20.03.2015

Taikurin tietolipas

Kuinka tietäisi ihminen
hyvän, pahan, itsellen
ellei sitä kenkään kerro
- ellei omista kokemuksistaan kerro
jos piilottaa hän kaiken sen
mi sattunut on matkallen.

Siks' avattava on tietolipas.

Kuin kirjasto
tietojen avaimet
joill' ihmisiä auttaen
tuo avaintiedot esillen.

Yks' sanakin vain
yks' lause
voi olla ratkaiseva
kysyjälle, etsijälle
vahingossa kulkevalle

suunnan antavalle
  muutoksen tulevalle
    mielen rauhoittavalle
      kehon parantavalle
        ohjaavalle oikeaan
          vapauteen vaivoistaan.

Sillä muutos, se parantaa
auttaa
kuin armahtaa
käsistä ajan saastuttavain
ja valheista verkon kutovain.

Jostain lähtee tieto, taito
yhdestä sanasta arvokkaasta
kuin yhdestä pienestä siemenestä.

Yhdestä tähkästä moniksi jyviksi
kertaantuen ain' kymmenellä
pelloksi, pientareiksi
terveyden avaimiksi itse kullekin

ja lupauksiksi elon kauneuden
  terveyden 
    vapauden
matkan tarkoituksen auttaen
- sen iloiten tehdä
ja käydä
kaiken luvatun nähdä
ja toteuttaa omaa unelmaa

eikä jäädä paikalleen
vaivojansa valitteleen
kesken kaiken kuihtuneen
suruineen
murheineen.

Tieto on valo
ja tieto on tie
mi kulkijaa auttaa
ja perille vie.

Perille?

No, sille lupaukselle
min itsellesi antanut oot
elosi kohtaloon.

  *

27.03.2015

Elämä on pyhää

Katsoa maailmaa ja kauhistua
sen menoa ja arvoja
rahan valtoja ja sotia

joss' kaiken keskiössä
on vain arvot vaihtelevat
omistaan kiinnipitäminen uskonsa mukaan

ja raha
joka on kuin paha
vaikka sillä vois' toteuttaa kaunista ja hyvää
- elämää, joka on pyhää.

Yhtä pyhä hetki
kuin on ihmisen pienen tänne tulo
on myös ihmisen elämä
ja hänen koko elämäntehtävä
joss' palvelee hän hyvää
ja sitä pyhää
- ihmistä.

Ja kiitoksen hetki siitä
ett' hän eli elämän pyhän
joss' kuin mikään ei riitä
- sillä tekemistä kyllä on.

Ja lähtö täältä, lähtevän
toteuttanut elonsa tehtävän
kaikkensa antanut, min ehti hän
kehonsa vähenevän
lamppunsa sammuvan
ajallisensa valon.

Hän rakensi tulevansa talon
miss' jatkaa hän
sen tehtävän
min teki hän täällä
maan päällä.

Sillä raja ohut
on ajallisen, ajattoman
ja sen ylitys ei katkaise mitään
vaan, on se kuin jatkumo;
edellisen ajan mist' tänne
ja taas täältä tuleville

eikä tehtävä elon
ole vain tehtävä elon
vaan, tehtävä kuin aluton, loputon
- se pyhässä pyhä on.

Ja se pyhä on ihminen
mi palveli elonsa palvellen
kun, palavin valoin hän tänne tuli
palavin valoin toimeensa suli
ja viel' palavin hän lähtevi täältä
maan päältä.
Ja se valo on siirtyvä rajan taa
ja siellä antaa valoaan.

Vaan, se valo, palo
on tarttuva matkallansa
se valo kuin pyhä ihmisen
siirtyy toiselle, toiselle, toisellen
palvellen, auttaen elonsa matkalla.

Ja loppunsa kaunista
kun kaikki, osansa, valmista
ja lähtönsä täältä on kaunista.

Vaan, tehtäviä, oi muista
on monenlaisia
ei pyhää erota pyhästä
ei tehtävää tehtävästä

jot' ei erota
arvata
arvioida voi ihminen
mi milloinkin ol'
min toteutti tarkoituksen.

  *

28.03.2015

Ihminen kohteena tekojen

Miss' ihminen on keskiössä;
  yks' maailman kuva
    yks' maailma
yksi sisäinen unelma
ja elämän tehtävä

miss' ollaan osallisena häntä palvella
unelmaa toteuttavaa
tai jo tehtävän toteuttanutta.

Tai, miksei vaikka vast' alkanutta
tänne tullutta uutta maailman kuvaa
maailmaa
jok' maailmaa muuttaa, parantaa
- vast' kömpii kohti unelmaa.

Tämä kaikki on tärkeää.

Vaan, kuitenkaan:
ei maailma ole tässä
ei maailma maailman kuvassa
ei yhden ihmisen unelmassa
siinä salaisessa
tai salaisessa kudelmassa

sillä, unelma
elon tehtävä ja tarkoitus
on suuri salaisuus
eikä vain sellainen
min ymmärtää voi ihminen.

Eikä ymmärrys, viisaus ihmisen
ole mittari tekojen.

Ja kun vielä yhdessä maailmassa
maailmankuvassa
yks' teko on paha
niin, toisella
vierellä kulkevalla
se paha teko onkin jo hyvä.

Ja kuinka monesti yhden pahan teon kautta
saavutettiin suuria
ja vaik' kuin marttyyrikuolema
oli tekona kuin suurinta;
- oli kohde
ja oli toteuttaja
ja molemmat toteutti elonsa tarkoitusta.

Siks' maailma ei kulje ihmissilmän, mielen mukaan
vaan, maailman kehitystä ja kasvua
ei ymmärrä ihminen kukaan.

Voivotella voi:
toinen pitää pahana
ikävänä, kauhistuttavana asiana
ja toinen pitää sitä tekona parhaana

ja kumpikin näkee asiasta ain' yhden puolen
  ja se synnyttää elämää
    ja elämäntehtävää
      ja muutosta maailman
kasvua arvaamattoman.

Mut' kaikessa aina ihminen
kohteena tekojen
tai tekemässä
jotain osaa toteuttamassa
osaansa hoitamassa.

Jotkut osat tuomitaan
toiset suuresti palkitaan
vaikka, molemmilla oli osansa
  elon kulussa ja kasvussa
    kiitoksessa
      tuomiossa
- elon kulun salaisuudessa.

Mistä tiedät, mitä käsissäsi kannat
mille elämän annat;
hyvälle vaiko pahalle
mille maailman kuvalle
unelmalle.

Oi, mistä sinä teidät sen
maailman koko kuvan suuruuden
ja kehityksen eteenpäin vievien unelmien.

Ei yllä ajatus ihmisen
maailmoihin valtojen, voimien
äärelle suurien kuvien
joss' ihminen on tärkeä osanen
- vaik' oi, niin pienoinen.

Mut' teko yhteinen
turvaa kasvun suuruuden ja kehityksen
toteuttaa tuloksen
suurten unelmien.

  *

26.01.2015
(kotiutuspäivän aamuna sairaalassa)

Uutta suuntaa

Kanssain kulkevat joutuvat
luopumaan paljosta jo opitusta pois
sillä kasvu pidemmälle totuuteen
ei muuten mahdollista ois.

Kas, kun tietoa oikeaa
ei ole kellään hallussaan
on vain suuntia, näkemyksiä
opittuja oppeja.

Kuka mitään itse oppinut?
Kuullut, suurimman osan vain luullut
ja siitä itselleen mallin rakentanut
- ja siihen asettunut.

Vaan, ken ei ole valmis
valmiista laduista poies nousemaan
hän kulkee vain tuttuja suuntiaan
joiss' ei ole mahdollista kohdata uutta
- sitä uutta
joka todella on sitä suurempaa suurta.

  *

26.01.2015
(kotiutuspäivän aamuna sairaalassa)

Vallan rakenteita

Vallan rakenteita:
     - vanhuus tuo valtaa
     - sairaus tuo valtaa

molemmat on suurta rahaa
vaik' muutos ois tarpeen
keskityttävä tulevaan
ei menneen palvontaan
kuin sairauden, terveyden unelmaan
ja paranemisen ikuiseen tahtoon.

Olisi vain ymmärrettävä
ettei tää näkyvä ole paikka
joss' tulee kynsin, hampain kiinni riippua

vaan, on osattava päästää irti
ja haluttava jatkaa matkaa
   uudelle
      seuraavalle tasolle…

  *

13.04.2015

Ei kaikki ole miltä näyttää

"Ei kaikki ole miltä näyttää", sanotaan.
Ja aivan oikein
vaik' se ymmärretään
ettei kaikki ole sitä, mitä silmin, korvin
sormen tunnoin, ihoin, tunnetaan.

Kun sanotaan, ettei "kaikki ole"
tarkoittaa se oikeasti
että, kaikki ei ole sitä miltä näyttää
vaan oikeasti, kaikki on jotain ihan muuta
ja viel' alati muuttuvaista.

Siis, jos tänään jotain jostain tiesit
ja luulit, että asia on niin
niin jo huomenna se saattaakin olla toisin
tulet uusiin aatoksiin.

Kyseessä asiat, ihmiset
elon päivät kaikkineen
kulkee kohti uusiin;

  vanhat katoaa
    lahoaa
      poistuu elosta, kuvasta

ja tulee sijalle uutta
joka taas rakentaa tulevaisuutta
- niin muuttuvaista.

Joten, jos kaikki ei ole niin kuin näyttää
se vain elon ja luonnon lakia täyttää.

Katso ympärillesi, miltä kaikki nyt näyttää.
Ja miltä se näyttikään eilen
viime vuonna
viime vuosituhannella.

Ja katso huomenna
miltä näyttää tämä päivä.
  Ihan toiselta
    jo menneeltä
      vanhalta…
kuin eilinen lehti
joka jo roskiin ehti.

Joka päivä kääntyy elon uusi lehti.

  *

19.07.2015
(Täss’ putken ääress’ naputtelin)

Ohhoh!

Ohhoh! Olikos siitä näin kauan…

Melkein itsekin järkytyin, kun huomasin
milloin oli mun runoni viimeisin - tänne
runomatkojeni puutarhoille.

Ei täss' jouten ole oltu
täss' on eletty
  kasvettu
    opittu jotain, minä uskon niin
ja taas katselen Taikurin taivaisiin…

Sielt' on sanoja tihkunut…
  ei itsellään
    ei kuin lirisemällä

vaan, elämää elämällä
vähän kipuja ja kauhuja kokemalla
peloissa
ikävissä huokailtuja sanoja poimimalla
- outoja oppimalla
ja muistiin kirjaamalla

kirjoiksi jaettavaksi
ehkä ymmärryksen lisääntymiseksi
itselle ja toisille, mun omien teitteni kautta

olen tarkkaillut ympäristöä kuin haukka
kaukaa tarkasti katsoen
sit' hyökäten kuin tuntemattoman kimppuun
mielenkiintoisia löytäen.

Monet seuraukset itsessäni tuntien
huokaillen, väristen…

ja vahvistuen omalla tiellä
jost' en vieläkään oikein ymmärrä:
-Että, mitä kaikkea mun pitää vielä?

-

Ja oi, mikä ihana sade
mun päivääni viilentää.
Sade
on runoilijalle lempeää elämää.

Ja kas, aurinko sittenkin jo
kuin silmäänsä vinkkasi mulle
Taikurin taivaan kulkurille.

  *

Kirjojen tarinoita nyt yhteen keräilen
siksi tarinoita täällä säästelen
ne kirjoista lukea saa
kokonaisuus paremmin lukijan tavoittaa.
 

Mutta, jotain nyt esukke  kuitenkin...

  *

14.07.2015

Facebookin kaipaaville

Kuinka iloitsenkaan, että olette minua kaivanneet.

Äsken, tuossa aamuvarhaisessa
vuoteellani, mökin yläpetin lämmössä
kirjasin seuraavan
ja lupauksen tulevan.

Niin, kuin vastauksena kaipaukselle...
minua viety on syvälle
elon syille ja tarkoituksille
ymmärryksille, että
  miksi
    ja miten
ja miten tulimme ihmisiksi.

On kuin viety taisteluihin ajan henkeä
tapoja
kuin vaatimuksia vastaan.

Ja miten vastaan, jos en suostu
vaan, luotan
ihmisen itsen suuruuteen
kehon omaan voimaan - puolustukseen
  ja mielen
    ja hengen
elon syvän tarkoituksen kesken.

Ja miten keho
- ja sanonko aivan "keho raukka"
saa tuoss' taistojen välissä kaiken tuntea, kokea

ja nähdä
millaisia hoitoja
- niin hyviä
kuin myös suuresti arveluttavia
on meille pienille ihmisille tarjolla

ja miten taistella
kuin tuulimyllyjä vastaan
- olla urhea ja uskoa
ihmisen omia voimia ja yliluonnollisia

ja että kaikella
on myös suurempia tarkoituksia.
Emme ole vain ajopuita
elon oudossa virrassa.

Näistä kuvauksista
kuin vuolluista lastuista
matkoista ja sen löydöistä
olen hiljaisuudessani kirjannut piirtoja
joista syntyy kohta kirjoja
- elon viiltoja.

;-) ... maltatte tuskin odottaa.

Tulis vaan enemmän sateisia päiviä.

-elävä runoilija

  *

12.07.2015
(Katsoin Areenasta ohjelman "Toiset aivot")

Ihmisen aivot

Niin, toiset…

vaan, oi, niin kaukana vielä
ollaan oikealta tieltä
… mutta suunta jo on;
ihminen tutkimaton.

Aivoja ihmisellä kaikkialla
muistoja joka solulla
ja kaikella
on tarkoituksia.

Yksinäinen solukin
on jo muistojen pankki
ja reagoi omalla tavallaan ja ajallaan

ja tallentaa sisäänsä maailmaa
eikä vain yksin tätä edessämme näkyvää
vaan, myös mennyttä
ennen elänyttä
kantaa se mukanaan
sisältää monta pelkoa, unelmaa.

Ja siellä
yhdenkin solun menneitten tiellä
on värettä ja väreilyä
  hyvän
    ilon
  pahan
    kauhun
ja niiden vaikutuksen elät sinä nyt
tähän aikaan syntynyt.

Moni pelko
  kauhu
    hyvän elon tunne
      nälkä
        rauha

on kuin menneitten kauha
vaikuttaen suurta
vaik' ois se niin pieni
levittää rihmastoaan kuin sieni;
yhden vaikutus yhdeksi yhtyy
tunne ihana
tai pelko syntyy.

Ja ihmetellään sitä
kun saa se kuin salaisesti aikaan vaikka mitä.

Miten tunnet
tiedät menneet
kokemukset kaukaiset
oman elämän aikaiset

tai menneitten polvien tunteet
jotka siirtyneet sulle
jotka aiheuttavat minulle
vaik' sykettä sydämen
tai vaivan ihmeellisen.

Siinä sitä
tutkimusmatkaa ihmisen
lähelle, vaan niin kauas

ja viel' kauemmas ois matkan määrä
jos kuvitellaan
ett' kaikki ois tässä näkyvässä
… sekin käsitys on väärä.

Oi, mikä onkaan
tämän ihmisen salattu määrä.

  *