Maailma on kuitenkin vielä niin ihana paikka
ja sisältää paljon kaunista
mutt' kaiken ydin - ihminen itse
pieni ja hauras
herkästi särkyvä monista sotkuista
jota maailma on kohta pullollaan.

Ja on jo!

14.04.2015

Lähtökäsky

Sinä muistutit, ystäväin
- mahtaako muistaa muut
kun jo itsekin sen unohtanut olin

ett' tämä päivä
juuri tämä päivä, 14.4.
on se minun kuin kohtaloni päivä
jolloin aina
on tapahtunut jotain suurta
- ja elämä on muuttunut.

Ja niin taas tänäänkin
kun on juuri tuo kuin ihmeitteni päivä
minä kirjoittaa aloin

ilman selän kipua
joka jo taas ehti kurkkia
tään toipumisaikani tähden
kun piti niin varovainen olla.

Syvät sisäiset lihakset herpaantuu
ja silloin kivut palaa.

Mutta, ei tänään!

(Olen niitä jo vähän jumpannut
ja siksi ei selkään satu tietokoneen ääressä istuessa.)

Vaan, teenkö jotain merkittävää ja uutta
kun juuri kirjoitin puhtaaksi kuin lähtökäskyni
joka vihkoni piilossa ootteli
vain tätä päivää.

Ja se tuli!

Lähtökäsky kuin näkyville suli.

  *

Katso: Se on tuolla alla oleva "Kuka pientä ihmistä auttaa".

08.04.2015

Oisko nyt aika

Viikkoa ennen valmistumista
- toipumisajan päättymistä

ja kun olen menneitteni uhkista vapaa
runoilija nyt uutena uutta elämäänsä tapaa.

Se on! - tässä ja nyt - sen alku.

Olenko jo viimein kuorestani ulos putkahtanut
uutena untuvikkona siipiäni suorinut.

Se tapahtuiko juuri
kun vatsani kaikesta vanhasta tyhjensin
ja kylmässä horkassa illan ja yön vapisin
- aamulla voimatonna heräsin
itseäni tunnistelin… Elossa!

Oisko tää se hetki kuin kohtalon
jossa kaiken uutena alkaa saan.

Oisko nyt aika
jatkaa matkaa.

  *

18.03.2015 
(aamupyrskähdys
kuin lähtökäsky)

Kuka pientä ihmistä auttaa

Pitkään
niin pitkään
olen ollut poissa sanojeni ääreltä.

Kuin eksyksissä kulkenut
kirjoihin
muiden oppimiin tietoihin turvannut

hermostunut niistä
suunnista muuttuvista
ja ihmisten ihmeellisistä suunnitelmista
liike-elämän ja rahan vallasta
terveyteeni
ihmisten kaikkien terveyteen liittyvistä
joiden todellisista tarkoituksista ei tiedä kukaan.

Tuohon sekamelskaan
olen minä nyt joutunut mukaan
oman elämäni kokemusten ja kuljetusten kautta
on alkanut kuin laukka
suuria voimia
tuulimyllyjä vastaan.

Toivottavasti täss' nyt jokin suurempi kuin valvoo lastaan
ja varjelee ennenaikaiselta kuolemalta
ja pitää terveenä, ett' jaksan taistella
tätä kuin yksinäistä yhden elämän taistelua
väliss' oikean ja väärän
kun nyt itse itsestäni ja omasta kehostani määrään
enkä suostu
valtojen, voimien vietäväksi kuin kohti tuhoa.

Olen kuin täynnä uhoa

vaik' olenkin juuri saanut apua
itseni kunnostusta
ja kiitollisna siitä käännyn kuin kohti auttajiani
ja auttaa haluaisin nyt vuorostani heitä
ja meitä
... ihmisiä kaikkialla

jotka ollaan kuin pelinappuloita suuressa pelissä
ja rahan vallassa
- maailman vallassa
joss' näyttää, kuin ei olisi mitään väliä sillä
miten vain lisää saataisiin rahaa ja valtaa.

Kuka pientä ihmistä siin' välissä auttaa?
 

Maailma on kuitenkin vielä niin ihana paikka
ja sisältää paljon kaunista
mutt' kaiken ydin - ihminen itse
pieni ja hauras
herkästi särkyvä monista sotkuista
jota maailma on kohta pullollaan.

Ja on jo!

Ja kaikki, mitä tehdään
tehdään kuin ihmisen eteen
hänelle
ja häntä varten
ett' vois elää hän
kuin käsissä onnetarten.

Ja niin monesti tuo kaikki
onkin ihan totta;
monenlaista on kehitetty
apua elossa auttavaista
päivissä kantavaista.

Niin, kenelle iloksi ja rauhaksi
kenelle sodaksi ja julmuudeksi.
 

Oi, ahneus ihmisen!
peittyvät avut taakse lukujen, julmuuksien
kun hämärtyy raja hyvän ja pahan
vallassa rahan.

Ja oikean ja väärän
- minä raja-arvoja säädän
ja vallitsen kansoja maan
pelaan kaikessa pussiin omaan.
 

Ja tämän kaiken ihana elämän keskellä
sen kauneuden ja sotkujen
minä kulkenut olen äärelle ytimien
  jumalien
    voimien
ihmiselon ja terveyden.

En tänne itse tullut
vaan, kuin tuotuna oman elämän kautta
kun näytetty kuin kädestä pitäen
äärelle suurten asiain vieden
omien kokemusten kautta

ja nyt katselen kuin haukka kaukaa ja läheltä
mitä oikein on tämä
miss' ihmisiä autetaan ja palvellaan
ja kaukana
jossain taustalla
on suuria voimia ja valtoja
jotka ovat ihmiselle vahingollisia
… vaik' puetaankin ne kaapuihin valkeisiin
arjessa ain auttaviin.

Seassa on hyvää ja pahaa
on auttavaista
on tappavaista
on vapaaehtoista, pakollista

on halpaa ja kallista
on armollista ja armotonta
tietämystä, tiedotonta.

On tahtoa hyvään
tahtoa pahaan
eikä aina tiedä ihminen itsekään
- kun kaikki tähtää rahaan
ett' kumman puolella hän toimiansa tekee

- on vedetty kuin viiva veteen
joss' hyvä voikin olla pahaksi
ja paha hyväksi.

Tuossa kuin lähtökäsky uudeksi suunnaksi.

Ja muna yltäni murtuva on
alla keväisen kauniin auringon.

  *

19.03.2015

Ett' ihminen vois olla ihminen

En kuullut ritinää
en mitään räsähdystä
en hetkeä kuoren särkymisestä

sen kuoren
min sisällä kasvoin
- tai kuvittelin kasvavani
odottavani uuden valmistumista leikkaukseni jälkeen

jonka jälkeen kaiken muuttuvan tiedän
  uudeksi
    jotenkin toisenlaiseksi
      uusiksi asioiksi
        elämän kulkuni tavoitteiksi
joita varten kaikki tää eloni vaiva:

- Totuutta esiin kaiva!

Ja totuutta kaikesta
on niin monenlaista.
 

Ei yksi ihminen mitenkään kaikkea
ja kaikkeen ehdi
- eikä lie tarkoituskaan
vaan, osansa kullakin tääll' auringon alla
olla jokin majakka
joka ohjata vois toisia jossakin asiassa
perille jonnekin
joss' ois helpompi olla ja elää.

Osani lie
on auttaa ihmisiä
palvella ja kuin pelastaa elon vaaroilta
sen sotkuilta ja valheilta
joilla voi saada itselleen vain vahinkoja

hyvää, tai pahaa tarkoittavien ihmisten kautta
valtojen ja voimien vallitsevain
ihmistä vahingoittain.
 

Siinä sitä on sarkaa
kuin vahingoista julistaa
osoittaa oikeata ja väärää
tapoja elää.

Ettei ihminen pieni
menis' maailman menoon niin mukaan
ett' suostuis
uskois' kaiken min tarjotaan ja luvataan
kun kaikkea hyvää
hänen eteensä kuvataan.

Ei totta ole kaikki mit' kerrotaan
ei tervettä, terveellistä vaik' uskotaan
se ihmistä auttaa ja parantaa.

Moni vain uutta vaivaa jo vanhan päälle.

Ja jos vanhoja ei viel' olisi
miten ne hyvin välttäisi
ett' vois elää hän terveesti turhia vaivoja vailla
ja olla elossaan urhea
ja oikein valita kaiken tarjonnan keskellä
jossa suuresti on houkutuksia
ja turhia lupauksia.
 

Kuka kuulee pienen huudon:
-"Älä käsi pieni koske mihin vain,
älä silmä pieni katso mihin vain."

Sillä, apu oikea-aikainen
on auttavainen
ja vuosien varrella vasta
huomaa ohjeen olleen arvokasta.

Elossa on hetkiä paljon
joiss' kannattaa kuunnella ohjetta varovaista
ja sitten itse ajatella
onko kaikki oikein ja tarpeellista.
 

Tuolle matkalle
nyt munastaan kuoriutuva runoilija tähyää
ja etsii kuin ensi askelta.

Sillä, totuus jolla palvella
on pieniä palasia elon matkalla
eikä mitään koko maailman pelastamista
sillä, se jo mahdotonta on
puuttua elon kohtaloon.

Mut' moni asia auttavainen
on monia oikein kantavainen
ja vaaroista elon varjeleva
rahan valloista varoittava

ett' ihminen
vois olla ihminen
ei massa suurten lukujen
ja rahan, vallan, ahneuksien.

  *

22.02.2015

Munan sisällä kasvaa

Munan sisällä kasvaa unelma
ihmisiä palvella
salaisia esille kaivella;
   kaukaisia
      sairauksien juuria
joilla vaikutuksia suuria nykyajalle
joss' kannettava monia vaivoja menneiltä ajoilta ja teiltä
meille tuntemattomilta.

Takaa vuosikymmenten
takaa satojen
tapahtumien kaukaisten
elon raskaitten polkujen
on herkkä ihminen
  keskellä sotien
    puutteiden
      vääryyksien
- eloa kuin juurettomien
ja kuolevien lapsien.

Kestääkö pieni ihminen sen.

Ei näistä
noista kaukaisista ajoista ja elon vaivoista
tiedä nykyinen ihminen
mi elää kuin seas' kyllyyksien
mutt' kuitenkin
outoja vaivoja sisällään kantaen.

Eikä tiedä kukaan
mitä kaikkea sai hän jo syntyessään mukaan;
  solujen salaisissa sopukoissa
    kaukaisten muistoissa
joissa syitä, seurauksia
on menneitten kaikujen.

Ja nyt
etsitään syitä oireille
kummallisille vaivoille
… todetaan vain, ett' jotain outoa on
mutt' syy on tuntematon.

Etsitään terapioilla
rukouksilla
monilla oudoilla tavoilla

komennetaan, käsketään
kuritetaan, rangaistaan
- kuin hiljaisesti tapetaan

lääkkeillä lääkitään
vaik' samalla uusia vaivoja rakennetaan
- eloa ihanaa sammutetaan.

Moni vaivoihinsa avun saa
lääke vaikuttaa, parantaa
tai veitsi tarkka viiltävä
on oireita poies siirtävä.

Ja kiitoksen aiheita on paljon
ja ihminen
viisaudessaan kiihtyvästi kasvaen
löytää jo ratkaisuja moneen.

Mutta, syyt monien outojen sairauksien
kuin verhojen taakse piiloutuen
jäytävät ja syövät
tervettä ihmistä lyövät
eikä kukaan keksi, että miksi
ihana elonsa on jostain rikki.

Lääkkeillä seurauksia sammutetaan
uusia vaivoja niillä rakennetaan
joita taas jollain uudella hoidetaan
- elinvoimaa hoidoilla kadotetaan.

Tuos' on se munan sisällä kasvava unelma:
löytää kaukaisista ratkaisuja
ja koskettaa sitä, mi vaivaa aiheuttaa
ja parantaa se
mi syy on elon häiriölle

… vaikka tiedänkin sen
elon monesti oudon tarkoituksen;
ett' moni vaiva ihmisen
rakentaa hälle juuri sen tien
ja elon tarkoituksen.

  *