vaiko viipyä vanhassa,
turvassa,
elottomana elämässä julmassa.

On siinä miettimistä, …on siinä.

-harri

--- 

Ihmisen merkitys ihmiselle

Ihminen tapaa ihmisen, on onnellinen,
täyttyy toive kaipauksen.

Ihmisen ikävä ihmiseen on tarve,
piirretty sisälleen,
ei leikillään, se tärkeä on elämälleen.

Antaa tarkoituksen,
uskon huomiseen,
halun tulevaan,
vie ihmistä moneen unelmaan.

Ihminen ihmiselle,
on voima elämälle, kehitykselle,
kaiken merkitykselle,
pienelle sydämelle,

-harri

--- 

Kasvu yhteyteen

Silmilläni sinua ihailen,
käsilläni koskettelen,
ohi mennessäsi sinua hipaisen,
olen vierelläsi onnellinen.

Haluan katsella sinua salaa,
ihailla sinua kun kuljet vierelläni,
koskettaa kuin huomaamattasi hiuksiasi,
silittää kaunista poskeasi,
sanoa kauniin sanan kauneudestasi,
ihailla lempeää luontoasi.

Kutsua sinua sanoillani koskettavilla,
sinua kehuvilla, ylistävillä.

Katsoa kohti katsovia silmiäsi,
huuliasi minulle puhuvia,
käsiäsi kohti käyviä,
minua rakastavia.

Tätä kaikkea kanssasi tahdon rauhassa tehdä,
näillä pienillä teoilla kasvaa sinuun,
sitten olen valmis tulemaan sinuun,

...ja sinä tulet minuun,
minun sydämeeni,
minun sieluni tarpeeseen,
minun ulkoiseeni,
minun sisäiseeni.

-harri

--- 

Arkielämän kestävä rakkaus

Katselee silmiin,
katselee kohti,

sanoo kauniin sanan,
ilo, onni sanoissa hohti.

Tulee rinnalle, koskettaa toista,
ihmistä arvokasta, suurenmoista.

Antaa suukon,
unohtaa sanan puukon.

Etsii hellyyttä pienestä hetkestä,
nauttii rinnallaan yksinkertaisesta retkestä.

Elää päivän, tulee luo ja kantaa,
toiselle hellän sylin illalla antaa.

Sanoo sanan "rakas" tahtomattaan,
toisen sitä pyytämättään.

Valvoo rinnalla kun toinen on heikko,
tai elämä musertaa, toinen kuin peikko.

Iloitsee vierellä elämän hellän,
käden kosketus viimeisen hetken,
suukko poskelle jälkeen elämän retken.

-harri

--- 

Ihmisen ikävä ihmiseen

Ihmisen ikävä ihmiseen,
on matka ihmisen sisäiseen.

Se sinne jo kirjoitettu on,
kuin tie outo kohtalon.

Siellä kirjattuna olla voi ihmisiä monta,
ei se ole tavatonta.

Jollain vain yksi ainoa,
toisella moni voi olla se oikea.

Hän tietään käy ja kuvaansa oottaa,
sitä sisäisensä iloa,
joka kuin käskynä hohtaa.
Sitten, yhtäkkiä jossain oma omansa kohtaa.

Näin kulkee se tie,
eikä kukaan pysty sanomaan,
minne mikäkin tie oikeasti vie.

Jolla on kuvia monta,
elämä kuin onnetonta.

Kun yhden löytää ja siihen jää,
toinen jo sisällään päätänsä pilkistää.

On kuin löydettävä vielä se toinenkin,
rinnalleen kasvettava hylkäyksin.

Tie raskaampi eroineen,
elämän suruineen, pettymyksineen,

vaan antaahan se myös ja kasvattaa,
kun epävarmuus sydäntä rinnassa raastaa.

Elo alkuja ja loppuja,
uusia ihmisiä ja löytämisen hoppuja.

Ja taas kun löytyy mun sisäiseni kuva ihana,
mä elän, mä elän,
onni kukkii, vaik' elo niin kihara.

Kuka osansa saanut on ystäviin moniin,
uusiin alkuihin somiin,
on saanut myös taakan raskaamman,
ja rinnalleen saavan viel' rakkaamman,

sillä kasvaahan ihminen sen kaiken kautta,
ei turha ole koetuksen tie.

Hän arvostamaan oppii ja rakastamaan,
rinnallaan kulkevaa yhä enemmän arvostamaan.

Sitt' onni kuin suurinta mi matkassaan on,
kun viimeisin kuva saapuu, 
sulaa sydän rauhaton,
katoaa pelot ja katkeruus hoitumaton,
kuvista parhaimman syliin pää viimein taipuu.

-harri

--- 

Ihmisen kohtaaminen

Ihmisen kohtaaminen ei ole ihmisen teko,
vaik' halu oiskin kova.
Toisen syliin tulee olla veto.

Se istutettu on ihmiseen jo aikoja sitten,
tullessa, vaiko jo ennen sitä,
kuka sen sanoo, miten ja missä.

Tääll' kulkevat kaksi ja toistansa etsivät,
sisäisesti kaipaavat, tietävät:
hän jossain on,
sylini lämpö, viel' tuntematon.

Ei auta ihmisen teko,
ei juoksunsa suunnaton,
aika ja paikka ratkaisevat,
hän oikealla hetkellä edessäsi on.

Ajatus kuin lohduton,
oma osako toivoton:
Miten löydän ellen etsi,
mistä tiedän, ellen ole paikalla,
kohtaamiselle mahdollisuutta rakenna.

Löytyy se mahdollisuus aina,
aika ja paikka yhteen punoa,
sen jälkeen elämä kuin kaunista runoa.

Kuinka monesti kuin sattuma vain,
toisen eteen toisen toi.

Yks' katse, yks' sana tuntemattoman,
lämmön sisällä tuntea voi.

Ei auttanut tahto ei pyrkimys elämästä päättää,
joku sen järjesti, molemmat yhteen lähetti,
kaiken jo ennalta säätää.

Hän ihmiset ohjaa paikoilleen,
toisen toisensa lähelleen,

jokin sisällä käskee katsomaan,
vierelleen tulemaan.

Avautuu kuva piilostaan,
katsoo kaivattu rakas rakastaan.

-harri

---

Olet niin kaukana

Olisi tanssiakin, vaan minä mietin… jäisinkö tähän,
putken äärelle, ja kanssasi juttelisin vähän.

Kuvasi kaivaisin muistoistain,
sinua ja kauneuttasi katselisin,
elämää ihmettelisin ja arvuuttelisin,
…huokailisin.

Vaik' olet niin kaukana, olet kuitenkin niin lähellä,
eilisen puhelumme jälkeen viel' vienona äänenä vierellä
suruna,
ikävänä,
kaipauksena, jota en nyt selittää taida.

Oletko siellä,
ajatteletko ehkä minua,
uskotko…, minä etsin sinua,

sanojesi hellyyttä,
suoruutta ja rehellisyyttä,
tunnen rinnallasi yksinäisyyttä.

Elämä on ihmeellistä, mun pikkuinen siellä kaukana.

Ihmeellisiä ihmisten teitä,
yhdistääkö lie jokin meitä,
jokin suurempi kuin itse olemme,
jokin, joka meidät tuntee,
näkee kaipauksemme ja herkän tilamme,
luonteemme ja elämän tarpeemme.

Hänkö meidät keksi tähän laittaa,
minut tänne kauas istumaan eteesi,
sinut sinne….

Mistä ajatukset ja sanat,
tulevat meille jostain ja matkaavat ties minne,
vaik' joillekin kolmansille,
samoin toisistaan kaukana eläville,
kaipaaville ja rakastaville,
onnettomille onnellisille.

Sinua nyt katson,
minulla on mielessäni kuva sinusta,
kuva kuitenkin haipuva,
mieleen jo vaikeasti palautettava.

Yhden hetken vain toisiamme katselimme,
vähän koskettelimme, juttelimme,
sitten elämä meidät toisaalle vei,
ovelta vilkutin sinulle haikeana: "Hei hei".
Sitten joku sinut otti ja muualle vei.

Äänesi eilen kuulin, sitä kuvaasi yhdistelin,
molemmat kauniita, ne toistaan täydentävät.

En tiedä miten minusta sinulle, sopiiko ääneni kuvaan,
joka minusta sinulle matkallesi jäi. Sopiiko.

Olet hämmentynyt tästä,
tavasta oudosta näin elää,
rakentaa sanoilla ja vain äänellä jotain kuin tuulen pesää.

Vaan kuka sen sanoo, vaikk' pesä viel' kuvissa kulkeva,
vois' joskus olla kestävä,
elämässä ja arjessa kantava,
ihmisiä helliä ja herkkiä rakastava,
vaikka nyt vain hatara,
varottava,
herkästi pienestäkin tuulesta hajoava.

-harri

--- 

Rakkaus vai raha

Jos rinnakkain laitetaan rakkaus ja raha,
niin olisko se nyt niin paha,
jos valinta ois raha.

Kun lähtee rakkaus jää viel' sentään raha.

Ei, eei… ei se niin kulje,
jos lähtee rakkaus, lähtee myös raha,

ja se ois kyllä paha,
jos rakkaus kaunis elämättä jää,
sehän elämässä juuri on tärkeää.

Ei rahalla rakkautta saa,
se vain mieltä ja kehoa masentaa.

Mutta rakkaus, se eloon onnea tuo,
terveyttä ja iloa,
kaikki kaunis tulee sun luo.

Sitä sinulle rakkaus tuo,
siis siitä maljasta ain ensimmäisenä juo.

Mistä mä taas täänkin päähäni sain,
kun töihin kävellessä kuuntelin hiljaista ajatustain.

-harri

--- 

Rahan ilosta

Rahasta on iloa vain rakastuneelle,
keveälle sydämelle,

sillä ellei rakkaus rinnalla kulje, raha vain tyhjyyttä täyttää,
ammottavaa aukkoa, joka rakkaudelta näyttää.

Ei kai raha koskaan oo pahaksi,
mutta rakkauden rinnalla vasta onneksi aidoksi ,
elämän iloksi ja turvaksi,
onnen hurmaksi.

Yksinäiselle raha ei onnea tuo,
vaikk' kuinka kuluttais, ikävyyden maljasta elon hetkiä juo.

Ei rikkaus lie paha, ei rakkauskaan,
vaan yhdessä kulkien ne molemmat kukoistaa,
toinen toistaan kaunistaa,
…elo onnellista armahtaa.

.

Täst' en kyllä ole ihan varma,
kun vessan pytyllä kämmentä vasten kirjasin,
flunssaisen oloni läpi uutta aamua tihrusin.

-vähän väsynyt

---