08.04.2015

Oisko nyt aika

Viikkoa ennen valmistumista
- toipumisajan päättymistä

ja kun olen menneitteni uhkista vapaa
runoilija nyt uutena uutta elämäänsä tapaa.

Se on! - tässä ja nyt - sen alku.

Olenko jo viimein kuorestani ulos putkahtanut
uutena untuvikkona siipiäni suorinut.

Se tapahtuiko juuri
kun vatsani kaikesta vanhasta tyhjensin
ja kylmässä horkassa illan ja yön vapisin
- aamulla voimatonna heräsin
itseäni tunnistelin… Elossa!

Oisko tää se hetki kuin kohtalon
jossa kaiken uutena alkaa saan.

Oisko nyt aika
jatkaa matkaa.

  *

14.04.2015

Lähtökäsky

Sinä muistutit, ystäväin
- mahtaako muistaa muut
kun jo itsekin sen unohtanut olin

ett' tämä päivä
juuri tämä päivä, 14.4.
on se minun kuin kohtaloni päivä
jolloin aina
on tapahtunut jotain suurta
- ja elämä on muuttunut.

Ja niin taas tänäänkin
kun on juuri tuo kuin ihmeitteni päivä, 14.4.
minä kirjoittaa aloin

ilman selän kipua
joka jo taas ehti kurkkia
tään toipumisaikani tähden
kun piti niin varovainen olla.

Syvät sisäiset lihakset herpaantuu
ja silloin kivut palaa.

Mutta, ei tänään!

(Olen niitä jo vähän jumpannut
ja siksi ei selkään satu tietokoneen ääressä istuessa.)

Vaan, teenkö jotain merkittävää ja uutta
kun juuri kirjoitin puhtaaksi kuin lähtökäskyni
joka vihkoni piilossa ootteli
vain tätä päivää.

Ja se tuli!

Lähtökäsky kuin näkyville suli.

  *

Katso: Se on tuo alla oleva "Kuka pientä ihmistä auttaa".

18.03.2015 
(aamupyrskähdys
kuin lähtökäsky)

Kuka pientä ihmistä auttaa

Pitkään
niin pitkään
olen ollut poissa sanojeni ääreltä.

Kuin eksyksissä kulkenut
kirjoihin
muiden oppimiin tietoihin turvannut

hermostunut niistä
suunnista muuttuvista
ja ihmisten ihmeellisistä suunnitelmista
liike-elämän ja rahan vallasta
terveyteeni
ihmisten kaikkien terveyteen liittyvistä
joiden todellisista tarkoituksista ei tiedä kukaan.

Tuohon sekamelskaan
olen minä nyt joutunut mukaan
oman elämäni kokemusten ja kuljetusten kautta
on alkanut kuin laukka
suuria voimia
tuulimyllyjä vastaan.

Toivottavasti täss' nyt jokin suurempi kuin valvoo lastaan
ja varjelee ennenaikaiselta kuolemalta
ja pitää terveenä, ett' jaksan taistella
tätä kuin yksinäistä yhden elämän taistelua
väliss' oikean ja väärän
kun nyt itse itsestäni ja omasta kehostani määrään
enkä suostu
valtojen, voimien vietäväksi kuin kohti tuhoa.

Olen kuin täynnä uhoa

vaik' olenkin juuri saanut apua
itseni kunnostusta
ja kiitollisna siitä käännyn kuin kohti auttajiani
ja auttaa haluaisin nyt vuorostani heitä
ja meitä
... ihmisiä kaikkialla

jotka ollaan kuin pelinappuloita suuressa pelissä
ja rahan vallassa
- maailman vallassa
joss' näyttää, kuin ei olisi mitään väliä sillä
miten vain lisää saataisiin rahaa ja valtaa.

Kuka pientä ihmistä siin' välissä auttaa?

Maailma on kuitenkin vielä niin ihana paikka
ja sisältää paljon kaunista
mutt' kaiken ydin - ihminen itse
pieni ja hauras
herkästi särkyvä monista sotkuista
jota maailma on kohta pullollaan.

Ja on jo!

Ja kaikki, mitä tehdään
tehdään kuin ihmisen eteen
hänelle
ja häntä varten
ett' vois elää hän
kuin käsissä onnetarten.

Ja niin monesti tuo kaikki
onkin ihan totta;
monenlaista on kehitetty
apua elossa auttavaista
päivissä kantavaista.

Niin, kenelle iloksi ja rauhaksi
kenelle sodaksi ja julmuudeksi.

Oi, ahneus ihmisen!
peittyvät avut taakse lukujen, julmuuksien
kun hämärtyy raja hyvän ja pahan
vallassa rahan.

Ja oikean ja väärän
- minä raja-arvoja säädän
ja vallitsen kansoja maan
pelaan kaikessa pussiin omaan.

Ja tämän kaiken ihana elämän keskellä
sen kauneuden ja sotkujen
minä kulkenut olen äärelle ytimien
  jumalien
    voimien
ihmiselon ja terveyden.

En tänne itse tullut
vaan, kuin tuotuna oman elämän kautta
kun näytetty kuin kädestä pitäen
äärelle suurten asiain vieden
omien kokemusten kautta

ja nyt katselen kuin haukka kaukaa ja läheltä
mitä oikein on tämä
miss' ihmisiä autetaan ja palvellaan
ja kaukana
jossain taustalla
on suuria voimia ja valtoja
jotka ovat ihmiselle vahingollisia
… vaik' puetaankin ne kaapuihin valkeisiin
arjessa ain auttaviin.

Seassa on hyvää ja pahaa
on auttavaista
on tappavaista
on vapaaehtoista, pakollista

on halpaa ja kallista
on armollista ja armotonta
tietämystä, tiedotonta

on tahtoa hyvään
tahtoa pahaan
eikä aina tiedä ihminen itsekään
- kun kaikki tähtää rahaan
ett' kumman puolella hän toimiansa tekee

- on vedetty kuin viiva veteen
joss' hyvä voikin olla pahaksi
ja paha hyväksi.

Tuossa kuin lähtökäsky uudeksi suunnaksi.

Ja muna yltäni murtuva on
alla keväisen kauniin auringon.

  *

22.02.2015

Munan sisällä kasvaa

Munan sisällä kasvaa unelma
ihmisiä palvella
salaisia esille kaivella;
   kaukaisia
      sairauksien juuria
joilla vaikutuksia suuria nykyajalle
joss' kannettava monia vaivoja menneiltä ajoilta ja teiltä
meille tuntemattomilta.

Takaa vuosikymmenten
takaa satojen
tapahtumien kaukaisten
elon raskaitten polkujen
on herkkä ihminen
  keskellä sotien
    puutteiden
      vääryyksien
- eloa kuin juurettomien
ja kuolevien lapsien.

Kestääkö pieni ihminen sen.

Ei näistä
noista kaukaisista ajoista ja elon vaivoista
tiedä nykyinen ihminen
mi elää kuin seas' kyllyyksien
mutt' kuitenkin
outoja vaivoja sisällään kantaen.

Eikä tiedä kukaan
mitä kaikkea sai hän jo syntyessään mukaan;
  solujen salaisissa sopukoissa
    kaukaisten muistoissa
joissa syitä, seurauksia
on menneitten kaikujen.

Ja nyt
etsitään syitä oireille
kummallisille vaivoille
… todetaan vain, ett' jotain outoa on
mutt' syy on tuntematon.

Etsitään terapioilla
rukouksilla
monilla oudoilla tavoilla

komennetaan, käsketään
kuritetaan, rangaistaan
- kuin hiljaisesti tapetaan

lääkkeillä lääkitään
vaik' samalla uusia vaivoja rakennetaan
- eloa ihanaa sammutetaan.

Moni vaivoihinsa avun saa
lääke vaikuttaa, parantaa
tai veitsi tarkka viiltävä
on oireita poies siirtävä.

Ja kiitoksen aiheita on paljon
ja ihminen
viisaudessaan kiihtyvästi kasvaen
löytää jo ratkaisuja moneen.

Mutta, syyt monien outojen sairauksien
kuin verhojen taakse piiloutuen
jäytävät ja syövät
tervettä ihmistä lyövät
eikä kukaan keksi, että miksi
ihana elonsa on jostain rikki.

Lääkkeillä seurauksia sammutetaan
uusia vaivoja niillä rakennetaan
joita taas jollain uudella hoidetaan
- elinvoimaa hoidoilla kadotetaan.

Tuos' on se munan sisällä kasvava unelma:
löytää kaukaisista ratkaisuja
ja koskettaa sitä, mi vaivaa aiheuttaa
ja parantaa se
mi syy on elon häiriölle

… vaikka tiedänkin sen
elon monesti oudon tarkoituksen;
ett' moni vaiva ihmisen
rakentaa hälle juuri sen tien
ja elon tarkoituksen.

  *

22.02.2015

Rikkinäinen enkeli

Sain lahjaksi enkelin
kauniin valkean
sellofaaniin pakatun
koristenauhoin suljetun.

Paketin kun avasin
enkelin kahtia menneen huomasin
- keskeltä poikki
käsin tehty, savinen
sitä ihmettelin.

Sanomako sillä
tarkoitus
olla palasina, enkeli
jonka tulisi olla olento puhtahin.

Liiman kaapista hain
enkelin pian jo ehjäksi sain

ja tuos' seisoo se nyt
runoilijan selän takana
siivillänsä suojana.

Nyt mietin…
minä paransinko enkelin
käsilläni palvelin ja hellästi sivelin
… ja, mitä voisi merkitä tuo
kun sairas enkeli tuli mun luo.

Ja, onhan moni ihminen
sisällään kuin mieli enkelen
rikkinäinen, palasina
elonsa kolhuista.

Riittäisikö taito käsien
korjata myös sisäisen enkelen
ett' jatkaa vois' hän elonsa tietä
... ehkä toteuttaa sen tarkoituksen
josta ei vielä itsekään tiedä.

  *

21.02.2015   klo 05-

Tarkoitus

Kun elämällä on tarkoitus
se kestää mitä vain;
  vastuksia
    menetyksiä
      toiveiden, odotusten katoamisia
kaikkea, mitä elämä yleensä eteen tuo
ihminen vaik' millaisen katkeran kalkin maljasta juo.

Tarkoitus
sen ymmärrys ja usko
silloin ihminen ei horju
vaan, sen tarkoituksen läpi katsoen
hän kestää mitä vain.

-Minä tällaisen osan elämälleni sain.

 
Ihminen
elämä vailla tarkoitusta
elää kuin lipuen jonkin uppotukin lailla
ehkä hetkin pinnalle nousten
päämäärää vailla.

Tarkoitus
voi olla jokin teko
tehtävä
jonkin ihmisen auttaminen
jonkin uuden saavuttaminen ja eteenpäin vienti

tai, vaik' jokin paha teko… vaik' murha
elämän muutos
maailman kulun muutos
- mikä vain.

-Tuosta syvästä elon tarkoituksesta
minä elolleni voiman sain.

Vaan, kuka ymmärtäisi...
toinen ihminen
tarkoitusta elon toisen
sillä, se on jotain suurta ja kaukaista
mi sovittu jo ennen elon alkua.

Ja kun kaikki on valmista
on aika kuin näyttämöltä poistua
ja kaikesta, taakasta, vapautua.
 

Mikä on sinun elämäsi
  tehtävä
    tarkoitus
      kuin kohtalo
joka sinua kaikessa kantava on?

  *

20.02.2015 (alkuosa 13.01.2015)

Verenpunainen kynä

Verenpunaisen kynän minä kukkakaupasta nyysin
… no, luvalla tienkin
aiheenkin paljastin:
-"Voip olla hetki, miss veri tirskuvin."

Niin! ja lisää kyniä
sellaisia tosihyviä
minä Akaan Seudun päätoimittajalta ruinasin
- kuten kerran ennenkin -
ja tuleviani kuvasin ja uhkasin:
-"Ett' saattaapi kohta sanoja pukata
yhtäkään hetkeä ei saa huonon kynän takia hukata."

    

Näin valmistelee runoilija matkaansa jonnekin kaukaisuuksien taa
ja kun hän sieltä palaa niin… näin luulen
ett' sanat kiivaana laukkaa.

Näissä tunnelmissa ja odotuksissa matkalleni lähdin
muutosreissulleni TAYS:iin
ja sydämeni remonttiin.
 

Huokaus! Nnn-NO!

Jotain pientä piirtelin edellisenä iltana
ja viel' operaatioaamun varhaisella
… sitten kaikki stoppas.

   Ei kuultu sanoja
      ei nähty kuvia
         ei kummempia ajatuksia, unelmia
ainoastaan pikaisen paranemisen toiveita.

Vaikka kaikki hyvin menikin
oli kirjoittava käsi hiljaisin.
Koitin vain kestää
ja jaksaa matelevan ajan mukana ain uuteen päivään.

No, kulkihan se aika, mutta ei missään niin hitaasti kellot käy
kun yölläkin pitkän nukkumisen jälkeen
ei kellon viisari liikkuvan näy.

Vasta kotiinlähdön aamuna
kymmenen päivän kuluttua
jotain paperille pyrskähti
jotain… ihan merkittävää kyllä, niin luulen
vaan, paras säästää sekin tuonnemmaksi
tulevien sanojen kaveriksi.

Joten, kynät pöydällä kuivua saa
ja runoilija edelleen vain odottaa, että koska!
alkais taas pauhata sanoja
joilla palvella tätä maata ja maailmaa
- kas, suuria hän jossain sisällä hiljaisuudessaan viel' huokaa.

Joten, odotellaan… odotellaan.

  *

23.01.2015 - pe aamu klo 7.00

Outoja tuntoja

Olo on, kuin olisin ma
suuri ja valkea
pystyssä seisova puhdas MUNA.

Kuka selittäisi vertauksen.

Vaan, luulenpa, tuosta kuvasta lähtee uusi tarina.

Siis, olo hyvä, parempi kuin olisin koskaan voinut kuvitella viikon kuluttua tuollaisesta operaatiosta.

Vertauksen selityksiä (Googletin)

Muna on:

- elämän ja uuden elämän vertauskuva

- vertauskuva ikuisesta elämästä

- Jeesuksen haudan ja iankaikkisen elämän vertauskuva

- luomisen ja hedelmällisyyden vertauskuva

  *

26.01.2015
(kotiutusaamuna sairaalassa)

Mahdotonta nähdä

Toisin mä luulin;
ett' ois ollut tää kuvien kulku
tää tulevien salojen
uusien ihmeellisten.

Ett' oisin kuin kuvista vain katsellut
sitten kuvannut
kertonut: -Että näin.

Vaan, ei
ei ymmärryksen kuvin
ei valoin
ei tiedoin tunnetuin
voi mielelle piirtää tulevien sijoja
seuraavia osan paikkoja

vaan, vain tummalla
kuvaamattomalla ajatuksella
uuden tasolla
sinivalkean portin takana.

Kun katson uuteen
näen vain … mustaa
ei nähdä ihminen voi
tuntemattoman ulottuvuuksia.

Ja minä muistan, miten Mooses aikoinaan
tahtoi nähdä Jumalaa
vaan, kun viimein tuli täysi hiljaisuus - ei mitään muuta
Hän oli siinä
äänettömyydessä, näkymättömyydessä.

Siis, miten näyttää, nähdä, vois jotain sellaista
mikä on tälle tasolle mahdotonta.

*

30.01.2015

Mitä hyötyä ois nähdä

Mitä hyötyä ois nähdä
   näkymättömiä
      tuntemattomia
         kaukaisia
jos ei niistä kuitenkaan mitään ymmärrä

ovat vain selittämättömiä kuvia
ja outoja kulkuja
joit' ei ihmisen ymmärrys ymmärrä
ei selittämään pysty sanoillaan vajavaisilla
kuvaamaan kuvillaan rajoittuneilla.

Mitä hyötyä ois nähdä
tulevien maiden, tasojen kauneutta
jos ei niitä kuitenkaan tajua
- miksikä hyödyksi sellainen näkeminen olisi?

Minäkin kuvittelin, että
kun leikkauksen aikana itsestäni jotenkin irtoan
ett' silloin minä ihailen muiden tasojen kauneutta.

Vaan, en nähnyt.
En ainakaan mitään siitä muista
monien tuntien tiedottomuudesta.

Minä vain yhtäkkiä nukahdin
ja samalla sekunnilla jo kuulin sanat:
-Noniin, täällä saa jo alkaa heräillä. Kaikki on tehty.

-Mitä?! minä huokasin.
Minulle se oli vain yksi sekunti
ja kellossa aikaa kului kaikkineen yli 12 tuntia.

Mutta, vaikka ajallisen hetki minulle oli vain se yksi sekunti
en luovu ajatuksesta
että jokin osa minusta
tutki, koki, jotain jossain kaukana.

Ei välttämättä matkallisesti kaukana
mutta toisessa ulottumassa
meille viel' näkymättömässä ja ymmärtämättömässä.

Ja se tieto minulla nyt jossain kerroksissani tallessa on
ei ajallisen ymmärrettävin kuvin eikä sanoin
vaan toisen ulottuman muodoin.

Ja myöhemmin…
vähän myöhemmin ne jollain tavoin
työntyvät tälle ajalliselle tasolle
ihmismielelle ja ajatukselle ymmärrettäväksi
ja lohtua antaviksi.

Sitä tässä nyt odottamaan jään.

  *

05.02.2015

Hautomista

Tään yhtenä aamuna huomasin:
Jos kerran olen minä nyt muna puhtahin
niin, eihän pelkällä munalla
saada voi mitään tuloksia.

Sehän on viel' kesken vasta
sisällään kasvamassa.

Ja hautomistahan se vaatii, ett' valmistuu
ja sitten vasta aikanaan
esille kuoriutuu.

Joten, siinähän se;
tää toipumisaika on hautomisaika
ja kun kaikki on valmista, silloin vasta
voin odottaa kuoriutumista.

 

Tuota en heti huomannut
kun munaksi itseni tunsin
puhtaan kauniiksi valkeaksi
operaation jälkeen kun jopa kuvittelin
ett' tästä nyt lähdetään
heti uusia kiitämään.

Nyt siis hautomista, hautomista
lämpimän peiton alla
ja sisällä lämpimässä

rauhassa ja varoen
itseäni liikutellen
ihaillen talvisia maisemia
ja mielen unelmia

… ja muistellen saamiani lupauksia.

  *